Toimiva avioliitto ja sen ulkopuolinen suhde

[Rakkaus x 2]

Kiinnostaisi kuulla ihmisten kokemuksia avioliiton ulkopuolisista suhteista, sellaisista tilanteista joissa on toimiva ja rakkaudentäyteinen avioliitto, mutta silti kuvioon tulee mukaan joku toinen, jota kohtaan on myös tunteita ja rakkautta. Onko ulkopuolinen suhde jäänyt, vai onko toimivakin avioliitto väistämättä kuihtunut ulkopuolisen suhteen myötä, vai onko molemmat suhteet jääneet pysyväksi, toisiaan täydentäväksi?

Tiedän, että on mahdollista rakastaa kahta tai miksei useampaakin ihmistä yhtäaikaa, eli "henkinen puoli" toimii kyllä, mutta entä käytännössä? Varsinkin kun kyse ei ole avoimesta suhteesta, eli että avioliitossa olisi lupa syrjähyppyihin. Etenkin kiinnostaa kommentit ihmisiltä joilla on kokemusta tällaisesta, enkä tarkoita sellaisia ihmisiä ketkä kroonisesti pettää ja joilla on useita ulkopuolisia suhteita, vaan aikuista ja kypsää kommentointia tunteiden ja yhteiskunnan "velvoitteiden" yhteensovittamisesta jne.

 

[karismaako.]

Kiinnostaisi kuulla ihmisten kokemuksia avioliiton ulkopuolisista suhteista, sellaisista tilanteista joissa on toimiva ja rakkaudentäyteinen avioliitto, mutta silti kuvioon tulee mukaan joku toinen, jota kohtaan on myös tunteita ja rakkautta. Onko ulkopuolinen suhde jäänyt, vai onko toimivakin avioliitto väistämättä kuihtunut ulkopuolisen suhteen myötä, vai onko molemmat suhteet jääneet pysyväksi, toisiaan täydentäväksi?

Tiedän, että on mahdollista rakastaa kahta tai miksei useampaakin ihmistä yhtäaikaa, eli "henkinen puoli" toimii kyllä, mutta entä käytännössä? Varsinkin kun kyse ei ole avoimesta suhteesta, eli että avioliitossa olisi lupa syrjähyppyihin. Etenkin kiinnostaa kommentit ihmisiltä joilla on kokemusta tällaisesta, enkä tarkoita sellaisia ihmisiä ketkä kroonisesti pettää ja joilla on useita ulkopuolisia suhteita, vaan aikuista ja kypsää kommentointia tunteiden ja yhteiskunnan "velvoitteiden" yhteensovittamisesta jne.

Haluat siis rohkaisua puolisosi pettämiseen.
Minulta sitä et saa. Tiedät varsin hyvin itsekin miten tuossa käy.

Kysy mieheltäsi. Ehkä hänkin haluaa ulkopuolisen suhteen.

 

[Rakkaus ei etsi omaansa]

Mitä on rakkaus, jos sen kohteelle voi tehdä jotain, mikä loukkaa ja satuttaa? Joka loukkaisi ja satuttaisi, jos hän tietäisi. Sama asia.

Jos voit tehdä sen puolisollesi, älä väitä, että suhteenne on 'rakkaudentäyttämä'.

 

[Taas näitä]

Mitä on rakkaus, jos sen kohteelle voi tehdä jotain, mikä loukkaa ja satuttaa? Joka loukkaisi ja satuttaisi, jos hän tietäisi. Sama asia.

Jos voit tehdä sen puolisollesi, älä väitä, että suhteenne on 'rakkaudentäyttämä'.

Jospa hän tarkoitti kahden rakastamisella itseään. Pettäminen on aina pettämistä, selittää sen sitten millä tavalla tahansa. Ainahan sille voi korkeimpia motivaatioita kehittää, vaikka tapasin miehen, jolla on universaali yhteys minuun, MUTTA rakastan aviomiestäni lue: en jaksa erota taloudellisten seikkojen ja turvallisuuden vuoksi, pelkään itsenäisyyttä, olen prinsessa.

 

[muksis]

tuossahan voi kaikki muu toimiakin - periaatteessa - mutta ongelma on juuri se salailu. Kyllähän nyt ihmisellä voi olla useampia suhteita, jos siihen kykenee emotionaalisesti ja käytännössä.
Ei vain ole oikein, että toiselle ei kerro avoimesti parisuhteen pelisääntöjä koskevista muutoksista. Silloin puolisot voivat yhdessä harkita, mihin aletaan, mihin ei. Meillä puolison kanssa on sopimus, että ihastua ja säätää saa, mutta ei vaarantaa yhteiseloa.

Mutta mutta, reaalimaailmassa kaikki on tietysti mutkikkaampaa kuin moraalimaailmassa ja ihmiset päätyvät liittojen ulkopuolisiin suhteisiin salaa tai ainakin ihastuvat toisiin. Myös ihmiset, jotka rakastavat puolisoaan, vaikka moralistit muuta väittävätkin. itseäni pelottaisi tuossa juurikin se, että näivettääkö siinä oman liittonsa; ihastuminen ja rakastuminen kun ovat niin totaalista ainakin aluksi ja hormonien ohjaamaa. Jääkö vanhalle rakkaudelle tilaa?

 

[v a i m o]

Olen siis se vaimo, joka eli sitä rakkaudentäytteistä elämää ja avioliittoa ja mies löysi rinnalleen toisen suhteen. Seksittömän, mutta pitkäaikaisen.

Uskoin siis, että meillä oli rakkautta, ja mies yhä vannoo ja vakuuttaa, että rakasti minua koko sen ajan. Sanoi sen minulle myös monta kertaa suhteensa aikana. Kun mies sitten lopulta kertoi, ja kertoi juuri siksi, että hän oli ajautunut itsensä henkisesti aivan umpikujaan, palanut loppuun valehtelussa ja oli aivan rikki kaksoiselämästä. Olin huomannut joitakin viikkoja aiemmin, että miehellä oli asiat huonosti, mutta en osannut epäillä syytä. Luulin työstressiksi, joksi hän sen nimesi.

Vaikea pala minulle, vaikea pala miehelleni, ja vaikea pala sivusuhteelle, joka tuli jätetyksi. Kaikki me kärsimme.

Paljon puhuimme miehen kanssa siitä, millainen avioliittomme oli ja mikä oli ajanut hänet siihen suhteeseen. Itseksemme ei tajuttu, vaan tarvittiin lopulta terapeutin apua. Lopputulema oli se, että meidänkin suhteessa oli parantamisen varaa (missä suhteessa ei?), mutta syy pettämiseen ei johtunut niinkään tyytymättömyydestä meidän parisuhteeseen, vaan aika pitkälti miehen henkilökohtaisista tuntemuksista ja ajatuksista noin laajasti määriteltynä.

Selvisimme kuitenkin siitä, ja ihan hyvin. Miehelleni ei ollut millään tavalla vaikea katkaista ulkopuolista suhdetta, kun sen aika tuli. Ihastusta toki oli ollut, miksi muuten mies olisi siinä ollut.

En usko, että kukaan voi hyvin pettämisessä. Mutta ihan kelvollisessa avioliitossa oleva ihminen voi pettää. Minä luulin aiemmin, että niin ei käy. Että pettämiseen tarvitaan kotona odottava juoppo tai parisuhdehelvetti.

 

[villi arvaus]

Tiedän, että on mahdollista rakastaa kahta tai miksei useampaakin ihmistä yhtäaikaa, eli "henkinen puoli" toimii kyllä, mutta entä käytännössä? Varsinkin kun kyse ei ole avoimesta suhteesta, eli että avioliitossa olisi lupa syrjähyppyihin.

Eiköhän tuossa ole pikemminkin kyse siitä ettei se kahta rakastajaa pitävä loppupeleissä rakasta kuin yhtä henkilöä - itseään.

 

[Johanna]

Eiköhän tuossa ole pikemminkin kyse siitä ettei se kahta rakastajaa pitävä loppupeleissä rakasta kuin yhtä henkilöä - itseään.

Minkäänlaista absoluuttista rakkautta yhteen henkilöön ei ole olemassakaan. On olemassa ihastuminen ja sen aikaan saama rakastuminen, joka johtaa rakastajiin/rakastajattariin ja mahdolliseen rakkauteen. Vastuuntunto, kiintymys ja yhteisen tulevaisuuden ajatus pitää ihmisiä yhdessä.

Minun ja mieheni yhteinen ajatus on: "Ei millään enää jaksaisi alkaa alusta, ellei ole ihan pakko." Jos jompi kumpi on sitä mieltä, että on päästävä muualle, toisen on siis pakko aloittaa alusta. Kovin helposti meistä ei kumpikaan lähde ihastuksen tai rakastumisen perään. Just vaan sen takia, ettei jaksa aloittaa alusta.

Olemme luoneet jotain, joka on meille tärkeämpää kuin ihastumisen kelkkaan lähteminen.