kultapieni
Olemme seurustelleet mieheni kanssa pari vuotta, jonka aikana olemme riidelleet todella paljon. Mies on melko äkkipikainen ja riitelee aggressiivisesti. Itse olen taas sulkeutuvaa tyyppiä, ja vetäydyn helposti kuoreeni kun tilanne käy kuumottavaksi. Riidoissamme toistuu lähes poikkeuksetta sama kaava: mies huutaa, syyllistää ja uhkailee erolla. Hän on myös monesti jättänyt minut suutuspäissään, ja saattaa myöhemmin käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itse alan helposti itkemään kun toinen raivoaa, välillä kyllä sanon takaisin pahastikin.
Riidan aiheena on usein mustasukkaisuus, mieheni ei pidä siitä jos muut miehet osoittavat huomiota tai kiinnostusta minua kohtaan. Humalassa tämä vain korostuu. Hänellä itsellään on paljon naispuolisia kavereita, joista harvemmin itse välitän, en koe heitä uhkaksi. Ainoastaan silloin olen tuntenut mustasukkaisuutta kun riidellessämme mies hakeutui yhteisen (naispuolisen) ystävämme seuraan toistuvasti ja yritti jopa salata sitä.
Riitelymme ei ole rakentavaa, ja tuntuu että vaikka kuinka yrittäisi sanoa asiallisesti asioista, niin toinen ei vaan ymmärrä. Luottamukseni mieheen on kärsinyt useiden jättämisuhkausten vuoksi. Mies ei varsinaisesti käyttäydy väkivaltaisesti, ei edes heittele tavaroita, mutta silti riitatilanteet tuntuvat joskus uhkaavilta, kun toinen huutaa hulluna. Riitoja selvittäessä mies usein kieltää oman syyllisyytensä kuin lapsi, "no mä en kyllä"-tyylillä. Jos yritän ottaa tilaa rauhoittuakseni, hän hermostuu ja soittelee ja viestittelee kiivaasti, ja uhkailee taas jättämisellä jos en vastaa puhelimeen. Itselläni on ollut paha taipumus silent treatmentiin, mutta olen kyllä pyrkinyt parantamaan tapojani ja mielestäni myös onnistunutkin siinä (välillä).
Kuitenkin silloin kun on rauha maassa, niin yhdessäolo on ihanaa ja on hyvä olla. Tulemme hyvin toimeen ja meillä on hauskaa keskenämme, kunnes taas...
Onko kukaan muu joutunut vastaavaan tilanteeseen, millä konsteilla tilannetta voisi parantaa? Jatkuva riitely alkaa olla uuvuttavaa ja joskus tuntuu että ero voisi olla parempi ratkaisu.
Riidan aiheena on usein mustasukkaisuus, mieheni ei pidä siitä jos muut miehet osoittavat huomiota tai kiinnostusta minua kohtaan. Humalassa tämä vain korostuu. Hänellä itsellään on paljon naispuolisia kavereita, joista harvemmin itse välitän, en koe heitä uhkaksi. Ainoastaan silloin olen tuntenut mustasukkaisuutta kun riidellessämme mies hakeutui yhteisen (naispuolisen) ystävämme seuraan toistuvasti ja yritti jopa salata sitä.
Riitelymme ei ole rakentavaa, ja tuntuu että vaikka kuinka yrittäisi sanoa asiallisesti asioista, niin toinen ei vaan ymmärrä. Luottamukseni mieheen on kärsinyt useiden jättämisuhkausten vuoksi. Mies ei varsinaisesti käyttäydy väkivaltaisesti, ei edes heittele tavaroita, mutta silti riitatilanteet tuntuvat joskus uhkaavilta, kun toinen huutaa hulluna. Riitoja selvittäessä mies usein kieltää oman syyllisyytensä kuin lapsi, "no mä en kyllä"-tyylillä. Jos yritän ottaa tilaa rauhoittuakseni, hän hermostuu ja soittelee ja viestittelee kiivaasti, ja uhkailee taas jättämisellä jos en vastaa puhelimeen. Itselläni on ollut paha taipumus silent treatmentiin, mutta olen kyllä pyrkinyt parantamaan tapojani ja mielestäni myös onnistunutkin siinä (välillä).
Kuitenkin silloin kun on rauha maassa, niin yhdessäolo on ihanaa ja on hyvä olla. Tulemme hyvin toimeen ja meillä on hauskaa keskenämme, kunnes taas...
Onko kukaan muu joutunut vastaavaan tilanteeseen, millä konsteilla tilannetta voisi parantaa? Jatkuva riitely alkaa olla uuvuttavaa ja joskus tuntuu että ero voisi olla parempi ratkaisu.