Mikä on tekosyysi hankkia lapsia miehen kanssa joka ei kykene huolehtimaan niistä?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tuttavapiirissä avioeroprosessin aikana nainen vaatii oikeudessa yksinhuoltajuutta koska ei luota isän kykyyn hoitaa lapsia. Pariskunta on ollut naimisissa 10 vuotta ja vasta kolmen lapsen jälkeen tulee yhtäkkiä mieleen että on hankkinut niitä väärän miehen kanssa.
 
Tuttavapiirissä avioeroprosessin aikana nainen vaatii oikeudessa yksinhuoltajuutta koska ei luota isän kykyyn hoitaa lapsia. Pariskunta on ollut naimisissa 10 vuotta ja vasta kolmen lapsen jälkeen tulee yhtäkkiä mieleen että on hankkinut niitä väärän miehen kanssa.

Useimmiten sen kykenemättömyyden tai haluttomuuden hoitaa omia lapsiaan huomaa vasta sitten, kun niitä lapsia on. Vaikea sitä on huomata etukäteen?

Toisekseen, en usko, että kyseinen vaimo kokee tehneensä lapsia väärän miehen kanssa, koska hänen lapsensa eivät olisi mitä ovat ilman kyseisestä miestä. Sensijaan ymmärrän kyllä pettymyksen, surun ja ahdistuksen, jos perheen toinen aikuinen ei osallistu lapsistaan huolehtimiseen.
 
vierailija
Useimmiten sen kykenemättömyyden tai haluttomuuden hoitaa omia lapsiaan huomaa vasta sitten, kun niitä lapsia on. Vaikea sitä on huomata etukäteen?

Toisekseen, en usko, että kyseinen vaimo kokee tehneensä lapsia väärän miehen kanssa, koska hänen lapsensa eivät olisi mitä ovat ilman kyseisestä miestä. Sensijaan ymmärrän kyllä pettymyksen, surun ja ahdistuksen, jos perheen toinen aikuinen ei osallistu lapsistaan huolehtimiseen.
No entäs sen ekan lapsen jälkeen?.
 
Eiköhän me kaikki tiedetä mistä on kyse. Isässä ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta avioeroprosessissa katkeroitunut nainen alkaa kostaa käyttämällä lapsia tekosyynä ja viranomaisia aseena.
Vaikea sanoa, kun ei perheestä tiedä mitään. Voi olla, että kyseessä on katkera nainen tai voi olla, että kyseessä on kyvytön mies. Asiasta mitään tietämättä on vähän huono alkaa syytellä ketään.
Olen itse nähnyt liian monta sellaista tyyppiä, joka osaa esiintyä muille välittävänä ja mahtavana puolisona sekä vanhmepana, kun totuus on karmaisevalla tavalla jotain muuta, etten ihan suoralta kädeltä lähtisi heittämään syyllisen viittaa kenenkään harteille.

Erotilanteissa on ikävää, jos oma katkeruus ajaa omien lasten hyvinvoinnin edelle. Itse olen seurannut sivusta, miten hyvin häiriintynyt äiti tekee kaikenlaista kiusaa oman lapsensa läheisille ja esittää perättömiä syytäksiä suuntaan jos toiseen. Hän osaa kuitenkin esiintyä varsin vakuuttavasti tarvittaessa, joten kaikki keskittyvät ensisijaisesti hyssyttelemään tilannetta ja odottavat, että lapsi on riittävän vanha, jotta häntä kuunnellaan huoltajuusasioissa. Toisaalla äiti pysyy päästään sairaan miehensä kanssa vain siksi, että se on ainut keino varmistaa lasten hyvinvointi ja turvallisuus. Kun miehellä on riittävästi rahaa ja vaikutusvaltaa, on äidin keinot vähissä.
 
vierailija
Nuori ikä ja tietämättömyys. Seurustellaan ja mennään naimisiin, opiskellaan, tehdään töitä jne. Syntyy lapsi ja ensimmäiset viitteet miehen masennuksesta ilmenevät. Tilanne korjaantuu kun miehelle uusi työpaikka ja toinen paikkakunta. Elämä sujuu vuosia suhteellisen hyvin. Toinen lapsi syntyy ja mies uupuu jälleen jää 3 kk sairauslomalle. Tilanne jää muhimaan ja diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tulee vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Perheessä on siis kaksi lasta ja kolmas hoidettava henkisesti sairas mies. Jos olisin tiennyt en olisi koskaan hankkinut lapsia exmieheni kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
vierailija
Ihminen muuttuu. Ja toisaalta sitä voi myös erehtyä uskomaan ja toivomaan, että toinenkin vastuullinen vanhempi heräisi ja havahtuisi vihdoinkin ottamaan vastuuta, huolehtimaan ja jakamaan vanhemmuutta. Ja sitä odottaa, puhuukin asiasta, ostaa rautalankaa ja vääntää kuvionkin. Kunnes huomaa ja ymmärtää yhdessä lapsien kanssa, ettei nallekarkit ole todellakaan tasan.
Minkäs teet. Yritetty on ainakin.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
vierailija
En mä tehnytkään lasta tuollaisen miehen kanssa. Erosta huolimatta lapsen isä on huolehtinut lapsestaan ja lapsi on ollut 50/50 kummallakin. Nykyään lapsi lähes täysi-ikäinen ja menee mun ja isänsä talouksien välillä kuinka itse haluaa. Pääasiassa on meillä.

Nykyinen mies ei erotessaan hylännyt lapsiaan vaan päinvastoin. Lapset muuttivat pian hänen luokseen eron jälkeen kun mielenterveysongelmasta kärsivällä äidillä alkoi mennä melkoisen lujaa. Lapset halusivat sieltä pois.
 

Yhteistyössä