Koska juoppo sairastuu?

[Tampereen Tiltu]

Mieheni on juopotellut jonkin verran aina, mutta yli 20 vuotta juonut lähes joka päivä ja on nyt 57 vuoden ikäinen. Hän juo joka ikinen päivä tai ilta ainakin yhden pullon väkeviä ja olutta tai viiniä lisäksi. Hän ei aina eikä hirveästi tule humalaan koska monesti menee nukkumaan juotuaan sen viimeisen pullon puolikkaan. Hän juo viinaa juomalla niin kuin vettä juodaan, oli se sitten wiskiä tai vodkaa.

Luonne on totta kai muuttunut epäedulliseen suuntaan. Pientä muistamattomuuttakin on, mutta hän osaa salata tai peittää sen hyvin. Itse olen lakannut anomasta ja toivomasta. Hän on ilmoittanutkin, etten voi vaikuttaa hänen juomiseensa.

Jostain syystä en ole halunnut jättää häntä. Syitä on monia, eikä elämä enää ole nautittavaa, mutta en koko ajan kärsikään. Ajattelen välillä, että en voi jättää sairasta ihmistä, joka kuitenkin näyttää ihan terveeltä. Välillä, siis joka toinen päivä ajattelen, että tilaan seuraavana päivänä muuttoauton. Olen myös itse tullut melko kylmäksi ja karuksi ihmiseksi. Ystävältäni olen solidaarisuudesta miestä kohtaan salannut asian laidan.

Kävin 2 vuotta Al-Anonissa ja petyin siihen ryhmään pahan kerran. Olin siellä ainoa juovan vaimo, muut olivat lopettaneet juomisen vuosia tai vuosikymmeniä sitten ja jauhoivat yhtä ja samaa illasta toiseen.

Viime aikoina olen vähän avautunut, mutta se selvästi ahdistaa niitä joille olen kertonut ja yritän nyt tuntea yksin sitä mitä tunnen.

Minua hämmentää jutut alkoholin vaarallisuudesta. Mies nimittäin on ihan terve. Hän syö hyvin ja terveellisesti, ulkoileekin ja käy töissä. Ainoa muutos on lievä piittaamattomuus ja tunnekylmyys.
Minä pidän kodin kunnossa, pesen pyykin ja osin ostan vaatteetkin.

Olen alkanut ihmettelemään miksi hänellä ei olekaan mitään sairautta? Olen pannut toivoni siihen, että jokin sairauden oire hieman herättelisi häntä.

Miten kauan ihminen kestää tuollaista viinamäärää? Onko ihmisissä suuria eroja? Hänellä ei ole koskaan krapula, krapularyyppyjä ottaa, mutta ei työpäivinä juurikaan. Kun hän kävi työpaikan maksakokeissa yms. kaikki oli kunnossa. Siis loistavat arvot.

Minulla on tunne, että voisin paremmin kun voisin jotenkin varautua tulevaan. Mieheni ei ole mikään nöyrä juoja, pikemmin ylimielinen eikä pyydä koskaan pahojakaan mokia anteeksi. Harvoina selvinä hetkinään hän voi olla varsin viehättävä ihminen ja seurassa aivan loistava.

 

[ei paljoa]

Ei pullo olutta illalla ole kuin terveydeksi ja kertajuominen viinasta menee siinä sivussa. Ja mies kestää alkoholia paremmin.

Reistailevan maksan näkee silmistä, jotka muuttuvat keltaisiksi. Suurempi uhka miehelläsi on syöpä. Alkoholi aiheuttaa syöpää. kannattaa tarkkailla ruuansulatuselimistöä kokonaisuudessaan.

 

[luetunymmärtäminen]

Pullo olutta illassa ei tosiaan aiheuta mitään. Pullo väkeviä illassa (kuten ap:n miehellä) aiheuttaa aivan varmasti. Johan sinä olet huomannut muutoksia.

Veikkaan sydänkohtausta tai aivoinfarktia seuraavan 5 vuoden sisällä. Esim. ystävättären "täysin terve" kaljasieppo ja tupakoiva mies sai aivoinfarktin 47-veenä.

 

[ei paljoa]

Pullo olutta illassa ei tosiaan aiheuta mitään. Pullo väkeviä illassa (kuten ap:n miehellä) aiheuttaa aivan varmasti. Johan sinä olet huomannut muutoksia.

Veikkaan sydänkohtausta tai aivoinfarktia seuraavan 5 vuoden sisällä. Esim. ystävättären "täysin terve" kaljasieppo ja tupakoiva mies sai aivoinfarktin 47-veenä.

Oho, hyvä kun huomautit. Tuohan on aivan älytöntä, mies tekee itsemurhaa ja kannattaa jättää hänet tekemään se itsenään. Ymmärtäminen ei nyt auta?

 

[liisa]

-Jos kerran niin terve ja loistavat labra-arvot on, niin tervehän se miehesi sitten fyysisesti on (kai). Meillä kullakin on vain yksi elämä elettävänä, en tuhlaisi sitä alkoholihuuruisen miehen rinnalla, lähtisin oitis. Ehkäpä siinä olisi se tarvittava herätys miehellesi. Tiedän tapauksen, jossa vaimo jätti ryyppäävän miehensä ja muutti pois. Mies huomasi, että nyt ei ole enää kuin yksi vaihtoehto ja lopetti juomisen. Perhe palasi yhteen kahdenvuoden eron jälkeen. Elävät rakastuneina uutta nuoruuttaan, viisikymppiset.

 

[Tilda-rouva Jaalasta]

Tiedän vanhan miehen, joka on aina juonut paljon, eikä siinä äijässä mitään näkyvää vikaa ole. Lääkärissäkään ei käy koskaan. Sellainen änkyrä hän, ei tiedä koska selvä koska kännissä.

Onko se viina oikeasti niin paha, jos ei juo kuin pullon kossua päivässä. Taitaa olla osin suurentelua kun ei tuo aloittajan mieskään tuon kummallisempi ole.

 

[jotkut ovat terästä]

Ainakin miehet kestävät viinanlitkua paljon paremmin kuin naiset. Ainakin sen tiedän, kun isäni ja veljeni ovat nielleet lientä vuosikymmenet molemmat ja ovat käyneet töissä ja terveitä olleet. Isäni poltti aivan lapsuudesta asti ja eli 70-vuotiaaksi. Veljeni elää on 60 v ja polttanut tupakkaa eikä harrasta koskaan liikuntaa ja ajaa autoa. Veljen vaimo ollut eläkkeellä ja on sairas, vaikka ei ole polttanut tupakkaa koskaan eikä alkoholia nauttinut vähänlaisesti. Jotkut vain suvuista ovat näitä ihmisiä, jotka voivat elää vähän miten sattuu. Mieheni setä eli 90-vuotiaaksi ja muistan aina kun hän kesäisin kävi kylässä, poltteli tupakkaa runsaasti ja joi alkoholia kuin maitoa.

 

[kyssäri]

Mikä logiikka tuossa on, että jättäisit, jos hän sairastuisi? Äkkiä ajatellen helpompi ero on silloin, kun toinen sentään hoitaa jotenkin asialliset asiansa eikä makaa sairaalan letkuissa. Vai toivotko, että sairaus paljastaisi muille ihmisille puolisosi alkoholismin ja sen seurauksena muut "ymmärtäisivät" teidän eronne?

 

[juovan vaimo]

Ap:tä kehotetaan eroamaan, mutta hänhän kirjoitti, ettei jostain syystä halua sitä. Ymmärrän häntä, koska hieman samanlainen kuvio on täälläkin. Minun mieheni juo myös hälyttävässä määrin, lähes joka päivä.

Totta kai eroa joskus harkitsee, mutta mies on kuitenkin rakas ihminen, josta ei halua erota. Mieluummin yrittää hakea muita ratkaisuja. Juominen ei ole aiheuttanut niin suuria ja vakavia ongelmia, että ilman muuta olisi erottava. Meillä on kyseessä erittäin aikaansaava ja aktiivinen mies, ja hyvin helläluontoinen ja kiltti. Mies tekee koko ajan jotakin, ei vain istu ja ryyppää. Olen saanut unelmieni kodin ja puutarhan ja elämisen puitteet ovat kaikin puolin onnelliset, koko ajan miehellä on ns. "uusia rautoja tulessa." Tämän kaiken hajottaminen ei tunnu miellyttävältä ajatukselta. Mukana on vielä muitakin seikkoja, joista ei tässä nyt enempää.

Minäkin ihmettelen vain sitä, miksi hän on niin terve, kaiken tuon juomisen jälkeen. Ei sitten niin pienintäkään oiretta liiasta juomisesta. Hänellä on kaveri, joka juo yhtä paljon ja on tehnyt sitä yhtä kauan, tällä kaverilla on jo vaikka mitä ongelmaa. Lääkärit on varoitelleet juomisesta, mutta heti kun saa itsensä vähän parempaan kuntoon, alkaa sama tahti. Vatsahaava ja sydänoireita ja milloin mitäkin. Mutta meidän mies senkun porskuttaa.

No ei sen puoleen, on tällä yksi ns. puliukkokin, joka on ollut pulina niin kauan kuin minä muistan ja edelleen se tuolla kylillä mennä mönkii ja vetää viinaa. Siis varmasti ainakin neljänkymmenen vuoden jatkuva putki päällä, vähän on katkokävelyä tullut mutta muuten näyttäis terveeltä.

 

[Rontti]

Aloittaja pohdiskelee asiaa. Onhan se vaikea asia, jos toinen on osan päivästä poissa pelistä eli ei ole täysin tajuissaan. Sellaisiahan juopot ovat.

Jospa aloittaja pohtii, että sairastuminen herättelisi juojaa. Itse en usko siihenkään. Joku kestää viinaa vaikka kuinka ja niitä jokuja tuntuu riittävän.

Moni syö yhteiskunnan piikkiin kallista verenpainelääkettä, vaikka viinan poisjättäminen riittäisi hyvin lääkkeeksi, mutta arvatkaapa, kysyykö lääkäri viinan käytöstä. Ei kysy.
Tunnen joitakin ryyppy-veikkoja ja -siskoja ja ihan terveiltä tuntuvat, vaikka aina on krapula tai krapulan odotus menossa.
Jos maksa pettää, laitetaan uusi. Niin kävi eräälle opettaja-ihmiselle. Mitäs hätää tässä. Jos vaimo väsyy, niitäkin saa uusia.

 

[qwertyuio]

[QUOTE

Moni syö yhteiskunnan piikkiin kallista verenpainelääkettä, vaikka viinan poisjättäminen riittäisi hyvin lääkkeeksi, mutta arvatkaapa, kysyykö lääkäri viinan käytöstä. Ei kysy.
[/QUOTE]

Mutta eikös alko laske verenpainetta sen sijaan että nostaisi sitä? Verenpaineen saa nätisti koholle myös runsaalla eläinrasvan syömisellä ja ylipainolla. Tällaisia ihmisiä riittää, ja monet lienevät miltei raittiitakin. Vielä siihen liikkumattomuus niin avot...

 

[hille2]

Ainakin miehet kestävät viinanlitkua paljon paremmin kuin naiset. Ainakin sen tiedän, kun isäni ja veljeni ovat nielleet lientä vuosikymmenet molemmat ja ovat käyneet töissä ja terveitä olleet. Isäni poltti aivan lapsuudesta asti ja eli 70-vuotiaaksi. Veljeni elää on 60 v ja polttanut tupakkaa eikä harrasta koskaan liikuntaa ja ajaa autoa. Veljen vaimo ollut eläkkeellä ja on sairas, vaikka ei ole polttanut tupakkaa koskaan eikä alkoholia nauttinut vähänlaisesti. Jotkut vain suvuista ovat näitä ihmisiä, jotka voivat elää vähän miten sattuu. Mieheni setä eli 90-vuotiaaksi ja muistan aina kun hän kesäisin kävi kylässä, poltteli tupakkaa runsaasti ja joi alkoholia kuin maitoa.

Entä tunnepuoli? Olen usein ollut huomaavinani, että paljon viinan kanssa läträävillä ovat jotenkin tunteet laimentuneet, esim. välittäminen lähi-ihmisistä tai kaukaisemmistakaan kamalista tapahtumista ei vaan ole sama kuin ennen.

 

[Njoo]

Pullo olutta illassa ei tosiaan aiheuta mitään. Pullo väkeviä illassa (kuten ap:n miehellä) aiheuttaa aivan varmasti. Johan sinä olet huomannut muutoksia.

Veikkaan sydänkohtausta tai aivoinfarktia seuraavan 5 vuoden sisällä. Esim. ystävättären "täysin terve" kaljasieppo ja tupakoiva mies sai aivoinfarktin 47-veenä.

Ja minun äitini sai kaksi aivoinfarktia alle 60-vuotiaana, vaikkei hän ole eläissään sen enempää käyttänyt alkoholia kuin tupakoinutkaan. Aivoinfarktiin ja sydänkohtauksiin vaikuttavat oleellisesti kolesteroli ja verenpaine (joita kumpiakaan ei äidilläni myöskään ollut). En tiedä, että voiko "pelkkä" viina aiheuttaa suoranaisesti noita kumpiakaan, jos kaikki arvot ovat hyvät. Ja taas toisaalta täysin terve ja terveellisesti eläväkin voi sairastua.

Ap:lle en oikein osaa antaa neuvoja, tuntuu aivan hurjalta ajatellakin, että joku voisi juoda joka ilta vähintään pullon viinaa. Siihenhän menee jo aivan hurjasti rahaakin!

 

[Njassa, mut ei se]

sillä rahalla saisikaan kun ei ihmiset joisi. On monesti kysymys satasista kuukaudessa ja kun vaikka 200 e kertoo kuukausilla, vuodessa siitä kertyy 2400 euroa. Se on hirveää tuhlaamista ja monesti muun perheen tai vaimonkin kustannuksella. Kaikessa säästetään, mutta ei viinassa.

On se varsinainen hulluuden tauti. Ihminen liuottaa aivokudostaan, ottaa riskejä sairauksien suhteen, tuhlaa perheen rahaa ja on omassa kuplassaan suuren osan ajasta. Näihin kännikalohin ei saa helpolla minkäänlaista kontaktia. He käyttävät masennuslääkkeitä, unilääkkeitä ja vievät terveyskeskuksissa lääkärien ja hoitajien aikaa. Ei sitä helpolla käsitä, miksi ei näistä hakeuduta eroon. Yhteiskunnan rahaa menee valtavat määrät turhaan ja kuinka paljon tuskaa he aiheuttavatkaan perheissään.

Elämä on sentään melko lyhyt. Mikä oikein on heidän kätketty salaisuutensa? Onko se häpeä?

 

[Rhyitum]

verenpaine voi hetkeksi laskeakin kun verisuonet relaavat, mutta mietipä pitkällä aikavälillä ja esim. krapulatilannetta. Elimistö käy isoilla kierroksilla ja aivan varmasti ja todetusti alkon käyttö nostaa verenpainetta ja on jopa monen lääkkeitä syövän ainoa verenpaineen syy.

Näistä asioista ei puhuta. keski-ikäisiä naisia juo yhä enemmän, että ei tämä ole pelkästään miesten pulmaa. Kuka osaa edes arvioida miten monet vaivat ja oireet johtuvatkin siitä, että viinaa menee alas liiallisia määriä?

 

[juovan vaimo]

Niin totta kaikki tämä. Millainen tulevaisuus suomalaisilla noin yleensä tulee olemaan, kun alkoholin kulutus on niin kovaa nykyään jo nuoresta. Itse olen 60-luvun nuori, eikä meidän nuoruusaikanamme todellakaan juotu tuohon tahtiin, vaikka jotain joskus otettiinkin. Mutta ei silloin ollut siidereitä eikä kaljapakkauksia, olutta joi lähinnä vain vanhat ukot kioskin nurkalla ja sekin oli oikeastaan sitä pilsneriä. Tanssipaikoilla suurin osa nuorisosta oli selvin päin, mikä tarkoittaa oikeasti selvin päin, eikä vain sitä, ettei näytä juopuneelta tai että on ottanut vain vähän. Nyt on tilanne päinvastainen. Pakko sen on jossain näkyä myöhemmin.

Eli yhä suurempi osa ihmisistä alkoholisoituu ja yhä enemmän tulee olemaan alkoholista johtuvia sairauksia ja muita ongelmia. Niin kuin niitä ei nyt jo olisi ihan riittävästi.

Kyllä kai se tuolle meidänkin miehelle joku haitta tulee, mutta mikä ja milloin. Kun tuntee olevansa terve kuin pukki, niin ei ole tarvetta vähentääkään. Pelottaa tulevaisuus, sitä en voi kieltää. Joskus ajattelen, että entä jos vaikka mulle sattuu jotain, tulee vaikka sairauskohtaus tms, niin eihän miehestä ole mitään apua, kun on joka ilta huppelissa. No toisaalta keneenkäs sitä sittenkään turvautuisi, jos asuisi yksin.

Eräs ystävämies alkoholisoitui käsittämättömän nopeasti ja meni aivan rapakuntoon muutamassa vuodessa, sitä ennen oli siis ihan kohtuukäyttäjä varmaan jotain 25 vuotta. Yhtäkkiä vaan viina vei kokonaan, ja sitten meni henkikin. Että niinkin voi käydä, alkoholi on arvaamaton kaveri.

 

[Johanna]

Niin totta kaikki tämä. Millainen tulevaisuus suomalaisilla noin yleensä tulee olemaan, kun alkoholin kulutus on niin kovaa nykyään jo nuoresta. Itse olen 60-luvun nuori, eikä meidän nuoruusaikanamme todellakaan juotu tuohon tahtiin, vaikka jotain joskus otettiinkin. Mutta ei silloin ollut siidereitä eikä kaljapakkauksia, olutta joi lähinnä vain vanhat ukot kioskin nurkalla ja sekin oli oikeastaan sitä pilsneriä. Tanssipaikoilla suurin osa nuorisosta oli selvin päin, mikä tarkoittaa oikeasti selvin päin, eikä vain sitä, ettei näytä juopuneelta tai että on ottanut vain vähän. Nyt on tilanne päinvastainen. Pakko sen on jossain näkyä myöhemmin.

Eli yhä suurempi osa ihmisistä alkoholisoituu ja yhä enemmän tulee olemaan alkoholista johtuvia sairauksia ja muita ongelmia. Niin kuin niitä ei nyt jo olisi ihan riittävästi.

Kyllä kai se tuolle meidänkin miehelle joku haitta tulee, mutta mikä ja milloin. Kun tuntee olevansa terve kuin pukki, niin ei ole tarvetta vähentääkään. Pelottaa tulevaisuus, sitä en voi kieltää. Joskus ajattelen, että entä jos vaikka mulle sattuu jotain, tulee vaikka sairauskohtaus tms, niin eihän miehestä ole mitään apua, kun on joka ilta huppelissa. No toisaalta keneenkäs sitä sittenkään turvautuisi, jos asuisi yksin.

Eräs ystävämies alkoholisoitui käsittämättömän nopeasti ja meni aivan rapakuntoon muutamassa vuodessa, sitä ennen oli siis ihan kohtuukäyttäjä varmaan jotain 25 vuotta. Yhtäkkiä vaan viina vei kokonaan, ja sitten meni henkikin. Että niinkin voi käydä, alkoholi on arvaamaton kaveri.

Kuulostat siltä, että odotat miehesi kuolemaa. Miksi miehesi kuolema olisi sinulle helpompaa kuin ero?

 

[Niinkuh]

Kuulostat siltä, että odotat miehesi kuolemaa. Miksi miehesi kuolema olisi sinulle helpompaa kuin ero?

olisi vaikka joku odottaisikin miehen vai vaimon kuolemaa. Sitä ei tajua ennen kuin on siinä tilassa itse. Ei näe enää mitään valoa missään. Avutonta ei voi jätää, mutta ei sen kanssa jaksa elääkään. Olkaa vähän armollisempia kun puhutte tuntemattomasta uhkasta. Sopiiko näin?

 

[juovan vaimo]

Joskus täällä saa todella ällistyä ihmisten "päättelykyvyistä." Siis miten IHMEESSÄ sinäkin, nimimerkki Johanna, olet voinut tulla kirjoituksestani tuollaiseen tulokseen, että kuulostaisin siltä, kuin odottaisin mieheni kuolemaa?

Olisitko ystävällinen ja kertoisit, mistä kohdasta kirjoitustani sait tuollaisen viestin?

Minä en todellakaan odota enkä toivo mieheni kuolemaa! Enkä ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi, että miksi mieheni kuolema olisi minulle helpompi kuin ero. En ole missään kohdassa tuollaista esittänyt, en missään!

Niinpä ei minun tarvitse tuollaiseen kysymykseenkään vastata, en ole tuollaista asiaa edes ajatellut. Eikä tarvitse ajatella, elämässä käy niin kuin käy, ja toimitaan sitten tilanteen mukaan, oli helppoa tai vaikeata. Toivon hartaasti, että mies lopettaisi juomisen tai edes vähentäisi sitä, ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta eli joku sairaus iskee.

 

[Johanna]

Joskus täällä saa todella ällistyä ihmisten "päättelykyvyistä." Siis miten IHMEESSÄ sinäkin, nimimerkki Johanna, olet voinut tulla kirjoituksestani tuollaiseen tulokseen, että kuulostaisin siltä, kuin odottaisin mieheni kuolemaa?

Olisitko ystävällinen ja kertoisit, mistä kohdasta kirjoitustani sait tuollaisen viestin?

Minä en todellakaan odota enkä toivo mieheni kuolemaa! Enkä ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi, että miksi mieheni kuolema olisi minulle helpompi kuin ero. En ole missään kohdassa tuollaista esittänyt, en missään!

Niinpä ei minun tarvitse tuollaiseen kysymykseenkään vastata, en ole tuollaista asiaa edes ajatellut. Eikä tarvitse ajatella, elämässä käy niin kuin käy, ja toimitaan sitten tilanteen mukaan, oli helppoa tai vaikeata. Toivon hartaasti, että mies lopettaisi juomisen tai edes vähentäisi sitä, ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta eli joku sairaus iskee.

Anteeksi. Yhdistin sinut jotenkin tämän ketjun aloittajaan. Luin ketjun liian kiireellä ennen vastaamistani ja vain sieltä täältä. Niin ei ikinä saisi tehdä. Joten olen pahoillani, sinusta ei saa sellaista käsitystä, että odottaisit miehesi kuolemaa.

Sinulta jotain kysyäkseni kysyn, miksi haluat elää jatkuvassa pelossa? Toivotko tulevaisuudelta ja vanhuuden päiviltä jotain muuta, mitä kuvittelet nyt saavasi?

 

[Juovan vaimo]

En eläkään jatkuvassa pelossa, vaan pelko hiipii mieleeni aina joskus. Jotenkin jaksan vielä odottaa ja toivoa parempaa. Miehessäni on jotain sellaista, mikä herättää toivoa. Hän ei ole ihan tyypillinen tapaus, vaan kuten kirjoitin, hyvin aktiivinen ja aikaansaava ja asioihin toimella tarttuva ihminen ja hänellä on positiivinen elämänkatsomus. Jotenkin juominen aivan kuin ei sopisi hänen persoonaansa.

Mutta totta kai tämä kaikki on kuluttavaa. Olen kyllä itsekin aika positiivinen perusluonteeltani, ja siksi kai jaksan näinkin hyvin. Totta kai toivon tulevaisuudelta ja vanhuudelta hyviä ja rauhallisia päiviä. Itse asiassa en edes osaa kuvitella, mitä edessä olisi. Totta kai pelottaa, kun ajattelen, että jos mies jatkaa tuohon malliin, niin jotain kamalaa tapahtuu. Sitten taas ajattelen, että kyllä hän vielä pystyy jättämään viinan käytön, koska hänen isänsäkin lopetti kokonaan vanhemmiten, vaikka oli aikamoinen juoppo hänkin. Joskus ärsyttää kauheasti ja joskus taas ei tunnu missään. Onneksi mies ei ole yhtään mustasukkainen, joten voin mennä omiin menoihini ihan vapain mielin ja saan muuta ajateltavaa ja tekemistä elämääni.

Sille tielle en ole lähtenyt, että nalkuttaisin ja ratkuttaisin miehelle. Sitä en tee. Muutenkin minulle on ihan vierasta sellainen väite, että alkoholistin vaimo jotenkin mahdollistaa alkoholistin juomisen omalla käyttäytymisellään. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä tuo väite ei päde. En ikinä ole peitellyt miehen juomista missään tilanteessa enkä tehnyt asioita hänen puolestaan, hän on joutunut aina itse vastaamaan juomisestaan. Mitään marttyyrinviittaa harteillani en kanna enkä paapo enkä passaa enkä sovittele omia juttujani hänen juomisensa takia. Näin on paljon helpompaa ja mieskin joutuu itse vastatusten juomisensa kanssa. Mieheni ei ole yhtään väkivaltainen eikä luonteeltaan ilkeä millään lailla, enemmänkin sellainen pehmeä ja hellä, mikä sitten kännissä korostuu entistä enemmän ja voi sekin olla äärimmäisen ärsyttävää, mutta tietysti parempi näin kuin että päissään heiluisi nyrkit pystyssä tai juoksisi vieraissa naisissa.

Hohhoijaa, en tiiä. Kysymyksiä voi aina esittää mutta vastauksien antaminen ei ole aina niin helppoa.

 

[Murffi]

Anteeksi. Yhdistin sinut jotenkin tämän ketjun aloittajaan. Luin ketjun liian kiireellä ennen vastaamistani ja vain sieltä täältä. Niin ei ikinä saisi tehdä. Joten olen pahoillani, sinusta ei saa sellaista käsitystä, että odottaisit miehesi kuolemaa.

Sinulta jotain kysyäkseni kysyn, miksi haluat elää jatkuvassa pelossa? Toivotko tulevaisuudelta ja vanhuuden päiviltä jotain muuta, mitä kuvittelet nyt saavasi?

miehensä kuolemaa vai mitä vihjailet? Sinä luekin erikoisesti. Onko oma ongelma?

 

[Johanna]

Luulen, että olla yhdessä yksin on paljon rankempaa kuin olla yksin yksin. Voisiko siitä olla kyse?

En eläkään jatkuvassa pelossa, vaan pelko hiipii mieleeni aina joskus. Jotenkin jaksan vielä odottaa ja toivoa parempaa. Miehessäni on jotain sellaista, mikä herättää toivoa. Hän ei ole ihan tyypillinen tapaus, vaan kuten kirjoitin, hyvin aktiivinen ja aikaansaava ja asioihin toimella tarttuva ihminen ja hänellä on positiivinen elämänkatsomus. Jotenkin juominen aivan kuin ei sopisi hänen persoonaansa.

Mutta totta kai tämä kaikki on kuluttavaa. Olen kyllä itsekin aika positiivinen perusluonteeltani, ja siksi kai jaksan näinkin hyvin. Totta kai toivon tulevaisuudelta ja vanhuudelta hyviä ja rauhallisia päiviä. Itse asiassa en edes osaa kuvitella, mitä edessä olisi. Totta kai pelottaa, kun ajattelen, että jos mies jatkaa tuohon malliin, niin jotain kamalaa tapahtuu. Sitten taas ajattelen, että kyllä hän vielä pystyy jättämään viinan käytön, koska hänen isänsäkin lopetti kokonaan vanhemmiten, vaikka oli aikamoinen juoppo hänkin. Joskus ärsyttää kauheasti ja joskus taas ei tunnu missään. Onneksi mies ei ole yhtään mustasukkainen, joten voin mennä omiin menoihini ihan vapain mielin ja saan muuta ajateltavaa ja tekemistä elämääni.

Sille tielle en ole lähtenyt, että nalkuttaisin ja ratkuttaisin miehelle. Sitä en tee. Muutenkin minulle on ihan vierasta sellainen väite, että alkoholistin vaimo jotenkin mahdollistaa alkoholistin juomisen omalla käyttäytymisellään. Olen tullut siihen tulokseen, että meillä tuo väite ei päde. En ikinä ole peitellyt miehen juomista missään tilanteessa enkä tehnyt asioita hänen puolestaan, hän on joutunut aina itse vastaamaan juomisestaan. Mitään marttyyrinviittaa harteillani en kanna enkä paapo enkä passaa enkä sovittele omia juttujani hänen juomisensa takia. Näin on paljon helpompaa ja mieskin joutuu itse vastatusten juomisensa kanssa. Mieheni ei ole yhtään väkivaltainen eikä luonteeltaan ilkeä millään lailla, enemmänkin sellainen pehmeä ja hellä, mikä sitten kännissä korostuu entistä enemmän ja voi sekin olla äärimmäisen ärsyttävää, mutta tietysti parempi näin kuin että päissään heiluisi nyrkit pystyssä tai juoksisi vieraissa naisissa.

Hohhoijaa, en tiiä. Kysymyksiä voi aina esittää mutta vastauksien antaminen ei ole aina niin helppoa.

 

[Epäilen,,,]

Mihin sinä tarvitset juovan miehen, mihin tarpeeseen sielussasi, persoonassasi ja historiassasi? Ihminen kun jää huonoihin olosuhteisiin silloin, kun tarvitsee ne itse johonkin omassa elämässään, jonkin asian pakoon, jonkin oivalluksen pakoon, ja varsinkin usein jonkin totutun, rankankin kuvion ja asetelman jatkamiseen, ettei elämä tuntuisi liian oudolta, ettet joutuisi vastuuseen omasta elämästäsi, ettet joutuisi purkamaan jotain, mikä on purkamatta. Onnikin kun on monelle liian pelottava asia, jos se on outoa! Vapaus samoin, esim. vapaus hoitajan roolista, vahvan ihmisen roolista. Miehesi voi juoda, mutta syy siihen, miksi jäät, on omassa persoonassasi ja psyykessäsi. Moni muu ei jäisi, monen ei tarvitsisi! Sinä tarvitset tuon tilanteen jostain syystä, jostain ei hyvästä syystä, vaikket sitä ehkä itse hahmota.

Ja ei, se syy ei ollenkaan luultavasti ole rakkaus mieheen. Ei ainakaan ainoa syy. Sillä jos mies puuttuisi, etsisitkö miettimättä syytä jonkin vastaavan tilanteen, mihin jatkaa pakoa? Mieti, rehellisesti. Etsi se kolo ja asia, mihin tarvitset tämän lajin elämän, niin et enää ehkä tarvitsekaan tämän lajin elämää. Tämän lajin suojamuuria omalta elämältäsi.

 

[Aloittaja]

Mihin sinä tarvitset juovan miehen, mihin tarpeeseen sielussasi, persoonassasi ja historiassasi? Ihminen kun jää huonoihin olosuhteisiin silloin, kun tarvitsee ne itse johonkin omassa elämässään, jonkin asian pakoon, jonkin oivalluksen pakoon, ja varsinkin usein jonkin totutun, rankankin kuvion ja asetelman jatkamiseen, ettei elämä tuntuisi liian oudolta, ettet joutuisi vastuuseen omasta elämästäsi, ettet joutuisi purkamaan jotain, mikä on purkamatta. Onnikin kun on monelle liian pelottava asia, jos se on outoa! Vapaus samoin, esim. vapaus hoitajan roolista, vahvan ihmisen roolista. Miehesi voi juoda, mutta syy siihen, miksi jäät, on omassa persoonassasi ja psyykessäsi. Moni muu ei jäisi, monen ei tarvitsisi! Sinä tarvitset tuon tilanteen jostain syystä, jostain ei hyvästä syystä, vaikket sitä ehkä itse hahmota.

Ja ei, se syy ei ollenkaan luultavasti ole rakkaus mieheen. Ei ainakaan ainoa syy. Sillä jos mies puuttuisi, etsisitkö miettimättä syytä jonkin vastaavan tilanteen, mihin jatkaa pakoa? Mieti, rehellisesti. Etsi se kolo ja asia, mihin tarvitset tämän lajin elämän, niin et enää ehkä tarvitsekaan tämän lajin elämää. Tämän lajin suojamuuria omalta elämältäsi.

Mielesi on varmaan valaistunut ja viisas nyt kun pääsit räjäyttämään sen ison asian ja tietopankkisi. Olet ehkä nuorehko ihminen. Tiedän hyvin mihin tarpeeseen elän tätä elämää.

Hämmennykseni aihe ja varsinainen kysymykseni oli toisaalla, jos huomasit. Juomisesta ja alkoholismista ei kovin paljon noin yleisesti ottaen ei tiedetä, ollaan tietävinään. Ensimmäinen ratkaisu ja vastaus on usein poistua kuviosta. Haasteista ei pidetä, eikä niitä hyväksytä.

Onni ei minua pelota, olen kokenut sitäkin, en ehkä miehen lahjoittamana niinkään vaan muista syistä. Harva tietää mitä onni on, en ehkä minäkään. Mikään pysyvä olotila se ei sinullakaan liene.

Aivan selkeästi näyttää siltä, että eri ihmiset sietävät alkoholia hyvin eri tavoin. Mitään kovin varmaa yleisohjetta ei kukaan lääkärikään voi antaa. Sen verran olen kuullut, että esim. Parkinsonin tauti ei tule juoppoon tupakoitsijaan, on sekin alku tietämisestä.
Kiitos keskustelijoille. Niitä näemmä löytyy ja se on hieno asia.