Mitä teen? Mies on nykyään niin tunteeton

[Mitätön]

Hei, olen jatkuvasti todella masentunut parisuhteeni takia.Sain esikoisen 5kk sitten, ja sen jälkeen suhteemme menee vain huonompaan suuntaan. Raskausaikana poikaystäväni helli minua..näytti kaikille jatkuvasti miten paljon hän rakastaa minua ja kuinka olen maailman ihanin nainen ja hän onnellisin mies takiani. Tytön syntymän jälkeen kaikki pikkuhiljaa muuttui.. aluksi mies vietti hyvin vähän aikaa vauvan kanssa mutta keskittyi silti välillä minuun. Sitten asiat johtivat siihen että minä hoidin kaikki kotityöt ja tytön, valvoin kaikki yöt kun hän oli niin huonouninen. Mies ei "pystynyt" sitä omasta mielestä tekemään koska kävi töissä..ja tosiaan hän kävi töissä 2päivää viikossa. Hellyyttä minua kohtaan ei pahemmin ole enään ollut, eikä hän näytä haluavansa minua seksuaalisesti tai muutenkaan. Lopulta päätin itse lähteä töihin kun en jatkuvasti kestänyt tulla torjutuksi kotonq. Saipahan mieskin alkaa hoitamaan poikaa kun ite olin päivät tai illat töissä. Työpaikka on kauhea, mutta kuitenkin odotan aina sinne pääsyä koska siellä tunnen itseni tärkeäksi ja saan kiitosta päivittäin.
Huomaan että suhteeni on ajautunut karille. Ihastuin töissä erääseen työkaveriin , hän sanoi että olen kaunis, näytän hyvältä ja kanssani on mukavaa tehdä töitä. Hän tosin itse on kihloissa, joten uskon että tarkoitti vain työkaverimielessä sanoa noin.
Kotiin menen hymy huulilla, mutta vastaanotto kotona on aina surkea. Valitetaan miksi en ole käynyt kaupassa, ei jakseta kuunnella mitä minulle kuuluu ja millainen päivä oli. Mies usein itse lähtee ulos kun tulen töistä kotiin, sillä verukkeella että hän on koko päivän hoitanut tyttöä ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän päästä johonkin niin ei koskaan onnistu. Minä saan kuulemma tarpeeksi omaa aikaa kun ol3n töissä, mutta kun hän on töissä on aivan eri asia...

Tämä työkaverini sai minut tajuamaan etten ansaitse saamaani kohtelua mieheltäni. Ei minun kuulu tuntea itseäni turhaksi, epätöivotuksi, inhottavaksi ja rumaksi. Ansaitsisin jonkun joka oikeasti välittää ja yrittää edes näyttää sen välillä...

En vain voi erota tällä hetkellä. Joutuisin lopettaa työt eikä rahani riittäisi korkeaan vuokraan ja laskuihin. Niihin menee kuukaudessa 2000e. Ja vielä elämiseen rahat 400. Olin tyhmä ja otin kaikkia eri osamaksuja yms minun nimiin kun muutimme yhteen vuosi sitten ja kaikki kalusteet sun muut puuttuivat. Jos otan eron, mies ei ole velvoitettu maksamaan mitään. Menin myös sen vuoksi töihin että saisin kaikki osamaksut pikkuhiljaa pois.

Mitä minun pitäisi tehdä?

 

[hehehhhh]

provot vaan huononee, kannattaisi lukea teksti läpi ennen napin painamist.

 

[semmonen juttu]

Hei, olen jatkuvasti todella masentunut parisuhteeni takia.Sain esikoisen 5kk sitten, ja sen jälkeen suhteemme menee vain huonompaan suuntaan. Raskausaikana poikaystäväni helli minua..näytti kaikille jatkuvasti miten paljon hän rakastaa minua ja kuinka olen maailman ihanin nainen ja hän onnellisin mies takiani. Tytön syntymän jälkeen kaikki pikkuhiljaa muuttui.. aluksi mies vietti hyvin vähän aikaa vauvan kanssa mutta keskittyi silti välillä minuun. Sitten asiat johtivat siihen että minä hoidin kaikki kotityöt ja tytön, valvoin kaikki yöt kun hän oli niin huonouninen. Mies ei "pystynyt" sitä omasta mielestä tekemään koska kävi töissä..ja tosiaan hän kävi töissä 2päivää viikossa. Hellyyttä minua kohtaan ei pahemmin ole enään ollut, eikä hän näytä haluavansa minua seksuaalisesti tai muutenkaan. Lopulta päätin itse lähteä töihin kun en jatkuvasti kestänyt tulla torjutuksi kotonq. Saipahan mieskin alkaa hoitamaan poikaa kun ite olin päivät tai illat töissä. Työpaikka on kauhea, mutta kuitenkin odotan aina sinne pääsyä koska siellä tunnen itseni tärkeäksi ja saan kiitosta päivittäin.
Huomaan että suhteeni on ajautunut karille. Ihastuin töissä erääseen työkaveriin , hän sanoi että olen kaunis, näytän hyvältä ja kanssani on mukavaa tehdä töitä. Hän tosin itse on kihloissa, joten uskon että tarkoitti vain työkaverimielessä sanoa noin.
Kotiin menen hymy huulilla, mutta vastaanotto kotona on aina surkea. Valitetaan miksi en ole käynyt kaupassa, ei jakseta kuunnella mitä minulle kuuluu ja millainen päivä oli. Mies usein itse lähtee ulos kun tulen töistä kotiin, sillä verukkeella että hän on koko päivän hoitanut tyttöä ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän päästä johonkin niin ei koskaan onnistu. Minä saan kuulemma tarpeeksi omaa aikaa kun ol3n töissä, mutta kun hän on töissä on aivan eri asia...

Tämä työkaverini sai minut tajuamaan etten ansaitse saamaani kohtelua mieheltäni. Ei minun kuulu tuntea itseäni turhaksi, epätöivotuksi, inhottavaksi ja rumaksi. Ansaitsisin jonkun joka oikeasti välittää ja yrittää edes näyttää sen välillä...

En vain voi erota tällä hetkellä. Joutuisin lopettaa työt eikä rahani riittäisi korkeaan vuokraan ja laskuihin. Niihin menee kuukaudessa 2000e. Ja vielä elämiseen rahat 400. Olin tyhmä ja otin kaikkia eri osamaksuja yms minun nimiin kun muutimme yhteen vuosi sitten ja kaikki kalusteet sun muut puuttuivat. Jos otan eron, mies ei ole velvoitettu maksamaan mitään. Menin myös sen vuoksi töihin että saisin kaikki osamaksut pikkuhiljaa pois.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Pari tarkennusta pyytäisin:

1. Onko se lapsi tyttö vai poika?

2. Et varmaankaan voi erota, ellet ole avioliitossa. Alussa puhuit poikaystävästä, et aviomiehestä.

3. Miksi joutuisit lopettamaan työt, jos eroaisit (siis jos olisit aviossa)

4. Jos et ole aviossa ja kalusteet yms. ovat sinun nimelläsi ostettu, kaikki nuo tavarat kuuluvat sinulle, paitsi jos olisit aviossa, kaikki jaettaisiin; myös velat

5. Jos eroaisit, olet sitten avoliitossa tai aviossa, mies joutuu maksamaan lapsesta elatusmaksua. Olisit siis yksinhuoltaja ja saisit mm. asumistukea.

6. Miksi kerrot samasta asiasta eri versioita? Etkö muista mitä olet kirjoittanut vai provoiletko ihan muuten vain?

 

[parisuhdekuntoon]

Kerro tilanteestasi neuvolassa.
Hakeudu parisuhdeterapiaan. Yritä houkutella mies mukaan. Jos ei lähde, kerro, koska terapia on. Hanki lapselle hoitaja siksi aikaa.
Mene sinne vaikka yksin. Saat tolkkua tilanteeseesi. Parisuhdeterapiaa voit kysyä vaikka Perheasiainneuvottelukeskuksesta.

Kyllä sinulla on mahdollisuus käydä töissä ja saada lapselle hoitopaikka, jos keskustelujen jälkeen päädyt eroon.

 

[sairasta hommaa]

teet lapsen vaikket edes ole sen vertaan järjissäsi, että tietäisit onko lapsesi tyttö vai poika!
Hakeudu hoitoon, hyvä ihminen!!!!!!

 

[Tapaus]

Epätarkkuudet tekstissä johtunevat siitä, että ei haluta kertoa kaikkia yksityiskohtia todellisuudesta, ettei kukaan tunnistaisi. Voisi puhua lapsesta niin ei tarvitse kikkailla sukupuolen kanssa. Se lienee kuitenkin hyväksyttävää, että voi vaihtaa sukupuolen tai aviosäädyn, ettei kukaan tunnista.

Oletko puhunut tunteistasi miehellesi? Nyt olisi aika. Uusi parisuhde ei ole mikään ratkaisu ongelmiin. Teillä on kuitenkin pieni yhteinen lapsi. Mitä jos koittaisit kuitenkin ensin puhua ennen kuin otat eron ja päädyt uuteen suhteeseen. Onko työkaverisi valmis ryhtymään varaisäksi?

Muista, että teillä on yhteinen lapsi ja tapaamiset yms. täytyy järjestää siitä huolimatta, että eroat.

 

[järki käteen]

ihme haahuilua ja haaveilua tästä ja tuosta.
Herää ja tajua faktat.

1.Sinulla on työpaikka aikana jolloin nuorten työllistyminen on tosi vaikeaa. Vaikka duunipaikka on paska, niin siitä huolimatta tienaat elantosi ja pystyt maksamaan laskusi. Kai sillä jotain merkitystä on pitkässä juoksussa että elätät itsesi ja jälkikasvusi? Vai heittäydytkö mieluummin sossun elätettäväksi tai kärvistelet minimaalisilla tuloilla ja lapsesi saa kärsiä puutetta kaikesta?

2. Sinulla on lapsi. Hän on elävä olento joka tarvitsee 24/7 hoitoa. Joko sinä hoidat kersasi, muksun isä hoitaa, tai sitten laitatte lapsen päivähoitoon ja käytte molemmat töissä. Tässä ne suurinpiirtein ne vaihtoehdot ovat lapsen suhteen. Voittehan te toki antaa lapsen poiskin jos resurssinne eivät riitä.

3. Omaa aikaa. Hyvänen aika, olet tehnyt lapsen. Kai sinä tajusit lasta halutessasi ja viimeistään siinä vaiheessa kun totesit olevasi raskaana, että tämä vatsani kasvava tyyppi tulee olemaa elämässäni jatkossa mukana 24/7/365 seuraavat 10-17 vuotta kuin kasvi! Jos isä ei halua ipanaansa hoitaa, niin mitä teet, jätät kersan yksin, palkkaat hoitajan, kuskaat isovanhemmille, muille sukulaisille tai ystäville silloin kun haluat omaa aikaa. Siinä ne vaihtoehdot ovat. Sitä se perheellisen ja vanhemman rooli ja elämä on siitä sekunnista alkaen kun se muksu on synnytystiestä ulos putkahtanut. Jos parisuhteen toinen osapuoli on niin itsekäs tai toistaitoinen ettei hänestä ole vanhemmaksi, toisen on pakko ottaa suurempi rooli. Tai voihan sen kersan jättää heittellekin jos oma luonto sen sallii.

4. uusi parisuhde. Siis ei oo todellista tuo sinun haaveilusi. Työkaverisi sanoi sinulle kerran, että olet kaunis ja kiva ja sinä heti kuvittelet että miten ihana tuo mies olisi. Minäkin sanon monta kertaa työkaverilleni ja ystävilleni noin. Ihan vaan tsempatakseni heitä paremmalle tuulelle silloin kun he ovat masiksessa ja moittivat tai vähättelevät itseään. Ei siinä todellakaan ole rakkautta, siis sellaista rakkautta kehissä mitä parisuhteessa. Kaverillista tsemiä annetaan tänä päivänä myös eri sukupuolten kesken, se on normaalia, mutta ei siinä kimppaa harkita.
Miehesi on keskenkasvuinen pojankloppi. Kasvaa aikuiseksi joskus, tai sitten ei. Sen kanssa sinä elät ja thats it. Joko eroat tai jatkat suhteessa. Ihan sama. Lopeta marmatus, ota järki käteen ja huolehdi leipää pöytään ja katto pään päälle, kunnon koti ja elinmahdollisuudet jälkikasvullesi. Se on sun roolisi tässä ja nyt. Uusi suhde, lisää lapsia, jne jne kannattaa tehdä vasta sitten kun perusasiat ovat kunnossa.

 

[Muorikki]

Hei, olen jatkuvasti todella masentunut parisuhteeni takia.Sain esikoisen 5kk sitten, ja sen jälkeen suhteemme menee vain huonompaan suuntaan. Raskausaikana poikaystäväni helli minua..näytti kaikille jatkuvasti miten paljon hän rakastaa minua ja kuinka olen maailman ihanin nainen ja hän onnellisin mies takiani. Tytön syntymän jälkeen kaikki pikkuhiljaa muuttui.. aluksi mies vietti hyvin vähän aikaa vauvan kanssa mutta keskittyi silti välillä minuun. Sitten asiat johtivat siihen että minä hoidin kaikki kotityöt ja tytön, valvoin kaikki yöt kun hän oli niin huonouninen. Mies ei "pystynyt" sitä omasta mielestä tekemään koska kävi töissä..ja tosiaan hän kävi töissä 2päivää viikossa. Hellyyttä minua kohtaan ei pahemmin ole enään ollut, eikä hän näytä haluavansa minua seksuaalisesti tai muutenkaan. Lopulta päätin itse lähteä töihin kun en jatkuvasti kestänyt tulla torjutuksi kotonq. Saipahan mieskin alkaa hoitamaan poikaa kun ite olin päivät tai illat töissä. Työpaikka on kauhea, mutta kuitenkin odotan aina sinne pääsyä koska siellä tunnen itseni tärkeäksi ja saan kiitosta päivittäin.
Huomaan että suhteeni on ajautunut karille. Ihastuin töissä erääseen työkaveriin , hän sanoi että olen kaunis, näytän hyvältä ja kanssani on mukavaa tehdä töitä. Hän tosin itse on kihloissa, joten uskon että tarkoitti vain työkaverimielessä sanoa noin.
Kotiin menen hymy huulilla, mutta vastaanotto kotona on aina surkea. Valitetaan miksi en ole käynyt kaupassa, ei jakseta kuunnella mitä minulle kuuluu ja millainen päivä oli. Mies usein itse lähtee ulos kun tulen töistä kotiin, sillä verukkeella että hän on koko päivän hoitanut tyttöä ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän päästä johonkin niin ei koskaan onnistu. Minä saan kuulemma tarpeeksi omaa aikaa kun ol3n töissä, mutta kun hän on töissä on aivan eri asia...

Tämä työkaverini sai minut tajuamaan etten ansaitse saamaani kohtelua mieheltäni. Ei minun kuulu tuntea itseäni turhaksi, epätöivotuksi, inhottavaksi ja rumaksi. Ansaitsisin jonkun joka oikeasti välittää ja yrittää edes näyttää sen välillä...

En vain voi erota tällä hetkellä. Joutuisin lopettaa työt eikä rahani riittäisi korkeaan vuokraan ja laskuihin. Niihin menee kuukaudessa 2000e. Ja vielä elämiseen rahat 400. Olin tyhmä ja otin kaikkia eri osamaksuja yms minun nimiin kun muutimme yhteen vuosi sitten ja kaikki kalusteet sun muut puuttuivat. Jos otan eron, mies ei ole velvoitettu maksamaan mitään. Menin myös sen vuoksi töihin että saisin kaikki osamaksut pikkuhiljaa pois.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Onkohan tämä juttu edes todellinen? Ensin ap. puhuu vauvastaan tyttönä, muutama rivi alempana pojastaan!!!!!! Eikö muista kumpi on kyseessä? Ja tällaisille ihmisille syntyy lapsia.

 

[hanna-maia]

Oletko puhunut miehesi kanssa? Ilman syyttelyä, avoimesti? Kertonut miten koet elämän, mitä toivoisit olevan toisin. Ja muista se: vain omaa toimintaansa voi muuttaa. Ole rakastava häntä kohtaan vaikka et juuri nyt tuntisikaan rakkaustunteita. Se voi poikia häneltä vastaavaa sinua kohtaan.


Ei miehesi ole ensimmäinen mies, joka kokee vauvan syrjäyttäneen hänet naisen elämässä. Koita ymmärtää miestäsi. En tarkoita että loputtomiin, jos mikään ei muutu, mutta riittävän kärsivällisesti. Kuulostaa siltä että miehesi käytöksen muutos kytkeytyy vauvan tuloon, siksi rohkenen epäillä että kyse voi olla arvottomuuden- ja tarpeettomuudentunteesta, kun vauva on kaiken keskipiste.


Olette hankkineet lapsen. Nyt on aivan eri tilanne harkita eroa, kuin jos olisitte vain kaksin. Olet myös lapselle vastuussa siitä mitä teet parisuhteesi kanssa.


Mikäli edellä mainitsemani omat toimet eivät auta, suosittelen että hakeudutte parisuhdeterapiaan, perheasian neuvottelukeskukseen vaikka. Sen palvelut ovat ilmaisia ja asiantuntevia.