vierailija
"Keskustan heikko kannatus ei johdu yksittäisistä epäonnistumisista tai varsinkaan henkilöistä. Puolueelta yksinkertaisesti loppuvat äänestäjät maaseudun tyhjenemisen, väestön ikääntymisen ja peruskannattajakunnan pettymysten vuoksi. Viimeksi mainitut ovat huomanneet, että keskusta ei ole ratkaisu maaseudun ongelmiin, ja toisaalta perussuomalaiset ovat konservatiivisena ja kansallismielisenä puolueena todellinen vaihtoehto.
On siis realistinen lähitulevaisuuden perspektiivi, että keskustalle käy kuten sen sisarpuolueelle kävi aiemmin Ruotsissa. Länsinaapurin kepu sai vielä vuonna 1973 yli 25% äänistä. Viimeisen kerran se pääsi yli 10 prosentin vuonna 1988. Tämän jälkeen se on ollut lähinnä ultraliberaali pikkupuolue, hiukan samanlainen kuin RKP Suomessa.
Kepu ja demarit eivät juurikaan kilpaile keskenään. Kumpikin haluaisi palata punamultamaailmaan, jossa kepu hallitsee maaseutua ja demarit kaupunkeja. Sen sijaan kumpikin kilpailee perussuomalaisten kanssa, demarit lisäksi sisäisesti vihreiden ja vasemmiston kanssa. (Hallitusvallan näkökulmasta ei kuitenkaan ole kovin oleellista, miten kannatus liikkuu punavihreän blokin sisällä.)
Olen esittänyt aiemmin arvion, että keskusta lähtee hallituksesta, jos se saa katastrofituloksen kuntavaaleissa. Pitäydyn tässä arviossa, vaikka kepu ja media persupaniikissaan toki vakuuttelevat, että kuntavaaleissa äänestetään VAIN paikallisista kysymyksistä eikä niiden tuloksilla ole MINKÄÄNLAISTA yleispoliittista merkitystä. On selvää, että kepun kannatus ei punavihreän hallituksen pönkäpuolueena nouse, eikä puolue voi jäädä odottamaan armoniskua vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.
Jos kepu on noustakseen, se nousee vain perussuomalaisten (ja vähemmässä määrin kokoomuksen) kustannuksella. Siksi on myös demareiden ja koko punavihreän hallituksen etu, että kepu ei romahda kuntavaaleissa. Punavihreät ymmärtävät, että ei ole olemassa niiden kannalta yhtä hyvää hallituskokoonpanoa kuin nykyinen, ja että bileet ovat ohitse, jos kepu pakotetaan hakemaan pelastusta hallituksen hajottamisesta.
Siksi pidän todennäköisenä, että puoliväliriihen ja kuntavaalien alla nähdään jokin teatraalinen hallituskriisi julkisen talouden tasapainottamisesta, EU:n elpymispaketista, työmarkkinoiden uudistamisesta tai turpeesta – tai kaikista niistä. Todennäköistä myös on, että kepulle annetaan jokin voitto ja että Hesarin ja Ylen dramaattisissa artikkeleissa muiden hallituspuolueiden edustajat kehuvat anonyymisti, miten tiukkoja ja määrätietoisia kepulaiset neuvotteluissa olivat.
Ennusteeseen on syytä jättää pieni varauma: Näin käy, JOS demarit toimivat rationaalisesti. En ole täysin varma siitä, että Marinin demarit on rationaalinen toimija. On mahdollista, että vallantäyteisyydessään ja kaikkivoipaisuusharhassaan demarit eivät malta olla kyykyttämättä kepua vielä vähän lisää, vaikka tämä toimisi niiden omaa strategista intressiä vastaan."
On siis realistinen lähitulevaisuuden perspektiivi, että keskustalle käy kuten sen sisarpuolueelle kävi aiemmin Ruotsissa. Länsinaapurin kepu sai vielä vuonna 1973 yli 25% äänistä. Viimeisen kerran se pääsi yli 10 prosentin vuonna 1988. Tämän jälkeen se on ollut lähinnä ultraliberaali pikkupuolue, hiukan samanlainen kuin RKP Suomessa.
Keskusta siis kirjaimellisesti käy taistelua olemassaolostaan ja ikiaikaisesta asemastaan rahahanojen ja hillotolppien vartijana. Suuret asiat ovat vaakalaudalla, ja puolueen kaikkea toimintaa tulee peilata tätä taustaa vasten.
Kepu ja demarit eivät juurikaan kilpaile keskenään. Kumpikin haluaisi palata punamultamaailmaan, jossa kepu hallitsee maaseutua ja demarit kaupunkeja. Sen sijaan kumpikin kilpailee perussuomalaisten kanssa, demarit lisäksi sisäisesti vihreiden ja vasemmiston kanssa. (Hallitusvallan näkökulmasta ei kuitenkaan ole kovin oleellista, miten kannatus liikkuu punavihreän blokin sisällä.)
Olen esittänyt aiemmin arvion, että keskusta lähtee hallituksesta, jos se saa katastrofituloksen kuntavaaleissa. Pitäydyn tässä arviossa, vaikka kepu ja media persupaniikissaan toki vakuuttelevat, että kuntavaaleissa äänestetään VAIN paikallisista kysymyksistä eikä niiden tuloksilla ole MINKÄÄNLAISTA yleispoliittista merkitystä. On selvää, että kepun kannatus ei punavihreän hallituksen pönkäpuolueena nouse, eikä puolue voi jäädä odottamaan armoniskua vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.
Jos kepu on noustakseen, se nousee vain perussuomalaisten (ja vähemmässä määrin kokoomuksen) kustannuksella. Siksi on myös demareiden ja koko punavihreän hallituksen etu, että kepu ei romahda kuntavaaleissa. Punavihreät ymmärtävät, että ei ole olemassa niiden kannalta yhtä hyvää hallituskokoonpanoa kuin nykyinen, ja että bileet ovat ohitse, jos kepu pakotetaan hakemaan pelastusta hallituksen hajottamisesta.
Siksi pidän todennäköisenä, että puoliväliriihen ja kuntavaalien alla nähdään jokin teatraalinen hallituskriisi julkisen talouden tasapainottamisesta, EU:n elpymispaketista, työmarkkinoiden uudistamisesta tai turpeesta – tai kaikista niistä. Todennäköistä myös on, että kepulle annetaan jokin voitto ja että Hesarin ja Ylen dramaattisissa artikkeleissa muiden hallituspuolueiden edustajat kehuvat anonyymisti, miten tiukkoja ja määrätietoisia kepulaiset neuvotteluissa olivat.
Hallituksen punavihreällä enemmistöllä on varaa ”yleisten syiden” vuoksi antaa periksi omille äänestäjilleen tärkeissä kysymyksissä, koska niiden äänestäjillä ei oikeastaan ole mitään vaihtoehtoja – kaikki punavihreät ovat hallituksessa. Vaikka kannattajat suuttuisivat, heillä ei ole vaihtoehtoja, eikä kannatus voi karata mihinkään.
Ennusteeseen on syytä jättää pieni varauma: Näin käy, JOS demarit toimivat rationaalisesti. En ole täysin varma siitä, että Marinin demarit on rationaalinen toimija. On mahdollista, että vallantäyteisyydessään ja kaikkivoipaisuusharhassaan demarit eivät malta olla kyykyttämättä kepua vielä vähän lisää, vaikka tämä toimisi niiden omaa strategista intressiä vastaan."
