Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021

Jos otan omanapailut omaan viestiin...

Minulla takana nyt toinen varhainen km viimeisen kolmen kierron aikana. Kiiruhdin luovuttamaan taas verta, kun se tuntuu tekevän kohtuun otollisemmat olosuhteet kiinnittymiselle. Luin muuten tuoreen artikkelin, jossa tutkittiin hemoglobiinin korrelaatiota km:hin. Optimaalinen oli jossain 120-130 alueella. Matala Hb lisää keskenmenojen riskiä, mutta liian korkea vieläpä enemmän. Oma Hb oli eka luovutuksessa 134, tässä toisessa 140. Toki tämä on vain yksi tutkimus, mutta omat kokemukseni ovat tuntuneet tukevan väitettä. Opin muuten, että km viikolta 8 alkaen tuo 6kk:n luovutuskiellon, mutta minulla ei sitten ollut ongelmaa.

Nyt jännäillään, miten tässä kierrossa käy. Ainakin on ollut kreisi kierto. Oviskipuja oli 4 päivää, kun koko yli vuoden yrityksen aikana kivut on kestäneen joka kierrossa 5-6h. Oviksen jälkeen kipeytyivät nännit, mitä tapahtui viimeksi, kun yritettiin esikoista (lapsia on kaksi). Luotan aika vahvasti, että plussa taas tulee, mutten lainkaan, että lopputulos poikkeaisi edellisistä. Tietty jos plussaa ei tule, niin pettyyhän siihenkin. Tiedä tässä nyt mitä toivoa.

Samainen vierailija vielä: ikävä kuulla, että sinullakin on ollut useita km. Positiivista lienee se, että tunnut raskautuvan helposti. Toivottavasti niin myös tässä kierrossa ja tällä kertaa kaikki menisi hyvin!

 

Jatkan vielä: tänään terolut kuurin 3 päivä vasta menossa ja alkoi kuukautisvuoto, tai näin oletan, koska ei ollut ainakaan aamupäivällä mitään ihan pientä tiputteluvuotoa (nyt vähän vähentynyt mutta mulla muutenkin yleensä niukat menkat) vaan samanlaista kuin miten menkat mulla yleensä alkaa. Lisöksi aivan jäätävät menkkakivut (tai niitå oletan olevan) eli mahaa ja alaselkää särki sen verran kipeästi että 800 burana naamaan. Se vei säryt pois.

Nyt odotan lääkärin soittoa siihen, että tuleeko kuuri silti syödä loppuun vai lopettaa. Gyne jolla kävin on ilmeisesti jo lomilla mutta joku eri lääkäri soittaa. Apteekissa eivät ottaneet kantaa.

onko teillä kokemusta vastaavasta ja oletteko silti syöneet kuurin loppuun?

Itseä mietityttää a) jos syön kuurin loppuun ja menkat tosiaan nyt jo alkoivat niin jääkö ovulaatio välistä ja taas ollaan seuraavassa kierrossa jossain kierron pituus tms ongelmissa + raskauden mahdollisuutta ei ole jos ovulaatio jää lääkkeen takia tulematta ja b) jos taas lopetan kuurin tähän eikä kyse olekaan alkaneista kuukautisista vaan jostain lääkkeen aiheuttamasta isommasta tiputtelusta + lääkkeestä aiheutuneesta särystä niin pitkittyykö kierto entisistään?

 

No arvatkaapa vaan soittiko mulle lääkäri tänään vaikka lupasivat. No ei. Yritä tässä nyt sitten pähkäillä miten tulisi toimia

 

No arvatkaapa vaan soittiko mulle lääkäri tänään vaikka lupasivat. No ei. Yritä tässä nyt sitten pähkäillä miten tulisi toimia

Höh! No onpa kyllä tyhmää, ettei lääkäri soittanut vaikka piti . Ei varmaan auta kuin koittaa tavoitella uudelleen huomenna?

 

Höh! No onpa kyllä tyhmää, ettei lääkäri soittanut vaikka piti . Ei varmaan auta kuin koittaa tavoitella uudelleen huomenna?

Näinhän se on tehtävä. No keino se on lääkärikeskuksilla sekin, että laittaa asiakkaat soittamaan uudelleen ja uudelleen kalliisiin palvelunumeroihin missä jonotus on vielä monesti maksullista

 

Sain vihdoin soiton ja ohjeistuksen lopettaa kuuri kesken. Nyt siis uuden kierron kp2 ja toivon tästä hedelmällistä kiertoa

Miten teillä muilla onnistuu luotto ja usko tulevaan?

Itsellä suurin ongelma on pysyä positiivisena ja luottaa, ettö elämä kantaa ja tuo hyviä asioita ja toivottavasti myös sen oman lapsen.

entä oletteko pohtineet muita vaihtoehtoja: sijaisvanhemmuutta, adoptiota, lahjamunasolua jne?

 

Sain vihdoin soiton ja ohjeistuksen lopettaa kuuri kesken. Nyt siis uuden kierron kp2 ja toivon tästä hedelmällistä kiertoa

Miten teillä muilla onnistuu luotto ja usko tulevaan?

Itsellä suurin ongelma on pysyä positiivisena ja luottaa, ettö elämä kantaa ja tuo hyviä asioita ja toivottavasti myös sen oman lapsen.

entä oletteko pohtineet muita vaihtoehtoja: sijaisvanhemmuutta, adoptiota, lahjamunasolua jne?

Täysin ymmärrettävää, että turvallisuudentunne horjuu. Olihan teillä poikkeuksellisen rankka kokemus.

Minä olen miettinyt vähän niin, että ei positiivisena ole pakko pysyä. Jos vauvoja tulisi pelkällä positiivisella asenteella, niin meilläkin olisi tärpännyt jo kauan sitten. Kakkosta kun yritettiin, niin tärppi tuli lopulta siinä kierrossa, kun ketutti koko yritys eikä ollut mitään uskoa koko hommaan. Itseäni lohduttaa, ettei omalla pahalla mielellä pysty ainakaan isoa vahinkoa tekemään ja sillä ajatuksella se mielikin pysyy paradoksaalisesti vähän parempana.

En tiedä onko tuosta muille apua, mutta toivottavasti löydät omat keinosi.

 

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava juhannus

Täällä eletään dpo10:tä. Rinnat hellät, kuten tähän mennessä km-kierroissa ja kohdunseutuvilla on tuntunut välillä nipistelyjä. Jossain muussa kierrossa odottelisin jo plussaa, mutta koska rinnat kipeytyivät jo oviksesta, ei tunteeseen täysin voi tässä kierrossa luottaa. Nyt sitten panikoin, mitä mökin isäntäväen thermacellit ja savuspiraalit ovat tehneet mahdollisesti kiinnittyneelle alkiolle. Yritin parhaani mukaan pysyä paremmalla puolen tuulta tai sisällä, mutta ääh. Kellään muulla tullut mökkeilystä katumuksen tunteita?

 

Täysin ymmärrettävää, että turvallisuudentunne horjuu. Olihan teillä poikkeuksellisen rankka kokemus.

Minä olen miettinyt vähän niin, että ei positiivisena ole pakko pysyä. Jos vauvoja tulisi pelkällä positiivisella asenteella, niin meilläkin olisi tärpännyt jo kauan sitten. Kakkosta kun yritettiin, niin tärppi tuli lopulta siinä kierrossa, kun ketutti koko yritys eikä ollut mitään uskoa koko hommaan. Itseäni lohduttaa, ettei omalla pahalla mielellä pysty ainakaan isoa vahinkoa tekemään ja sillä ajatuksella se mielikin pysyy paradoksaalisesti vähän parempana.

En tiedä onko tuosta muille apua, mutta toivottavasti löydät omat keinosi.

Kiitos tästä ajatuksesta. Kyllä tuo vähän tuo helpotusta. Jotenkin aina vaan hoetaan, että pitää pysyä positiivisena ja ettei negatiivisuus ainakaan auta asiaa jne jne. Tekisi mieli huutaa, että mutta mitä jos mä en jaksa pysyä positiivisena? Jos pettymys pettymyksen jälkeen seuraa toisiaan niin pitäisikö vaan hymyillä ja olla, että ”kyllä tää tästä, kyllä meillä vielä tärppää, kyllä tää vielä menee hyvin loppuun asti”

Joten kiitos, kyllä helpottaa tietää, että teillä tärppäsi juuri siinä kierrossa missä koko homma ketutti.

 

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava juhannus

Täällä eletään dpo10:tä. Rinnat hellät, kuten tähän mennessä km-kierroissa ja kohdunseutuvilla on tuntunut välillä nipistelyjä. Jossain muussa kierrossa odottelisin jo plussaa, mutta koska rinnat kipeytyivät jo oviksesta, ei tunteeseen täysin voi tässä kierrossa luottaa. Nyt sitten panikoin, mitä mökin isäntäväen thermacellit ja savuspiraalit ovat tehneet mahdollisesti kiinnittyneelle alkiolle. Yritin parhaani mukaan pysyä paremmalla puolen tuulta tai sisällä, mutta ääh. Kellään muulla tullut mökkeilystä katumuksen tunteita?

Tsemppiä kiertoon! Ei mulla kyllä mökkeilystä katumuksen tunteita tullut, mutta noita thermacelleja ja itikkamyrkkyjä jne olen itsekin joutunut pohtimaan ja taistelemaan sen kanssa, että kärsinkö itikan puremista vai käytänkö jotain karkoitetta. Yleensä yritän vältellä ja käytän vaan jos on ihan pakko.

Juhannus meni ihan kivasti ja sai muuta ajateltavaa. Tosin vähän mieli on taas välillä maassa kun laskettu aika olisi kohta käsillä. Onko teillä muilla vastaavaa, että tietty asia tuo ikäviä fiiliksiä kuten esim la?

Lisöksi mua stressaa se, että kuukaudessa on vain muutama päivä, jolloin raskautuminen on mahdollista. Ja meillä se itse akti ei ole aina helppoa monestakin syystä niin sitten on hirveät paineet, että pitää onnistua tiettynä hetkenä /hetkinä. Ja monestikin se paine juuri vaikuttaa asiaan negatiivisesti. Ja sit vituttaa ja surettaa, jos ei onnistuta. Onko kellään muilla vastaavaa ongelmaa? Mikä avuksi?

 

Mitäs tänne?
Testasitko @Spekulaattori82 ?

Mulla oli la. Taas ja kylhän se tuotti haikeita fiiliksiä
Tuntuu että jokapuolella vaan raskaudutaan, ja uutisia saa lukea joka tuutista.
Tämä oli 3. Juhannus ilman vauvaa, ilman raskautta et eikö nyt sais jo odotus riittää?
Täällä tänään dpo 0 ja oviskivut, vielä muutama päivä niin pääsee hetkeksi leijailee vaaleenpunasiin pilviin kunnes hormoonit romahtaa. Aattelin et oisin alottanut terot tähän kiertoon 3 päivää oviksesta mut mietin vielä, en jaksaisi sitä hedaria...luottoa ei muutenkaan oikeen oo tähän kiertoon vaikka viime kierrossa oli kemiallinen mut silti. Kait sitä jotenkin suojelee itteesä

Miten menee @Wiltsukka_ ?

 

Kiitos @Alinna86 tsempeistä.

Ei tarvinnut testailla, kun tiputtelu alkoi tänään ihan ajallaan. Menkat alkavat siis perjantaina. Oikeastaan helpottunut olo, ettei tarvinnut hetkeäkään toivoa parasta ja pelätä pahinta. Edelleen epäilen, että jotain kiinnittymisyritystä oli oireista päätellen, mutta eipä tarvinnut surkutella sitä hailakkaa haamua, joka haihtuu pois. Eikä tarvitse pelätä mutatoineensa lapsensa hengittelemällä huolettomasti thermacell-höyryjä juhannuksena!

Tuntuu ikävältä lauseelta, mutta pahoittelut la:sta. Onhan siinä huikea kontrasti, kun ajan pitäisi olla niin suuren onnen hetki, mutta se kääntyykin tuskalliseksi muistomerkiksi. Muutenkin tähän pitkään yritykseen mahtuu niin monta "jos silloin olisi tärpännyt niin" hetkeä. Toivottavasti meidän kaikkien yritykset saavat pian onnellisen loppunsa.

 

Tsemppiä kiertoon! Ei mulla kyllä mökkeilystä katumuksen tunteita tullut, mutta noita thermacelleja ja itikkamyrkkyjä jne olen itsekin joutunut pohtimaan ja taistelemaan sen kanssa, että kärsinkö itikan puremista vai käytänkö jotain karkoitetta. Yleensä yritän vältellä ja käytän vaan jos on ihan pakko.

Juhannus meni ihan kivasti ja sai muuta ajateltavaa. Tosin vähän mieli on taas välillä maassa kun laskettu aika olisi kohta käsillä. Onko teillä muilla vastaavaa, että tietty asia tuo ikäviä fiiliksiä kuten esim la?

Lisöksi mua stressaa se, että kuukaudessa on vain muutama päivä, jolloin raskautuminen on mahdollista. Ja meillä se itse akti ei ole aina helppoa monestakin syystä niin sitten on hirveät paineet, että pitää onnistua tiettynä hetkenä /hetkinä. Ja monestikin se paine juuri vaikuttaa asiaan negatiivisesti. Ja sit vituttaa ja surettaa, jos ei onnistuta. Onko kellään muilla vastaavaa ongelmaa? Mikä avuksi?

Kiitos tsempeistä

Ja voimia lasketun ajan käsittelyyn sinulle.

Ei tuo tallettelu tosiaan enää suju kuten nuorempana. Osansa haasteeseen tuovat meillä lapset, joiden vuoksi yksityisyyttä ei enää ole kuin iltamyöhään, jolloin on rättiväsynyt. Se mainitsemani kierto, jolloin koko homma ketutti, oli myös siis sellainen, jossa seksiä oli tasan ovispäivänä. Koska ketutti. Nyt vuosia myöhemmin kertalaukauksen taktiikka ei tunnu enää riittävän, liekö syynä harmaantuneet munasolut vai vinoutuneet uimarit, mutta kahdella talletuksella ollaan saatu näitä varhaisia keskenmenoja aikaan. Eihän siihen onnistumispaineeseen oikein muuta ratkaisua ole kuin ennakointi, joko oireista, testeillä tai kierron rytmistä. Yrittää aloittaa siinä muutamaa päivää ennen niin tietää, että epäonnistuminen ei haittaa, kun on vielä seuraavakin päivä. Ja jonkin aikaa vielä on se seuraavakin kierto. Ehkä epäonnistuneen kierron voisi ottaa huilitaukona, kun ei sitten tarvitse jännittää ja tutkailla oireitaan?

 

Pahoittelut la:sta @Alinna86 ja vierailija

Täällä fiilikset heittelevät epätoivosta "kyllä tää tästä vielä onnistuu" ajatteluun. Lähipiirissä vauvauutisia, jotka tuntuu epäreiluilta . Viikonloppuna täytynee testailla, kun silloin tulee 2 viikkoa oviksesta ja pitäis terot lopettaa, jos nega. Onko teillä muilla terot pitäneet vuodon poissa? Kuukautisisten poissaolosta en voi muutenkaa päätellä mitään, kun viimeks ollu km.

Ei oo kyllä juuri oireita, joten tuskin plussa. Alkuviikosta oli raudan makua suussa, mut sitä kesti vaan joitain tunteja.

 

Pahoittelut la:sta @Alinna86 ja vierailija

Täällä fiilikset heittelevät epätoivosta "kyllä tää tästä vielä onnistuu" ajatteluun. Lähipiirissä vauvauutisia, jotka tuntuu epäreiluilta . Viikonloppuna täytynee testailla, kun silloin tulee 2 viikkoa oviksesta ja pitäis terot lopettaa, jos nega. Onko teillä muilla terot pitäneet vuodon poissa? Kuukautisisten poissaolosta en voi muutenkaa päätellä mitään, kun viimeks ollu km.

Ei oo kyllä juuri oireita, joten tuskin plussa. Alkuviikosta oli raudan makua suussa, mut sitä kesti vaan joitain tunteja.

Tuttua toi mielialan vaihtelu Tsemppiä!
EIkös se oireettomuus oo vaan hyvä juttu, jotkut sanon että raskaus yllätti kun ei ollut nimenomaan oireita...ja hyvä ettei ainakaan tarvi pms oireista kärsiä...huomasin itse kyllä terojen pitävän nekin kurissa aika hyvin.

Pitääkö sun syödä terolut siihen testi päivään saakka vai miten?
Mä söin olikohan se kp17-26, lopetin ku testasin negan ja sit vuoto alko kp 32.

Pidän peukkuja että plussa vielä yllättäisi

 

Tuttua toi mielialan vaihtelu Tsemppiä!
EIkös se oireettomuus oo vaan hyvä juttu, jotkut sanon että raskaus yllätti kun ei ollut nimenomaan oireita...ja hyvä ettei ainakaan tarvi pms oireista kärsiä...huomasin itse kyllä terojen pitävän nekin kurissa aika hyvin.

Pitääkö sun syödä terolut siihen testi päivään saakka vai miten?
Mä söin olikohan se kp17-26, lopetin ku testasin negan ja sit vuoto alko kp 32.

Pidän peukkuja että plussa vielä yllättäisi

Mä sain oikeestaan teroista vaan ohjeen, että jos raskaustesti plussa,niin jatketaan eli testiin asti syön. Ärsyttää, että ne tosiaan varmasti sit siirtää kuukautisia eteenpäin. Missäs vaiheessa sä meet nyt @Alinna86 ?

 

Tsemppiä kaikille täällä puolella. @Alinna86 mulla oli laskettu aika myös tässä kesäkuussa just siinä puolivälissä. Olen ollut koko kesäkuun jumissa tässä asiassa kyllä ja paljon pyörinyt mielessä. Meille vielä muutti uudet naapurit, joissa vaimolla oli tasan sama laskettu päivä kun mulla ja tuossa nyt joka päivä kattelen kun työntelee vauvaa pihalla. Miks just piti olla ihan sama päiväkin vielä??? Mullahan oli se alkionsiirrosta alkanut raskaus, ja tuulimunaksi todettiin silloin syksyllä. Ihan tyhmää olla jumissa siinä asiassa, mutta en millään tahdo päästä yli. Tuulimuna - ei siellä edes koskaan ollut mitään, se elämänalku päättyi jo ihan heti.

Periaatteessa meitä ei vaivaa sellainen lapsettomuus, ettenkö voisi tulla raskaaksi, mutta en tosin koskaan ole onnistuneesti tullut raskaaksi muuta kuin alkionsiirroista ja luomuna vain biokemiallisia.

Olen paljon miettinyt, että joko lakkaan yrittämästä (kesällä täytän 39). Itseasiassa kaipasin taukoa ja otin nyt pillerit kuukaudeksi,. Tein saman tuossa talvellakin. Saan edes yhdet niukat menkat kerrankin. Me on muuten oltu ilman ehkäisyä jo kohta 2 vuotta, enkä ole raskautunut muuta kuin siitä viime syksyn alkionsiirrosta ja siinäkin tämä lopputulos.

Olen myös miettinyt näitä keskustelupalstoja, että ensin sitä on ryhmässä "vauva-vuosi-sejase", sitte "vauva vuosi se-ja-se", ei onnistu, sitten kun lopulta onnistuu, ja pääsi sinne kesäkuisiin2021, josta sitten sai lentää ulos kuin leppäkeihäs, muut siellä sai jatkaa ja vauvat on kainalossa, pääsi tähän "keskenmenon jälkeen kuumeileviin", johon kukaan ei halua.. Harmittaa se että päätyy vellomaan tällaiseen välitilaan.

Mietin jos vielä kerran jaksaisi yrittää, vai jaksaako. En ole varma.... Toivo on niin äärimmäisen pieni... onkohan sitä ollenkaan... Keskenmenot on ihan kamalia, mutta jos edes olisi oikeasti realistista tulla raskaaksi sen jälkeen, tilanne olisi toinen. Voi kun olisi toivo siitä, että voisi edes tulla raskaaksi luonnostaan ilman mitään alkionsiirtoja, mutta se toivo tosiaan on niin olematon. Se jotenkin lohduttaisi keskenmenen jälkeen kuumeilevaa, että edes olisi se mahdollisuus, mutta.. Me ollaan meidän suhteen aikana oltu tosiaan ilman ehkäisyä yli 4 vuotta, enkä koskaan ole onnistuneesti raskautunut (paitsi biokemialliset, joita en lue onnistuneiksi) muuta kuin hoidolla.

 

Hei,
Kirjoitan nyt tälle palstalle ensimmäistä kertaa. Oon ollut tuolla haaveilu-palstoilla ja hetken ehdin olla helmikuiset 2022-ryhmässä, kunnes lyhyen aikaa kestänyt plussaonni kääntyi. Alavatsakipujen ja tuhruttelua takia päädyin päivystykseen, jossa ensin kaikki näytti hyvältä. Kohdussa oli viikkoja vastaava alkiorakkula ja kivun ajateltiin johtuvan vasemmalla puolella olevasta kookkaasta keltarauhasesta. Parin päivän päästä otetussa verikokeessa hcg oli lähtenyt laskuun ja vuoto yltyi. Ensimmäinen ajatus; jahas, kesken meni. Viikon päästä käydessäni alkuraskauden neuvolassa hcg oli nousussa, kohtu oli kuitenkin tyhjä ja vasemman puolen kookas keltarauhanen paljastuikin kohdunulkoiseksi raskaudeksi munanjohtimessa, joka oli vuotanut vatsaonteloon. Sain ensimmäisen metotreksaattipiikin ja hcg on laskenut viikossa hyvin: lähtöarvosta 1800 on jo tultu alle 800. Maanantaina taas labraan selvittelemään hcg:n tilannetta.

Saadessani ensimmäisen metotreksaattipiikin minulta kysyttiin tarvitsenko keskusteluapua asian käsittelyyn. Tuolloin koin, että selviän kyllä ilman. Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Olen kolunnut kaikki Googlen tarjoamat keskustelupalstat ja blogit kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta mikään tietomäärä ei tunnu riittävän. Ajatukset pyörivät vain hcg:n laskussa ja kehon palautumisessa (milloin tämä vuoto loppuu?!), joka lamauttaa toimintakyvyn vapaa-ajalla. En saa mitään aikaiseksi. Oletteko te saaneet keskusteluapua keskenmenon jälkeen? Osaatteko neuvoa mistä sitä lähtisi kysymään? Soittaisiko neuvolaan vai naikkarille?

 

@Lili_86 Suuret pahoittelut! <3 Elämä osaa heittää lokaa silmille. Mä itse pyysin toisen keskenmenon jälkeen naistentautien polilla km-tuomion jälkeen keskusteluapua, he hoitivat minulle heti yhteyden psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luokse taisin päästä jo seuraavana päivänä. Siellä olisi voinut käydä useammankin kerran. Suosittelen kyllä lämpimästi, se tilanne kannattaa purkaa auki sanoiksi niin paljon ja usein kun on itsellä tarve. Se auttaa eteenpäin.

Jos sinulla on naistentautien polille yhteys, kysy sieltä? Uskoisin että hoituisi neuvolan/terveyskeskuksenkin kautta kyllä.

 

Mä sain oikeestaan teroista vaan ohjeen, että jos raskaustesti plussa,niin jatketaan eli testiin asti syön. Ärsyttää, että ne tosiaan varmasti sit siirtää kuukautisia eteenpäin. Missäs vaiheessa sä meet nyt @Alinna86 ?

Mul dpo 3 vast menossa

 

Hei,
Kirjoitan nyt tälle palstalle ensimmäistä kertaa. Oon ollut tuolla haaveilu-palstoilla ja hetken ehdin olla helmikuiset 2022-ryhmässä, kunnes lyhyen aikaa kestänyt plussaonni kääntyi. Alavatsakipujen ja tuhruttelua takia päädyin päivystykseen, jossa ensin kaikki näytti hyvältä. Kohdussa oli viikkoja vastaava alkiorakkula ja kivun ajateltiin johtuvan vasemmalla puolella olevasta kookkaasta keltarauhasesta. Parin päivän päästä otetussa verikokeessa hcg oli lähtenyt laskuun ja vuoto yltyi. Ensimmäinen ajatus; jahas, kesken meni. Viikon päästä käydessäni alkuraskauden neuvolassa hcg oli nousussa, kohtu oli kuitenkin tyhjä ja vasemman puolen kookas keltarauhanen paljastuikin kohdunulkoiseksi raskaudeksi munanjohtimessa, joka oli vuotanut vatsaonteloon. Sain ensimmäisen metotreksaattipiikin ja hcg on laskenut viikossa hyvin: lähtöarvosta 1800 on jo tultu alle 800. Maanantaina taas labraan selvittelemään hcg:n tilannetta.

Saadessani ensimmäisen metotreksaattipiikin minulta kysyttiin tarvitsenko keskusteluapua asian käsittelyyn. Tuolloin koin, että selviän kyllä ilman. Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Olen kolunnut kaikki Googlen tarjoamat keskustelupalstat ja blogit kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta mikään tietomäärä ei tunnu riittävän. Ajatukset pyörivät vain hcg:n laskussa ja kehon palautumisessa (milloin tämä vuoto loppuu?!), joka lamauttaa toimintakyvyn vapaa-ajalla. En saa mitään aikaiseksi. Oletteko te saaneet keskusteluapua keskenmenon jälkeen? Osaatteko neuvoa mistä sitä lähtisi kysymään? Soittaisiko neuvolaan vai naikkarille?

Naisten polille mäkin ohjeistaisin soittamaan. Mä viimeksi otin avun vastaan ja oli siitä jonku verran hyötyä mutta myös selasin kaikki vertaisryhmät ja blogit jne.
Puhuminen auttaa, ja aika vaikka kliseistä onkin..voimii

 

Hei,
Kirjoitan nyt tälle palstalle ensimmäistä kertaa. Oon ollut tuolla haaveilu-palstoilla ja hetken ehdin olla helmikuiset 2022-ryhmässä, kunnes lyhyen aikaa kestänyt plussaonni kääntyi. Alavatsakipujen ja tuhruttelua takia päädyin päivystykseen, jossa ensin kaikki näytti hyvältä. Kohdussa oli viikkoja vastaava alkiorakkula ja kivun ajateltiin johtuvan vasemmalla puolella olevasta kookkaasta keltarauhasesta. Parin päivän päästä otetussa verikokeessa hcg oli lähtenyt laskuun ja vuoto yltyi. Ensimmäinen ajatus; jahas, kesken meni. Viikon päästä käydessäni alkuraskauden neuvolassa hcg oli nousussa, kohtu oli kuitenkin tyhjä ja vasemman puolen kookas keltarauhanen paljastuikin kohdunulkoiseksi raskaudeksi munanjohtimessa, joka oli vuotanut vatsaonteloon. Sain ensimmäisen metotreksaattipiikin ja hcg on laskenut viikossa hyvin: lähtöarvosta 1800 on jo tultu alle 800. Maanantaina taas labraan selvittelemään hcg:n tilannetta.

Saadessani ensimmäisen metotreksaattipiikin minulta kysyttiin tarvitsenko keskusteluapua asian käsittelyyn. Tuolloin koin, että selviän kyllä ilman. Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Olen kolunnut kaikki Googlen tarjoamat keskustelupalstat ja blogit kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta mikään tietomäärä ei tunnu riittävän. Ajatukset pyörivät vain hcg:n laskussa ja kehon palautumisessa (milloin tämä vuoto loppuu?!), joka lamauttaa toimintakyvyn vapaa-ajalla. En saa mitään aikaiseksi. Oletteko te saaneet keskusteluapua keskenmenon jälkeen? Osaatteko neuvoa mistä sitä lähtisi kysymään? Soittaisiko neuvolaan vai naikkarille?

Pahoittelut kohdunulkoisesta raskaudesta! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja keho palautuu normaaliksi.

Mulla oli keskenmeno maaliskuussa ja käyn edelleen neuvolapsykologilla. Me jopa muutettiin tässä välissä uudelle paikkakunnalle ja vanhan paikkakunnan psykologi sai järjestettyä niin, että saan edelleen jatkaa myös täällä uuden kunnan psykologilla. En tosin tiedä onko vaikutusta asiaan sillä, että km tuli vasta rv22. Eli ottavatko sen vakavammin ja tarjoavat siksi näin pitkään apua vaikka en ole enää muutoin neuvolapalveluiden piirissä.

Lisöksi heti tapahtuneen jälkeen saatiin keskusteluapua sairaalapastorilta ja suosittelivat hakemaan apua myös käpy ry:stä tai simpukka ry:stä.

Kannattaa hakea apua, jos yhtään siltä tuntuu.

 

Kiitos jokaiselle vinkkejä antaneelle ja pahoittelut keskenmenoista.
Maanantaina soittelen naikkarille ja pyydän ohjausta keskusteluapuun. Varmasti aika auttaa ja kun keho on palautunut tapahtuneesta. Kovin odotan paluuta "normiarkeen", että pääsisi taas yrittämään, tikuttelemaan ja unelmoimaan esikoisesta. Sitä odotellessa ajatukset välillä synkkenee ja välillä taas on hyviä päiviä. Eilen oli huono päivä, tänään taas parempi. Pikkuhiljaa eteenpäin.

 

Kiitos jokaiselle vinkkejä antaneelle ja pahoittelut keskenmenoista.
Maanantaina soittelen naikkarille ja pyydän ohjausta keskusteluapuun. Varmasti aika auttaa ja kun keho on palautunut tapahtuneesta. Kovin odotan paluuta "normiarkeen", että pääsisi taas yrittämään, tikuttelemaan ja unelmoimaan esikoisesta. Sitä odotellessa ajatukset välillä synkkenee ja välillä taas on hyviä päiviä. Eilen oli huono päivä, tänään taas parempi. Pikkuhiljaa eteenpäin.

Toivottavasti saat apua <3Samaistun täysin tuohon fiilisten ja päivien heittelyyn epätoivon ja toivon välillä.

Täällä testattu tänään nega ja itkut itketty (ainakin tältä päivltä). Kummasti se uuden kierron odottelu taas ja sitä mukaa toivo jo nousee jostain horisontista. Voi tosin kestää, että kuukautiset alkaa, kun viime kierrossa km ja Terot olit käytössä nyt, jotka lopetin tänään.

 

Täällä kanssa tänään taas testattu nega. Oireita ollut tässä kierrossa niin kyllä harmitti
Dpo 15 menossa, eikä taas menkkoja kuulu. Kuinkahan pitkäksi tämä kierto taas venyy.. Ei auta oloa, että 2 viikon päästä olisi laskettu aika.

Tuntuu että nuo lugesteronit aiheuttaa vaan enemmän "surua", vaikka hyvin pitääkin tiputtelut poissa. Aiheuttaa kaikenmaailman raskausoireita ja venyttää kierrot pitkiksi.. Elo/syyskuussa olisi tarkoitus mennä taas gynen luona käymään, sitten mietitään jatkoa ja mahdollisesti kokeillaan jotain muutakin lääkitystä.
On siis epäilys, että mun ovulaatiot on jotenkin laimeampia ovisplussista huolimatta. Onko täällä kellään kokemusta, millä lääkityksellä ovista voisi "tehostaa"?