Ydinkysymys veteraaneille/veteraaneista

[vierailija]

Kovin harmillista, että synnyin niin myöhään, ettei aikanani ole enää kovin paljon Suomen sotien veteraaneja elossa eikä heistäkään moni hyvässä kunnossa. Olisin välttämättä halunnut kysyä veteraanilta sen, mikä minua on aina hämmästyttänyt: miksi ihmeessä veteraanit oikein sinne rintamalle menivät?? Olisiko Suomen 50-vuotinen kuuluminen toiseen ajan kahdesta johtavasta suurvallasta ollut niin kauhea kohtalo, että sen tähden piti todella tehdä niin hirvittävä uhraus: kymmeniätuhansia ihmishenkiä??? Kaikki sodissa kuolleet olisivat oikeasti ansainneet vielä elämiään jatkaa.

Ehkä ihmiselämän arvoa ei siihen aikaan totisesti nähty yhtä suurena kuin nykyään. Yksilön oikeuksia ei juuri korostettu vaan usein mahtipontisen liioitellusti kuvattu yhteinen etu oli kaikki kaikessa. Käsitykseni mukaan myös isänmaallinen uho muutenkin oli Suomessa vielä 1930-40-luvuilla tavallisempaa ja hyväksytympää kuin nykyään. Naapureihin ehkä suhtauduttiin yleisesti niin epäluuloisesti, ettei sellainen nykyään tulisi kysymykseenkään. Se oli tyystin toinen aika, sairas aika, Herra paratkoon.

Surettaa kaikkien aivan turhaan sotineiden puolesta, sillä esimerkiksi minä olisin silti koko elämäni saanut viettää itsenäisessä Suomessa ja kenties useat sodassa kuolleetkin olisivat yhä elossa, vaikkakin hyvin iäkkäinä. Parempi kuitenkin olla vanha ja raihnainen kuin hautautunut historian hämäriin kauan sitten.

 

[diogenes 57]

Kovin harmillista, että synnyin niin myöhään, ettei aikanani ole enää kovin paljon Suomen sotien veteraaneja elossa eikä heistäkään moni hyvässä kunnossa. Olisin välttämättä halunnut kysyä veteraanilta sen, mikä minua on aina hämmästyttänyt: miksi ihmeessä veteraanit oikein sinne rintamalle menivät?? Olisiko Suomen 50-vuotinen kuuluminen toiseen ajan kahdesta johtavasta suurvallasta ollut niin kauhea kohtalo, että sen tähden piti todella tehdä niin hirvittävä uhraus: kymmeniätuhansia ihmishenkiä??? Kaikki sodissa kuolleet olisivat oikeasti ansainneet vielä elämiään jatkaa.

Ehkä ihmiselämän arvoa ei siihen aikaan totisesti nähty yhtä suurena kuin nykyään. Yksilön oikeuksia ei juuri korostettu vaan usein mahtipontisen liioitellusti kuvattu yhteinen etu oli kaikki kaikessa. Käsitykseni mukaan myös isänmaallinen uho muutenkin oli Suomessa vielä 1930-40-luvuilla tavallisempaa ja hyväksytympää kuin nykyään. Naapureihin ehkä suhtauduttiin yleisesti niin epäluuloisesti, ettei sellainen nykyään tulisi kysymykseenkään. Se oli tyystin toinen aika, sairas aika, Herra paratkoon.

Surettaa kaikkien aivan turhaan sotineiden puolesta, sillä esimerkiksi minä olisin silti koko elämäni saanut viettää itsenäisessä Suomessa ja kenties useat sodassa kuolleetkin olisivat yhä elossa, vaikkakin hyvin iäkkäinä. Parempi kuitenkin olla vanha ja raihnainen kuin hautautunut historian hämäriin kauan sitten.

Elämä on...
Saman tien voisit surra sitä suurta ja "aivan turhaa" työmäärrää, mikä on maaseudulla sadan viime vuoden aikana tehty.
itsenäistymisen jälkeen alkanut ja sotien jälkeen vielä kymmenkunta vuotta jatkunut maaseudun pientilaistaminen nieli niin rahaa kuin työtuntejakin vallan älyttömästi. nyt tätä kaikkea on jo kuusikymmenluvun loppuvuosista asti purettu, maaseutu alkaa olla melko autiota ja maat taas kerääntyneet suurien yksiköiden haltuun kuin olivat silloin sarta vuotta sitten. Onko järkee vai ei...
Tuohon varsinaiseen kysymykseesi vastaisin, että sen ajan "tieto" oli, että itsenäisyys on parempi ja puolustamisen arvoinen, vaikka sitten henki/terveys menisi. Hyvä sitä nyt on hurskastella, kun on nähty jatko- osakin näytelmälle. Silloin oli kansa yksimielinen.
Ihmiselämä ja varsinkin ihmisarvolle sopivaa elämää arvostettiin silloin, paljon enemmän, mitä nykyään.

 

[vierailija]

Ihmiselämän arvostus riippuu siitä keneltä sitä kysyy.

esimerkkejä kärjistäen:
Jos kysyt Kokoomuksen kannattajalta, ei terveys tai mahdollinen kuolema esim. koronaan ole tärkeä asia vaan että talousasiat pyörivät mahdollisimman hyvin ja rahaa tulee.
Raha lämmittää.

Jos kysyt Perssuomalaiselta kannattajalta, ihmiselämän arvo on riippuvainen yksinkertaisuudessaan ihon väristä ja mitä vaaleampi iho on sitä arvostetumpaa se on.

Jos kysyt 15-18-vuotiaalta, "ikivanhat" keski-ikäiset ja sitä vanhemmat joutavat kuolemaan.

Jos kysyt vegaanilta, pahat lihansyöjä-turkisten käyttäjillä ei ole mitään ihmisarvoa varsinkaan kun eivät ole huolestuneita ilmastonmuutoksestakaan.

 

[diogenes 57]

Ihmiselämän arvostus riippuu siitä keneltä sitä kysyy.

esimerkkejä kärjistäen:
Jos kysyt Kokoomuksen kannattajalta, ei terveys tai mahdollinen kuolema esim. koronaan ole tärkeä asia vaan että talousasiat pyörivät mahdollisimman hyvin ja rahaa tulee.
Raha lämmittää.

Jos kysyt Perssuomalaiselta kannattajalta, ihmiselämän arvo on riippuvainen yksinkertaisuudessaan ihon väristä ja mitä vaaleampi iho on sitä arvostetumpaa se on.

Jos kysyt 15-18-vuotiaalta, "ikivanhat" keski-ikäiset ja sitä vanhemmat joutavat kuolemaan.

Jos kysyt vegaanilta, pahat lihansyöjä-turkisten käyttäjillä ei ole mitään ihmisarvoa varsinkaan kun eivät ole huolestuneita ilmastonmuutoksestakaan.

Miksi pitäisi kysyä keneltäkään?
Katelee ja kuuntelee vain nykymeininkiä, niin raha, meneastys, kaikki pinnallinen ja lyhytaikainen on sitä mitä halutaan. Se, miten ihminen voi ja jaksaa, on täysin sivuseikka.

 

[vierailija]

Jos ois kuuluttu siihen Neuvostoliittoon, porukkaa olisi taatusti kuollut vielä enemmän kuin sodassa kuoli.

 

[vierailija]

Miksi pitäisi kysyä keneltäkään?
Katelee ja kuuntelee vain nykymeininkiä, niin raha, meneastys, kaikki pinnallinen ja lyhytaikainen on sitä mitä halutaan. Se, miten ihminen voi ja jaksaa, on täysin sivuseikka.

Jep. Katselee instagramia vähän aikaa, niin tietää miten pitäisi elää ja olla.
Pitää photoshopata naamaa ja kroppaa pienemmäksi, näyttää kotinsa kallista sisustusta, materiaa. Botoxia sinne ja tänne, tissit ja peppu push up. Sitten ollaan kaikki onnellisia.

 

[Deleted member 149094]

Kovin harmillista, että synnyin niin myöhään, ettei aikanani ole enää kovin paljon Suomen sotien veteraaneja elossa eikä heistäkään moni hyvässä kunnossa. Olisin välttämättä halunnut kysyä veteraanilta sen, mikä minua on aina hämmästyttänyt: miksi ihmeessä veteraanit oikein sinne rintamalle menivät?? Olisiko Suomen 50-vuotinen kuuluminen toiseen ajan kahdesta johtavasta suurvallasta ollut niin kauhea kohtalo, että sen tähden piti todella tehdä niin hirvittävä uhraus: kymmeniätuhansia ihmishenkiä??? Kaikki sodissa kuolleet olisivat oikeasti ansainneet vielä elämiään jatkaa.

Ehkä ihmiselämän arvoa ei siihen aikaan totisesti nähty yhtä suurena kuin nykyään. Yksilön oikeuksia ei juuri korostettu vaan usein mahtipontisen liioitellusti kuvattu yhteinen etu oli kaikki kaikessa. Käsitykseni mukaan myös isänmaallinen uho muutenkin oli Suomessa vielä 1930-40-luvuilla tavallisempaa ja hyväksytympää kuin nykyään. Naapureihin ehkä suhtauduttiin yleisesti niin epäluuloisesti, ettei sellainen nykyään tulisi kysymykseenkään. Se oli tyystin toinen aika, sairas aika, Herra paratkoon.

Surettaa kaikkien aivan turhaan sotineiden puolesta, sillä esimerkiksi minä olisin silti koko elämäni saanut viettää itsenäisessä Suomessa ja kenties useat sodassa kuolleetkin olisivat yhä elossa, vaikkakin hyvin iäkkäinä. Parempi kuitenkin olla vanha ja raihnainen kuin hautautunut historian hämäriin kauan sitten.

Eräs veteraani sanoi, ettei ne venäläiset ole sen kummempaa porukkaa, samanlaisia sotilaita ne oli. Sodat kuuluu herroille.

Et älä kysy tota kysymystä veteraaneilta. Kysy se niiltä, ketkä sen aloittivat.

 

[Deleted member 149094]

Minusta on hullua, et sodille on säännöt. Et ei saa käyttää bioaseita tai tehdä kansanmurhia.
Mut itse sota ei ole kiellettyä.

 

[vierailija]

Eräs veteraani sanoi, ettei ne venäläiset ole sen kummempaa porukkaa, samanlaisia sotilaita ne oli. Sodat kuuluu herroille.

Et älä kysy tota kysymystä veteraaneilta. Kysy se niiltä, ketkä sen aloittivat.

Just näin.

 

[vierailija]

Jos ois kuuluttu siihen Neuvostoliittoon, porukkaa olisi taatusti kuollut vielä enemmän kuin sodassa kuoli.

Virolaisille ei käynyt niin. He jopa nauroivat suomalaisille talvisodan jälkeen kuinka tyhmiä me olimme kun sodimme.

 

[vierailija]

Minusta on hullua, et sodille on säännöt. Et ei saa käyttää bioaseita tai tehdä kansanmurhia.
Mut itse sota ei ole kiellettyä.

Paitsi että kansanmurhia on tehty ja biologisia aseita käytetty.

 

[vierailija]

Virolaisille ei käynyt niin. He jopa nauroivat suomalaisille talvisodan jälkeen kuinka tyhmiä me olimme kun sodimme.

Äläpäs puhu potaskaa.

 

[Deleted member 149094]

Paitsi että kansanmurhia on tehty ja biologisia aseita käytetty.

Ni. Sääntöjä rikotaan. Hmm.

 

[Deleted member 149094]

Virolaisille ei käynyt niin. He jopa nauroivat suomalaisille talvisodan jälkeen kuinka tyhmiä me olimme kun sodimme.

Vähän tuota epäilen.
Ei kaikilla ole samat mahdollisuudet.

 

[vierailija]

Äläpäs puhu potaskaa.

En puhukaan. Sinä et näköjään tunne historiaa.

 

[diogenes 57]

En puhukaan. Sinä et näköjään tunne historiaa.

Eipä tuo tunnu sinullekaan kovin tuttua olevan. Vai onko "muisti" mennyt väestön siirtojen ynnä muun tällaisen kodalta kokonaan. Kyllähän virolaiset suomalaisten tyhmyydelle naureskelevat, mutta tässä asiassa sillä kenties vain peitellään omaa surkeaa totuutta.

 

[vierailija]

Virolaisilla ei ollut vielä 1980- luvulla mitään omaa. Suomalaiset hyväsydämiset lahjoittivat tietokoneita, kirkonkelloja, sairaalatarvikkeita, ompelimme heille lippuja jne. On turha tulla sanomaan miten paljon paremmin heidän asiansa olivat.

 

[diogenes 57]

Eräs veteraani sanoi, ettei ne venäläiset ole sen kummempaa porukkaa, samanlaisia sotilaita ne oli. Sodat kuuluu herroille.

Et älä kysy tota kysymystä veteraaneilta. Kysy se niiltä, ketkä sen aloittivat.

Nimenomaan veteraaneilta sitä pitää kysyä. Kenties he kertovat sellaisestakin asiasta, mikä yleensä on melko vähän tunnettu. Nimittäin siitä, että jatkosodan aikana Suomen armeija oli hyvin lähellä kapinaa. Syy oli se, etteivät reserviläiset halunneet ylittää vanhaa rajaa.
Isoaatu kuitenkin painosti Mannerheimiä ja yli mentiin. Sensijaan Leningradin piiritykseen suomalaiset eivät Aatun painostuksesta huolimatta ottaneet osaa.
Joskaan sotiminen ei varsinaisesti johtunut kansan sotahulluudesta, oli yleinen mielipide se, että sota oli välttämätön paha, jotta itsenäisyys säilyisi ja maa voisi kehittyä vapaana ja omaan suuntaansa.

 

[Deleted member 149094]

Nimenomaan veteraaneilta sitä pitää kysyä. Kenties he kertovat sellaisestakin asiasta, mikä yleensä on melko vähän tunnettu. Nimittäin siitä, että jatkosodan aikana Suomen armeija oli hyvin lähellä kapinaa. Syy oli se, etteivät reserviläiset halunneet ylittää vanhaa rajaa.
Isoaatu kuitenkin painosti Mannerheimiä ja yli mentiin. Sensijaan Leningradin piiritykseen suomalaiset eivät Aatun painostuksesta huolimatta ottaneet osaa.
Joskaan sotiminen ei varsinaisesti johtunut kansan sotahulluudesta, oli yleinen mielipide se, että sota oli välttämätön paha, jotta itsenäisyys säilyisi ja maa voisi kehittyä vapaana ja omaan suuntaansa.

Ajatus toiminee, mikäli kaikkien osapuolten kaikki sotilaat julistavat kapinan, eikä rintamakarkureita ammuta.

 

[vierailija]

Eräs veteraani sanoi, ettei ne venäläiset ole sen kummempaa porukkaa, samanlaisia sotilaita ne oli. Sodat kuuluu herroille.

Et älä kysy tota kysymystä veteraaneilta. Kysy se niiltä, ketkä sen aloittivat.

Stalin sen sodan aloitti.

 

[vierailija]

Virolaisille ei käynyt niin. He jopa nauroivat suomalaisille talvisodan jälkeen kuinka tyhmiä me olimme kun sodimme.

Sellainen Venäjän trolli siellä. Aika monta virolaista tunnen ja olen tuntenut eikä yksikään ole koskaan ollut tuota mieltä.

 

[vierailija]

Eikös Viro kuulu Natoon?

 

[diogenes 57]

Ajatus toiminee, mikäli kaikkien osapuolten kaikki sotilaat julistavat kapinan, eikä rintamakarkureita ammuta.

Ei ollut vaesinaisesti kysymys karkuruudesta, vaan siitä, että reserviläiset eivät uskoneet Aatun voittoon ja olivat sitä mieltä, että Talvisodassa menetetyt alueet otetaan takaisin, mutta pitemmälle ei mennä. Melko korkealla upseeristonkin keskuudessa oli käsitys, että vanha raja linnoitetaan ja siihen jäädään puolustusasemiin. Näin ei kuitenkaan käynyt.
ikuisesti voidaan jossitella, mitä olisi tapahtunut jos... ja jos...

 

[vierailija]

Kovin harmillista, että synnyin niin myöhään, ettei aikanani ole enää kovin paljon Suomen sotien veteraaneja elossa eikä heistäkään moni hyvässä kunnossa. Olisin välttämättä halunnut kysyä veteraanilta sen, mikä minua on aina hämmästyttänyt: miksi ihmeessä veteraanit oikein sinne rintamalle menivät?? Olisiko Suomen 50-vuotinen kuuluminen toiseen ajan kahdesta johtavasta suurvallasta ollut niin kauhea kohtalo, että sen tähden piti todella tehdä niin hirvittävä uhraus: kymmeniätuhansia ihmishenkiä??? Kaikki sodissa kuolleet olisivat oikeasti ansainneet vielä elämiään jatkaa.

Ehkä ihmiselämän arvoa ei siihen aikaan totisesti nähty yhtä suurena kuin nykyään. Yksilön oikeuksia ei juuri korostettu vaan usein mahtipontisen liioitellusti kuvattu yhteinen etu oli kaikki kaikessa. Käsitykseni mukaan myös isänmaallinen uho muutenkin oli Suomessa vielä 1930-40-luvuilla tavallisempaa ja hyväksytympää kuin nykyään. Naapureihin ehkä suhtauduttiin yleisesti niin epäluuloisesti, ettei sellainen nykyään tulisi kysymykseenkään. Se oli tyystin toinen aika, sairas aika, Herra paratkoon.

Surettaa kaikkien aivan turhaan sotineiden puolesta, sillä esimerkiksi minä olisin silti koko elämäni saanut viettää itsenäisessä Suomessa ja kenties useat sodassa kuolleetkin olisivat yhä elossa, vaikkakin hyvin iäkkäinä. Parempi kuitenkin olla vanha ja raihnainen kuin hautautunut historian hämäriin kauan sitten.

Tuskin oikeasti kadehdit elämääni veteraanin tyttärenä. Isäni oli ollut rintamalla viisi vuotta.
Hän monesti mietti tuliko tehtyä turha reissu.
Elin kylmän sodan varjossa ja aina oli pelko, että Suomi miehitetään. Opiskelin venäjää lukiossa ettei ole ongelmaa, jos niin kävisi.
Luin viime syksynä Sirpa Kähkösen kirjan Muistoruoho. kävin kuuntelemassa hänen haastattelun kirjaston kirjallisuusillassa.
Vaikka olen elänyt lapsuuteni evakkojen ympäröimänä ja saanut lapset evakon ja Ruotsin sotalapsen kanssa en mieti menneitä. Minua kiinnostaa tämä hetki ja tulevaisuus.
Joka puolella soditaan maailmalla ja syyt unohtuvat heti uutisten jälkeen. Tuskin vastapuolen muistavat miksi riita alkoi. Kaikki on säpäleinä ja asukkaat leireillä tai maanpaossa.
Ei tulisi mieleenkään kirjoittaa muistelmia isästäni.
Hänen hautajaisissa 1990-luvulla paikallinen veteraanijärjestö kunnioitti seppeleellä.
Aikoinaan veljeni menehtyi armeijassa auto-onnettomuudessa. Hän sai kotikirkossa sotilaalliset hautajaiset.
Toivon, että Venäjä arvostaa hyviä suhteita. Kävin nuorena ryhmämatkalla Leningradissa. Joku henkilö tivasi minulta jotain mielipidettä metroaseman liepeillä. Kysymys on vaivannut minua koko ikäni. Ehkä nyt osaisin antaa hänelle vastauksen kysymykseen.
Tärkeintä on keskustelu ja vuorovaikutus. Meillä on paljon yhteistä kulttuuriperintöä.
Kotipitäjäni historiikissa lukee, että kylän meijeristä vietiin voita Pietariin 1900-luvun alussa.
YouTube-videoista näkee elämää esim. Viipurissa. Aikuinen tyttäreni asuu ulkomailla ja liki Muistoruohon ja lähetti linkin Viipuri-videoon. Kerroin, että olin jo katsonut sen.
Eläkeläisenä on aikaa tehdä kaikenlaista.
Uskotaan hyvyyteen. Ei aseet ratkaise yhtään mitään. Se on jo niin monta kertaa nähty.
Isäni kävi monen viikon matkalla Moskovassa ja toi mukanaan värillisiä kuvalehtiä.
Niitä tuli sitten selailtua. Olen kiinnostunut kielistä ja monista asioista. Nykyajan nuoret eivät ehkä kunnolla käsitä ikäpolveni vaikeuksia. Eikä ole tarvettakaan. Kerron, jos kysytään. En ota itse sota-asioita puheeksi. Luotan rauhaan ja rakkauteen.

 

[vierailija]

Korjaan virheeni. Edesmennyt anoppini oli Karjalan evakko ja oli lapsena sotaa paossa Ruotsissa.
Hän oli ihana ihminen.
Toivottavasti ap. saa kysymykseensä vastauksen.