Mies ei halua katsoa vartaloani

Meillä on kaksi ihanaa lasta, pienellä ikäerolla syntyneet. Raskaudet jättivät jälkensä vartalooni, vatsassa on raskausarpia ja iho on ryppyinen ja löystynyt navan ympäriltä. Kovalla työllä olen saanut itseni entisiin mittoihin, olen hoikka ja siro, mutta tuo venynyt nahka ei palaudu koskaan ennalleen. Kuopuksen syntymästä on aikaa jo yli 4 vuotta.
Itse hyväksyn tämän muutoksen vartalossani, mutta mies ei enää halua nähdä minua alasti tai alusvaatteissa. Seksiä on kerran viikossa, mutta aina pimeässä huoneessa. Yhteiset saunomiset ovat muisto vain. Olen huomannut hänen välttelevän minun katsomistani, ja kerran kysyinkin aiheesta. Mies ei ensin halunnut sanoa mitään, mutta lopulta myönsi, ettei halua katsella löysänahkaista vatsaani. Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä.
Tilanne saa minut tosi surulliseksi. Tunnen inhottavaa kateutta aina kun kuulen jonkun miehen katsovan vaimoaan haluten. Seksi on alkanut tuntua välttämättömältä pahalta, en enää pysty nauttimaan itse. Väistämättä olen alkanut ajatella, että ehkä on olemassa joku toinen mies, joka minutkin hyväksyisi tällaisena. Silti, en haluaisi näin tyhmän asian vuoksi rikkoa lapsilta kotia.
Mies ehdotti varovaisesti leikkausta. Itse olen aina ollut esteettistä kirurgiaa vastaan; vaikken muita tuomitsekaan, niin itseäni en olisi halukas leikkauttamaan.
Olen ollut tästä tosi yllättynyt, koska mies on tosi fiksu tyyppi. Ehkä itsekeskeinen ja osallistuu vähän kodin asioihin, mutta muuten ihan kunnon mies. Minkäs sille sitten mahtaa, jos minun vartaloni nykyisellään on toiselle turn off? Perheenä meillä menee ihan ok, mutta keskinäistä rakkautta ei enää tunnu olevan.
Yritän antaa asian olla, mutta se palaa toistuvasti mieleeni. Miten tästä pääsee yli?

 

Raskauksien/ laihdutuksien jälkeen venähtänyt iho ei palaa entiselleen, siitä on paljon tarinoita ja dokumentteja nähty ; viime vuosituhannella riippurinnat ja löystynyt vatsanahka hyväksyttiin vielä normaaliin elämään kuuluvana ilmiönä.
Nyt kun kauneuskirurgia on yleistynyt, näitä venähtäneitä vatsanahkoja korjaillaan kirurgisesti aika yleisesti, tosin yksityisillä klinikoilla, jolloin korjausleikkaus on aika kallistakin.
Voisit miettiä korjausleikkausta, jos se auttaa kohentamaan myös parisuhdetta. Toimenpide ei uskoakseni ole iso leikkaus, kun ei tarvitse sisäelimiin kajota. Mutta: kun aikaa kuluu ja ihminen - myös miehesi - vanhenemisen myötä alkaa rapistumaan vähän joka paikasta, kasvoista, kaulasta, peffasta, reisistä.......emme voi jatkuvasti käydä kohotusleikkauksissa, ikämuutokset on ja pysyy.
Amerikassa kauneusleikkaukset ovat yleisiä ja ihmiset muistuttavat siloiteltua vahanukkea enemmän kuin kauniisti vanhentunutta naista.
Ulkonäkökeskeisyys voi mennä liian pitkälle, unohdetaan sisäinen kauneus, jolloin elämänkokemukset ja viisaus tuovat oman karismansa ihmiseen, olipa hän mies tai nainen.

 

Ikä alkaa näkyä ihmisessä aika nopeasti. Kun paranet leikkauksesta, siihen voi mennä vuosia ja tulla ikäviä komplikaatioita, löystyykin jo joku toinen paikka. Ehkä syy on kuitenkin jossain muualla, kun lapsia syntyy niin ihmisen seksuaalinen mielenkiintokin muuttuu. Ehkä hän ei sitä vain osaa pukea sanoiksi ja loukkaa sinua vatsastasi takia. Toisaalta ihmettelen että olet valmis vaihtamaan miestä, jotta mies katsoisi sinua himoiten. Ei sekään ihan aikuismainen ajatus ole. Keskustelkaa, avoin keskustelu avaa näkökulmia kummaltakin ja saa ehkä sen todellisen motiivin esiin.

 

Ette saa rakkautta ja intohimoa takaisin leikkauksilla ja sillä että seuraat koko ajan miehen ehtoja sille, että näkisi sinut omasta mielestään kiihottavana ja tarpeeksi hyvännäköisenä rakastaa. Suhteen ylläpitäminen vaatii yhteistyötä kohti parempaa suhdetta, onko mies ehdottanut parisuhdeterapiaakin, jotta voisitte saada suhteenne toimimaan paremmin?

Olen sellaisesta perheestä jossa vanhemmat eivät rakastaneet toisiaan ja se on tehnyt syvän vaikutuksen siihen miten vähän uskallan olla oma itseni kenenkään kanssa kun lapsena on oppinut siihen että aina pitää salailla. Se kulissin ja valheiden ylläpitäminen "valheellisesta perheestä" vaikuttaa myös lapsen psyykkeeseen aivan kuten erokin.

 

 

Roikkuva vatsa, jos siitä on parisuhteen perustat murenemassa, ei voi muuta kuin kauhistella. Käsittääkseni terveessä parisuhteessa toisensa kohtaa kaksi ihmistä vikoineen, puutteineen ja heikkouksineen. He ovat läsnä toisilleen heikkouksiensa kautta. Ja kummallakin on keskinäinen halu " nostaa" eli kantaa toista ihmistä. Hyväksyä hänet sellaisena ihmisenä kuin hän on. Onhan tällaiset ulkoiset seikat ja niihin tuijottaminen sellaista pintaliitoa, ettei samassa yhtälössä voi toimia toisen ihmisen kunnioitukseen perustuva parisuhde.

 

Kiitos asiallisista vastauksistanne!
Ehkä tämä onkin enemmän oma päänsisäinen ongelmani, kun janoan toisen ihmisen hyväksyntää. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, mutta sitten... kääntää kuitenkin katseensa minusta pois. Käytös antaa eri viestiä kuin sanat.
Ehkä se pitää nyt vain hyväksyä, että loppuelämämme on välttelevää pakkopullaa. Aika monella kai on. Onhan sitä elämässä paljon muutakin kuin seksi. Intohimoa en enää odota, mutta toivoisin edes lempeää hyväksyntää. Terapiaakin olen ehdottanut mutta sitä mies ei halua.
Pitää vain opetella olemaan välittämättä. Kunpa olisikin niin vahva ja itsellinen.

ap

 

Ihmisen tärkeitä perustarpeita ovat tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, vikoineen päivineen. Ei pelkkä katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja hyvä toimeentulo riitä. Tunne-elämäkin kaipaa "ravintoa", rakkauttta, ystävyyttä, kosketusta, hyväksyntää. Seksuaalisuuskin kuuluu perustarpeisiin; ei sen tarvii olla aina yhdyntäkeskeistä ja orgasmeja, vaan läheisyyttä ja hellyyttä ennenkaikkea.

 

Kiitos asiallisista vastauksistanne!
Ehkä tämä onkin enemmän oma päänsisäinen ongelmani, kun janoan toisen ihmisen hyväksyntää. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, mutta sitten... kääntää kuitenkin katseensa minusta pois. Käytös antaa eri viestiä kuin sanat.
Ehkä se pitää nyt vain hyväksyä, että loppuelämämme on välttelevää pakkopullaa. Aika monella kai on. Onhan sitä elämässä paljon muutakin kuin seksi. Intohimoa en enää odota, mutta toivoisin edes lempeää hyväksyntää. Terapiaakin olen ehdottanut mutta sitä mies ei halua.
Pitää vain opetella olemaan välittämättä. Kunpa olisikin niin vahva ja itsellinen.

ap

Sinun ei tarvitse hyväksyä, että loppuelämänne olisi "välttelevää pakkopullaa", mutta terapia tapauksessanne on paikallaan - ihmettelen myös puolisosi kieltäytymistä siitä, ehkä suurempi ongelma onkin hänen päänsä sisällä.. Kommentoijan "elämän suola" kirjoitus on täyttä asiaa, lienet sen jo lukenutkin. Lisäksi toivotan sinulle hyvää alkanutta vuotta, sekä toivon sinun opettelevan arvostamaan itseäsi kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen, ei puolisosikaan.

 

Kiitos asiallisista vastauksistanne!
Ehkä tämä onkin enemmän oma päänsisäinen ongelmani, kun janoan toisen ihmisen hyväksyntää. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, mutta sitten... kääntää kuitenkin katseensa minusta pois. Käytös antaa eri viestiä kuin sanat.
Ehkä se pitää nyt vain hyväksyä, että loppuelämämme on välttelevää pakkopullaa. Aika monella kai on. Onhan sitä elämässä paljon muutakin kuin seksi. Intohimoa en enää odota, mutta toivoisin edes lempeää hyväksyntää. Terapiaakin olen ehdottanut mutta sitä mies ei halua.
Pitää vain opetella olemaan välittämättä. Kunpa olisikin niin vahva ja itsellinen.

ap

Olen enemmän kuin pahoillani puolestasi. Jokainen nainen ansaitsee sen, että oma mies katsoo vielä 10 vuoden päästäkin haluten ja ihaillen, vaikka kroppaan tai ulkonäköön olisi tullutkin muutoksia. En voisi kuvitella jääväni elämään miehen kanssa, joka ei halua minua.

 

Olen samaa mieltä. En haluaisi olla miehen kanssa joka on noin pintapuolinen. Hänen pitäisi kasvaa aikuiseksi ja nähdä asioiden tärkeys järjestys. On kyllä lapsellinen äijä. Olet synnyttänyt hänelle kaksi suloista lasta ja hän vain jauhaa päässään yhtä "vatsanahkaa".jos hän ei suostu kasvamaan aikuiseksi on hänelle aivan oikein että nostat kissan pöydälle ja käsket kasvamaan aikuiseksi ja näkemään asiat laajemmin. Jos ei suostu näytä että haluat henkisezti kypsemmän ihmisen. Et henkistä kääpiötä.

 

Oletteko puhuneet tästä ongelmasta avoimesti ja suoraan: miksi?
Oletteko riidelleet asiasta kunnolla ja äänekkäästi? Oletko näyttänyt hänelle selkeästi, miten loukkaantunut olet? Oletko vaatinut parisuhdeterapiaan menoa?
Pelkkä hiljainen alistuminen ei asiaa paranna. Eroa en suosittele pikkuasian takia.

 

Kiitos asiallisista vastauksistanne!
Ehkä tämä onkin enemmän oma päänsisäinen ongelmani, kun janoan toisen ihmisen hyväksyntää. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, mutta sitten... kääntää kuitenkin katseensa minusta pois. Käytös antaa eri viestiä kuin sanat.
Ehkä se pitää nyt vain hyväksyä, että loppuelämämme on välttelevää pakkopullaa. Aika monella kai on. Onhan sitä elämässä paljon muutakin kuin seksi. Intohimoa en enää odota, mutta toivoisin edes lempeää hyväksyntää. Terapiaakin olen ehdottanut mutta sitä mies ei halua.
Pitää vain opetella olemaan välittämättä. Kunpa olisikin niin vahva ja itsellinen.

ap

 

Ole ome itsesi. Ylpeä että olette saaneet 2 ihanaa lasta. Keskustelkaa avoimesti kaikista asoistanne. Astukaa yhdessä peilin eteen, vaikka vaatteissa ensin. Mistä miehesi on saanut kuvan täydellisestä naisesta. Ei puukko mitään korjaisi. Puhumalla vaikka ammattilaisen kanssa on oikea tie.

 

Olen enemmän kuin pahoillani puolestasi. Jokainen nainen ansaitsee sen, että oma mies katsoo vielä 10 vuoden päästäkin haluten ja ihaillen, vaikka kroppaan tai ulkonäköön olisi tullutkin muutoksia. En voisi kuvitella jääväni elämään miehen kanssa, joka ei halua minua.

Juurikin näin! Jokainen nainen ja mieskin ansaitsee tulla halutuksi ja ihailluksi parisuhteessa.

 

Moni kirjoittaja puhuu kyllä täyttä asiaa.
Jos ongelmana on todella vain tuo vatsanahka, sen voi korjata, jos ongelmat sillä ratkeavat. Se kaunis ja kiinteä vatsa jää sinulle, vaikka se ei sitten kuitenkaan sattuisikaan olemaan asian ydin. Kudostyyppisi saattaa olla sellainen, ettei se palaudu kuukausien tai vuosienkaan mittaan. Anna lääkärin arvioida tilanteesi. Yhdellä kaverillani oli sama juttu ja hän todellakin oli liikunnallinen ja sutjakka ihminen. Onneksi hänen miehellään ei ollut herkkä silmä takertumaana siihen.

Miehesi siis esitti varovaisesti leikkausta. Hän yritti olla hienotunteinen, mutta ei mahda sille mitään, että asia vaikuttaa häneen. Tuntuuhan se kovin vähäpätöiseltä, mutta meillä ihmisillä on monia omituisia pakkomielteitä.
Jos sinun itsetuntosi ja naiseutesi kestää sen, että annat korjata itseäsi , tee se. Turhempiakin leikkauksia teetetään, joten älä jämähdä linnoitukseesi. Jos mies vielä sittenkin on vailla "korjauksia", on hänen korvienvälissään isompi vika ja sitähän ei saa leikkaamalla korjatuksi. Sitten pitää miettiä muita ratkaisuja.


ehkä miehelölisi ja sinullekin olisi hyvin terveellistä parisuhdeleiristä tms., jossa molemmat voivat puhua vapaasti omista tuntemuksistaan, toiveista ja pettymyksistä turvallisessa ympäristössä. Saisitte asiantuntija ohjausta, neuvontaa ja vertaistukea. Monet saavat siitä alun ihan uuteen, toisenlaiseen kumppanin ja omien tunteidensa ymmärtämiseen ja olennaisen käsitykseen.