Yhteen muuttaminen

[miettiväinen]

Edelliselle kirjoittajalle Ponchik1:lle:

Etkö itse näe tuota läheisriippuvaisuuttasi, sillä ainakin tekstistäsi saa sellaisen vaikutelman, että olet aika pahasti läheisriippuvainen: Elät miehen kanssa tavan vuoksi 14-vuotta, josta et uskalla hakea eroa, vaan odotat, että mies itse tajuaa lähteä. Ennen suhteen päättymistä olet jo hankkinut uuden suhteen puskuriksi. Tämä uusi miesystävä ei halua sinua avovaimokseen, mutta silti roikut hänessä ja anelet yhteenmuuttoa, vaikka äitisikin mielestä olisi sinulle parempaa itsenäistyä.

Jos harrastaisit liikuntaa ja siivoisit, niin mihin ihmeeseen tarvitset miestä, että siivoisit ja olisit aktiivisempi. Pelkäätkö olla yksin kotona? Koti, kodikkuus ja rentoutumisen taito ovat pitkälti sinun pääsi sisässä olevia asioita. Ilmeisesti miehesi tajuaa sen, että haluaisit olla hänen kanssaan jatkuvasti ja mies kokee sen ahdistavana. Oletko ylipäätään varma, että tämä uusi miehesi edes haluaa sinua enempää kuin ne tapaamiset silloin tällöin? Usein salasuhteissa nainen kuvittelee, että suhde on rakkautta, vaikka se miehen puolelta on vain himoa.

 

[n48]

Olen seurustellut kolme vuotta, josta vuosi kihloissa enkä vielä voi kuvitellakaan yhteen muuttamista. Asumme eri paikkakunnilla (molempien lapset aikuisia) mutta mies muuttaisi tänne heti tänään jos vaan "antaisin luvan". Hänen on mahdollista kulkea täältä nykyisessä työpaikassaan.

Tunnen hänet aivan täysin ja menemme varmasti naimisiin, johan se on puolin ja toisin luvattu mutta ei ole kiirettä. Tiedän myös että mies pitäisi minua kuin kukkaa kämmenellä. Olen kuitenkin asunut viimeiset 15 vuotta ilman kumppania ja nautin olostani niin että voisin elää näin loppuelämän, tavaten miestä vain kaiken mukavan reissailun, mökkeilyn jne parissa. Taivun ehkä joskus....

 

[ponchik1]

Edelliselle kirjoittajalle Ponchik1:lle:

Etkö itse näe tuota läheisriippuvaisuuttasi, sillä ainakin tekstistäsi saa sellaisen vaikutelman, että olet aika pahasti läheisriippuvainen: Elät miehen kanssa tavan vuoksi 14-vuotta, josta et uskalla hakea eroa, vaan odotat, että mies itse tajuaa lähteä. Ennen suhteen päättymistä olet jo hankkinut uuden suhteen puskuriksi. Tämä uusi miesystävä ei halua sinua avovaimokseen, mutta silti roikut hänessä ja anelet yhteenmuuttoa, vaikka äitisikin mielestä olisi sinulle parempaa itsenäistyä.

Jos harrastaisit liikuntaa ja siivoisit, niin mihin ihmeeseen tarvitset miestä, että siivoisit ja olisit aktiivisempi. Pelkäätkö olla yksin kotona? Koti, kodikkuus ja rentoutumisen taito ovat pitkälti sinun pääsi sisässä olevia asioita. Ilmeisesti miehesi tajuaa sen, että haluaisit olla hänen kanssaan jatkuvasti ja mies kokee sen ahdistavana. Oletko ylipäätään varma, että tämä uusi miehesi edes haluaa sinua enempää kuin ne tapaamiset silloin tällöin? Usein salasuhteissa nainen kuvittelee, että suhde on rakkautta, vaikka se miehen puolelta on vain himoa.

Yritän kaiken aikaa, mutta silti en pysty ymmärtämään, mikä rakkaus on sellainen, jossa ei ole pakkoa olla yhdessä (miksi sitten ylipäätään olla koskaan yhdessä - hetkellisen huvin, seksin, lapsen HANKINNAN vuoksi?) ja mitä pahaa on jos rakastava ihminen tarvitsee toista elääkseen ja on läheisriippuvainen? Siis tarkoitan ollakseen psyykkisesti ja henkisesti ehjä, en suinkaan mitään taloudellista puolta koska tokihan jokainen periaatteessa pystyy järjestämään asiat niin, että tulee toimeen yksin, edes yliverotetussa Suomessa. Miehestäni en todellakaan uskaltanut erota, yksi syy oli lapsi, toinen - rakkauden tuntemuksen ja rakkauskokemuksen ja vertailukohtien puute ja kolmas - yhdessä vietetyt vuodet, ajalla on arvoa, ei sitä voi lakaista noin vain maton alle, säälimättä heittää ihminen ulos ja marssia kohti parempaa tulevaisuutta jenkkiläinen hymy huulilla ja suomalainen sisu sisällä, sanoisin tätä laskelmoiduksi uranteoksi ellei kysymys olisi elämästä. Toinen suhde tuli pelkän sattuman kautta. En hakenut muutosta elämääni laskelmoidusti joskaan en myös ollut tyytyväinen siihen.

Onko vaan niin, että jos vuosienkin kuluttua rakastaa yhä niin kuin alussa, se on yleisen käsityksen mukaan jotain tavatonta ja sairasta? Olisiko maailmankirjallisuudessa koskaan syntynyt mitään suurta jos siihen aikaan rakkauteen suhtauduttaisiin kuin johonkin projektiin, jota täytyy kustannustehokkaasti työstää? Myös en saanut mitään vakuuttavaa selitystä sille, miksi yksineläiminen olisi jotenkin kunnioitettavampaa ja aikuismaisempaa kuin pyrkimys perustaa perhesuhde? Onko oikeasti näin? Vai onko se vain individualistisen teknokraattisen laskelmoivan yhteskunnan ja sen synnyttämän modernin parisuhdeopin harhaluulo?

Joka tapauksessa voin olla varma vain omista tunteista, ei toisen, niin kuin aivan oikein huomautit.

 

[no]

Sitäpaitsi kun seurustelusuhde on jatkunut yli 5 vuotta, niin luulisi kenen tahansa fiksun ihmisen jo osaavan tuossa ajassa tutustua toiseen perin pohjin että miksi ylipäätään tässä tilanteessa tarvitsisi vielä jotain puskuriaikaa?

Nimenomaan, olet aivan oikeassa. Suhteessa oleminen on myös luottamusta ja sen havaitsemiseen ei mene kymmentä vuotta tarkkailua.

 

[etäsuhteilija]

Yritän kaiken aikaa, mutta silti en pysty ymmärtämään, mikä rakkaus on sellainen, jossa ei ole pakkoa olla yhdessä (miksi sitten ylipäätään olla koskaan yhdessä - hetkellisen huvin, seksin, lapsen HANKINNAN vuoksi?) ja mitä pahaa on jos rakastava ihminen tarvitsee toista elääkseen ja on läheisriippuvainen? Siis tarkoitan ollakseen psyykkisesti ja henkisesti ehjä, en suinkaan mitään taloudellista puolta koska tokihan jokainen periaatteessa pystyy järjestämään asiat niin, että tulee toimeen yksin, edes yliverotetussa Suomessa.

No kyllä rakkaudessa on kyse kumppanuudesta ja yhdessäolosta, mutta minusta pikemminkin henkisellä tasolla. Vaikka ei asuttaisikaan samassa kämpässä eikä olisi lapsia, niin voidaan silti jakaa ajatuksia, kokemuksia, viettää aikaa yhdessä jne. Minusta rakkaus on nimenomaan halua olla toisen kanssa ja välittää, vaikkei ole mitään formaaleja siteitä, kuten yhteistä asuntoa, lapsia, jne.

Minusta olisi ihan kauheata ajatella, etten olisi itse ollut ehjä ja onnellinen silloin kun olin sinkkuna. Olinhan minä, ja sen oikean löytyminen vielä oli kirsikka kakkuni päälle. Eihän se mitään rakkautta ole, että on parisuhteessa koska muuten olisi jotenkin psyykkisesti vajaa. Niinhän kirjoitit itsekin. Elit monia vuosia pettäen itseäsi ja lopulta miestäsikin, ei sillä tavalla saa minusta toisia kohdella pelkästään oman mukavuudenhalunsa tähden! Et tule saamaan aikaan hyvää suhdetta jos olet niin peloissasi yksin jäämisestä ettet esim. päästä kumppaniasi toteuttamaan haaveitaan (kuten toiseen ketjuun kirjoitit) joita ei ole sinun kiusaksesi tai harmiksesi laadittu. Minusta sellainen on julmaa ja tukahduttavaa.

Miehestäni en todellakaan uskaltanut erota, yksi syy oli lapsi, toinen - rakkauden tuntemuksen ja rakkauskokemuksen ja vertailukohtien puute ja kolmas - yhdessä vietetyt vuodet, ajalla on arvoa, ei sitä voi lakaista noin vain maton alle, säälimättä heittää ihminen ulos ja marssia kohti parempaa tulevaisuutta jenkkiläinen hymy huulilla ja suomalainen sisu sisällä, sanoisin tätä laskelmoiduksi uranteoksi ellei kysymys olisi elämästä.

Niin, se sinun "sattumalta" tullut suhteesi olikin huomattavasti humaanimpi ja toisen osapuolen huomioon paremmin ottava ratkaisu =D Onko käynyt mielessäsi, että JOS malttaisit kasvaa rauhassa ja itseksesi riippumattomaksi aikuiseksi, niin todellisen rakkaussuhteen löytyminen olisi helpompaa? Vrt nykytilanteesi, jossa et voi kokea itseäsi ehjäksi ilman suhdetta --> riski että heittäydyt ilman rakkautta mihin vaan suhteeseen on suurempi ja olet sen jo sitäpaitsi kerran tehnyt ja mennyt pohjamutia myöten.

Siis minusta sinä nyt kaiken kaikkiaan sekoitat yhdessäolemisen tarpeen ja rakkauden toisiinsa.

 

[ponchik1]

Minusta olisi ihan kauheata ajatella, etten olisi itse ollut ehjä ja onnellinen silloin kun olin sinkkuna. Olinhan minä, ja sen oikean löytyminen vielä oli kirsikka kakkuni päälle. Eihän se mitään rakkautta ole, että on parisuhteessa koska muuten olisi jotenkin psyykkisesti vajaa. Niinhän kirjoitit itsekin. Elit monia vuosia pettäen itseäsi ja lopulta miestäsikin, ei sillä tavalla saa minusta toisia kohdella pelkästään oman mukavuudenhalunsa tähden! Et tule saamaan aikaan hyvää suhdetta jos olet niin peloissasi yksin jäämisestä ettet esim. päästä kumppaniasi toteuttamaan haaveitaan (kuten toiseen ketjuun kirjoitit) joita ei ole sinun kiusaksesi tai harmiksesi laadittu. Minusta sellainen on julmaa ja tukahduttavaa.

Niin, se sinun "sattumalta" tullut suhteesi olikin huomattavasti humaanimpi ja toisen osapuolen huomioon paremmin ottava ratkaisu =D Onko käynyt mielessäsi, että JOS malttaisit kasvaa rauhassa ja itseksesi riippumattomaksi aikuiseksi, niin todellisen rakkaussuhteen löytyminen olisi helpompaa? Vrt nykytilanteesi, jossa et voi kokea itseäsi ehjäksi ilman suhdetta --> riski että heittäydyt ilman rakkautta mihin vaan suhteeseen on suurempi ja olet sen jo sitäpaitsi kerran tehnyt ja mennyt pohjamutia myöten.

Siis minusta sinä nyt kaiken kaikkiaan sekoitat yhdessäolemisen tarpeen ja rakkauden toisiinsa.

Kiitos, olet oikeassa. Sisäinen sekasorto ei ole hyvä perusta suhteelle. Toivottavasti saan aikaa laittaa asiat ja ajatukset järjestykseen ja myös teen sen.

 

[Ei ole oikeaa ratkaisua]

Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Ja lopputuloskin voi olla samankaltaisissa tilanteissa olevilla erilainen. Siksi näitä nettikirjoituksia ei kannattaisi aina lukea kuin piru raamattua.

Oma tilanteeni oli aikoinaan hyvin samankaltainen ponchikin kanssa. Seurustelua oli takana jo 7 vuotta ennen kuin viimeinkin muutimme yhteen. Eikä olisi ehkä pitänyt. Ei deittaillessa opi tuntemaan toista ihmistä hyvin, ainoastaan yhdessä asumisen kautta. Luulin tuntevani tämän miehen hyvin, mutta nyt asuessamme yhdessä, hän on ihan eri ihminen, kuin miksi häntä kuvittelin. Hänen luonteensa on siis muuttunut ja olen varma, että niin on minunkin.

Olisi pitänyt siis muuttaa yhteen jo ajat sitten tai jättää kokonaan muuttamatta yhteen.

 

[bebeb]

Itse olen 22-vuotias olen asunut yksin 3vuotta ja viihdyn kotonani ja kaipaan vapautta aina silloin tällöin miehestäni joka on minua 9 vuotta vanhempi. meillä on ollut vaikeaa aina välillä. emme asu yhdessä mutta asumme samalla kadulla hän toisessa päässä ja minä toisessa pikku pyörä matka siis. olemme tunteneet toisemme 1,5 vuotta ja olemme nyt seurustelleet 8 kk viime kesänä seurustelimme 6kk erosimme koska hän ei osannut puhua asioista ja minulla oli vaikeaa töissä. olin koko ajan hänen luonaan jopa kuukauden putkeen. siksi erosimme. nyt olemme aloittaneet uudestaan uudella tavalla sovimme että hän tulee viikolla luokseni yheksi yöksi ja minä menen hänelle vkl yöksi tämä toimii meillä ja meillä menee hyvin. Nyt on yhteinen kaverimme myymässä asuntoaan joka on omistus ja mieheni aikoo harkita sen ottoa. olemme myös sopineet että tässäkin asiassa hän jää asuntoon ja minä lähden jos ero tulee. minä en halua roikkua menneissä ja muutenkin hänellä rahat on ja lainatkin hän ottaa minä teen 6 tuntisia päiviä huonolla palkalla jolla kyllä juuri ja juuri tulee toimeen mutta ylimääräiseen ei ole varaa yhtään. tiedän yhen joka meni naimisiin heti 2 kk seurustelun jälkeen ja se vasta typerää on. MIkä ihmeen hoppu sinulla oikein on ? Sinulla on kyllä aikaa miettiä noita asioita, ja oletko ihan varma että haluat sitoutua tähän ihmiseen ? tiedän kyllä mitä koet ja mietit kun kävin saman paskan itse läpi viime kesänä nyt vasta opin että se hosuminen ei kannattanut eikä toisen ahdistaminen. Onneksi sain rakkaani takaisin ja nyt olemme onnellisia ja pian yhteinen kotikin. Sitäpaitsi oletko kysynyt hänen historiaansa ? Minun mieheni oli sitoutumiskammoinen ja sitten kysyin hänen entisistä suhteistaa selvisi että eksä oli pakottanut hänet kotiin puoleksi vuodeksi eikä hän nähnyt ees kavereitaan.tämäkin voi olla yksi syy. Anna hänen tehdä aloite jos ei tee ehkä sinun kannattaa miettiä asioita uusiksi

 

[Velma.]

Olin hieman nuorempi kuin sinä nyt, 21, kun aloitin suhteen, jossa hyvin nopeasti käytännössä asuin poikaystäväni luona. Käytännön kannalta tilanne oli vähän hankala, kuten itsekin kerroit, tavaroita oli ikävä raahata paikasta toiseen ja usein jokin tarvitsemani tavara olikin unohtunut omaan kotiini. Tiivis yhdessäolo teki pitemmän päälle hallaa myös suhteelle, koska suhde arkistui hyvin nopeasti. Illat kuluivat telkkarin tai omien kannettavien ääressä möllöttäessä. Poikaystävä piti todennäköisesti minua aika itsestäänselvänä asiana, koska hänen ei tarvinnut nähdä vaivaa tavatakseen minua eikä hän välittänyt enää samalla tavalla ulkonäöstään tai käytöksestään kuin suhteen alussa. Olin hänelle siis varmaakin varmempi nakki. Lopulta meillä oli myös kommunikointiongelmia.

Sosiaaliset suhteeni kärsivät, koska miestä kiinnosti enemmän sohva, kuin mukaani lähteminen. Yksin ei sitten "viitsinyt" mennä ihmisten ilmoille. Kaikkein eniten kuitenkin loppujen lopuksi kärsin siitä, että miehen luona päätoimisesti hengaillessani en pystynyt tekemään mitään omia juttujani tai nauttimaan ihan vain omasta seurastani. Minulla, kuten sinullakaan nyt, ei ollut miehen luona mitään omaa, ja kaipasin välillä omaa tilaa kovastikin. Miehen luo oli vain niin "helppo" mennä. Eihän kotona olisi ollut mitään ruokaakaan.

Uudessa suhteessani en aio tehdä samaa virhettä. Pyrin pitämään suhteen tuoreena ja tapailun kaltaisena mahdollisimman pitkään. Välillä otan jopa tietoisesti etäisyyttä, jos olemme olleet tiiviisti yhdessä. Ihminen, jolla on omat menonsa, harrastuksensa ja kaverinsa on kaikkein mielenkiintoisin ystävä, tuttava ja kumppani. Olen joskus lukenut jostain parisuhdeoppaasta, ettei yhteen kannata muuttaa ennen kihlautumista. Miehellä pitäisi olla jotain tavoiteltavaa, olet varmasti mahtava tyttö ja poikaystäväsi pitäisi kynsin hampain taistella ajan viettämisestä sinun kanssasi.

Ymmärrän, että kotisi tuntuu ankealta, jos sieltä puuttuvat täysin elämisen jäljet. Koska olet vasta muuttanut kotoasi, asunnossa yksin olo voi tuntua joskus turvattomaltakin ja ainakin hiljaiselta. Täytä hiljaisuus vaikka lempimusiikillasi, ja tee jotain puuhailua, mistä nautit. Kutsu kavereita kylään katsomaan leffoja tai kokkaamaan. Jos mahdollista, harkitse lemmikin hankkimista. Siitä saisit enemmän ideaa kotona olemiselle ja siitä olisi sinulle myös seuraa.

 

[Nauti vapaudestasi - nuoruus on lyhyt!]

Vieta nyt valilla aikaa siella omassakin kodissasi, lapsi rakas. Missa valissa sille poikakaverille ehtisi edes tulla sinua ikava jos luuraat sen nurkissa joka ikinen paiva. Anna itsellesi ja miehelle tilaa hengittaa ja ajatella valilla muutakin kuin sita suhdetta, suhdetta, suhdetta... ehdit sina olla naimisissakin jonkun miehenpuolikkaan kanssa viela monta vuosikymmenta, ala nyt noin nuorena hinkua noin kovasti kotileikkiin.

 

[pertsaperäreikä]

Paitsi että vaikeampaa. Avioeron tullessa omaisuus ja tavarat jaetaan puoliksi (ellei avioehtoa ole), avoeron tullessa kumpikin on oikeutettu omiin tavaroihin, joihin toisella ei ole minkään valtakunnan oikeutta. Tuossa voi pahimmassa tapauksessa käydä niin että jäljelle jäävä omaisuus on matkalaukullinen omia vaatteita.

-avoeron tullessa kumpikin on oikeutettu omiin tavaroihin-

eli ns "reilu meininki" vitun idari!! miks jonku ämmän pitäs saada mun tavaroita vaan sen takia että se on loisinut mun nurkissa jonkun aikaa?

 

[toisaalta]

Keskustelijoilta on jäänyt huomaamatta, että käytännössä ap jo asuu yhdessä. Vain virallisesti paperit on siinä "omassa" asunnossa, samoin siitä joutuu maksamaan, mutta tosiasiallinen koti on poikaystävän luona.

 

[Huomattiin me]

Keskustelijoilta on jäänyt huomaamatta, että käytännössä ap jo asuu yhdessä. Vain virallisesti paperit on siinä "omassa" asunnossa, samoin siitä joutuu maksamaan, mutta tosiasiallinen koti on poikaystävän luona.

Ei se jäänyt huomaamatta. Mutta ap ei kuulostanut epäviralliseen yhdessäasumiseen tyytyväiseltä, vaan halusi miehenkin haluavan sitä ihan noin virallisesti. Plus neito halusi omasta kämpästään kokonaan eroon.

Ovatkohan jo muuttaneet yhteen vai lienevätkö vallan eronneet.

 

[Toivoton]

Hei olen 19v tyttö ja minulla on "ongelma"...olen asunut nyt noin 8 kk "poikaystäväni" kanssa yhdessä veljeni kotona ja nyt 2 viikon päästä meillä olisi poikaystävän kanssa tarkoitus muuttaa omaan yhteiseen asuntoon."Poikaystäväni" mielestä emme seurustele mutta asumme yhdessä wtf!
Mutta minä kuiteskin haluaisin seurustella ja olla parisuhteessa hänen kanssaan.
En oikein tiedä mitä yhteen muuttaminen omaan asuntoon tuo tullessaan...alammeko seurustelemaan? Asumme yhdessä mutta emme seurustele olemme ns. kavereita? vai mitä tulee tapahtumaan... ja milla termillä minun pitäisi kutsua kyseistä ihmistä...Kaveri? Poikaystävä? Avopuoliso? Ihminen jonka kanssa asun? vai miksi...
En tietenkään voi pakottaa häntä olemaan parisuhteessa kanssani,mutta minä rakastan häntä ja hän minua (vähän ainakin) mutta hän silti haluaa käydä vieraissa ja flirtata muille naisille.
Ehkä hän pelkaa jos virallistaisimme suhteemme että mitä siitä seuraisi,mutta olen vähän niinkuin umpikujassa en halua erota mutta en myöskään elää ihmisen kanssa jolla on ns.10 muuta naista.
Meillä on yhteiset rahat ja tuleva asuntomme on meidän yhteinen niin millä nimellä tälläistä tilannetta sitten voisi kutsua?

 

[kanssasi sun]

Seurustelu alkoi 16v., yhteenmuutto kun olin 18 ja yhä onnelliset yhdessä, lähemmäs 30 vuotta.

Kenties olisi minun (ja miehenkin, kun muutti niinikään suoraan vanhempiensa luota) vaikea oppia asumaan yksin mutta se on sitten sen ajan murhe - jos on. Ei olisi tullut mieleenkään silloin alussa asua yksin vain oppiakseni asumaan yksin. Aina ei voi tai kannata varmistella.

 

[Onnistuva mies.]

Susipari.
Tuo nyt oli vähän vitsinä, kun en muuta keksinyt, joten ei kannata pahastua.

Mutta tuo jotenkin ihmetyttää, kun hänellä pitää olla 10 muuta naista.
No sehän silloin on haaremi.

Entä jos ne muut naiset muuttavat eräänä päivänä siihen samaan kämppään?

 

[Toivoton]

Noniin pitäisi varmaan jotkut pelisäännöt tehdä selväksi esim: ettei meidäm yhteiseen kotiin tuoda "ulkopuolisia" ihmisiä vaikka baari illan jälkeen jos vielä itsekkin olen kotona ja jätkä tulee toisen muijan kanssa kotiin.Ei Kiitos!
Mutta mikä siinä sanassa "me seurustellaan" voisitten olla niin pelottavaa tai että "joo toi on mun muija" yms...

 

[Toivoton]

Ja tämän kyseisen jätkän mielestä vapaasuhde on ihan fine! Että molemmat tekevät mitä haluavat,mutta ei se nyt ihan niinkään ole,meinaan mustasukkaisuus kohtauksia on kuunneltu enemmänkin kuin 5 kertaa..."miten voit pettää mua...et voi käyttää sellasia vaatteita että kaikki näkevät sun rinnat yms" et miten tohonkin nyt pitäisi oikeen suhtautua.
miehet ootte vaikeita!

 

[Onnistuva mies.]

Tai ainakin miehenne on vaikea tapaus, koska haluaa yksipuoleisen vapaansuhteen.

 

[Toivoa on!]

Älä muuta hänen kanssaan virallisesti yhteen. Älä pidä yhteisiä rahoja hänen kanssaan. Älä... Älä... Älä... Älä pidä mitään muuta kuin hauskaa, SINUN ehdoillasi! Jos noudatat tätä pientä ohjetta, niin onnittelet itseäsi kädestä pitäen parin vuoden päästä.

Rakasta rakkaus loppuun. Itke eroitkut. Kärsi ja unhoita, sitä se aikuisen elo on!

 

[eimuuttaja]

näin yhteenmuutossa käy. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa
huonoista puolista. Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa kun saa
aina siivota sun jälkiäsi". Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole
olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen
olettaa, että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys
jne jaetaan puoliksi. Molemmat siis tekevät näitä koska on "vanhanaikaista"
että nainen joutuisi tekemään kotityöt. Tottahan se silti on, kyllähän
jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata suoriutua noista kaikista.
Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat,paikata puhjennut pyörän rengas, avata
viemäri, korjata jotain, laittaa lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne.
Ne ovat aina miesten töitä.. Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.
No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen "haluaa
osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa vaikka
silittämisestä.
Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä
kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy jukkapalmu
punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä
koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa kun se sopii niin
kivasti noiden verhojen väriin". Muistinko jo mainita että verhot, matot,
pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja
kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun
sisustusohjelmassa. Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä säilytät
partakonetta, dödöä ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää
mahtumaan, se on sanomattakin selvä. Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä
purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo
vaniljatangontuoksuinen hajusaippua,jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne
wc-renkaan pissatipat.....
Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella
tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta on
mahdotonta koska sieltä tulee aina joku vitun sinkkuelämää tms elämää
suurempaa jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.
Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen sillä
silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta koska se pitää
niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin rumannäköisiä. Äläkä edes
kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita tms koska ne
ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.
Hyväksy se että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on
lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja mutta niitä ei saa polttaa
koska sitten ei ole enää kivannäköisiä. Kannattaa varautua myös siihen että
rento kavereiden kanssa oleskeleminen asunnossasi on historiaa. Jos kaverit
tulevat käymään,siivotaan ja leivotaan koska nainen ei halua että ihmiset
luulevat että teillä on sekaista. Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa
jotain jos joku kaveri sattuu tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista
pirun pienistä kupeista joita joutuu vetämään joku 5-6kpl että saat
kahvihimosi tyydytettyä.Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen kun
sitä on käytetty.
Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa
heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä. Voit unohtaa kumipitsan
syömisen samalla kun katsot leffaa koska
A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset
komediat.
"en mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille on
yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan koska samalla pitää lakata
kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan
kysymyksiin "Kuka tuo on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee,miksi se nyt
noin tekee". Elokuvanautinto on pilalla koska kuulet samalla mitä Petra on
tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen
suhtautunut. Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.
Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi koska nainen sisustaa ne
kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon
unikkokuvioisessa avainkaapissa mutta eihän niitä sieltä löydy koska
tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaan ne ovat eteisen
lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi kirppikseltä)jonka
kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko vitun lipasto seilaa ympäri
eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat varmaan kuka sitä vanhaa
painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta toiseen.. koitas laittaa se
tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas
kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng
shui....Koitapas kantaa se tuonne..."
Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan kaikki
on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat samanvärisiä
ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla että kaapista on
mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien sisältö vaihtuu
kerran viikossa.
Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari kaljaa.
"Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän
isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin"joissa
on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai Ultra Bra
ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia. Muista käyttää
lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä haisee ne vitun tuoksukynttilät.

 

[niinpä näin]

^hyvin copypastasit suomi24:stä tuon.

 

[huh]

Hei olen 19v tyttö ja minulla on "ongelma"...olen asunut nyt noin 8 kk "poikaystäväni" kanssa yhdessä veljeni kotona ja nyt 2 viikon päästä meillä olisi poikaystävän kanssa tarkoitus muuttaa omaan yhteiseen asuntoon."Poikaystäväni" mielestä emme seurustele mutta asumme yhdessä wtf!
Mutta minä kuiteskin haluaisin seurustella ja olla parisuhteessa hänen kanssaan.
En oikein tiedä mitä yhteen muuttaminen omaan asuntoon tuo tullessaan...alammeko seurustelemaan? Asumme yhdessä mutta emme seurustele olemme ns. kavereita? vai mitä tulee tapahtumaan... ja milla termillä minun pitäisi kutsua kyseistä ihmistä...Kaveri? Poikaystävä? Avopuoliso? Ihminen jonka kanssa asun? vai miksi...
En tietenkään voi pakottaa häntä olemaan parisuhteessa kanssani,mutta minä rakastan häntä ja hän minua (vähän ainakin) mutta hän silti haluaa käydä vieraissa ja flirtata muille naisille.
Ehkä hän pelkaa jos virallistaisimme suhteemme että mitä siitä seuraisi,mutta olen vähän niinkuin umpikujassa en halua erota mutta en myöskään elää ihmisen kanssa jolla on ns.10 muuta naista.
Meillä on yhteiset rahat ja tuleva asuntomme on meidän yhteinen niin millä nimellä tälläistä tilannetta sitten voisi kutsua?

Kämppiksiähän te tuossa tapauksessa olette. Ei yksipuolisesti voi seurustella, eli jos mies ei seurustele sinun kanssasi et sinäkään seurustele hänen kanssaan. Kämppiksinä voi (ja kannattaakin) laatia sääntöjä (miten hoidetaan siivoukset yms), mutta et voi rajoittaa hänen henkilökohtaista elämäänsä (saa seurustella ja tuoda jopa naisia kotiin siis, tosin mölyhaitoista voit protestoida jos ovat liian äänekkäitä yöllä).

Eiköhän tuo "poikaystäväsi" ole hieman liian nuori vakiintumaan, eli parasta että ette serurustelekaan. Pettäisi kuitenkin kun haluaa vielä leikkiä muidenkin kanssa. Etsi kypsempi mies, tai odota kymmenisen vuotta. Yhteiset rahat on todella huono idea, tuntuu että tämä hemmo pikemminkin käyttää hyväksi sinua (on "tyttöystävä" kun sitä sattuu haluamaan ja joku joka maksaa myös), viheltäisin sinuna pelin äkkiä poikki.

 

[Mollukkapullukka]

Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.

Löytyihän tuosta yksi kohta johon mä, nainen jo yli 45v., voin jotenkin samaistaa itseni...
Onhan kuulemma tollasia niuhonaisiakin olemassa, mulle tosin aivan vieras ihmislajike. Eikä ole meidän huushollissa ensimmäistäkään tuoksukynttilää eikä tule, ja taitaa se feng shuikin olla vähän niin ja näin.

 

[Olenkohan mies?]

Minä taidan sitten olla mies, sillä kyllä meillä ainakin käy kavereita kylässä, katsomme molemmat urheilua, romanttisen elokuvan sijaan valitsen mieluummin trillerin, eikä meille taatusti tuoda tuoksukynttilöitä jne.

Vessan kaappiinkin sopii molempien tavarat aivan hyvin. Alkoholiakin saa juoda viikolla jos siltä tuntuu, mutta harvemmin näin teemme, sillä ei ole kiva lähteä krapuloissaan töihin.

Mitäs muuta? Ai niin, nuo sisustusjutut. Totta on, että minä pääasiassa ostan esim. verhot ja pyyhkeet, sillä miehelleni on pääasia, että niitä verhoja ja pyyhkeitä on. Isommat tavarat valitsemme yhdessä, viimeksi ostimme uudet tuolit keittiöön. Molemmat olimme niitä valitsemassa.

Niin ja kotityöt. Minä käytännössä pesen pyykit ja teen päivittäiset siivoukset, isommat siivoukset teemme yhdessä ja ruokaakin laitamme useimmiten yhdessä. Tänään mies on iltatöissä, joten minä parhaillaan tässä kokkailen, mutta taas välillä mies tekee ruoan valmiiksi siiheksi, kun tulen töistä kotiin. Kumipizzaa ei halua meistä kumpikaan syödä, miksi syödä jotakin niin pahaa, kun itse tehty ruoka on paljon parempaa? Mieskään ei halua asua sikolätissä, joten eipä hänkään halua pissatippoja vessanpöntölle tai juoda kahvia likaisesta pannusta. Meillä ei sentään joka kahvinkeiton jälkeen pannua jynssäämällä jynssätä, mutta toki huuhdotaan.

Musiikkimaku meillä on samanlainen, ja kahvikupit pölyttyvät jossakin varaston nurkassa, käytämme siis ainoastaan mukeja.

Ehkä minä olen sitten mies tai mieheni on nainen? Ainakaan meillä ei yhteenmuutto ole tämän kahdeksan yhdessä asutun vuoden aikana konflikteja aiheuttanut.