Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021

Täällä kanssa tänään taas testattu nega. Oireita ollut tässä kierrossa niin kyllä harmitti
Dpo 15 menossa, eikä taas menkkoja kuulu. Kuinkahan pitkäksi tämä kierto taas venyy.. Ei auta oloa, että 2 viikon päästä olisi laskettu aika.

Tuntuu että nuo lugesteronit aiheuttaa vaan enemmän "surua", vaikka hyvin pitääkin tiputtelut poissa. Aiheuttaa kaikenmaailman raskausoireita ja venyttää kierrot pitkiksi.. Elo/syyskuussa olisi tarkoitus mennä taas gynen luona käymään, sitten mietitään jatkoa ja mahdollisesti kokeillaan jotain muutakin lääkitystä.
On siis epäilys, että mun ovulaatiot on jotenkin laimeampia ovisplussista huolimatta. Onko täällä kellään kokemusta, millä lääkityksellä ovista voisi "tehostaa"?

Käsittääkseni letrozolilla nimenomaan tehostetaan ovista. Mulla viimeisin raskaus, joka tosin tuulimuna, lähti käyntiin ekasta letrokierrosta. Tiedä sitten Oliko sattumaa. Nyt kp2 ja tänään otin taas ekan letron!

 

Moikka! Tulin tänne jo kurkkimaan. Mulla tilanne se, että tein positiivisen testin 14.6 kp63. Neuvolassa ultrarrii 30.6 ja kohtu oli tyhjä, jolloin tuli tuulimuna epäily ja kontrolli vasta kk päähän. Pe kävin yksityisellä ja löytyikin alkio, joka vastasi viikkoja 6+2 mutta pienellä ei sykettä näkynyt pitkän etsinnän jälkeen. Nyt odotan lähetettä naistenklinikalle, jossa vielä varmistetaan ja sitten saan kohduntyhjennyslääkkeet. Ensimmäinen raskaus kyseessä ja ikää 35v.

 

Moikka! Tulin tänne jo kurkkimaan. Mulla tilanne se, että tein positiivisen testin 14.6 kp63. Neuvolassa ultrarrii 30.6 ja kohtu oli tyhjä, jolloin tuli tuulimuna epäily ja kontrolli vasta kk päähän. Pe kävin yksityisellä ja löytyikin alkio, joka vastasi viikkoja 6+2 mutta pienellä ei sykettä näkynyt pitkän etsinnän jälkeen. Nyt odotan lähetettä naistenklinikalle, jossa vielä varmistetaan ja sitten saan kohduntyhjennyslääkkeet. Ensimmäinen raskaus kyseessä ja ikää 35v.

Pahoittelut tilanteesta
Oletpa kauan joutunut kärvistelemään epätietoisuudessa
Antoiko mitää toivon hippua että syke saattaisi ensi kerralla näkyä?

 

Moikka! Tulin tänne jo kurkkimaan. Mulla tilanne se, että tein positiivisen testin 14.6 kp63. Neuvolassa ultrarrii 30.6 ja kohtu oli tyhjä, jolloin tuli tuulimuna epäily ja kontrolli vasta kk päähän. Pe kävin yksityisellä ja löytyikin alkio, joka vastasi viikkoja 6+2 mutta pienellä ei sykettä näkynyt pitkän etsinnän jälkeen. Nyt odotan lähetettä naistenklinikalle, jossa vielä varmistetaan ja sitten saan kohduntyhjennyslääkkeet. Ensimmäinen raskaus kyseessä ja ikää 35v.

Isot pahoittelut menetyksestäsi @Charrypie - 86 Mulla oli toukokuussa myös tuulimuna ja esikoista yritämme mekin (tätä ennen myös kaksi muuta varhaista keskenmenoa). Toivottavasti saat hyvän avun ja selvyyden tilanteeseesi mahdollisimman pian! <3 Tulehan päivittelemään, kun jaksat!

 

Moikka, mulla todettiin kesäkuun alussa tuulimunaraskaus ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.
Nyt on ekat menkat ja alan epäillä onko nää enää normaalit. Oon vuotanut 7 päivää todella runsaasti, yöside oltava yötä päivää ja öisin ei riitä mikään suoja.
Onko muilla ollut super runsaita pitkiä menkkoja tyhjennyksen jälkeen?

 

Moikka, mulla todettiin kesäkuun alussa tuulimunaraskaus ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.
Nyt on ekat menkat ja alan epäillä onko nää enää normaalit. Oon vuotanut 7 päivää todella runsaasti, yöside oltava yötä päivää ja öisin ei riitä mikään suoja.
Onko muilla ollut super runsaita pitkiä menkkoja tyhjennyksen jälkeen?

Päinvastoin, niukkoja kuukautisvuotoja kahden eri tyhjennyksen jälkeen, ihan ku ei olis tarpeeksi mistä vuotaa tyhjennyksen jälkeen. Jos sinulla ei normaalisti ole noin runsasta, niin ehkä kannattais käydä näyttäytymässä, kuulostaa aika pahalta.

 

Pahoittelut tilanteesta
Oletpa kauan joutunut kärvistelemään epätietoisuudessa
Antoiko mitää toivon hippua että syke saattaisi ensi kerralla näkyä?

Minimaalinen mahis on, että syke vielä löytyisi. Oli silti aika skeptinen ja ohjeisti olemaan tässä kohtaa realisti ja varautumaan siihen, että keskenmeno on kyseessä. Heillä kun on käytössä huippuvehkeet, niin olisi kuulema pitänyt löytyä, jos on löytyäkseen. Sanoi kyllä, että ihmeitäkin tapahtuu.
Itse jo tuulimuna epäilyn jälkeen aloittanut surutyön ja toiveena olisi vain nyt saada tämä kaikki päätökseen

 

Päinvastoin, niukkoja kuukautisvuotoja kahden eri tyhjennyksen jälkeen, ihan ku ei olis tarpeeksi mistä vuotaa tyhjennyksen jälkeen. Jos sinulla ei normaalisti ole noin runsasta, niin ehkä kannattais käydä näyttäytymässä, kuulostaa aika pahalta.

Joo ei ihan näin runsasta ole normaalisti.
Täytyy maanantaina soittaa sairaalalle jos yhä jatkuu tälläisenä.
Kävin viikko tyhjennyksestä näytillä kipujen vuoksi ja silloin kohtu näytti tyhjentyneen hyvin, joten toivon että tää olisi jotain muutakuin raskausmateriaalia mikä tulee nyt ulos.

 

Voi miten kurja @Charrypie - 86
Toivotaan että pääset asiassa pian eteenpäin ja uuteen yritykseen.
Meillä kävi niin että syke nähtiin vk7 ja uudestaan mentiin parin viikon päästä, sanottiin että kasvua tullut niinku pitää mutta sykettä ei ollut et viikon päästä uudestaan, minimaalinen mahdollisuus oli että syke ois ollu ns. Piilossa mutta eihän sitä ihmettä käynyt meidän kohdalla. Inhottavan pitkiä noi epävarmat keskenmenot, aina ois parempi ku alkais vaa vuotaa pois omineen
@Hulda91 Kuullostaa kyllä pahalta, toivottavasti ottaa sut näytille...
Mullakin oli vaan niukkoja menkkoja, kannattaa myös tsekkauttaa rauta-arvot ton jälkeen, on varmasti meinaan tyhjät.
Mun toka vika km epäonnistui ja rauta varastot oli ihan nollissa, olokin oli kyllä sen mukainen ja pyörrytti kokoajan.

 

Heippa. Minäkin tulen nyt tänne kirjoittelemaan. Tilanne lyhyesti 1.6 postiviinen raskaustesti , 15.6 vatsakivut takia ultraan, jossa ruskuaispussi ja raskausontelo ja epäily tuulimunasta. 22.6 uusi ultra tilanne lähes sama, ruskuaispussin reunassa paksuuntuma, joka mahdollisesti sikiökaiku. Taas viikon päästä uusi ultra, 29.6 alkio olikin siellä ja hento syke myös nähtävissä.. vastasi viikkoja 6+1 vaikka menkoista laskettuna olisi pitänyt olla 8+

Uusi ultra taas viikon päästä, 8.7 sykettä ei löytynyt ja alkio vastasi edelleen 6+1 joten keskeytynyt keskenmeno. Oli rankat neljä viikkoa ja kun toivoa aina kuitenkin annettiin. Käsittelin asiaa puhumalla PALJON JA KAIKILLE. Ja puhuminen kannatti, tänään kävin osastolla tyhjennyksessä, sain 8kpl cytoteciä ennen kuin kohtu lähti tyhjenemään. Koko istukka ja alkio tuli kerralla ja varsin helppo kokemus fyysisesti ainakin. Olin oikeastaan helpottunut että nyt se oli ohi. Hcg oli vielä 15 000 mutta oli laskenut jo viime viikkoisesta, jolloin oli 46 000.

 

Inhottavaa on myös se, kun mulla on ihan jäätävät raskausoireet. Eilen oksentelin pyörälenkillä pitkin puskia ja oli pakko luovuttaa. Mies haki auton ja tungettiin pyörä kyytiin. Rinnat ja nännit niin kioeät, ettei nukutuksi meinaa saada. Ja kaikki tämä ns. turhan takia

 

Inhottavaa on myös se, kun mulla on ihan jäätävät raskausoireet. Eilen oksentelin pyörälenkillä pitkin puskia ja oli pakko luovuttaa. Mies haki auton ja tungettiin pyörä kyytiin. Rinnat ja nännit niin kioeät, ettei nukutuksi meinaa saada. Ja kaikki tämä ns. turhan takia

Myötätunto halaus!
On vaan niin väärin. Itsekin olen kahdesti kärsinyt viikko tolkulla turhaan kaikki oksentelut ja oireet, ymmärrän hyvinkin mitä koet
Toivotaan että lähete tulee heti huomenna, yleensä toimivat niissä sentään nopeasti.

 

Voimahalaus kaikille täällä. Nyt on monella niin ikäviä uutisia. @Charrypie - 86 mä myös tiedän tuon fiiliksen kun "kärsii" turhaan raskausoireita.

Kaikille tuulimunan kokijoille.. Itsellä oli tuulimuna viime syksynä. Jotenkin se tuntuu niin "tyhmältä", vaikea selittää.. Mutta tavallaan koskaan ei mitään ollutkaan, tai se mitä oli, kuoli jo heti viikolla 3 tai 4 ja sitten vaan kasvatteli tyhjää sikiöpussia siinä monta viikkoa, oli pahoinvoinnit ja kaikki, ja kuvitteli olevansa raskaana. Toivon ettei kukaan käsitä väärin, mutta tietyllä tavalla keskenmenossakin tuntuu olevan enemmän "tarkoitusta" vaikkei silläkään mitään tarkoitusta ole siis, ei yhtään mitään järkeä tai tarkoitusta, mutta jotenkin verrattuna johonkin tuulimunaan tai johonkin rypäleraskauteen, jossa vaan kasvattelee jotain istukkaa; ne tuntuu siltä luonnon suurimmilta huijauksilta. Ihan kuin omalla koiralla ollut valeraskaus. Välilä mä mietin miksi mä suren kun mitään ei ollut - vaikka tietysti mun mielessä oli, mut oikeasti ei ollut...

Välilä alkaa vieläkin itkettää, kun muistaa sitä päivää, kun oltiin siellä varhaisultrassa. Vaikka mä aavistin, että se kohtu on tyhjä, niin silti sen tyhjän ruudun näkeminen... Se on vaan niin kauheen ikävä muisto.

@heidisofia hyvä kun olet voinut puhua läheisimmille!
Mä olen miettinyt, että omalla kohdalla puhumiset on jäänyt tosi vähiin ja ehkä sen huomaa. Lähinnä olen viestejä kirjoitellut, kun koronan takia ei oikein voinut ketään nähdä. Ainoastaan yhden kaverin kanssa ehdin asiasta vähän puhua just tapahtuneen jälkeen ja se auttoi, mutta sitten hän olikin jo raskaana ja sen jälkeen en ole hänen kanssaan vaan pystynyt enää asiasta puhumaan, en vain pysty... Koronan takia en ole nähnyt juuri kavereita, ja oikein oma mies ei ole niin paljon halunnut asiasta puhua, hänellekin oli iso pettymys. Nyt huomaan jotenkin, että olisi pitänyt jotenkin voida enemmän puhua tästä.

 

Käsittääkseni letrozolilla nimenomaan tehostetaan ovista. Mulla viimeisin raskaus, joka tosin tuulimuna, lähti käyntiin ekasta letrokierrosta. Tiedä sitten Oliko sattumaa. Nyt kp2 ja tänään otin taas ekan letron!

Juu nuo osuikin melko monessa keskustelussa silmään kun aiheesta lueskelin. Ehkäpä lähdetään sitten sitä kokeilemaan

Tuolloin dpo15 kun kirjottelin, niin tuosta pari tuntia eteenpäin alkoi tosi kovat menkkakivut jotka jatkui koko päivän satunnaisia kovia jomotteluja mahassa ja selässä tuli myös siitä seuraavat pari päivää. Nyt kumminkin jo helpottanut, mutta dpo 21 menossa ja ei edelleenkään menkkoja... Luget menin lopettamaan tämän kierron osalta eilen omatoimisesti kun huidellaan jo kp 38. Raskaustestin tein perjantaina uudelleen ja puhdasta negaa näytti.

Tekisi mieli pitää ensi kierrossa tauko oviksien testailuista ja lugeista. Kun tämä kierto nyt venyi (venyy) niin todennäköisesti oviksen testailut ajoittuu juuri kesälomareissulle, just kun haluaisi ottaa rennosti :/ Onkohan tuosta hirveästi haittaa jos yhden kierron on ilman? Ainakin pääkopalle voisi tehdä hyvää olla yksi kierto miettimättä näitä asioita

 

Moikka, mulla todettiin kesäkuun alussa tuulimunaraskaus ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.
Nyt on ekat menkat ja alan epäillä onko nää enää normaalit. Oon vuotanut 7 päivää todella runsaasti, yöside oltava yötä päivää ja öisin ei riitä mikään suoja.
Onko muilla ollut super runsaita pitkiä menkkoja tyhjennyksen jälkeen?

Mulla oli ekat menkat lääkkellisen tyhjennyksen jälkeen ihan tosi runsaat! Eka päivä oli sellasta "tuhruttelua", sitten alko tulemaan.. Siitä seuraavat 5 päivää oli yhtä helvettiä, pidin myös yösidettä kokoajan ja sitäkin sai juosta vaihtamassa vähän väliä. 6 päivänä lopulta soitin lääkäriin kun alkoi jo olla heikko olo ja sain vuotoa hillitseviin lääkkeisiin reseptin. Sitten kuitenkin sinä iltana kuin maagisesti vuoto alkoi rauhoittumaan itsestään. Pari päivää tuli vielä ns. normi menkat ja sitten vuoto loppui kun seinään.

Tämän jälkeen onkin sitten menkat niukentuneet, enää kestää max 4 päivää joista yhtenä päivänä vuotaa vähän enemmän.

 

Mulla oli ekat menkat lääkkellisen tyhjennyksen jälkeen ihan tosi runsaat! Eka päivä oli sellasta "tuhruttelua", sitten alko tulemaan.. Siitä seuraavat 5 päivää oli yhtä helvettiä, pidin myös yösidettä kokoajan ja sitäkin sai juosta vaihtamassa vähän väliä. 6 päivänä lopulta soitin lääkäriin kun alkoi jo olla heikko olo ja sain vuotoa hillitseviin lääkkeisiin reseptin. Sitten kuitenkin sinä iltana kuin maagisesti vuoto alkoi rauhoittumaan itsestään. Pari päivää tuli vielä ns. normi menkat ja sitten vuoto loppui kun seinään.

Toi helpottaa kuulla ettei tää oo niin epänormaalia. Mulla on vuotopäivä 9 menossa. Eilen vuoto niukentunu normaalitasolle, että toivottavasti tää alkaisi helpottaa.
Mulla olisi noita vuotoa niukentavia lääkket mutta en oo uskaltanut ottaa niitä kun pelkäsin että mahdollinen raskausmateriaali jääkin sitten kohtuun kun ei vuoda tarpeeksi.

Tämän jälkeen onkin sitten menkat niukentuneet, enää kestää max 4 päivää joista yhtenä päivänä vuotaa vähän enemmän.

 

@Liiby n tavoin haluan lähetellä voimahalauksia kaikille!

Täällä elämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Tänään tuli kolme viikkoa täyteen munanjohdinraskaus diagnoosista ja ensimmäisestä (sekä ainoasta) metotreksaattipistoksesta. Tämän päivän labrassa hcg oli enää 12 ja olen onnellinen siitä. Eiköhän se ensi viikolla ole 0 ja toivottavasti pian päättyy tämä jo kuukauden kestänyt vuoto.
Tällä hetkellä tuntuu, että tikuttamisten sijaan vauvahaaveita voisi jatkaa tjot-asenteella. Ainakin näin alkuun, kun ei tiedä miten sekaisin oma kierto meni tästä. Olen kyllä pohtinut, että pitäisikö käydä yksityisellä munanjohtimien aukiolotutkimuksessa, mutta sitten taas mitäpä se tieto hyödyttää? Jos ovat tukossa, voiko niille tehdä mitään? Ja jos eivät ole tukossa, niin tämä voi silti toistua. No, pitää vielä pohtia mitä sitä tekisi. Aika näyttää mikä tuntuu parhaimmalta toimintamallilta.

 

Täällä alkoi menkat vähän etuajassa. Tää oli toinen yk keskenmenon jälkeen. Jotenkin naiivisti ajattelin, että tottakai raskaudun nopeasti keskenmenon jälkeen, kun kaikkialla sanotaan, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin 6kk sisällä. Meillähän siis keskenmenosta on jo 4kk mutta vasta pari viime kuukautta yritetty uudelleen.

Pettymys oli suuri, kun menkat taas alkoi. Itkukin tuli. Toivoin että olisin tällä kertaa osannut käsitellä pettymystä paremmin mutta näköjään en osaa. Tuntuu siltä, että tästä ei tule mitään enkä tule raskautumaan enää uudelleen. Sitten tuntuu, että miestä ei kauheasti liikauta, jos ei oo tärpännyt. Ja itselle tulee olo, että mies ei voi ymmärtää samalla tavalla. Lisäksi ollaan kesälomalla ja just tällä viikolla tiedossa kylpylää jne ja menkat tuli siis etuajassa niin saattaa olla, että itsellä kaikki tuo kiva uintiaktiviteetti jne jää välistä ja sekin ärsyttää suunnattomasti. Et oliko pakko just nyt alkaa? Ei riittänyt että kroppa muistuttaa että hähää et olekaan raskaana vaan sen lisäksi vielä että hähää etpäs voikaan tehdä kaikkea kivaa mitä olit ajatellut.

Tää kierto näytti nyt olevan sitä pituutta mitä oli ennen km eli suht lyhyt. Lyhin kierto (vain 24pv) mitä on ollut km jälkeen. Lisäksi laskeskelin että seuraavan kierron ovulaatio osuu (kiitos sen että nää nyt tosiaan alkoi etuajassa) melko varmasti ajankohtaan jolloin mies on kaverinsa mökillä. Ja tietty alkoi ärsyttää, että jos sen takia joudutaan heittää yksi kierto hukkaan.

Itsestä monesti tuntuu, ettei miehet oikeasti voi ymmärtää millainen paine naisella on, kun kuukaudessa on vain muutama päivä jolloin voi oikeasti tulla raskaaksi. Naisena sitä yrittää itse laskea, mitata, suunnitella ja optimoida jotta tulisi raskaaksi ja onnistumisen mahdollisuus olisi mahdollisimman suuri. Ja sitten tuntuu, että miehet on vaan, että no riittää että vaan harrastetaan seksiä kun voidaan niin eikös se sieltä sitten tule jos on tullakseen. Lisäksi vielä se, että nainen on se joka sen huomaa ja kokee omassa kropassaan jos ei ole tärpännyt (kiitos menkkojen - toki hyvä että kroppa toimii) ja sitten, kun mainitsee miehelle niin tuntuu ettei hän ole moksiskaan vaan on sillei että ”no ens kerralla sitten”.

Onko muilla samoja ajatuksia? Entä mitä tehdä, jottei nää pettymykset olisi näin suuria?

Itsellä ikää sen verran paljon, että jokainen epäonnistunut tai menetetty kierto lisää sitä ahdistusta, että biologia tulee vastaan eikä omia lapsia ehkä siunaannu.

 

Täällä alkoi menkat vähän etuajassa. Tää oli toinen yk keskenmenon jälkeen. Jotenkin naiivisti ajattelin, että tottakai raskaudun nopeasti keskenmenon jälkeen, kun kaikkialla sanotaan, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin 6kk sisällä. Meillähän siis keskenmenosta on jo 4kk mutta vasta pari viime kuukautta yritetty uudelleen.

Pettymys oli suuri, kun menkat taas alkoi. Itkukin tuli. Toivoin että olisin tällä kertaa osannut käsitellä pettymystä paremmin mutta näköjään en osaa. Tuntuu siltä, että tästä ei tule mitään enkä tule raskautumaan enää uudelleen. Sitten tuntuu, että miestä ei kauheasti liikauta, jos ei oo tärpännyt. Ja itselle tulee olo, että mies ei voi ymmärtää samalla tavalla. Lisäksi ollaan kesälomalla ja just tällä viikolla tiedossa kylpylää jne ja menkat tuli siis etuajassa niin saattaa olla, että itsellä kaikki tuo kiva uintiaktiviteetti jne jää välistä ja sekin ärsyttää suunnattomasti. Et oliko pakko just nyt alkaa? Ei riittänyt että kroppa muistuttaa että hähää et olekaan raskaana vaan sen lisäksi vielä että hähää etpäs voikaan tehdä kaikkea kivaa mitä olit ajatellut.

Tää kierto näytti nyt olevan sitä pituutta mitä oli ennen km eli suht lyhyt. Lyhin kierto (vain 24pv) mitä on ollut km jälkeen. Lisäksi laskeskelin että seuraavan kierron ovulaatio osuu (kiitos sen että nää nyt tosiaan alkoi etuajassa) melko varmasti ajankohtaan jolloin mies on kaverinsa mökillä. Ja tietty alkoi ärsyttää, että jos sen takia joudutaan heittää yksi kierto hukkaan.

Itsestä monesti tuntuu, ettei miehet oikeasti voi ymmärtää millainen paine naisella on, kun kuukaudessa on vain muutama päivä jolloin voi oikeasti tulla raskaaksi. Naisena sitä yrittää itse laskea, mitata, suunnitella ja optimoida jotta tulisi raskaaksi ja onnistumisen mahdollisuus olisi mahdollisimman suuri. Ja sitten tuntuu, että miehet on vaan, että no riittää että vaan harrastetaan seksiä kun voidaan niin eikös se sieltä sitten tule jos on tullakseen. Lisäksi vielä se, että nainen on se joka sen huomaa ja kokee omassa kropassaan jos ei ole tärpännyt (kiitos menkkojen - toki hyvä että kroppa toimii) ja sitten, kun mainitsee miehelle niin tuntuu ettei hän ole moksiskaan vaan on sillei että ”no ens kerralla sitten”.

Onko muilla samoja ajatuksia? Entä mitä tehdä, jottei nää pettymykset olisi näin suuria?

Itsellä ikää sen verran paljon, että jokainen epäonnistunut tai menetetty kierto lisää sitä ahdistusta, että biologia tulee vastaan eikä omia lapsia ehkä siunaannu.

Täällä samanlaisia ajatuksia yrittämisestä. Tässä yritysaikana itse on kasannut kovat paineet ja odotukset jokaiseen kiertoon.
Biologisen kellon tikittäessä alkukierrot ovat kuluneet ahkerasti ovulaatiota tikuttaen ja flo-sovellusta seuraten. Toisinaan peiton heiluttelu on tuntunut enemmän aikatauluteltu touhulta kuin intohimoon heittäytymiseltä. Ei tietenkään aina, kyllähän biologia huolehtii siitä, että hormonit hyrrää eikä näppejä saa pidettyä erossa toisesta. Loppukierrot kuluu omia olotiloja analysoidessa ja Google laulaa mahdollisia raskausoireita pohtiessa.
Välillä sitä toivoo, että aivot saisi käännettyä off-asentoon kierron eri vaiheissa.

Mies ajattelee positiivisesti, että kyllähän sitä vielä nelikymppisenäkin on mahdollista lapsia saada, kun taas itseä pelottaa ajan loppuvan kesken.
Tosin nyt munanjohdinraskaus diagnoosin jälkeen omat haaveet raskaudesta ja vauvasta ovat ottaneet takapakkia. Tällä hetkellä ei ole kiireen tuntua itsellä. Katsotaan millä mielin sitä palaa yrittämisen pariin, kunhan sinne asti pääsee.

 

Minäkin pystyn samaistumaan hyvin! Täällä myös mies suhtautuu hyvin lungisti, jos kuukautiset alkaa ja sanoo vaan että kyllä se vielä onnistuu. Toisaalta hyvä, että edes toinen meistä jaksaa olla koko ajan toiveikas. Mulla tällä hetkellä tosi ankea olo, miksi meille piti tulla tällainen vastoinkäyminen elämään asiasta, jonka pitäisi olla kiva

Mulla on just nyt sellanen itsesyytöspuuska päällä, että pilasinko just ovulaation tältä kuulta. Sain eilen ovisplussan, mutta oli juhlatilanne ja menin juomaan viiniä. Ovisoireet jotenki katos kokonaan yön aikana, ja nyt pähkin, että keskeyttikö tuo viinittely ovulaation jotenkin, kun tavallaan oireet katos juomisen myötä...ähhh, onko kellään kokemusta juomisesta oviksen aikaan? Enkä kaipaa mitään saarnoja, niitä annan itelleni ihan tarpeeksi.

Mulla kävi myös nyt jo toisen kerran niin, että sain clearblue digiin suoraan sen stabiilin hymiön ilman, että ensin olis ollu sitä välkkyvää. Molemmissa kierroissa, joissa tää tapahtunut ollut letrot käytössä. Ovisplussa tuli myös aikasin, kp10, tässä tosin voi olla taustalla myös viime kuun terolutit jotka ehkä pitkitti kiertoa.

 

Täällä alkoi menkat vähän etuajassa. Tää oli toinen yk keskenmenon jälkeen. Jotenkin naiivisti ajattelin, että tottakai raskaudun nopeasti keskenmenon jälkeen, kun kaikkialla sanotaan, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin 6kk sisällä. Meillähän siis keskenmenosta on jo 4kk mutta vasta pari viime kuukautta yritetty uudelleen.

Pettymys oli suuri, kun menkat taas alkoi. Itkukin tuli. Toivoin että olisin tällä kertaa osannut käsitellä pettymystä paremmin mutta näköjään en osaa. Tuntuu siltä, että tästä ei tule mitään enkä tule raskautumaan enää uudelleen. Sitten tuntuu, että miestä ei kauheasti liikauta, jos ei oo tärpännyt. Ja itselle tulee olo, että mies ei voi ymmärtää samalla tavalla. Lisäksi ollaan kesälomalla ja just tällä viikolla tiedossa kylpylää jne ja menkat tuli siis etuajassa niin saattaa olla, että itsellä kaikki tuo kiva uintiaktiviteetti jne jää välistä ja sekin ärsyttää suunnattomasti. Et oliko pakko just nyt alkaa? Ei riittänyt että kroppa muistuttaa että hähää et olekaan raskaana vaan sen lisäksi vielä että hähää etpäs voikaan tehdä kaikkea kivaa mitä olit ajatellut.

Tää kierto näytti nyt olevan sitä pituutta mitä oli ennen km eli suht lyhyt. Lyhin kierto (vain 24pv) mitä on ollut km jälkeen. Lisäksi laskeskelin että seuraavan kierron ovulaatio osuu (kiitos sen että nää nyt tosiaan alkoi etuajassa) melko varmasti ajankohtaan jolloin mies on kaverinsa mökillä. Ja tietty alkoi ärsyttää, että jos sen takia joudutaan heittää yksi kierto hukkaan.

Itsestä monesti tuntuu, ettei miehet oikeasti voi ymmärtää millainen paine naisella on, kun kuukaudessa on vain muutama päivä jolloin voi oikeasti tulla raskaaksi. Naisena sitä yrittää itse laskea, mitata, suunnitella ja optimoida jotta tulisi raskaaksi ja onnistumisen mahdollisuus olisi mahdollisimman suuri. Ja sitten tuntuu, että miehet on vaan, että no riittää että vaan harrastetaan seksiä kun voidaan niin eikös se sieltä sitten tule jos on tullakseen. Lisäksi vielä se, että nainen on se joka sen huomaa ja kokee omassa kropassaan jos ei ole tärpännyt (kiitos menkkojen - toki hyvä että kroppa toimii) ja sitten, kun mainitsee miehelle niin tuntuu ettei hän ole moksiskaan vaan on sillei että ”no ens kerralla sitten”.

Onko muilla samoja ajatuksia? Entä mitä tehdä, jottei nää pettymykset olisi näin suuria?

Itsellä ikää sen verran paljon, että jokainen epäonnistunut tai menetetty kierto lisää sitä ahdistusta, että biologia tulee vastaan eikä omia lapsia ehkä siunaannu.

On todellakin samoja fiiliksiä! Välillä pettymyksiin turtuu välillä tuntuu että haluu luovuttaa ja koko maailma kaatuu syliin.
Olen yrittänyt luoda loppukiertoon kivoja tekemisiä, ulkoilla paljon tai ylipäätään tehä asioita joista tulisi kivempi mieli, sitä voisin suositella kokeiltavaksi.
En tiedä edes enään mitä ajatusta tässä lähtis luomaan itselle kun ensin aatteli et kun tästä ekasta km selviää, näitähän sattuu, no sit tuli heti melkee perään toinen, ajattelin kuitenkin positiivisesti että on varmaan vuoden päästä sit vauva sylissä. No eipä ollu, vaan vielä tuli uusia km, sit aatteli et varmaan kun edellisimmän km laskettu aika koittaa oisin uudestaan raskaana, vaan sekin oli ja meni. Jotenkin sitä yrittää toivoo ja luoda jotain mihin tarttua, nyt mietin että tää on 3. Kesä menossa etten vieläkään oo onnistunut, niin josko ensi kesänä? Pakkohan se on onnistua kun kyllä muutkin raskautuu? ja jatkuvasti saa lukea uutisista kuka on millonkin raskaana ja se sekin yli 40v saa lapsen, kuinka yllättävää!
Mut sit välillä miettii ettei ikinä tuu onnistuu tai jos jää niin meneekö sekin kesken tai antaako ultra taas toivon kunnes seuraavassa näkyy kuollut sikiö
Mies on ollut alku matkan varrella tosi toiveikas ja tsemppaava,mutta kun nähtiin toistamiseen sykkeet ja toistamiseen kerrottiin ettei sykettä enään oo, tuli hällekin luovuttajafiilis. Sanoi ettei hänelle oo varmaan sitten tarkoitettu lasta.
Nyt taas jostain sitä taistelutahtoa löytyy. Itsellä taas usko tahtoo loppua, viime kierron kemiallinen tavallaan loi toivoa että jotain tapahtuu, ja niin moni raskautuu heti sen jälkeen, no en kuulunu tähänkään tilastoon kun eilen testasin negan.
Meillä alkaa nyt yk 8 viimeisimmän kkm jälkeen.
Onneksemme pääsemme takaisin hoitoihin loppu/alkuvuodesta ellei tärppiä tule, se sentään lohduttaa edes vähän.

 

Minäkin pystyn samaistumaan hyvin! Täällä myös mies suhtautuu hyvin lungisti, jos kuukautiset alkaa ja sanoo vaan että kyllä se vielä onnistuu. Toisaalta hyvä, että edes toinen meistä jaksaa olla koko ajan toiveikas. Mulla tällä hetkellä tosi ankea olo, miksi meille piti tulla tällainen vastoinkäyminen elämään asiasta, jonka pitäisi olla kiva

Mulla on just nyt sellanen itsesyytöspuuska päällä, että pilasinko just ovulaation tältä kuulta. Sain eilen ovisplussan, mutta oli juhlatilanne ja menin juomaan viiniä. Ovisoireet jotenki katos kokonaan yön aikana, ja nyt pähkin, että keskeyttikö tuo viinittely ovulaation jotenkin, kun tavallaan oireet katos juomisen myötä...ähhh, onko kellään kokemusta juomisesta oviksen aikaan? Enkä kaipaa mitään saarnoja, niitä annan itelleni ihan tarpeeksi.

Mulla kävi myös nyt jo toisen kerran niin, että sain clearblue digiin suoraan sen stabiilin hymiön ilman, että ensin olis ollu sitä välkkyvää. Molemmissa kierroissa, joissa tää tapahtunut ollut letrot käytössä. Ovisplussa tuli myös aikasin, kp10, tässä tosin voi olla taustalla myös viime kuun terolutit jotka ehkä pitkitti kiertoa.

En usko että pilasit! Oon todistettavasti itse raskautunut juhlissa/lomatkalla jossa viiniä oviksen aikaan. Ite veikkaan vaa et parempi, onpahan rento olo
Vastahan tuolla toisessa ryhmässä raskautui kun oli tissutellut drinksuja jne. Ja ovis oireetkin oli uupuneet

 

En usko että pilasit! Oon todistettavasti itse raskautunut juhlissa/lomatkalla jossa viiniä oviksen aikaan. Ite veikkaan vaa et parempi, onpahan rento olo
Vastahan tuolla toisessa ryhmässä raskautui kun oli tissutellut drinksuja jne. Ja ovis oireetkin oli uupuneet

Kiitos <3 Kyllä sitä huomaa tästä omasta reagoinnista, että on tosi kovat paineet onnistua joka kuukausi. Oon ollu koko päivän ihan paskana tästä ovulaation pilaamis jutusta.

Jotenkin mua nyt kyllä vähän myös epäilyttää, että tuleeko mulle ovis ennen aikojaan letrojen takia ja jos ne follikkelit ei oo sit tarpeeks kypsiä, vaikka kai ne irtoaa sit kun ovat tarpeeks kasvaneet...on tää kyllä melkoista.

Onko kukaan täällä muuten harkinnut alkiodiagnostiikkaa vaihtoehtona? Meille lääkäri sanoi, että jos tulis vielä neljäs km niin sitä voisi pohtia meidän tilanteessa vaihtoehtona. Se kyllä tuntuisi isolta loikalta luomuyrittämisestä hypätä siihen. Mutta en sit taas tiedä mitä mitkään muut hoidot hyödyttäisi kun raskaaksi tulo ei ole ongelmana vaan varmaan juuri se alkioiden laatu johon tuo diagnostiikka auttaisi ainakin osittain.

 

Tunnen niin samoja tunteita! Ja varsinkin tuo kun ekasta keskenmenosta tulee kohta 6kk täyteen. Alkaa ahdistaa ja oksettaa kun ajattelen, että surun keskellä lohduttaduin ”keskenmenon jälkeen tulee helpommin raskaaksi”. Meillä eka tärppi tuli jo 4 yk kohalla. Miksi nyt kestää?

Jotain häikkää keskenmenosta on jäänyt kun on alkanut tiputtelemaan aina ennen kuukautisia. Mulla on nyt kp3 ja sitä ennen tiputteli 6päivää

Inhottavinta on kun kaikki hokee ympärillä ”kyllä te vielä, kun olette noin nuoria. Lopettakaa se stressaaminen”

 

Tunnen niin samoja tunteita! Ja varsinkin tuo kun ekasta keskenmenosta tulee kohta 6kk täyteen. Alkaa ahdistaa ja oksettaa kun ajattelen, että surun keskellä lohduttaduin ”keskenmenon jälkeen tulee helpommin raskaaksi”. Meillä eka tärppi tuli jo 4 yk kohalla. Miksi nyt kestää?

Jotain häikkää keskenmenosta on jäänyt kun on alkanut tiputtelemaan aina ennen kuukautisia. Mulla on nyt kp3 ja sitä ennen tiputteli 6päivää

Inhottavinta on kun kaikki hokee ympärillä ”kyllä te vielä, kun olette noin nuoria. Lopettakaa se stressaaminen”

Joo itseäkin ihan surettaa, kun miettii miten ekan ja vielä tokanki km jälkeen lohduttautui, että seuraavasta varmasti tärppää. Viitaten tuohon mainintaasi, että olette nuoria, saanko kysyä sun ikää @Mansikka_maanantai ?