Moikkamoi!
En oikeen tiiä, mitä haen tällä kirjoituksella, ehkä jotain sympatiaa näitä tunteita ja tätä lapsen kaipuuta kohtaan, ihmisiä jotka ymmärtäis, miltä tuntuu kuumeilla vauvaa, joka ei ole itsestäänselvä asia ryhtyä tuumasta toimeen. Kiva, jos jaksat lukea tän kaiken.
Tilanteesta sen verran, meillä on kolme lasta, kaikki sektiolla syntyneitä, syystä ja toisesta. Kolmannessa sektiossa oli paljon kiinnikkeitä, mikä toi omat haasteensa. Lopuksi lääkäri vielä totesi, että edellisen arven alapuolella näkyi fenestraatio, eli kohtu joltain osaa niin ohut, että lihaskerrosta ei ollut. Lääkäri sanoi, ettei suosittele enään uusia raskauksia.
Seuraavana päivänä kuitenkin sanottiin, ettei suositella, mutta varsinaista estettäkään uudelle raskaudelle ei ole. Tän jälkeen oon käyny asian tiimoilta vielä äitipolilla juttelemassa, useampi lääkäri sanonut, ei suositella, mutta ei sille estettäkään ole. Kohdun repeämisriski koholla. Joten, vaikea päätös itselle... En oikein tiedä, mitä ajatella..
Vauvaa päätettiin yrittää. Eka raskaus tässä yrityksessä oli keskeytynyt keskenmeno, joka huomattiin rv14. Se oli musertava kokemus. Sen jälkeen tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi useamman kuukauden jälkeen ja rv8 huomattiin kohdussa olevan kaksi sikiötä. Sain lähetteen äitipolille, jossa päädyttiin keskeyttämään raskaus, koska kohdun repeämisriski ois ollu todellinen.. kokemus oli äärimmäisen rankka. tästä on nyt 1,5 vuotta, enkä oo vieläkään kunnolla selvinnyt tästä. Vauva ajatukset oon blokannu täysin, en oo antanu itelleni lupaa ajatella asiaa yhtään.
Kunnes nyt.... Ajatuksia on alkanu tulemaan ja edelliset lääkäri käynnitkään naistentaudeilla ei oo helpottanut asiaa, kun sielläkään ei ole tullut tyrmäystä raskaushaaveille. Päinvastoin, ehkäsyä ei ole edes pidetty vaihtoehtona.. viimesimmällä käynnillä nyt keväällä vanhassa sektioarvessa näkyi pieni istmoseele.
Että tässäpä tämä, sekavankirjavat ajatukset. :/
En oikeen tiiä, mitä haen tällä kirjoituksella, ehkä jotain sympatiaa näitä tunteita ja tätä lapsen kaipuuta kohtaan, ihmisiä jotka ymmärtäis, miltä tuntuu kuumeilla vauvaa, joka ei ole itsestäänselvä asia ryhtyä tuumasta toimeen. Kiva, jos jaksat lukea tän kaiken.
Tilanteesta sen verran, meillä on kolme lasta, kaikki sektiolla syntyneitä, syystä ja toisesta. Kolmannessa sektiossa oli paljon kiinnikkeitä, mikä toi omat haasteensa. Lopuksi lääkäri vielä totesi, että edellisen arven alapuolella näkyi fenestraatio, eli kohtu joltain osaa niin ohut, että lihaskerrosta ei ollut. Lääkäri sanoi, ettei suosittele enään uusia raskauksia.
Seuraavana päivänä kuitenkin sanottiin, ettei suositella, mutta varsinaista estettäkään uudelle raskaudelle ei ole. Tän jälkeen oon käyny asian tiimoilta vielä äitipolilla juttelemassa, useampi lääkäri sanonut, ei suositella, mutta ei sille estettäkään ole. Kohdun repeämisriski koholla. Joten, vaikea päätös itselle... En oikein tiedä, mitä ajatella..
Vauvaa päätettiin yrittää. Eka raskaus tässä yrityksessä oli keskeytynyt keskenmeno, joka huomattiin rv14. Se oli musertava kokemus. Sen jälkeen tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi useamman kuukauden jälkeen ja rv8 huomattiin kohdussa olevan kaksi sikiötä. Sain lähetteen äitipolille, jossa päädyttiin keskeyttämään raskaus, koska kohdun repeämisriski ois ollu todellinen.. kokemus oli äärimmäisen rankka. tästä on nyt 1,5 vuotta, enkä oo vieläkään kunnolla selvinnyt tästä. Vauva ajatukset oon blokannu täysin, en oo antanu itelleni lupaa ajatella asiaa yhtään.
Kunnes nyt.... Ajatuksia on alkanu tulemaan ja edelliset lääkäri käynnitkään naistentaudeilla ei oo helpottanut asiaa, kun sielläkään ei ole tullut tyrmäystä raskaushaaveille. Päinvastoin, ehkäsyä ei ole edes pidetty vaihtoehtona.. viimesimmällä käynnillä nyt keväällä vanhassa sektioarvessa näkyi pieni istmoseele.
Että tässäpä tämä, sekavankirjavat ajatukset. :/