Ap taas
Tilanteeni taitaa olla ihan toivoton. Ihan syystäkin olisin ennemmin kehitysvammainen kuin tällainen väliinputoaja. Olisipa ainakin yhteiskunnan tuet mukana pelissä ja kaiken lisäksi saisin matalan älykkyyteni anteeksi - tein sitten mitä vain. Nyt olenkin vain kehitysvammaisen ja normaaliälyisen rajamailla.
Oma älykkyys riittää juuri ja juuri ajattelemaan esim. että elämä köyhäillen on parempaa kuin pikavippikierteessä elämäminen ja luottotietojen menettäminen. Suomessahan luottotiedotonta kohdellaan paljon pahemmin kuin raiskaajaa, joka sentään lusii tuomionsa nopeammin. Minähän ihan kiltisti maksan laskuni ja vasta sen jälkeen katson, että ostanko jotain pitkään haluamaani tavaraa tai sitten siirrän sitä myöhäiseksi.
Pelkään oikeasti itselleni vaikeita tai epämukavia asioita. Pelkään tyhmyyteni niissä paljastuvan sekä mokaamiseni ja kömpelyyteni. Ihan jo ravintola-alaa opiskellessakin minua pelotti ne epämukavat valinnaiset ja yksi pakollinen tutkinnon osa. Olin oikeasti alkuun sillä asenteella, että vaikka hampaat irvessä teen, olkoot miten kamalaa hommaa. Toki nykyään pidän tuollaiset ajatukset omana tietona, jos niin ajattelen.
Uskallan vain yksinäni olla tyhmä ja kömpelö, koska silloin ei tarvitse miettiä, että mitä muut ajattelee minusta. Haluaisin jopa ollakin muille näkymätön, ettei tarvitsi pelätä arvostelujen kohteeksi joutumista.
Oma älykkyys riittää juuri ja juuri ajattelemaan esim. että elämä köyhäillen on parempaa kuin pikavippikierteessä elämäminen ja luottotietojen menettäminen. Suomessahan luottotiedotonta kohdellaan paljon pahemmin kuin raiskaajaa, joka sentään lusii tuomionsa nopeammin. Minähän ihan kiltisti maksan laskuni ja vasta sen jälkeen katson, että ostanko jotain pitkään haluamaani tavaraa tai sitten siirrän sitä myöhäiseksi.
Pelkään oikeasti itselleni vaikeita tai epämukavia asioita. Pelkään tyhmyyteni niissä paljastuvan sekä mokaamiseni ja kömpelyyteni. Ihan jo ravintola-alaa opiskellessakin minua pelotti ne epämukavat valinnaiset ja yksi pakollinen tutkinnon osa. Olin oikeasti alkuun sillä asenteella, että vaikka hampaat irvessä teen, olkoot miten kamalaa hommaa. Toki nykyään pidän tuollaiset ajatukset omana tietona, jos niin ajattelen.
Uskallan vain yksinäni olla tyhmä ja kömpelö, koska silloin ei tarvitse miettiä, että mitä muut ajattelee minusta. Haluaisin jopa ollakin muille näkymätön, ettei tarvitsi pelätä arvostelujen kohteeksi joutumista.