Alkoholin kanssa kilpailu

[viina voittaa aina]

Miehesi voi kyllä lopulta tulla järkiinsa ja lopettaa juomisen, mutta realistisesti, mieti miten monta vuotta siihen menee? Mitä sinä teet sillävälin? Rakastat miestä joka joskus VOI muuttua ja lopettaa juopottelun. Pidättäydyt elämän perusasioista kuten perheen perustamisesta sen hataran haaveen varassa että mies toivon mukaan lopettaa juomisen ennenkuin vaihdevuodet tulevat ja sitten voitte tehdä ne ihanat vauvat ja mies voi olla kunnon isä lapsilleen. Aika karua elämää. Todellisuus on että addikti harvoin luopuu aineistaan jos vain voi mitenkään jatkaa pämppäämistä. Miehesi on suoraan sanoen aika klassinen alkoholistityyppi. Tekosyy ryyppäämiseen löytyy aina.

On selvääkin selvempää että jos olet asiasta jo monta kertaa yrittänyt keskustella, ja miehesi muuttuu vain veemäiseksi ja uhmakkaaksi joka kerta, ei hän rakasta sinua tarpeeksi luopuakseen viinasta. Viina on ykkönen, sinä aina kakkonen. Jos sellaista elämää olet itsellesi kaavaillut, jää suhteeseen ja kokeile onneasi. Ehkä käy säkä ja te olette se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Ap, älä nyt ainakaan niin naiivi ole että luulet miehen raitistuvan ja reipastuvan kun lapsia tulee. Ehei, lapsiperheen elämä on (oikeastikin) raskasta yövalvomisineen kaikkineen, ja alkoholille perso mies hakee lohtua pullosta aina vain enempi ja enempi. Näitä on nähty.

 

[Älä nyt sinäkin!]

Mietin usein miksi alkolistien puolisot niin ärhäkästi herjaavat kolleegojaan eli juovien puolisoita.
Eikö pikemminkin pitäisi antaa vertaistukea.

Olen ärhäkkänä tällä hetkellä henkilökohtaisista syistä. En ikimaailmassa olisi uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta: mieheni on juoppo, joka yhden ryypyn otettuaan ei pysty kontrolloimaan juomistaan. Se päättyy aina sammumiseen, sitä ennen remutaan, hakutaan kaikki ja minut etenkin. Juominen on vihaista, hauskanpidosta ei tietoakaan.

Minusta, entisestä tarmokkaasta ja energisestä naisesta, on tullut sohvan nurkassa pelokkaana vikisevä, itkua tuhertava nahjus. Humalaista miestä pelkään, seuraavana päivänä mies pyytelee anteeksi tai oikeastaan nykyään ei enää sitäkään. Nyt juomisen pääsyy olen minä, aina jollakin tavalla. Väärät sanat, väärät teot, jotakin syytä löytyy aina.

Jonkun kerran olen paennut tuttavien/sukulaisten luo, kun tavarat ovat alkaneet lennellä. Autoni takaboxissa on aina laukku välttämättömine tarvikkeineen, jos lähtö tulee. Lyönyt ei ole toistaiseksi.

Kaikkein eniten ärsyttää se, että en ole saanut lähdettyä. Selvinpäin mies on hyvä, kunnon mies, tekee työnsä, hoitaa talon hyvin yms. Uskon viikosta toiseen asioiden muuttuvan, vaikka ne ovat muuttuneet vain huonompaan. Tutkin autotallin kaapit, joskus olen sieltä heittänyt roskapönttöön salapulloja. Niitä löytyy kyllä monesta muustakin paikasta. Toisaalta pidän itseäni hirviönä, kun miehen täytyy omassa kodissaan piilotella pulloja. Toisaalta pidän häntä hirviönä, kun on pakko juoda.

Kun ajattelen vakavissani lähtöä, tulee joku ihme säälikin vielä kehiin. Olen aina ollut melko vastuuntuntoinen, niin tuntuu senkin takia että tämä kakku on lusittava. Lapseni ja sukulaiseni eivät tule enää meille, miehen arvaamattoman käytöksen takia.
Tiedän, kun luen tätä, että katkeroituminen on lähellä ja siksi olisi pakko lähteä. Mutta mistä voimat?

 

[ainokainen]

Kuulostaa ihan hirveältä tilanteelta. Varmaan juuri tuo kuvaamasi tunnollisuus ja velvollisuudentunto pitävät sinua kuitenkin jollain tapaa kiinni miehessä.

Oletko miettinyt käytännön järjestelyjä, esim. mihin muuttaisit?
Entä taloudelliset asiat? Tuletko toimeen?
Lähtisitkö kertarysäyksellä, vai pikkuhiljaa siten että hankkisit mieheltä salaa itsellesi uuden asunnon, ja hilaisit tavarasi sinne pikku hiljaa?
Pelkäätkö, että omaisuuden jakamisessa tulisi riitaa, että mies heittäytyisi hankalaksi kun ilmoitat, että lähdet?
Tukevatko läheisesi sinua, jos eroat?

 

[Tiedosta...]

että sinun ei tarvitse tehdä tuota. Et auta sillä ketään. Ja miehesi elämää et voi elää, sitä varten on jo miehesi. Täällä jokainen voi elää vain omansa parhaalla mahdollisella tavalla. Tuossa et auta elämälläsi ketään, et itseäsi, et muita. Hän on jo valinnut. Sinun ei tarvitse tehdä elämässäsi tuota.

 

[Älä nyt sinäkin!]

Kuulostaa ihan hirveältä tilanteelta. Varmaan juuri tuo kuvaamasi tunnollisuus ja velvollisuudentunto pitävät sinua kuitenkin jollain tapaa kiinni miehessä.

Oletko miettinyt käytännön järjestelyjä, esim. mihin muuttaisit?
Entä taloudelliset asiat? Tuletko toimeen?
Lähtisitkö kertarysäyksellä, vai pikkuhiljaa siten että hankkisit mieheltä salaa itsellesi uuden asunnon, ja hilaisit tavarasi sinne pikku hiljaa?
Pelkäätkö, että omaisuuden jakamisessa tulisi riitaa, että mies heittäytyisi hankalaksi kun ilmoitat, että lähdet?
Tukevatko läheisesi sinua, jos eroat?

Tiedän mihin muuttaisin, kun vaan sopiva asunto löytyy. Tai onhan niitä jo muutama mennyt sivu suunkin, kun aina vaan mietin. Olen puhunut pankin kanssa rahoituksen selväksi.

Luulen, että mun olisi pakko lähteä salaa, vaikka se onkin roistomaista ja epäreilua. Olen joskus yrittänyt keskustella, mutta se päättyy aina vaan hirveään riitaan ja huutoon ja pelotteluun.
En pysty ihan työpäivän aikana tavaroitani pakkaamaan ja muuttamaan, että enpä tiedä miten sen toteuttaa. Täytyisi usuttaa mies johonkin reissuun muutamaksi päiväksi, kun asunto on hankittu.

Miehellä on enemmän varallisuutta kuin minulla ja jos voisimme sopia asiasta, en vaatisi häneltä laillista ositusta. Mutta jos riitelyksi menee, niin sitten ei väliä, kärsiköön. Olen minäkin tässä jo kärsinyt vuoden jos toisenkin.

 

[ainokainen]

Hyvä, että sinulla on suunnitelmat tehtynä. Sitten kun kamelin selkä katkeaa, otat vaan ja lähdet.

 

[Ankelika]

"Tiedän, kun luen tätä, että katkeroituminen on lähellä ja siksi olisi pakko lähteä. Mutta mistä voimat?"

Usko hyvä elli, että olen elänyt täysin samanlaisessa tilanteessa. Olen kirjoittanut elämästäni vuolaasti elleissä. Ehkä olet niin tuore elli, että et ole tutustunut "tuotantooni" eli vuosi vuodelta yhtä lauhkeammaksi käyneeseen tajunnanvirtaan.

Kun menin ensimmäisen kerran Töölön Al-Anon ryhmään syksyllä 1998 rynkytin vessan ovea ja huusin apua. Tyyni ja rauhallinen ryhmäläinen avasi lempeästi oven ja sanoi minun todella olevan avun tarpeessa. Siitä se toipuminen lähti käyntiin.

Töölön ryhmän tila on vanhassa talossa ja vessan oven lukko oli kai nähnyt jo parhaat päivänsä.
Mutta aloituspaikkana suosittelen sitä lämpimästi. Parhaiten jäi mieleen iäkäs nainen, joka kertoi
lämpimästi ehkä noin 40 vuotta sitten poisnukkuneesta juovasta puolisostaan. Vaikka parisuhde oli jo iät ja ajat sitten ohi nainen tunsi tarvetta käydä ryhmässä. Hän vei sanomaa eteenpäin.

Olen aikoinaan ollut raivoa täynnä. Sen kiukkuisempaa suomalaista naista tuskin on ollutkaan tässä maassa. Kävin häätämässä juopottelevan ukkoni naisensa kanssa mökiltä. Seuraava nainen jo turvautui lakimiehiin ja on seissut jo reilut 10 vuotta miehen rinnalla.

Viimeisimpien avautumisen kautta olen kuullut, että minusta puhutaan vain hyvää. Olen kuulema ukkoni elämän rakkaus. En epäile sitä hetkeäkään.

Viina tekee ihmisestä raunion. Se on kuin pääpiru, joka taluttaa ihmistä narussaan.

Miksikö en antanut asioiden olla ja unohtanut koko asiaa. Mietin sitä usein itsekin.
Olen päivätyössä tukimuslaitoksessa. Ehkä haluan jollakin tavalla viedä tiedettä eteenpäin tälläkin saralla.

Suomalaiset naiset ovat turhan arkoja kertoessaan tästä asiasta. Pentti Saarikosken ex Tuula Varis ja Märta Tikkanen ovat kirjoittaneet kirjan omista kokemuksistaan.

Lue näitä tarinoita ja huomaat, että alat ymmärtää asioita uudella tavalla.
Opi elämään asian kanssa.

Tällä hetkellä hymyilen Sukarin tapaukselle. Mies asuu kuulema saunattomassa kaksiossa eikä saa häädettyä luksushuvilaltaan ex-naisystäväänsä. Joskus tilanne voi olla näinkin päin.

Miehet ovat ressukoita. Säälin myös Kanervaa ex-tanssittaajani 80-luvun alussa. Eipä tämäkään mies ole paljon ajan oloon viisastunut.

 

[Wiltsu]

Aikuisen ihmisen on sen verran kannettava vastuu itsestään, että, jos on tunkeutunut vääränlaiseen seuraan, ymmärtää vaihtaa seuraa. Eikä jäädä lillumaan noihin liemiin vuosikausiksi. Kaikenlaiset Al-Anonit ja Narsistien Uhrit ärryyt on tarkoitettu ikuisille kärsijöille ja surkeudessaan marttyyristi ikuisesti kärsimään haluaville.

 

[Neuvoton (ap)]

Kyllä hänen juomisensa on täysin julkista ja tosiaan, siitä riittää retosteltavaa ja pullot eivät kyllä piilossa ole. Tietenkin baari-iltojen määriä kaunistellaan mutta kyllähän sen nyt näkee jos toinen on aivan taulut, että on mennyt enemmän kuin mitä sanoo.

Jotenkin itsekin ajattelen että hänen alkava/toistaiseksi lievä alkoholismi on minulle suuri varoitusmerkki juurikin siitä tulevaisuudesta. Jos mies ei kerta pysty pitämään lupauksiaan ja nyt edes luvata alkoholin kohtuukäyttöä, eron uhalla, hän on riippuvainen ja alkoholi on tärkeämpi asia kuin minä. Kyllä minä järjellä tämän tiedän..mutta voin kertoa että tunteet ovat edelleen sitä mieltä, että haluan uskoa siihen että hän olisi muuttunut.

Enkä syytä itseäni hänen juomisestaan, kyllä hän itse pulloon tarttuu. Mutta hän toki sanoi että juo koska minä olen niin tylsä enkä halua rillustaa hänen kanssaan!???

 

[Ja sinä...]

Enkä syytä itseäni hänen juomisestaan, kyllä hän itse pulloon tarttuu. Mutta hän toki sanoi että juo koska minä olen niin tylsä enkä halua rillustaa hänen kanssaan!???

...rakastat miestä, jonka mielestä sinä olet tylsä.

Lähde nyt vielä kun voit.

 

[Ankelika]

Moni nainen ryhtyy juomaan miehen mieliksi. Siinä sitten on kaksi päihderiippuvaista.

Katsoin äsken aamulla kotiläppäriltä uusimman Klikkaa mua tv-sarjan. Nyt nainen jäi kiinni rattijuoppoudesta ja selityksiä riitti läheisriippuvaiselle miehelle.

 

[Älä nyt sinäkin!]

Jotenkin itsekin ajattelen että hänen alkava/toistaiseksi lievä alkoholismi on minulle suuri varoitusmerkki juurikin siitä tulevaisuudesta. Jos mies ei kerta pysty pitämään lupauksiaan ja nyt edes luvata alkoholin kohtuukäyttöä, eron uhalla, hän on riippuvainen ja alkoholi on tärkeämpi asia kuin minä. Kyllä minä järjellä tämän tiedän..mutta voin kertoa että tunteet ovat edelleen sitä mieltä, että haluan uskoa siihen että hän olisi muuttunut.

Enkä syytä itseäni hänen juomisestaan, kyllä hän itse pulloon tarttuu. Mutta hän toki sanoi että juo koska minä olen niin tylsä enkä halua rillustaa hänen kanssaan!???

No usko nyt sitten, herranjestas sentään, niitä tunnusmerkkejä!
Mies voi luvata vaikka mitä ja aina uudelleen ja sanoa katuvansa, mutta aina joudut pettymään. Se ei muutu miksikään.
Luin pitkästä aikaa omia kirjoituksiani alkuvuosistamme ja olen ihan kauhuissani, että miksi en osannut tulkita signaaleja jo silloin. Miten saatoin olla niin sinisilmäinen ja tyhmä! Mutta kun tuo alkoholismi ei kuulunut kokemuspiiriini ennen, niin en osannut.

 

[*Siri*]

Aikuisen ihmisen on sen verran kannettava vastuu itsestään, että, jos on tunkeutunut vääränlaiseen seuraan, ymmärtää vaihtaa seuraa. Eikä jäädä lillumaan noihin liemiin vuosikausiksi. Kaikenlaiset Al-Anonit ja Narsistien Uhrit ärryyt on tarkoitettu ikuisille kärsijöille ja surkeudessaan marttyyristi ikuisesti kärsimään haluaville.

Julmaa, mutta valitettavan oikeaan osunutta. Rakkaudesta puhuminen tapauksessa, että sinua satutetaan tahallisesti ja toistuvasti, on hiukkasen typerää. Rakkautta se ei ole, sääliä ja jotain muuta kylläkin. Tai sitten matalaa itsetuntoa hivelee ja voi tuntea ylemmyyttä surkean juopon seurassa, on niin hyvä ja puhtoinen itse.

 

[Älä nyt sinäkin!]

Aikuisen ihmisen on sen verran kannettava vastuu itsestään, että, jos on tunkeutunut vääränlaiseen seuraan, ymmärtää vaihtaa seuraa. Eikä jäädä lillumaan noihin liemiin vuosikausiksi. Kaikenlaiset Al-Anonit ja Narsistien Uhrit ärryyt on tarkoitettu ikuisille kärsijöille ja surkeudessaan marttyyristi ikuisesti kärsimään haluaville.

Otin yhteyttä ja katselin noiden sivuja. Kirjoitukset olivat sitä luokkaa, että mies oli parantunut alkoholismista ja nainen vahvistunut. Mutta missä oli oikeasti vahvistuneet ja itsenäistyneet? Tukea itsenäistymiselle ei saa, vain tukea sietää juoppoa puolisoa.
Näin nopeasti ainakin näyttää siltä. Missään ei sanota, että jätä se sika ja elä omaa elämääsi.
Miksi? Useimmallehan se olisi ainoa oikea ratkaisu. Juopot seurustelkoot keskenään.

 

[voisko olla]

Olen miettinyt kanssa sitä, miksi hakatuille ja juoppojen uhreille ei saa sanoa että jätä nyt se sika.

Mutta kai se on sitten niin, että ne jotka voivat lähteä lähtevät ilman sitä kehotusta ja ne, joita tarvii paapoa eivät sitten vaan henkisesti kestä sitä rykäisyä irti. Siksi ohje on ettei saa sanoa että jätä se sika.

Oma ratkaisuni on nykyään irrottautua myös näistä juoppojen hyysääjistä. Suurin peruste on lapset: en halua päästää omia lapsia juoppoperheisiin kylään.

 

[Wiltsu]

Minäkin olen miettinyt. Miksi ihmistä ei saa syyllistää? Kaikenmoiset palstat ja neuvonantajat kieltää järjestelmällisesti syyllistämästä. Milloin mistäkin. Ja kaikesta.

Minusta syyllistäminen saa normaalin ihmisen miettimään ja toimimaan. Toimimaan, jos tajuaa syyllisyytensä. Jos sitä ei tajua, ei toimi ja silloin kannattaa sen läheisen jo lähteä kälppimään. Pika pikaa.

 

[sielun sisko]

Älä turhaan jahkaile enää, pakkaa ja lähde! Samassa veneessä olin vielä pari kk sitten. Kaikin puolin ihana ja täydellinen mies arkisin, mutta viikonloput, vapaat ja satunnaiset työpäivätkin kännissä kuin käki. Vuosien varrella hävinnyt lukuisia lompakoita, kännyköitä, tullut murtumia ja kolhuja päähän kun ollut niin humalassa. Litrakaupalla tuhlasin kyyneliä ja annoin aina uuden mahdollisuuden, kunnes eräänä sunnuntaina se vaan kirkastui: Nyt riittää. Eropäätös oli tehty, mies asui kotona uutta asuntoa etsiessään mutta nyt reilu viikko sitten potkaistu pellolle. Meillä oli elämää suurempi rakkaus, mutta silti mies valitsi mieluummin juomisen kuin minut. Jätettyäni hänet juominen jatkui pahempana, ehkä joi suruun, mutta sainpa vielä selville että oli lähtenyt jo hakemaan lohtua toisen naisen kainalosta - naisen joka mitä ilmeisimmin viihtyy miehen kanssa baarissa "pitämässä hauskaa" (itse en vihtynyt kun hävetti ja ahdisti aina se missä kunnossa hän oli, ja lähes poikkeuksetta hänet heitettiin ennemmin tai myöhemmin baarista ulos) ja jaksaa juottaa umpihumalaista miestä kotonaankin. Tämmösiä. Nyt vaan repäiset laastarin rivakasti ja häivyt, tuska on kyllä raastava mutta usko pois, ei mene kauaakaan kun jo mietit miksi ylipäätään siedit koko äijää näinkin kauan! Tsemppiä ja voimia

 

[Ankelika]

Julmaa, mutta valitettavan oikeaan osunutta. Rakkaudesta puhuminen tapauksessa, että sinua satutetaan tahallisesti ja toistuvasti, on hiukkasen typerää. Rakkautta se ei ole, sääliä ja jotain muuta kylläkin. Tai sitten matalaa itsetuntoa hivelee ja voi tuntea ylemmyyttä surkean juopon seurassa, on niin hyvä ja puhtoinen itse.

Ei Al-Anon vertaisryhmässä kävijöistä voi vetää yksioikoisia yleistyksiä. Ohjelma on maailmanlaajuinen ja tullut Suomeen paljon myöhemmin Amerikasta.

Juoppoja on aina ollut. Betty Ford lienee kuuluisimia klinikoita, mutta harvalla sellaiseen on varaa.
Soitin aikoinaan Eiran sairaalaan ja sairaahoitaja nauroi pilkallisesti puhelimeen. Nainen mainitsi jotain yhden yön hinnasta sairaalassa. Siellä kai hoidetaan vain varakkaita.

Al-Anon on punainen vaate myös juojille. Ohjelmaa ei tarvitsekaan mainostaa. Sinne hakeutuvat vain tarpeessa olijat.

Wiltsu ei missään nimessä vaikuta sellaiselta tyypiltä. Kukapa tietää vaikka kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Hain apua erittäin monesta paikasta. Kotiseurakunta naispappi tiesi vain yhden asian joka auttaa ja se oli Al-Anon. Malmilla ei ollut toimivaa ryhmää ja sen takia pienten lasten äitinä laitoin sen pyörimään. Toimii edelleen. Tervetuloa käymään.

 

[Neuvoton]

Huh, Sielun siskon teksti oli kyllä aika suoraan suustani. Kyllä minäkin olen jättänyt yhteisiä ryyppyiltoja välistä juuri sen häpeän takia. Ja kyllä sitä kavereilta sai kuullakin kuinka kännissä tuo taas on..... Nyt on hurja asunnonhankkiminen menossa ja väliaikaisesti asun muualla. Silti toivon ihmettä. Kyllä kai tämä tästä, kiitos suorista ja asiallisista vastauksista jotka vahvistivat sitä tunnetta etten voi olla turhasta huolissani!

 

[hille2]

Jos alkaa usko horjua, vuokraa tai osta jostain DVDnä 70-luvulla tehty kotimainen elokuva Pyhä perhe. Siinä on alkoholistin ja perheensä elämä kaikessa karseudessaan.

 

[*Siri*]

Jos alkaa usko horjua, vuokraa tai osta jostain DVDnä 70-luvulla tehty kotimainen elokuva Pyhä perhe. Siinä on alkoholistin ja perheensä elämä kaikessa karseudessaan.

Muistan tuon leffan hyvin. Lopussa perhe osti sille raitistuneelle isälle pullon, kun eivät kestäneet sitä selvänäkään. Eli olivat sairastuneet koko sakki.

 

[Vendela]

Tukea itsenäistymiselle ei saa, vain tukea sietää juoppoa puolisoa.
Näin nopeasti ainakin näyttää siltä. Missään ei sanota, että jätä se sika ja elä omaa elämääsi.
Miksi? Useimmallehan se olisi ainoa oikea ratkaisu. Juopot seurustelkoot keskenään.

Kaikenlaisia ihmisiä käy noissa ryhmissä, niitäkin , jotka päätyvät eroon. Al-anonissa ei anneta mitään neuvoja, vaan työkaluja sille että ihminen vahvistuu tekemään itsenäisesti omat päätöksensä. Myös alkoholistin vaikutuksesta pitää itsenäistyä eli siinä vierellä tai ei.

Niinkin voi käydä että kerran toisensa jälkeen löytyy aina uusi alkoholisti. Silloin on kyllä hyvä katsoa peilliin ja selvittää mikä siellä näkyvää tyyppiä vaivaa.

 

[alkoholistin ex]

No niin. Tästä aiheesta on kokemusta.

Erosin vuosi sitten miehestä, jonka tajusin olevan alkoholisti.
Tapasimme kesällä, hän oli lomalla. Aluksi en kiinnittänyt huomiota kosteisiin iltoihin, mutta töiden alkaessa ihmettelin, miksi hän yrittäjänä ottaa aina vähintään kaksi päivää, perusteluina se, että "toinen päivä vasta alkaa tuntua hyvältä". Mies teki paljon reissuja ulkomailla. Ensimmäinen puhelu oli sellainen, että mies soitti minulle, ja kysyi aivan sekaisin, että miksi soitin. Hän ei myöskään osannut sanoa, onko messuilla, baarissa vai huoneessaan. Oli tyly, rivo ja ilkeä. Itselleni täysi, ikävä yllätys.

Kotiinpalatessa palaveri aiheesta, itkin. Mies vakuuttel, että asia ei toistu. Toistui useita kertoja, aina löytyi syy. Riitelimme. En enää luottanut. Kun hän joi, putki kesti usein jopa 3-4 päivää. Jouduin perumaan hänen varaamiaan matkoja ulkomaille, ja maksamaan niistä osani, joita ei voinut enää perua.

Mies ei käsrsinyt krapuloista, ei morkkiksista. Vodkapullo meni aamupäivällä, aina löytyi kavereita sitä jakamaan. Jos valitin, olin tiukkapipo. "Kaikkihan rentoutuu viikonloppuna".
Lopulta suhde ajautui isoon kriisiin. Olin aivan loppu. Miehen lääkäri oli myös kiinnittänyt huomion siihen, että nuorempana tämä oli sairastanut haimatulehduksen. Ja saanut diabeteksen. Epäillyt olin tuota jo aiemmin. Avohoidossa hän kävi, puhui paskaa. Minut kutsuttiin myös sinne, koska mies oli syyttänyt minua juomisestaan. Huoh.

Mies otti antabusta, oli juomatta ja julisti sitä pitkin maailmaa. Teki sen ainoastaan minua vakuuttaakseen. Kun tuli riita, mies veti pullon vodkaa ja itki julkisuudessa, kuinka on pakko ryypätä kun parisuhde on paska.

Lopputulos: pääsin miehestä eroon, hänellä on uusi läheisriippuvainen nainen, ja sama touhu jatkuu. Näin miehen kertaalleen kadulla keskellä arkipäivää, umpijurrissa. Nainen ilmeisesti pitää tuota "poikien kujeina".

Alkoholisti mikä alkoholisti. Lähde jos mies ei itse näe ongelmaa tai hakeudu itse hoitoon. Kohtuukäyttäjää hänestä ei tule.

Alkoholisti ei voi ottaa lainkaan. Sairaus pysyy, mutta kuivanakin voi olla. Suosittelen vahvasti miettimistä...

 

[Neuvoton]

Mikähän siinä sitten on että juomiselle löytyy aina joku muu syy, "vähäiselle" juomiselle se on yleensä rentoutuminen, tai se että on ollut rankka viikko, tai se että on vihdoin viikonloppu. Jos lähtee käsistä, syitä riittää vielä enemmän, laidasta laitaan: muutkin meni, en viitsinyt lähteä kesken, mitä muut olisi ajatellut, no enhän mä juo viikolla paljon, kävin vaan parilla, eihän meillä ole huomenna mitään. Sen sijaan että sanoisi: alkoholi maistuu ja se hallitsee elämääni... Toiveunta että ongelmainen tunnistaisi tai edes myöntäisi asian.

 

[Pullon henki]

Aikuisen ihmisen on sen verran kannettava vastuu itsestään, että, jos on tunkeutunut vääränlaiseen seuraan, ymmärtää vaihtaa seuraa. Eikä jäädä lillumaan noihin liemiin vuosikausiksi. Kaikenlaiset Al-Anonit ja Narsistien Uhrit ärryyt on tarkoitettu ikuisille kärsijöille ja surkeudessaan marttyyristi ikuisesti kärsimään haluaville.

Miten on sen vastuunkantamisen laita sinulla itselläsi? Olet kertonut, että olet juossut läpi elämäsi kaiken maailman terapioissa ja psykologeilla. Mikä ero on auttavalla terapialla tai vertaistuella? Eikös molemmissa pohdita niitä keinoja, joilla pitää onnen avaimet omassa taskussaan? Olet kova syyllistämään muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä.

Olen asunut juoppoutuvan miehen kanssa. Annoin hänelle kaksi varoitusta, kolmatta en antanut, vaan laitoin asunnon myyntiin ja ilmoitin hänelle viimeisen muuttopäivän. En tarvinnut vertaistukea, enkä ryhmiä, mutta ymmärrän hyvin jos joku tarvitsee. Kaikilla kun ei ole sitä päättäväisyyttä, eikä voimia olla oman onnensa seppiä. Teille, jotka olette nyt tilanteessa missä pohditte lähtöä, älkää pohtiko enää, luottakaa vaistoonne! Kun tein sen konkreettisen teon, että laitoin asuntojuttuihin liikettä, niin minut valtasi fyysinen hyvä olo. Jälkikäteen harmitti vain se, etten uskonut faktoja ja laittanut pyöriä pyörimään ilman mitään varoituksia. Vuosi meni ihan haaskuuseen. Toisaalta, opin jotain.