Mustasukkaisuus menneisyydelle

Kaipaisin apua ja neuvoja.

Olen mustasukkainen mieheni menneisyydelle. Tiedän, että ne exät ovat vain menneisyyttä ja minä olen nykyisyyttä ja hän valitsi juuri minut, haluaa luoda kansani vakavan suhteen, hankkia lapsia jne, mutta silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Kaikki nämä palaset hänen existään ja menneisyydestään, joita olen yrittänyt kerätä yhteen ovat vain alkaneet pahoittaa mieltäni. Ennen minua hänellä on ollut elämää, ja se on ihan normaalia hänen iässään. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätän tehnyt mitään muiden naisten kanssa. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin nyt minun kanssani. En voi tarjota hänelle mitään uutta, hänellä on ollut kaikkea mahdollista. On ollut rakkautta, seksiä, yhteiselämää, lapsen syntymä...

Mua ahdistaa mielikuvakin hänestä toisen naisen kanssa vaikka mennyttä onkin. Koko ajan mietin kuinka monta naista hänellä on ollut, millaisia he ovat olleet, mitä he ovat hänelle merkinneet, olenko kauniimpi kuin he, kuka oli parempi sängyssä?

Yrittäessäni vastata näihin kysymyksiin tuskani on vain lisääntynyt. Tieto vain lisäsi tuskaa ja yksityiskohdat ovat alkaneet satuttaa. Tiedän, että mieheni vertaa minua jatkuvasti entisiinsä, ja se lisää suorituspaineita. En voi olla vain oma itseni vaan minun pitäisi päihittää kaikki sen exät ja olla parempi, jotta onnistuisin nostamaan itseni jalustalle muihin verrattuna ja merkitä hänelle enemmän kuin kukaan heistä, jotta olisin kerrankin jollakin tasolla ensimmäinen ja uusi kokemus hänelle.

Ennen olin ihan itsekin kiinnostunut sen menneisyydestä ja utelin paljon kaikenlaista, mutta nykyään minua lähinnä ärsyttää kun hän mainitseekin jonkun exänsä tai lapsensa. Usein hän puhuu yhdestä tietystä exästään hyvin ihailevasti ja aina kun vertailee meitä, niin hänen edukseen. Kun kuuntelee miehen juttuja niin hänessä ei ollut mitään vikoja ja hän oli paljon ahkerampi kuin minä ja hoiti miestä paremmin. Tiedän, että niiden erokin oli välttämätön paha molemmille, ei ne riidelly tai pettyny toisiinsa millään tavalla. Olen alkanut epäilemään, ettei mieheni ole vieläkään päässyt tämän naisen yli, vaika siitä onkin paljon aikaa ja siinä välissä hänellä on ollut muita lyhyehköjä suhteita muihin naisiin, enkä ole varma pystyykö hän unohtamaan hänet koskaan, vai jäänkö minä vain hänen ikuiseksi varjokseen?

Olen antanut miehen alunperin puhua vapaasti hänen menneisyydestään ja existään, koska se ei aluksi tuntunut missään, olin oikeastaan itsekin kiinnostunut ja utelin kaikenlaista. Vähitellen tyyni ja ystävällinen kiinnostukseni hänen exiään kohtaan muuttuikin vihaksi, joka vaivaa minua. Exät pyörivät usein päässäni, enkä pysty heitä unohtamaan. Uskon että suurin syy vihani ja mustasukkaisuuteni syntymiselle ovat ollet juuri nuo menneisyyden kaivaminen julki (mitä harrastin ihan omasta tahdostani kun en osannut arvata seurauksia, aluksi kun en tuntenut mitään mustasukkaisuutta) ja miehen tapa vertailla minua exiinsä, joka suututtaa. Toisaalta pelkään, että pyytäessäni tätä lopettamaan tuo vertaileminen, se jatkuu kuitenkin edelleen, mutta tällä kertaa vain hänen mielessään, kontrollini ulottumattomissa.

 

Kaipaisin apua ja neuvoja.

Olen mustasukkainen mieheni menneisyydelle. Tiedän, että ne exät ovat vain menneisyyttä ja minä olen nykyisyyttä ja hän valitsi juuri minut, haluaa luoda kansani vakavan suhteen, hankkia lapsia jne, mutta silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Kaikki nämä palaset hänen existään ja menneisyydestään, joita olen yrittänyt kerätä yhteen ovat vain alkaneet pahoittaa mieltäni. Ennen minua hänellä on ollut elämää, ja se on ihan normaalia hänen iässään. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätän tehnyt mitään muiden naisten kanssa. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin nyt minun kanssani. En voi tarjota hänelle mitään uutta, hänellä on ollut kaikkea mahdollista. On ollut rakkautta, seksiä, yhteiselämää, lapsen syntymä...

Mua ahdistaa mielikuvakin hänestä toisen naisen kanssa vaikka mennyttä onkin. Koko ajan mietin kuinka monta naista hänellä on ollut, millaisia he ovat olleet, mitä he ovat hänelle merkinneet, olenko kauniimpi kuin he, kuka oli parempi sängyssä?

Yrittäessäni vastata näihin kysymyksiin tuskani on vain lisääntynyt. Tieto vain lisäsi tuskaa ja yksityiskohdat ovat alkaneet satuttaa. Tiedän, että mieheni vertaa minua jatkuvasti entisiinsä, ja se lisää suorituspaineita. En voi olla vain oma itseni vaan minun pitäisi päihittää kaikki sen exät ja olla parempi, jotta onnistuisin nostamaan itseni jalustalle muihin verrattuna ja merkitä hänelle enemmän kuin kukaan heistä, jotta olisin kerrankin jollakin tasolla ensimmäinen ja uusi kokemus hänelle.

Ennen olin ihan itsekin kiinnostunut sen menneisyydestä ja utelin paljon kaikenlaista, mutta nykyään minua lähinnä ärsyttää kun hän mainitseekin jonkun exänsä tai lapsensa. Usein hän puhuu yhdestä tietystä exästään hyvin ihailevasti ja aina kun vertailee meitä, niin hänen edukseen. Kun kuuntelee miehen juttuja niin hänessä ei ollut mitään vikoja ja hän oli paljon ahkerampi kuin minä ja hoiti miestä paremmin. Tiedän, että niiden erokin oli välttämätön paha molemmille, ei ne riidelly tai pettyny toisiinsa millään tavalla. Olen alkanut epäilemään, ettei mieheni ole vieläkään päässyt tämän naisen yli, vaika siitä onkin paljon aikaa ja siinä välissä hänellä on ollut muita lyhyehköjä suhteita muihin naisiin, enkä ole varma pystyykö hän unohtamaan hänet koskaan, vai jäänkö minä vain hänen ikuiseksi varjokseen?

Olen antanut miehen alunperin puhua vapaasti hänen menneisyydestään ja existään, koska se ei aluksi tuntunut missään, olin oikeastaan itsekin kiinnostunut ja utelin kaikenlaista. Vähitellen tyyni ja ystävällinen kiinnostukseni hänen exiään kohtaan muuttuikin vihaksi, joka vaivaa minua. Exät pyörivät usein päässäni, enkä pysty heitä unohtamaan. Uskon että suurin syy vihani ja mustasukkaisuuteni syntymiselle ovat ollet juuri nuo menneisyyden kaivaminen julki (mitä harrastin ihan omasta tahdostani kun en osannut arvata seurauksia, aluksi kun en tuntenut mitään mustasukkaisuutta) ja miehen tapa vertailla minua exiinsä, joka suututtaa. Toisaalta pelkään, että pyytäessäni tätä lopettamaan tuo vertaileminen, se jatkuu kuitenkin edelleen, mutta tällä kertaa vain hänen mielessään, kontrollini ulottumattomissa.

Älä vaan sano, että miehesi nauttii siitä, että sinusta tullut vihamielinen exiä kohtaan. Toivottavasti et ole saanut selville, että hän haikailee jotakuta.

Minua taas kiinnostaa uudessa tuttavuudessa mahdollinen petollisuuskierrehistoria, if you klow what i mean.

Minä selvisin siitä tiedosta, että ex-mieheni exät saaneet megasmeja ja triplegasmeja. Muutama viikko siinä vierähti täysin haluttomana, mutta meni ohi onneksi.

Kaikki miehet nuoremmat varsinkin vertailevat. Herrasmies ei ikinä.

Salainen aseeni: sanoin painu sitten exäsi luo, jo loppui vertailut.

 

Mitäpä sitä suotta itseään kiusaa näillä miehen ex-tuttavuuksilla. Nehän ovat ex, mennyttä aikaa. Mutta lapsi on varmasti tärkein juttu, mitä on saanut aikaiseksi.
Miksikö mies sitten vertailee sinua ex-tuttavuuksiin. Miehet saattavat olla jonkin verran tökeröitä. Eivät vain tajua, että mitenkä sinusta tuntuu pahalta. Siinäpä se on, se on sitä kilpailuhengen ylläpitämistä ja ehkäpä miehellä huono itsetunto. Hänen on itse tajuttava, ettei menneessä voi elää. Eipä se niin makoisaa voinut olla koskapa on eronnut.
Epävarmalle pohjalle on vaikea mitään pysyvää rakentaa.

 

Mies voi olla niinkin kiero, että käyttää exää ikäänkuin välineenä teoreettisessa mielessä saadakseen enemmän huomiota sinulta?

 

Mitäpä sitä suotta itseään kiusaa näillä miehen ex-tuttavuuksilla. Nehän ovat ex, mennyttä aikaa. Mutta lapsi on varmasti tärkein juttu, mitä on saanut aikaiseksi.
Miksikö mies sitten vertailee sinua ex-tuttavuuksiin. Miehet saattavat olla jonkin verran tökeröitä. Eivät vain tajua, että mitenkä sinusta tuntuu pahalta. Siinäpä se on, se on sitä kilpailuhengen ylläpitämistä ja ehkäpä miehellä huono itsetunto. Hänen on itse tajuttava, ettei menneessä voi elää. Eipä se niin makoisaa voinut olla koskapa on eronnut.
Epävarmalle pohjalle on vaikea mitään pysyvää rakentaa.

Riippuu pysyvän määritelmästä. Mielestäni se on nykyään max 20 vuotta liittoa kuin liittoa.

 

Kaipaisin apua ja neuvoja.

Miehet olettaa, että koko elämä pyörii heidän ympärillä, pitää hyysätä ja passata, kehrätä ja vietellä. Jos ei tee niitä kaikkia yhtä aikaa, voivat vaikka hommata yhden passaamaan, toisen hyysäämään ja kolmannen kehräämään. Itsekkäitä ja piste.

 

Ainakin yksi exäni oli parempi ottamaan suihin kuin nyxäni.
Kuvittelen tuota exää kun nyxä yrittää samaa. Toimii!

 

Ainakin yksi exäni oli parempi ottamaan suihin kuin nyxäni.
Kuvittelen tuota exää kun nyxä yrittää samaa. Toimii!

No eikös olisi vähän järkevämpää positiivisen kautta yrittää neuvoa kuin alkaa exää ajattelemaan. Menneen haikailijoita pidetään vähän luusereina. Kyllähän sinä nyt miehenä tiedät, mistä pidät, vai oletkos niin kranttu, että valitat vain?

Muista asioiden valoisat puolet, koska katolisissa maissa ja Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa suihin otto on syntiä ja sitä ei tehdä, koska se on suurta tuhlausta heidän vakaumuksensa mukaan.

Miehet on juuri tuollaisia pintaliitäjiä. Minäkin näin matkalla, mitä muiden miehet tekivät, jättivät muijansa hotelliin kaupungissa ja menivät juoksujalkaa ilotaloon kauhealla kiireellä suihinottoon tietenkin. Sitten toinen niistä paluumatkalla istui pokkana vaimonsa vieressä lentokoneen ykkösrivissä, minne joku vielä kiikutti vauvansa, kun se ei hänen penkkirivilleen mahtunut. Se oli selvä kannanotto siltä naiselta, hän halusi tämän vaimon miehen itselleen, toivoi, että lapsi olisi hänen. Tällä miehellä oli sellainen nörtin näköinen vaimo, leikkauttanut tukkansa tätimäiseksi heti lasten saannin jälkeen. Mies ehkä halusi silloin tällöi seksikästä viettelijätärtä, no joo antaa olla.

 

Aloittajalla kuuluu olevan huono itsetunto.

 

En osaa antaa neuvoja, mutta itse painiskelen samanlaisten ongelmien kanssa. Mitään vertailua tosin ei ole tapahtunut missään vaiheessa, paitsi ehkä minun hyväkseni. Mutta välillä nyppii ihan kunnolla, ettei miehen exät osaa olla koko ajan pitämättä yhteyttä. Suhteen alkuaikoina tuli paljon puhuttua edellisistä suhteista, minusta se melkein tässä iässä jo kuuluu ihan siihen prosessiin kun toiseen tutustuu, tietää millaisia asioita on kokenut ja onko samanlaisia kokemuksia. Mutta en minä nykyään haluaisi kuulla miehen ja exien suhteista. Mieheltä en joudukaan näistä kuulemaan, vaan exiltä, joiden kanssa "pakon edessä" joutunut kaveeraamaan. Ite olen sitä mieltä, että jos suhde on oikeasti mennyttä, niin siitä ei tarvitse puhua mulle, oli tarkoitusperät mitkä tahansa. Muutenkaan suhteita ei voi verrata, meillä on jotain ihan erilaista, mitä missään menneissä suhteissa. Nyt olen siinä pisteessä, että olen vähällä sanoa miehelle että välit on pistettävä poikki exiin ihan lopullisesti. En vaan haluaisi "kontrolloida" miestä sen suhteen kehen saa pitää yhteyksiä ja kehen ei. Minun mielestäni hän voisi itse ajatella asiaa minun kannaltani ja itse pitää ne välit hieman viileämpänä exiin. Ei exiin vaan pysty suhtautumaan kuten muihin kavereihin, varsinkin jos aina keskustelu menee siihen, millaista heillä oli miehen kanssa tai muuten vain neuvomista. Itsellänikin on taipumusta mustasukkaisuuteen ja siihen, että mietin miehen menneisyyttä, ja helpompaa se olisi olla ajattelematta niitä asioita jos ne eivät olisi naaman edessä koko ajan.. :/

 

Nuoruudestani muistelen, että ex mieheni veli muisteli joka kerran tavatessamme mieheni entisiä heiloja ja musta tuntui todella pahalle. En tiedä sitten mitä hän sillä saavutti, ei kai mitään itselleen, mutta mulle pahan mielen.
Se oli nuoruutta ja kokemattomuutta. Toisen liittoni solmin eronneen miehen kanssa ja sain pari lastakin samassa kaupassa.
Nyt on jo seuraavaakin polvea ja mieheni entisen vaimon kanssa juhlimme pari kertaa vuodessa kersojen synttäreitä, eikä tee tiukkaakaan.
Välimme ovat ihan hyvät ja asialliset.
En rikkonut heidän liittoaan.
Aapeelle neuvoksi, että kouluta itsesi pois mokomasta mustasukkaisuudesta. Tee nimittäin itsellesi eniten pahaa olemalla mustis eksistä. Ajattele, että et voi menneisyydelle mitään, et omalle, etkä kumppaninkaan menneisyydelle.
Se vaan on asia, joka sun pitää hyväksyä.

Toisaalta, olen ajatellut, että kaikki mustasukkaisuudeksi nimitetty ei ole mustasukkaisuutta vaan pahemman luokan luulotautia ja vainoharhaisuutta.
Tunnustan olevani miehestäni mustasukkainen, jos hän antaa siihen aihetta, mutta luulotautinen ja vainoharhainen en (luojalle kiitos) ole.

Muuten mustasukkaisuus on tunne tunteiden joukossa, ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää.
Katsoin joskus dokumentin jostain Islamilaisesta maasta, jossa mies voi ottaa useampia vaimoja, jos pystyy heidät elättämään.
Hampaattomalla ukolla (mokomalla) vaimoja oli viisi ja joku heistä oli kovasti mustis, eikä tykännyt hyvää kun se hampaaton otti kuudennen vaimon.
Ne naiset olivat kuitenkin ystäviä keskenään ja samaa perhettä. Nuorinkin vaimo sopeutui ajan kuluessa perheeseen.
Moniavioisuus kuuluu Islamilaiseen kulttuuriin ja sielläkin se aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Sit taas toisaalta olen miettinyt, että onhan se monellekin naiselle helpotus, jos mies käy harvemmin vierihoidossa.
Aika käytännöllistä, sanoisin)

Primitiivinen tunne tämä mustasukkaisuus.
Meidän koirapoika piti miestäni jumalanaan ja anto lähdöt eräälle paikalliselle koiralle, joka kävi meitä tervehtimässä mökillä. Nimittäin mun mies jututti vierasta koiraa ja rapsutti korvan takaa. Annas olla kun oma koiruus huomasi asian se antoi sille kylän koiralle sellaset lähdöt, että se ei uskaltanut enää meille tulla.

 

Minä aina ajattelen, että eksät ja koko historia on tehnyt miehestä sen, mihin minä rakastun. Ei siis olisi syntynyt koko ihmistä ilman taustaansa, ihan kuten minäkin olen historiani rakennelma. Kiittäähän siitä pitää, eikä kiukutella!!

Nyt on sitten tämä vaihe. Ja joskus jotain muuta. Miten joku vaihe voi jälkikäteen määräytyä vääräksi? Yhtä oikeutetusti sitten mikä vaan tuleva vaihe voi tuomita tämän hetken, vaikkei siinä itse näe nyt mitään väärää. Ei niitä pidä eikä kannata eikä voi arvottaa!

Mutta se on tietenkin kurjaa, ja väärin, jos vertaillaan ja kuulijan loukkaukseksi. Asiallista, rakentavaa keskustelua ja häiritsevien asioiden korjaamista keskustellaan vähän toisin nuotein.

Ajattelen, että se on epävarmuutta. Tai sitten ajattelemattomuutta. Siinä historia tuodaan nykypäivään, sen osatekijäksi, mikä on eri asia, kun vain kertoa siitä historiana, jo ohi olevana.

 

Mennyt on mennyttä, niin miehesi entinen elämä kuin se, että olette puhuneet siitä niin paljon. Näitä asioita ei voi enää muuttaa, mutta voit muuttaa sen, että ette enää jatkossa jatka niistä puhumista. En usko, että miehesi jatkaa menneiden muistelua välttämättä yhtä paljon, ellet toistuvasti kysele niistä.

Jos hän alkaa puhua niistä, kerro ihan yksinkertaisesti että olet vähän miettinyt ja sinusta on alkanut tuntua ikävältä muistella menneitä niin paljon, ja haluaisit, että sitä vähennettäisiin. Jos mies vastaa että täytyyhän hänen saada puhua elämästään, niin sano, ettei hänenkään täydy kuulla niin paljon sinun aiemmasta suhdehistoriastasi. Tai jos hän ihmettelee, että ennenhän sinä halusit tietää kaiken, niin vastaa yksinkertaisesti että silloin se tuntui kiinnostavalta mutta nyt olet muuttanut mielesi. Kerro yksinkertaisuudessaan tuo, mustasukkaisuudentunteita ei ole syytä eritellä.

Et voi kontrolloida sitä, mitä hän ajattelee, mutta voit panostaa nykyhetkeen ja pyrkiä siihen, että teillä kahdella menee hyvin, juuri nyt ja tässä ja tulevaisuudessa.

 

minua ainakin kaivelee se, että kaikki naiset ovat kyselleet ex:sistä ja se on ollut hyvin kiusallista kertoa, mutta toki niistä typeristä tempuista olen kertonut ja tilanne on unohdettu.

 

minua ainakin kaivelee se, että kaikki naiset ovat kyselleet ex:sistä ja se on ollut hyvin kiusallista kertoa, mutta toki niistä typeristä tempuista olen kertonut ja tilanne on unohdettu.

Ei tosiasioita kannatakaan salailla, mutta harkintakykyä käytettävä mitä kertoo. Vertailut ja tunteenilmaisut puoleen tahi toiseen ei herätä luottamusta. Nimittäin nainen voi myös ymmärtää että jos heidän suhde katkeaa, niin millä tavalla mies hänestä sitten seuraavalle kertoo. Eli se mikä on edellisessä suhteessa ollut kahdenvälistä ja luottamuksellista, se kannattaa sellaisena säilyttääkin. Jos on itse tullut esim. pettämisen takia loukatuksi, niin sen varmaan voi kertoa kunhan ei anna ymmärtää ettei luota nykyiseenkään naiseen koska tämä voi pettää.

 

Ei tosiasioita kannatakaan salailla, mutta harkintakykyä käytettävä mitä kertoo. Vertailut ja tunteenilmaisut puoleen tahi toiseen ei herätä luottamusta. Nimittäin nainen voi myös ymmärtää että jos heidän suhde katkeaa, niin millä tavalla mies hänestä sitten seuraavalle kertoo. Eli se mikä on edellisessä suhteessa ollut kahdenvälistä ja luottamuksellista, se kannattaa sellaisena säilyttääkin. Jos on itse tullut esim. pettämisen takia loukatuksi, niin sen varmaan voi kertoa kunhan ei anna ymmärtää ettei luota nykyiseenkään naiseen koska tämä voi pettää.

Noin minäkin asiasta ajattelen ja noin sen mielestäni kuuluukin mennä. En ole kysellyt vaimoltani hänenen entisistään eikä hän minun. Ei kiinnosta.

 

Minä aina ajattelen, että eksät ja koko historia on tehnyt miehestä sen, mihin minä rakastun. Ei siis olisi syntynyt koko ihmistä ilman taustaansa, ihan kuten minäkin olen historiani rakennelma. Kiittäähän siitä pitää, eikä kiukutella!!

Minusta tuo on mainiosti, ja varmasti myös paikkansa pitävästi ajateltu! Tosin minun naiseni historia on tehnyt hänestä myös niin varovaisen, että luottamusta oli todella vaikea saada aikaiseksi.

Itsekin naiseni existä salaa mustasukkaisena olen lyönyt päätäni seinään koettaen pitää mielessä, miten tyhmää ja naurettavaa se on. Meillä tosin asia meni niin, että nainen antoi ymmärtää olleensa melkein yksin pari vuotta eronsa jälkeen, mutta muita kautta on tullut tietooni että onhan noita miehiä siinä pyörinyt ympärillä, kuka hetken, kuka pidempään. Esim. eipä ollutkaan toissakesänä mökillä äitinsä kanssa vaan silloisen tuttavuuden jne. En ymmärrä miksi niin normaalista asiasta piti valehdella ja se ärsytti.

Mutta suhde toimi 99%:sti hyvin ellei loistavasti ja nyt se toimii 100%, kun kuulin hänen olevan raskaana. Siinä toisarvoiset, oman pään sisällä pyörivät pikkuseikat unohtuivat saman tien.

Muistan kun aloin seurustella ensimmäisen vaimoni kanssa, silloin minulla oli samanlainen mustisvaihe hetken päällä kunnes se unohtui. Nyt oli samanlainen, mutta se unohtui nopeammin vauvauutisesta johtuen.

 

Nuoruudestani muistelen, että ex mieheni veli muisteli joka kerran tavatessamme mieheni entisiä heiloja ja musta tuntui todella pahalle. En tiedä sitten mitä hän sillä saavutti, ei kai mitään itselleen, mutta mulle pahan mielen.

Minun miehelläni on yksi ystävä joka toimi/toimii samoin, aina otti siis puheeksi exän (nähdään harvoin, joten en tiedä vieläkö tekisi niin). Jos mieheni vaikka sanoi "silloin kun kävin Berliinissä" lisäsi tämä kaveri heti "etkös sinä ollut siellä sen exän kanssa". Muutenkin kyseli tietääkö mieheni mitä exälle kuuluu, vaikkei mies ole ollut yhteydessä exään kymmeneen vuoteen... Itsestä tuntui alussa uutena tyttöystävänä pahalta, mietin mikä tällä kaverilla on motiivina. Pitikö hän exästä, vai eikö hän ehkä pidä minusta ja yritti tahallaan pahoittaa mieleni. No oli miten oli, harvoin nähdään tätä kaveria ja yhdessä ollaan oltu jo yli kuusi vuotta (exä oli kuvioissa vain kaksi vuotta, joten suhde tuntuu jo paljon vahvemmalta ja vakavammalta kuin kenenkään exien kanssa niin minun kuin miehenikin osalta).

Jos kyseessä on hyvä suhde, uskon että exillä ei ole väliä koska se nykyinen kumppani on se ykkönen. Jos taas kyseessä on vain laastarisuhde tai "olenpas nyt tämän kanssa paremman puutteessa" -suhde saatetaan niitä exiä muistella lämmölläkin...

 

Huutista! Ootte tyhmii!