Mykkäkoulu

[Marleena]

Onko muilla kokemuksia mykkäkoulusta?
Minulla on, sillä miesystäväni osaa sen, ja on tälläkin hetkellä ollut liki neljä viikkoa puhumatta. Onneksi ei asuta saman katon alla, huh huh. Jaa että miksi mykkäkoulussa? Kumpa tietäisin sen ihan oikean syyn, sillä se mistä mykkis alkoi, oli kun pyysin häntä "tiivistämään sanottavaansa", ja ihan asiallisesti pyysinkin. Miksi se tein, johtuu taas siitä että saattaa pitää hyvinkin pitkiä monologeja ja selittää asioita alkaen jo muinaiset roomalaiset, että joskus ei muista mikä oli se varsinainen asia. Hänellä nyt vain perusteellinen tyyli varmistaa, että kuka tahansa ymmärtää
Seurustelua on kestänyt kuukautta vajaa seitsemän vuotta. Emme ole hanakasti riiteleviä kumpainenkaan. Tässä iässä en viitsi tuhlata aikaa riitelyyn, ellei ole ihan pakko.
Olen kuvitellut, että olisimme suhteellinen harmoninan ja toisistamme tykkäävä pari, mutta tämä pitennetty mykkäkoulu kyllä pistää miettimään kaikenlaista. Keväällä oli edellinen. Se kesti kaksi viikkoa, ja loppui siihen, kun ehdotin keskustelua. Nyt kerroin heti kättelyssä, että asioista kannattaisi puhua, sillä kun ne pitkistyvät, ne myös mutkistuvat....
Antakaa kanssaihmiset nyt minulle viisaita neuvoja ja hyviä kokemuksia, kun en tiedä mitä tässä olisi viisainta tehdä. Etukäteen kiitollinen ajatustenvaihdosta

 

[ohikulkijan kommentti]

Onko muilla kokemuksia mykkäkoulusta?
Minulla on, sillä miesystäväni osaa sen, ja on tälläkin hetkellä ollut liki neljä viikkoa puhumatta. Onneksi ei asuta saman katon alla, huh huh. Jaa että miksi mykkäkoulussa? Kumpa tietäisin sen ihan oikean syyn, sillä se mistä mykkis alkoi, oli kun pyysin häntä "tiivistämään sanottavaansa", ja ihan asiallisesti pyysinkin. Miksi se tein, johtuu taas siitä että saattaa pitää hyvinkin pitkiä monologeja ja selittää asioita alkaen jo muinaiset roomalaiset, että joskus ei muista mikä oli se varsinainen asia. Hänellä nyt vain perusteellinen tyyli varmistaa, että kuka tahansa ymmärtää
Seurustelua on kestänyt kuukautta vajaa seitsemän vuotta. Emme ole hanakasti riiteleviä kumpainenkaan. Tässä iässä en viitsi tuhlata aikaa riitelyyn, ellei ole ihan pakko.
Olen kuvitellut, että olisimme suhteellinen harmoninan ja toisistamme tykkäävä pari, mutta tämä pitennetty mykkäkoulu kyllä pistää miettimään kaikenlaista. Keväällä oli edellinen. Se kesti kaksi viikkoa, ja loppui siihen, kun ehdotin keskustelua. Nyt kerroin heti kättelyssä, että asioista kannattaisi puhua, sillä kun ne pitkistyvät, ne myös mutkistuvat....
Antakaa kanssaihmiset nyt minulle viisaita neuvoja ja hyviä kokemuksia, kun en tiedä mitä tässä olisi viisainta tehdä. Etukäteen kiitollinen ajatustenvaihdosta

Väkivaltaa on monenlaista, tämä on sitä henkistä. Sinun asiasi on, miten siihen suhtaudut.
Jos mulla ois tuommonen mies, antaisin äijän olla rauhassa, ottakoot yhteyttä sitten kun siltä tuntuu. Mutta silloin jo saattais olla liian myöhäistä.
Jos hän yhtään tykkää sinusta, kunnioittaa sinua, ei hän pidä mykkäkouluja.
Hän manipuloi sinua ja sinähän kestät ja annat anteeksi....se näkyy olevan sinun osasi, ellet päätä toisin. Muuta käytöstäsi.
Miltä kuullostaa?

 

[psykan alkeet]

Mykkäkoulu on todella raukkamainen ja toista alistava tapa saada tahtonsa läpi. Ihmissuhde perustuu vuorovaikutukseen ja mykkäkoulussa toinen katkaisee kaiken vuorovaikutuksen.
Ei suhdetta kannata jatkaa, jos toinen ei ole kiinnostunut kertomaan, mistä kenkä puristaa.

 

[KaijaLiisa]

Oletteko tapailleet sen neljän viikon aikana? Eikö häneltä tule sanaakaan suusta? Taustalla on ehkä jotain muuta, todellakin, ei "normaali" parisuhteessa oleva ihminen noin käyttäydy.

Mieheni on myös herkkänahkainen ja alkaa helposti mököttää. Perua aikaisemmasta suhteestaan jossa oltiin hiljaa jopa pari viikkoa. Loukkasin häntä kerran (hänen mielestään, kun huomautin hänen liiallisesta juomisestaan) joten hän päätti sitten alkaa mököttää. Sitä kesti ehkä noin tunnin verran. Juttelin hänelle ihan normaalisti kaikkia asioita ja pyysin mukaani yhteiseen juttuun. Niinpä hän sitten myönsi ettei pysty mököttämään mulle vaikka haluaisi.

 

[leena]

Samaa mieltä yllä olevien kanssa. Neljä viikkoa puhumatta olisi niin henkisesti raskasta, etten itse kestäisi - varsinkin jos en olisi edes tehnyt mitään vakavaa. Mökötän itse _aiheesta_ joskus, mutta lopetan kun toinen on rauhoittunut ja on pahoillaan käytöksestään. Toisaalta ymmärrän sen, että voi olla vaikeaa lopettaa mököttämistä kun on kerran aloittanut (tuli vähän lapsuus mieleen)...

 

[outoa]

Minäkin sanon joskus miehelleni että menehän nyt asiaan, hän kun tapaa jaaritella ummet ja lammet. Varsinkin jos olen vaikka töihin lähdössä ei minulla ole aikaa kuunnella tuntia kun sen pointin voisi sanoa heti. Onneksi mies ei ole mököttäjä.

Jos minulla mies mököttäisi neljä viikkoa niin olisi kyllä entinen mies. Olisin laittanut jo tekstiviestiä aikaa sitten, että jos ei miehestä kuulu niin oletan että suhde on ohi. En minä jaksaisi vähän väliä odotella viikkoja sitä että mies rauhoittuu, tai olla aina se joka joutuisi tekemään töitä sovinnon aikaan saamiseksi.

 

[psykan alkeet]

Terveys - HyväTerveys
Terve aikuinen ei "mökötä" eikä mykkäkouluta.

 

[psykan alkeet]

Pirjo Helastin artikkeli Hyvä Terveys-lehdessä, siinä perheterapeutti ja pappi Matti J. Kuronen määrittelee mykkäkoulu pahaksi hiljaisuudeksi.
Linkki ei jostakin syystä siirtynyt. Tässä se on:

Hyvä riita tähtää ratkaisuun, mutta mykkäkoulu on vallankäyttöä. Toisen puhumattomuus saa kumppanin usein epätoivoiseksi: mikään sana tai ele ei tunnu lopettavan hiljaisuutta. On vain odotettava.
Kun mykkäkouluun ryhdytään, hiljaisuuteen linnoittautuva hylkää toisen julmasti tulkitsemaan asioita yksin. Hän ei auta tätä ymmärtämään tilannetta ja siihen johtaneita syitä, vaan muuttuu pelottavasti arvaamattomaksi ja hävittää suhteesta ennustettavuuden. Siksi mykkäkoulu on pahaa hiljaisuutta, perheterapeutti ja pappi Matti J. Kuronen määrittelee.

Naisten lajeja

Kurosen mukaan nalkuttaminen on kuin soittamista puhelimeen, johon ei juuri nyt saada yhteyttä. Mököttäminen on sitä, että lakataan soittamasta.

– Ehkä vien naiselta suuren määrän välineitä, kun myönnän arvelevani, että moni mies rukoilee mielessään vaimolleen joskus lievää äänihuulten tulehdusta tai mökötyskohtausta. Näin mies toivoo saavansa joskus olla rauhassa, Kuronen toteaa.

Mykkäkoulu tuntuu miehestä alkuvaiheessa hyvältä, mutta jatkuessaan pahalta. Ensin hän on vähän aikaa iloinen vallitsevasta hiljaisuudesta, sitten vihainen ja lopulta erittäin surullinen.

Kurosesta tuntuu, että mykkäkoulu on raskasta myös naisille.

– Kun naiset ovat hiljaa, niin kyseessä ovat isot asiat, esimerkiksi se, että tuntee tulleensa tavalla tai toisella hylätyksi. Siinä on jotain samaa kuin ihan pienellä lapsella, joka huutaa ja huutaa, ja jos hänelle ei vastata, hän vaikenee ja kääntyy masentuneena kokonaan sisäänpäin.

Kurosen mielestä mykkäkoulua alkaa useimmiten viestinnän erilaisuudesta.

– Väinämöiset, joilla on sanan mahti hallussaan, pärjäävät naisten kanssa. Niitä pärjääjiä ei ole hirveän paljon. Juuri se puhumisen taso, jota parisuhteessa tarvittaisiin, on miehelle useimmiten kaikkein mahdottomin ja oudoin. Pelkkä miehinen asia- ja informaatioviestintä ei nimittäin siinä riitä.

Kuronen ihmettelee, mutta ymmärtääkin, miksi mies pystyy kertomaan melkein kenelle tahansa vieraalle naiselle, ettei vaimo ymmärrä.

– Usein se on tarkalleen totta, sillä kukaan ei mene naimisiin toisen kanssa tehdäkseen tämän onnelliseksi ja ymmärtääkseen tätä, vaan löytääkseen ymmärtäjän ja turvan itselleen, hän väittää.

Mitä mykkäkoulun jälkeen?

Kuronen neuvoo, että mykkäkoulun lopettamisvaiheessa sanattomuuteen vetäytyneen pitäisi tehdä
jokin ele, joka viestii anteeksi pyytämistä. Se voi olla esimerkiksi kosketus tai katseen kohtaaminen kahvipöydässä.

– Sen jälkeen pitäisi käydä jälkipeli ja miettiä, mikä meni pieleen, mitä opittiin, miten toimitaan seuraavalla kerralla, kun tässä taas ollaan. Viimeistään puhumattomuuskauden päätyttyä ihmiset huomaavat, että heillä on toisilleen asiaakin. Samantyyppisen havainnon olemisen perusteista teki se pikkupoika, joka järveen pudottuaan päätteli, että tämä on nyt varmaan se tilanne, missä kannattaa opetella uimaan.

Miten sitten pitäisi elää toisen kanssa, ettei mykkäkouluun jouduttaisikaan?

– Kun haluaa puhua, pitäisi aloittaa varmistamalla, että linja on auki ja toinen kuuntelulla. Parasta on ottaa yhteyttää ”urheiluruudun jälkeen”.

Kurosen toisen ohjeen noudattaminen tekisi perheneuvojista työttömiä parissa viikossa: Lähetä aina vain minä-viestejä, puhu oman mielesi sisällöstä, älä tulkitse toista tai lausu hänestä typeryyksiä. Sinä-viestien mättäminen ja niiden taakse piiloutuminen on helppoa ja henkisesti velttoa. Pitäisi sanoa: ”Minua ei saa kohdella noin, minusta sinä käyttäydyt rumasti.”

– Jos esimerkiksi vaimo sanoo aamulla miehelleen, että sinä et ikinä vie minua ulos, mies voi hätäpäissään keksiä vaimonsa antaneen väärän todistuksen vastaamalla, että vastahan me kolme vuotta sitten oltiin tätisi hautajaisissa. Mutta jos vaimo sanoo, että haluaisi keskustella siitä, mitä tehdään illalla, on avaus aivan toisenlainen. Siihen on paha vastata, että etkä halua.

 

[Juu, en minäkään...]

ole puhunut avokilleni viimeiseen 4 viikkoon muuta kuin ihan välttämättömimmät, talouden pitoon ja lapsiin liittyvät asiat. Syy on se, että olen yksinkertaisesti niin kyllästynyt mieheen, että eroaisin heti jos se olisi mahdollista. Olenkin nyt ajatellut jatkaa tätä niin kauan, että hän viimein, 12 v. jälkeen ymmärtäisi kuinka paska jätkä hän on.