J
Jeerika
Vieras
Erosimme avopuolisoni kanssa reilu vuosi sitten. Olemme kohta 30vuotiaita. Omillani olen asunut muutamia kuukausia. Olen tapaillut miehiä ja ihastunutkin. Nyt kuitenkin entinen mieheni haluaa palata yhteen. Kertoo tajunneensa mitä on menettänyt ja kuinka tyhmä on ollut laskiessaan minusta irti.
Nyt entinen puolisoni on minun kanssani valmis naimisiin ja tekemään ne lapset, joita suhteemme aikana ei ollut valmis tekemään.
Suhteessamme oli paljon hyvää, mutta viimeiset ajat yhdessä olivat hyvin raskaita. Mieheni työnsi minua pois luontaan ja räjähteli pienistäkin asioista. Humalassa hän saattoi kotona riehua. Tätä tapahtui onneksi vain harvoin. Minua hän ei ole koskaan uhannut. Mieheni on normaali mies, ei mitenkään päihdeongelmainen. Tiedostaa, että liikaa juodessaan voi mennä niin sanotusti yli. Minulle hän kertoo pystyvänsä lopettamaan satunnaisen kaljoittelun vaikka kokonaan, ettei minun tarvitse pelätä hänen humalaista käytöstään.
Olemme käyneet paljon keskusteluja yhteenpaluusta. Itse en tiedä mitä olen kaikesta mieltä. Ajatus lapsista ja tasapainoisesta perhe-elämästä houkuttaa minua paljon. Toki, ei mieheni ole ainut mies maailmassa. Palaisiko entiseen ja luottaisi toisen muuttuneen. Vai lähtisikö jatkamaan rohkeasti elämää kohti uutta.
Kertokaa mielipiteenne.
Nyt entinen puolisoni on minun kanssani valmis naimisiin ja tekemään ne lapset, joita suhteemme aikana ei ollut valmis tekemään.
Suhteessamme oli paljon hyvää, mutta viimeiset ajat yhdessä olivat hyvin raskaita. Mieheni työnsi minua pois luontaan ja räjähteli pienistäkin asioista. Humalassa hän saattoi kotona riehua. Tätä tapahtui onneksi vain harvoin. Minua hän ei ole koskaan uhannut. Mieheni on normaali mies, ei mitenkään päihdeongelmainen. Tiedostaa, että liikaa juodessaan voi mennä niin sanotusti yli. Minulle hän kertoo pystyvänsä lopettamaan satunnaisen kaljoittelun vaikka kokonaan, ettei minun tarvitse pelätä hänen humalaista käytöstään.
Olemme käyneet paljon keskusteluja yhteenpaluusta. Itse en tiedä mitä olen kaikesta mieltä. Ajatus lapsista ja tasapainoisesta perhe-elämästä houkuttaa minua paljon. Toki, ei mieheni ole ainut mies maailmassa. Palaisiko entiseen ja luottaisi toisen muuttuneen. Vai lähtisikö jatkamaan rohkeasti elämää kohti uutta.
Kertokaa mielipiteenne.