Ulapalla
Olen reilu parikymppinen naisen alku ja seurustelen itseäni vuoden vanhemman miehen kanssa. Suhteemme on kestänyt pari vuotta, mutta vasta hiljan muutimme yhteen. Koko suhteen ajan seksielämäämme on vaikuttanut mieheni jännityksestä johtuva seisokin puute. Erektiohäiriö on puhtaasti hänen korvien välissä. Seksin kulku menee yleensä niin, että hän kiihottuu minusta normaalisti aluksi, mutta pidemmälle edetessä jännitys vie voiton ja erektio lakkaa, eli varsinaiseen yhdyntään asti emme pääse. Tämän jälkeen on turha edes yrittää saada uutta seisokkia aikaan.
Tällä hetkellä kierre menee meillä niin, että vaikka minä haluaisin seksiä, en sitä uskalla pyytää koska viimeiset kerrat ovat kaikki päättyneet siihen että mieheni joutuu tuntemaan häpeää koska ei saa naistaan tyydytettyä. Minä en halua hänelle aiheuttaa sitä tunnetta ja häpeää, joten mielummin elän ilman. Halut ne on hiirelläkin, joten toisinaan tämä turhauttaa melko paljon. Vaikka pystymmekin erektiöhäriöstä puhumaan avoimesti, en minä halua puhua miehelleni omasta turhautumisesta koska hänen itsetuntonsa kärsii jo aivan tarpeeksi.
Miestäni en tule jättämään, se on selvä. Tahtoisin vain tiedustella muilta, miehiltä ja naisilta, samasta ongelmasta kärsiviltä, kuinka olette asian kanssa elänyt. Aika auttaa, tiedän sen tai uskon siihen, mutta onko kokemuksia muista tavoista? Lääkehoito on meillä ollut viime aikoina puheena, mutta minua asia hieman vierastuttaa. Onko kenelläkään kokemusta sen vaikutuksesta itsetuntoon. Eli auttaako todella onnistumiset lääkkeiden avulla parantamaan itsetuntoa ja tätä kautta seksielämää, vai saako ne vain aikaan lopullisen lääkekierteen. Onko kenelläkään kokemuskia luontaistuotteista, joilla voisi lääkehoitoa korvata?
Kiitoksia jo etukäteen!
Tällä hetkellä kierre menee meillä niin, että vaikka minä haluaisin seksiä, en sitä uskalla pyytää koska viimeiset kerrat ovat kaikki päättyneet siihen että mieheni joutuu tuntemaan häpeää koska ei saa naistaan tyydytettyä. Minä en halua hänelle aiheuttaa sitä tunnetta ja häpeää, joten mielummin elän ilman. Halut ne on hiirelläkin, joten toisinaan tämä turhauttaa melko paljon. Vaikka pystymmekin erektiöhäriöstä puhumaan avoimesti, en minä halua puhua miehelleni omasta turhautumisesta koska hänen itsetuntonsa kärsii jo aivan tarpeeksi.
Miestäni en tule jättämään, se on selvä. Tahtoisin vain tiedustella muilta, miehiltä ja naisilta, samasta ongelmasta kärsiviltä, kuinka olette asian kanssa elänyt. Aika auttaa, tiedän sen tai uskon siihen, mutta onko kokemuksia muista tavoista? Lääkehoito on meillä ollut viime aikoina puheena, mutta minua asia hieman vierastuttaa. Onko kenelläkään kokemusta sen vaikutuksesta itsetuntoon. Eli auttaako todella onnistumiset lääkkeiden avulla parantamaan itsetuntoa ja tätä kautta seksielämää, vai saako ne vain aikaan lopullisen lääkekierteen. Onko kenelläkään kokemuskia luontaistuotteista, joilla voisi lääkehoitoa korvata?
Kiitoksia jo etukäteen!