Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta. Ainoa suhdettamme kaihertava asia on raha. Opintojen jälkeen pääsimme molemmat töihin ja otimme silloin käyttöön yhteisen tilin, johon laitamme kuukausittain sen verran rahaa, mitä menee pakollisiin menoihin. Molemmalla on omat tilit lisäksi, johon jää ns. ylimääräinen käytettäväksi/säästettäväksi. Periaatteena on ollut, että tasan puoliksi maksetaan kaikki yhteinen.
Viime aikoina tämä tasan puoliksi maksaminen on alkanut kaihertaa todella rajusti. Mieheni tienaa tuplat enemmän kuin minä, vaikka onkin ns. alempaa tasoa koulutukseltaan. Siinä missä minä joudun venyttämään penniä jatkuvasti, mies törsää autoon, tietokoneeseen yms. Olen monta kertaa ehdottanut, että karsisimme menoja tai mies maksaisi enemmän yhteisiä menoja suhteessa tuloihinsa jne, mutta mikään ei käy. Omat kulut olen vetänyt minimiin - en shoppaile, en sisusta huushollia, ostan vaatteita todella harvoin, käyn parturissa harvoin. En meikkaa, en käytä kalliita ryppyvoiteita, koska niihin ei ole varaa. Pyöräilen töihin, että säästän. Kaikki perinaiselliset kuluttamisen helmasynnit on karsittu. Visaa en käytä koskaan, en omista luottotilejä henkkamaukkaan tms. Ainoa velka on asuntolaina, jota on n. 60 000 eur/10 vuotta jäljellä (laina otettu 6 vuotta sitten ja mitoitettiin sen ajan vuokra-asunnon vuokran mukaan). Tätä lainaakin maksetaan 50/50 periaattella, kuten yhtiövastikettakin.
Tilanne on aivan sietämätön. En tiedä, miten tästä umpikujasta pääsisi eroon. Lapsia tässä tilanteessa on turha suunnitella, talouteni ei yksinkertaisesti kestäisi sitä enää.
Mikä avuksi? Pulloja keräämään? Toinen työ?
