Kotitöistä purkautuminen:D

[siivoustapa?]

Kannattaa hankkia sellainen talo, missä on niin paljon tekemistä, että siivouksen unohtaminen on terapiaa.

 

[ytimessä]

Tulee olo että mies kaipaisi jonkun urhoollisuusmitalin kun kerran vuodessa siivoaa. Saanko minä mainetta ja kunniaa kun siivoan ne muut 50 kertaa vuodessa? Eihän sitä edes huomata.

Olet asian ytimessä! Juuri näinhän se menee, meilläkin ja monella muulla jonka kanssa olen jutellut. Itse voin tiskata joka päivä, ja kun mies sitten joskus keksii että hänpä nyt on auttavainen ja tiskaa, niin sitten siitä tehdään suuri numero: "Huomasitko että olen tiskannut!" "Pyyhin jopa tiskipöydän!". Ei kai aikuista ihmistä pitäisi tarvita kehua koko ajan, se kai on lapsille varattu keino? Aikuiset nyt siivoaa koska ovat aikuisia ja se kuuluu elämään, ei sitä pitäisi kehujen toivossa tehdä. Ja tosiaan, omasta tiskauksesta/siivouksesta ei varmasti tule mitään kiitosta. Ei sillä että sitä odottaisinkaan, joten en ymmärrä miksi mies niin tekee.

Tuntuu että useimpia miehiä on äidin puolelta lellitty liikaa ja tosiaan kehuttu maasta taivaisiin jos jotain on tehnyt, ja sitten kun se oikea elämä ilman äitiä koittaa niin ollaankin pulassa. Valitettavasti näin vielä nykyäänkin, vaikka joitakin poikkeuksiakin on. Ne naiset jotka on sellaisen helmen löytäneet saa olla onnellisia! Kyse ei siis meillä ainakaan ole siitä että asiat pitäisi tehdä minun tavallani (meillä on myös erilaiset tiskaustavat), vaan kyse on siitä kun edes joskus tekisi jotain ilman että pitää 100 kertaa pyytää. Meillä ei ole edes kovin siistiä, harvoin siivotaan kun kumpikaan ei siitä pidä.

Sain muuten hyvät naurut tuosta "konttaa lattialla ja imuroi" -osasta, mutta kukin tavallaan

 

[kyssäri]

apn kielenkäyttö on sen niin v-tyylistä, että huh heijaa.

Minä olen syönyt tänään aamupalaksi kysymysmerkkejä.
Vastatkaa nätisti, nämä kysymykset ovat oikeasti tarkoitettu vakavasti pohdittaviksi.

1. Miksi ei voitu ensin tehdä ruokaa, jos miehellä kerran oli nälkä ja vasta sitten siivota?
2. Tai miksei mies voinut tehdä ruokaa ja ap siivota, tai päinvastoin?

3. Mitä vikaa siinä oli, että mies siivosi kylppärin?
4. Eikö se olisi pitänyt siivota muutenkin?

5. Miksi miehen tapa vaihtaa lakanat sänkyyn ei kelpaa, jos ne lakanat ovat sänkyyn
kunnolla laitettu?

6. Miksi miehen yleensäkään pitäisi olla kaikissa kotitöissä yhtä nopea kuin nainen?
7. Miksi kaikki asiat pitäisi jakaa tasan 50/50 periaatteella ja tehdä kotityöt kylki kyljessä
kyhnäten? Eikö toinen voi siivota kylppärin ja tehdä ruokaa sillä välin kun toinen siivoaa
toisaalla?

8. Jos tyyny tulee ulos tyynyliinasta, eikö sitä voi ulostulohetkellä laittaa vaan takaisin ja
kääntää sen taskun oikein?
Vie laittajalta aikaa tasan sekunnin tai kaksi. Miten siitä tulee noin ärsyttävä asia?

9. Miksi bhk kuuntelee ja tarkkailee miehensä siivoamista?

Mulla olisi vielä ihan hirveästi kysymyksiä lisää, mutta eiköhän tämä jo riitä.

Meillä mies tekee paljon enemmän kotitöitä kun minä. Hän on toissä 7-15.00, muun ajan vapaalla. Onneksi mieheni ei huuda minulle ikinä vaikka tekee enemmän kotitöitä.

Minä lähden kotoa klo 7.30, tulen takaisin illalla klo 20-21.00. Opiskelen työn ohella.
Koti on aina siisti. Kumpikaan ei jätä vaatteitaan hujan hajan. Mies yleensä imuroi 2-3 kertaa viikossa, ei tykkää koirankarvoista. Mies tekee ruokaa mielellään, ei tykkää eineksistä eikä voileivistä. Tiskikone hoitaa lautaset sun muut ruokailun jälkeen. Ruuan laitossa likaanutuvia astioita ei roiku kummankaan jäljiltä likaisena tiskialtaassa. Ne kun on tosi helppo huuhtaista pois heti kun niitä ei tarvita ja laittaa omille paikoilleen.

Pyykit pesen minä viikonloppuisin, samaten vaihdan lakanat sun muut.

Minä olen meidän perheessä se "hidas" joka saa aikaa hukattua niihin toisarvoisiin asioihin.
Minä putsaan kylppärin laattojen saumanvälit, saunan lauteiden raot ja alapuolet, siivoan kaapit yms. pikkutarkat tai piilossa olevat jutut. Minä myös pidän kuitit sun muut tallessa.

Kun siirtelen huonekalut pois nykyisiltä paikoiltaan lattioiden pesun ajaksi, jään erittäin usein miettimään voisiko sohva olla tuolla tai tuolla, voiko lipaston tai telkkaritason laittaa tänne tai tänne jne.

Silloinkin kun elin normipäivää, olin kotona 17.00, toinen meistä siivosi, toinen teki ruokaa jne.
Ei me olla käsi kädessä olla kotitöitä tehty koskaan.
Meillä ei sovita etukäteen koska siivotaan, ei edes keskustella sen kummemmin kotitöistä. Ainoastaan se mietitään kumpi käy ruokakaupassa ja mitä sieltä tuo.
Kaikki kotihommat hoituu itsestään automaattisesti. Jos mies ei ole imuroinut viikolla, minä imuroin viikonloppuna jne.

Eikä meidän ole koskaan tarvinnut tarkkailla miten toinen tekee kotitöitä tai riidellä niistä.
Minulle kelpaa se miten mies on hommat tehnyt ja hänelle kelpaa se miten minä olen ne tehnyt.

 

[turun tyttö]

Taloudessa tällä hetkellä 3-4 (vanhin poika opiskelee) hän suoranainen perusporsas, porsasten kuningas, meillä. Mutta kas kummaa, on pitänyt oman opiskelijaluukkunsa melko siistinä, hellankin pesee hyvin.
Mutta nuorimmainen 15 vuotias poika tekee kotitöitä, ei muuta kuin puhelinsoitto kotiin töistä ja pyyntö. Laitatko astianpesukoneen päälle/tyhjennä, tai laita pyykit pesuu jne. myös kuivumaan. Imurointi myöskin, mutta täytyy antaa välillä vapaata, koskapa yläkoulussa riittävästi läksyjä.
Tiettyä siivouspäivää on välillä mahdotontakin toteuttaa, omat menot ym. mutta joka tapauksessa perussiisteys on pidettävä. Pyykkikone myllää 1-2 päivässä.
Itse inhoan imurointia, joten sen suon jollekin toiselle, mutta kyllähän minäkin sen teen. Mieluummin moppaan lattiat.
Kun, mies sitten imuroi, niin perusteellinen lattiasta kattoon, lamppuja myöten. Myös pesee aina ikkunat, minä en niihin kajoa.

Kun ollaan oltu kauan yhdessä, niin ajatuksen lukua on opittu. Ei tarvinne sanoa mitään.
Tai pikku vihje, kun menen aamulla töihin, mies iltavuoroon. Laitan imurin nököttämään eteiseen, joten tämä "vihje" tehnyt tehtävänsä.

 

[ranghild]

"apn kielenkäyttö on sen niin v-tyylistä, että huh heijaa.

Minä olen syönyt tänään aamupalaksi kysymysmerkkejä.
Vastatkaa nätisti, nämä kysymykset ovat oikeasti tarkoitettu vakavasti pohdittaviksi."

Minä käsitin ap:n kertomuksen lähinnä tunteen purkaukseksi, kun hatutuskäyrä oli korkeimmillaan. Tarina oli niin paatoksella kirjoitettu, tästä päättelin.

kyssärin kysymyksiin vastaan ainoastaan vastakysymyksellä. Miksi muut ei tee niinkuin sinä tekisit? Aina niin ikuisuuskysymys. Miten se sanonta menikään, 'älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan tehkää niinkuin sanon'.

Sellainen riski tänne kirjoittelussa aina on, risuja voi tulla, mutta silläkin riskillä

 

[perus-Elli]

Minä mielelläni kehun miestä kotitöistä ihan vaan siksi, että olen selvästi huomannut sen auttavan hänen innokkuuteensa tehdä kotitöitä. Mies tykkää, jos saa kehuja, suukkoja ja sitten illalla peiton allakin jotakin kivaa.... Meillä siivouspäivää myös juhlistetaan siten, että teen jotakin meidän lempiruokaa, jotta siivouspäivästä jää hyvä mieli.

Meillä minulla on päävastuu kodista ihan siksi, että haluan niin ja se luonnistuu minulta paremmin. Koska kuitenkin käyn töissä, miehen on pakko tehdä oma osansa kotitöistä. Olemme uusioperhe ja minä olen lapsilleni opettanut pienestä pitäen, että omia jälkiä pitää siivota. Meillä myös onnistuu se, että soitan matkalla kotiin lapsille, jotka laittavat perunat kiehumaan, kattavat pöydän jne. Meillä lapset itse vahtivat toisiaan, että jos pienempi yrittää luistaa hommasta, niin isompi karjuu tarvittaessa naama punaisena, jolloin pienempi itkua tihrustaen tulee tekemään oman hommansa. Nykyään kumpikin tekee omat työtehtävänsä mukisematta, niin tietävät, että kun tulen kotiin ja saadaan syötyä, niin sitten heillä on loppuilta aikaa omille jutuilleen (harrastuksia, kavereita, nettichättäilyä).

Olen itse ollut perfektionisti, mutta olen vuosien aikana oppinut löysäämään pipoa. Kotitöitäkin voi tehdä monella tavalla. Myönnän kyllä, että yhteisasuminen ei onnistuisi sellaisen miehen kanssa, joka ei suostuisi tekemään mitään kotitöitä. Itse asiassa tämän nykyisenkin miehen kanssa oli aluksi vääntöä, mutta pidin hänelle palopuheen siitä, että en minkään kotitöitä rakasta, mutta oikea asennoituminen auttaa kummasti. Kun siivoamiseen suhtautuu pakollisena osana elämää niin kuin nukkuminen, työssäkäynti, kaupassakäynti jne, niin on helpompaa tehdä hommaa, johon suhtautuu positiivisemmin. Ilmeisesti mies tajusi, että suhde on ohi, jos hän ei yhtään halua muuttaa ajatusmaailmaa. Nyt huomaan välillä liikuttuneena, että mies saattaa ihan oma-aloitteisesti tehdä kotitöitä. Työvoitto!

 

[looginen]

Tutkimus: Pariskunta riitelee keskimäärin 312 kertaa vuodessa

FAKTA - Kymmenen yleisintä riidanaihetta

1. Parransänki lavuaarissa
2. Likainen vessanpönttö
3. TV-kanavalta toiselle hyppiminen
4. Ei vaihdeta uutta vessapaperirullaa loppuneen tilalle
5. WC-istuin jätetty ylös
6. Valoja ei muisteta sammuttaa
7. Jätetään likaisia astioita ympäri asuntoa
8. Märkien pyyheiden unohtuminen lattialle tai sänkyyn
9. Turhan tavaran hamstraaminen
10. Vessa jää huuhtelematta

Isossa Britanniassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan useimmat pariskuntien riidoista koskevat pikkuasioita. Ei siis ihme, että keskivertopariskuntia riitelee 312 kertaa vuodessa. Kyselyn mukaan riidat puhkeavat todennäköisimmin torstai-iltaisin kello 20, kun illallinen on syöty. Keskivertoriita kestää kymmenen minuuttia.

Toisen ärsyttävät tavat ja tottumukset voivat kuitenkin muodostua melkoiseksi taakaksi. Yksi viidesta britistä on jopa harkinnut eroamista niiden takia.

Tutkijoiden mukaan toisen sottaiset tavat ärsyttävät todennäköisemmin naisia. Mutta myös naisilla on tapoja, jotka saavat miehet näkemään punaista. Esimerkiksi viemärin tukkuminen hiuksilla tai liian pitkään kestävä tälläytyminen käyvät herrojen hermoille.

Kylpyhuonekalusteita myyvän Better Bathrooms-yhtiön teettämää tutkimusta varten haastateltiin 3000 pariskuntaa. Tutkimuksesta kertoi Daily Mail -lehti.

 

[Apua taas]

Kyllä juuri taas meni haaveet jonkin naikkosen kanssa yhteiselämästä, jos se on vain tappelemista siitä kuka tekee mitäkin ja jotakin pölyimurivihjeitä eteisessä. Ei kiitos, mieluummin vaikka yksin.

 

[Kaisa]

Menee vähän aiheen viereen, mutta tuntuu olevan aika yleistä monessa perheessä tuo tiskaaminen. Itse ymmärrän sillä käsin tiskausta. Onko astianpesukone vielä kovinkin harvinainen kapistus? Itselläni sellainen on ollut jo kohta 20 vuotta.

 

[onko tää muuten provo?]

Minulle tuli aloitusta lukiessa mieleen täsmälleen samat kysymykset kuin mitä "kyssäri" esitti.
Siis KAHDEN (=2) aikuisen taloudessa jo riidellään kotitöistä, ei hyvää päivää. Eihän siinä edes ole mitään tekemistä, mitä sitten tapahtuu kun porukassa pyörii muutama muksu. Hommatkaa hyvät ihmiset tiskikone jos tiskaamisesta saa aikaa tuollainen hulabaloon ja ostakaa monta paria täsmälleen samanlaisia sukkia, löytyy pari helposti eikä haittaa jos yksi kuluu puhki, voi heittää vain yhden sukan roskiin.

En myöskään laske pyykinpesua miksikään suureksi ansioksi. Pyykit koneeseen ja kone päälle, korkeintaan kaksi minuuttia menee siihen lataamiseen ja toinen kaksi kun ne ripustaa kuivumaan (telkka ohjelman mainoskatkolla kerkee loistavasti kipaisemaan pyykit narulle ja uudet koneeseen) ja sillä välin kun KONE pesee, voi kölliä vaikka sen ukon vieressä. Itse vielä suosin itsestään siliäviä vaatteita, joten silitysrautaakin käytän vain verhojen, pöytäliinojen jne silitykseen, ehkä n. kerran 2 kuukaudessa kaivan sen esiin.

Ihan hirvittää kun mulla on kaksi poikaa, että jos ne joskus joutuu tuollaisen pirttihirmun kumppaniksi Niin kuin joku totesi, tuossahan oli selvästi ensin tilanne siitä, että ukolla oli ollut hauskaa ja sen piti maksaa siitä. Oli pakko vaihtaa lakanat kun mies olisi nukkunut.

Aloituksen on kyllä pakko olla provo?

 

[???????]

Tänään olen pessyt kolme koneellista pyykkiä, tiskannut kasan tiskeistä ja lajitellut meidän sukat.

Noitten hommien tekemiseen ei saa kulumaan puolta tuntia kauempaa vaikka kuinka viivyttelisi (toki pyykkien pyöriminen koneessa kestää).

Tätä ihmettelen "tiskannut osan tiskeistä"... miksi vain osan???
Pitääkö nekin jakaa puoliksi?

Ja taisi olla myös teksti: iltaisin teen asunnon "raivausta"? Kuka siellä joka päivä päiväsaikaan saa sen raivauskuntoon vai ettekö ole töissä ja heilutte asuntoa sotkien koko päivän edestakaisin ja illalla sitten raivataan? Käsittämätöntä jotenkin.

 

[???????]

Noitten hommien tekemiseen ei saa kulumaan puolta tuntia kauempaa vaikka kuinka viivyttelisi (toki pyykkien pyöriminen koneessa kestää).

Tätä ihmettelen "tiskannut osan tiskeistä"... miksi vain osan???
Pitääkö nekin jakaa puoliksi?

Ja taisi olla myös teksti: iltaisin teen asunnon "raivausta"? Kuka siellä joka päivä päiväsaikaan saa sen raivauskuntoon vai ettekö ole töissä ja heilutte asuntoa sotkien koko päivän edestakaisin ja illalla sitten raivataan? Käsittämätöntä jotenkin.

Sori, aloituksessa lukikin että "kasan tiskeistä" mutta ajatus oli kuitenkin sama, niitä jätettiin siis myös miehelle oma osansa.

 

[Nainen vm. -73]

Eihän tuommoista nyt ole missään. Hyvät naurut on saanu tästä ketjusta Kiitos siitä! Vaan kohta se kevätaurinko paistaa ja mieli virkenee. Toisaalta sitten kyllä näkyy kaikki paska ikkunoissa... Tsemppiä sisaret!

 

[oikeasti?]

Minä mielelläni kehun miestä kotitöistä ihan vaan siksi, että olen selvästi huomannut sen auttavan hänen innokkuuteensa tehdä kotitöitä. Mies tykkää, jos saa kehuja, suukkoja ja sitten illalla peiton allakin jotakin kivaa.... Meillä siivouspäivää myös juhlistetaan siten, että teen jotakin meidän lempiruokaa, jotta siivouspäivästä jää hyvä mieli.

Pointtihan oli se, että mies on aikuinen joten ei häntä pitäisi joutua kehumaan että saa tekemään jotain. Tai antaa seksiä että jotain tapahtuisi, ihan naurettavaa. Pitäisikö minunkin alkaa vaatia, että joka kerta kun siivoan niin miehen pitää viedä minut ulos syömään? Siis oikeasti, aikuisista kuitenkin kyse...

 

[looginen]

Ja taisi olla myös teksti: iltaisin teen asunnon "raivausta"?

Ap: "Olen meillä se, joka enimmäkseen… yritän aina iltaisin jotain pientä raivailuja suorittaa asunnossa. … Aloitin asunnon raivaamisen tavaroista, jotta voisi helpommin imuroida."

Käsittämätöntä jotenkin.

Mies esittää ajatuksen:
Ap: "Olin raivannut asunnon kun hän alkoi huomauttamaan, että vois varmaan ostaa toisen yöpöydän kun tuo toinen ei riitä."

Kuka siellä joka päivä päiväsaikaan saa sen raivauskuntoon vai ettekö ole töissä ja heilutte asuntoa sotkien koko päivän edestakaisin ja illalla sitten raivataan?

Nainen toteaa miehen ehdotuksen turhaksi:
Ap: "Sanoin että voin raivata siitä omia kamoja pois, niin saat sun kamoille tilaa, niin ei tartte ostaa toista yöpöytää. Ei hällä sellaista tavaraa kauheasti ole, jota yöpöydän laatikossa säilyttelisi edes mutta olin kuitenkin vallannut sen turhilla kamoillani joten ihan hyvä se oli siivotakin."

 

[bhk]

8. Jos tyyny tulee ulos tyynyliinasta, eikö sitä voi ulostulohetkellä laittaa vaan takaisin ja
kääntää sen taskun oikein?
Vie laittajalta aikaa tasan sekunnin tai kaksi. Miten siitä tulee noin ärsyttävä asia?

9. Miksi bhk kuuntelee ja tarkkailee miehensä siivoamista?

Toki kaiken voi halutessaan tehdä kahteen kertaan ja kulkea perässä korjailemassa. Käydä ripustamassa ne pyykitkin uusiksi. Ja pyyhkiä esim. pölyt kirjahyllystä toiseen kertaan kun mies kertoo pyyhkineensä sieltä täältä. ( Jotta kaikki hyllyt tulisi pyyhittyä pitäisi minun mennä rätin kanssa jälkikäteen ihmettelemään että mistähän se mies on pyyhkinyt ja mistä ei? Tosi kätevää?) Ja tehdessäni niitä samoja hommia mitä mies on jo tehnyt minun tulee laulaa hoosiannaa ja ylistystä kun herra on minua näin kovasti auttanut. Ja ilmeisesti jonkun mielestä koko siivouspäiväkin pitäisi saada pöksyni märiksi, vai oliko sillä väliä haluttaako itsellä kunhan palkka tulee maksetuksi?

Siis menenkö minä kaatamaan jäähdytinnestettä auton öljysäiliöön, loukkaannun jos joku yrittää selittää että voisi sinne jotain muuta mielummin kaataa ku se nyt vaan olisi parempi, ja vaadinko minä hurraahuutoja kuitenkin hyvästä yrityksestä näin tehdessäni? No en!!!

En varsinaisesti kuuntele ja tarkkaile, mutta en tainnut nyt tarpeeksi sittenkään korostaa että mieheni VAATII huomiota siivotessaan. Ja vaikka yritänkin aloittaa itäsiivestä silloin kun mies on salin puolella niin välillä tulee oltua kuuloetäisyydellä kun näitä yhteisiä viittäkymmentä neliötä yhdessä siivoilee. Voisihan sitä tietenkin siivouspäivänä todeta miehelle että "lähden leffaan, hoida homma." Eihän sitä tiedä jos se miehen motivaatio pompsahtaisi yhtäkkiä kattoon kun saa hoitaa kaiken yksin ilman apua eikä kukaan ole edes suitsuttamassa.

 

[ranghild]

Toki kaiken voi halutessaan tehdä kahteen kertaan ja kulkea perässä korjailemassa. Käydä ripustamassa ne pyykitkin uusiksi. Ja pyyhkiä esim. pölyt kirjahyllystä toiseen kertaan kun mies kertoo pyyhkineensä sieltä täältä. ( Jotta kaikki hyllyt tulisi pyyhittyä pitäisi minun mennä rätin kanssa jälkikäteen ihmettelemään että mistähän se mies on pyyhkinyt ja mistä ei? Tosi kätevää?) Ja tehdessäni niitä samoja hommia mitä mies on jo tehnyt minun tulee laulaa hoosiannaa ja ylistystä kun herra on minua näin kovasti auttanut. Ja ilmeisesti jonkun mielestä koko siivouspäiväkin pitäisi saada pöksyni märiksi, vai oliko sillä väliä haluttaako itsellä kunhan palkka tulee maksetuksi?

Siis menenkö minä kaatamaan jäähdytinnestettä auton öljysäiliöön, loukkaannun jos joku yrittää selittää että voisi sinne jotain muuta mielummin kaataa ku se nyt vaan olisi parempi, ja vaadinko minä hurraahuutoja kuitenkin hyvästä yrityksestä näin tehdessäni? No en!!!

En varsinaisesti kuuntele ja tarkkaile, mutta en tainnut nyt tarpeeksi sittenkään korostaa että mieheni VAATII huomiota siivotessaan. Ja vaikka yritänkin aloittaa itäsiivestä silloin kun mies on salin puolella niin välillä tulee oltua kuuloetäisyydellä kun näitä yhteisiä viittäkymmentä neliötä yhdessä siivoilee. Voisihan sitä tietenkin siivouspäivänä todeta miehelle että "lähden leffaan, hoida homma." Eihän sitä tiedä jos se miehen motivaatio pompsahtaisi yhtäkkiä kattoon kun saa hoitaa kaiken yksin ilman apua eikä kukaan ole edes suitsuttamassa.

Olipa mainiota tekstiä. Sopivasti sarkastinen minun makuuni. Ehkä se juuri auttaa, kun toinen pysyy itä- ja toinen länsisiivessä Siellä voi kumpikin laulaa omia ylistyslaulujaan toisilleen..

 

[hille2]

Mulle tulee ap:n miehestä mieleen tämä Pasilan Routalempi, joka jää ihmettelemään jotain kahvinkeittimen jännyyttä, kun muut yrittävät saada rikollisen kiinni.

 

[Koneet remmiin]

Menee vähän aiheen viereen, mutta tuntuu olevan aika yleistä monessa perheessä tuo tiskaaminen. Itse ymmärrän sillä käsin tiskausta. Onko astianpesukone vielä kovinkin harvinainen kapistus? Itselläni sellainen on ollut jo kohta 20 vuotta.

Samaa itsekin ihmettelin. Tiskaus on inhokkihommistani numero uno, ja imurointi hyvänä kakkosena. Onneksi kone hoitaa tiskit ja ihana mieheni imuroinnin. Elämä on laiffii!!

 

[meil]

siivooja kahdesti viikossa eli riittävästi.

 

[perus-Elli]

Pointtihan oli se, että mies on aikuinen joten ei häntä pitäisi joutua kehumaan että saa tekemään jotain. Tai antaa seksiä että jotain tapahtuisi, ihan naurettavaa. Pitäisikö minunkin alkaa vaatia, että joka kerta kun siivoan niin miehen pitää viedä minut ulos syömään? Siis oikeasti, aikuisista kuitenkin kyse...

Oma mieheni on elänyt lapsuutensa siivoushirmu-äidin valtakunnassa, jossa kukaan muu ei osannut mitään (isä + pojat), joten äiti teki kaiken pilkun tarkasti ja valitti väsymystään koko ajan marttyyrinä. Mies siis oppi jo lapsena, että siivous on kamalaa ja jos on mies, hän ei kerta kaikkiaan pysty tekemään kotitöitä. Mieheni aiemmat parisuhteet kaatuivat ainakin osittain juuri siivoamattomuuteen.

Kun aloimme seurustella, niin huomasin, että miehessä on tosi paljon hyvää: upeaa seksiä, sama huumorintaju, samat elämänarvot jne. En kai minä pelkän siivoamisen takia heitä hyvää miestä pois elämästäni. Päätin, että ainakin yritän saada hänet mukaan kotitöihin eli ns. kouluttaa hänet oikeille tavoille. Samalla tavalla kuin olin opettanut omia lapsiani tekemään kotitöitä, niin ihan samalla tavalla tein miehen kanssa eli näytin rauhallisesti, miten minä teen (mies sai tehdä samalla tavalla tai tehdä omalla tavallaan) mitäkin kotityötä, kehuin & kannustin. Siis pitkäjänteistä ja systemaattista toimintaa. Mies oppi siivouskammostaan pois.

Nykyään mies itsekin tykkää, että on siistiä ja hän on oppinut, että kotityöt eivät ole mitään kvanttifysiikkaa, vaan aika yksinkertaista juttua.

Tosin kukaan ei ole tässä sanonut sitä, että kyllähän naisellakin voi olla kotitöitä, joita hän inhoaa, joten miksipä ei miehelläkin saisi olla sellaisia inhokkeja. Itse en pidä silittämisestä, joten en esimerkiksi osta sellaisia vaatteita, joita pitää silittää. Mies taas inhoaa wc-pöntön pesua, joten minä teen sen. Kumpikaan meistä ei rakasta pölyjen pyyhkimistä, joten sitä yritetään tehdä vuorotellen (myönnän, että se taitaa olla enemmän minun hommaani käytännössä).

Monia asioita voi myös tehdä toisella tavalla. Jos hammastahnatuubin puristaminen väärästä päästä ärsyttää, niin kumpikin voi ostaa oman hammastahnansa. Jos rahaa riittää, niin ehdottomasti kannattaa ostaa asunto, jossa on kaksi erillistä wc:tä, joista toinen on miehen ja toinen naisen siivoamisvastuulla. Samoin esim. USA:ssa kaksi käsienpesuallasta on arkipäivää, jolloin ei tarvitse tapella partakarvoista, kun kummallakin on oma altaansa. Siivouspalveluitakin saa kohtuuhintaan, koska niistä saa verovähennysoikeuden.

 

[höpö höpö]

Toki kaiken voi halutessaan tehdä kahteen kertaan ja kulkea perässä korjailemassa. Käydä ripustamassa ne pyykitkin uusiksi. Ja pyyhkiä esim. pölyt kirjahyllystä toiseen kertaan kun mies kertoo pyyhkineensä sieltä täältä. ( Jotta kaikki hyllyt tulisi pyyhittyä pitäisi minun mennä rätin kanssa jälkikäteen ihmettelemään että mistähän se mies on pyyhkinyt ja mistä ei? Tosi kätevää?) Ja tehdessäni niitä samoja hommia mitä mies on jo tehnyt minun tulee laulaa hoosiannaa ja ylistystä kun herra on minua näin kovasti auttanut. Ja ilmeisesti jonkun mielestä koko siivouspäiväkin pitäisi saada pöksyni märiksi, vai oliko sillä väliä haluttaako itsellä kunhan palkka tulee maksetuksi?

No miksi ne asiat pitää tehdä kahteen kertaan? Jos hyllyjä kuitenkin säännöllisesti pyyhitään, eiköhän ne suht pölyttöminä pysy keskimäärin. Kahtesin teillä ei VOI olla niin paljon pyykkiä, että niiden ripustelu olisi jotenkin ylivoimaista. Jos laatu on sinulle ongelma, siirtykää siihen että kumpainenkin pesee omat vaatepyykkinsä ja ripustaa miten haluaa. Meillä tehdään niin.

En varsinaisesti kuuntele ja tarkkaile, mutta en tainnut nyt tarpeeksi sittenkään korostaa että mieheni VAATII huomiota siivotessaan. Ja vaikka yritänkin aloittaa itäsiivestä silloin kun mies on salin puolella niin välillä tulee oltua kuuloetäisyydellä kun näitä yhteisiä viittäkymmentä neliötä yhdessä siivoilee.

Juttujesi perusteella kylläkin vaikuttaa siltä, että lähinnä sinä vaadit huomiota ja todellakin tarkkailet aktiivisesti. Menet nokkimaan joka väliin kun mies yrittää, ja suututat hänet lopulta toiminnallasi. Minua ketuttaisi tosi paljon, jos joku laadunvalvoja kulkisi kaksi askelta jäljessä motkottamassa.

Voisihan sitä tietenkin siivouspäivänä todeta miehelle että "lähden leffaan, hoida homma." Eihän sitä tiedä jos se miehen motivaatio pompsahtaisi yhtäkkiä kattoon kun saa hoitaa kaiken yksin ilman apua eikä kukaan ole edes suitsuttamassa.

Suosittelen lämpimästi tätä. En kuitekaan sitä että kaikki hoidetaan yksin vaan kumpainenkin tekee leiviskänsä omassa rauhassaan. Meillä siivoukset tehdään vuoroviikoin, joten oivallista jos toinen lähtee leffaan eikä ole pyörimässä siinä jaloissa. Kun asioista sovitaan etukäteen ja tarkasti, ne hoituvat ilman riitelyä. Mitäpä jos tosiaan kokeilisit sitä että jaatte tehtävät ja sovitte deadlinen, etkä puutu asiaan sen jälkeen?

 

[bhk]

No miksi ne asiat pitää tehdä kahteen kertaan? Jos hyllyjä kuitenkin säännöllisesti pyyhitään, eiköhän ne suht pölyttöminä pysy keskimäärin. Kahtesin teillä ei VOI olla niin paljon pyykkiä, että niiden ripustelu olisi jotenkin ylivoimaista. Jos laatu on sinulle ongelma, siirtykää siihen että kumpainenkin pesee omat vaatepyykkinsä ja ripustaa miten haluaa. Meillä tehdään niin.



Juttujesi perusteella kylläkin vaikuttaa siltä, että lähinnä sinä vaadit huomiota ja todellakin tarkkailet aktiivisesti. Menet nokkimaan joka väliin kun mies yrittää, ja suututat hänet lopulta toiminnallasi. Minua ketuttaisi tosi paljon, jos joku laadunvalvoja kulkisi kaksi askelta jäljessä motkottamassa.



Suosittelen lämpimästi tätä. En kuitekaan sitä että kaikki hoidetaan yksin vaan kumpainenkin tekee leiviskänsä omassa rauhassaan. Meillä siivoukset tehdään vuoroviikoin, joten oivallista jos toinen lähtee leffaan eikä ole pyörimässä siinä jaloissa. Kun asioista sovitaan etukäteen ja tarkasti, ne hoituvat ilman riitelyä. Mitäpä jos tosiaan kokeilisit sitä että jaatte tehtävät ja sovitte deadlinen, etkä puutu asiaan sen jälkeen?

Höpöhöpö vaan itsellesi! :-D Tuossa joku sentään taisi ymmärtääkin että kirjoittelin vähän niinkuin kieli poskessa juttujani. Analyysisi minusta meni täysin pieleen.

Hyllyjä ei pyyhitä säännöllisesti eikä paljon muutakaan. Siksi olisikin kiva että ne kaikki hyllyt tulisi pyyhittyä kun kerran alkaa. Paksu pölykerros näkyy mustassa pinnassa ja koivuviilussa mutta ei niinkään pyökissä, tai ainakaan niin paksuksi se ei ole toistaiseksi päässyt. Jos pyökki näyttää harmaalta niin silloinhan se on helppoa päätellä mistä ei ole pyyhitty, siinä ei ole ongelmaa.

Pyykkikoneeseen mies ei koske. Palikkamallin pesuohjelmaohjeessa on samat symbolit kuin vaatteiden lapuissakin, mutta mies kokee kapineen jostain syystä käsittämättömäksi, tai näin esittää ainakin. Minun puolesta vaatteet saavat olla vaikka yhdessä kasassa nykyään kunhan eivät homehdu, mutta asuessamme pesutuvallisessa yhtiössä ahtaassa asunnossa oli hieman hankalaa kun kuivaushuoneesta pitää ne pyykit säädyllisen ajan kuluessa hakea poiskin ja hakiessa yksikään rätti ei ollut täysin kuiva.

Mikäs siinä osiossa nyt on niin vaikeata käsittää että olen jo useaan kertaan maininnut miehen jatkuvasta sotkun taivastelusta siivotessaan? Se nyt sitten tarkoittaakin sitä että se olenkin minä joka arvostelee? Jos joku arvostelee ylipäänsä niin kai se nyt kuulostaa enemmän siltä että mies arvostelee vaikka ei itse tee asian eteen useinmiten yhtään mitään?

Juu menen kyllä sieltä länsisiivestä miehen luokse kun mutinaa alkaa kuulua, sillä oletuksella että hänellä on ehkä jotain asiaakin jota en toiseen päähän kartanoamme ihan kuullut. Enkä noki, vaikka ei sillä sitten asiaa ollutkaan, muuta kuin sitä samaa. Ihan rauhassa on saanut konttailla imurinsa kanssa, toki olen peräti kerran pari maininnut että hommaan olisi kätevämpikin tyyli olemassa. Ihmetyttää vain jos A) miestä ei saa neuvoa vaikka se ei jotain hommaa selvästikään hallitse B) suitsutetaan sitä valtavaa urakkaa mikä on tehty, ja kyllähän se toki urakka onkin kun tehdään kaikki niin vaikeasti? Siis jos vaikka minä menisin sahaamaan terassinlautoja käsisahalla määrämittaan jokaisen palikan erikseen mittaamalla, ja huokailisin sitten kun oli ihan jumalaton homma, vaadin kunniakirjan? Niin mulle ei saisi tulla huomauttelemaan että olis tuossa vieressä tuo pöytäsirkkelikin? Ja tottakai minäkin pitäisin lautojen sahausta melkoisena urakkana jos sitä säännöllisesti pitäisi tehdä enkä suostuisi ikinä koskemaan siihen sirkkeliin, varmasti puhti loppuisi hyvin äkkiä eikä enää huvittaisi. (Koska toinen selviytyy siitä paljon helpommin sillä sirkkelillä)

Usko huviksesi, kukaan ei siivouspäivänä meillä varsinaisesti suutu, ainoastaan minä ärähdän kuunneltuani tunnin miehen paasausta. Ja se siitä. Sen verran paksukalloinen mies kuitenkin on että tuskinpa yhdestä ärähdyksestä traumaa saa. Anoppikin on ihan normaali, poikansa on vaan laiska. Siivouspäivä meillä on useinmiten silloin kun on vieraita tulossa ja siinä nyt on silloin senverran kaikenlaista puuhaa muutenkin että ei se nyt oikein käy että toinen lähtisi jonnekin vetelemään lonkaa siinä vaiheessa....

 

[joopa]

Tosiasia on, että pinta-alaa on kämpässänne n. 50 neliötä ja kaksi aikuista ihmistä asuu siellä. Jos kotihommiin saatte kulutettua yli 2 tuntia/viikko (lukuun ottamatta ruoan laittoa) niin teillä on väärät välineet ja liikaa aikaa menee tuohon toisen kyttäämiseen.

Tekis mieli sanoa, että hanki hyvä ihminen elämä.... niin pienet on murheet että kateeksi käy.

Tuntuu, että nyt vaan haluat sitä suitsutusta mieheltä (siis SINÄ nimenomaan) ja marttyyrin kruunun päähäsi ja kiitosta miten kamalasti olet rehkinyt kun olet kolme kokonaista koneellista pessyt pyykkiä )

 

[kyssäri]

hyvä kun vastasitte.
Halusin näet selvennystä siihen, miksi joku ihminen huomauttelee toiselle koko ajan jostain.

Saamani vastaukset vahvistavat käsitystäni siitä, että joillakin ihmisillä on vaan tapana kontrolloida läheisiään, käyttää valtaa ja vahva pyrkimys saada toinen toimimaan haluamallaan tavalla. Näköjään niin kotona kuin työpaikallakin.

Uskon, että te huomauttelette miehellenne myös hänen ulkonäöstään, sanotte mitä hänen pitää laittaa päälle kun menette ulos/sukuloimaan jne. Sanotte ulkomailla liikkuessanne minne päin mennään, mitä nähtävyyksiä katsotaan ja sisustatte kotinne oman mielenne mukaan.
Kohtelette miestänne kuin pientä lasta joka ei osaa mitään tehdä itse.

Toivon että olen väärässä, sillä ettehän te tuollaisia voi olla.

Taustatietona..
minulla oli huomauttelija työkaverina ja täytyy tunnustaa, että työpäivät olivat lopulta yhtä helvettiä. Ihan sama mikä työtehtävä oli käsillä, hän oli neuvomassa,
"älä tee noin vaan näin, miks sä teet noin, mikset sä voi tehdä tätä.."
Vielä kahden vuoden jälkeenkin sama laulu joka ikinen päivä.

Hän kommentoi myös minun vaatteitani ja ulkonäköäni päivittäin.
Tyyliin.. poninhäntä ei sovi sun kasvonpiirteisiin, noi punaiset kengät ovat hutsahtavat (7,5 cm korko), buutsit ovat rumat (tavalliset sirot naisten buutsit), toi huulipuna ei sovi sinulle (sopii kyllä oikeasti), sulle on tullut näppyjä naamaan, johtuu siitä kun syöt tota fetajuustoa (johtui e-pillereistä), jne. Aina joitain ilkeämielistä huomautettavaa.
Olen hoikka, 165 cm pitkä, perusnätti, farkkuihin pukeutuva, ihan tavallinen nainen, ikää oli silloin 23v.

On tosi masentavaa ja raskasta kun toinen huomauttaa kaikesta kaiken aikaa.
Sitä kokee itsensä tosi huonoksi ja epäonnistuneeksi. Se masentaa ja vetää hiljaiseksi.
Väkisinkin alkaa miettimään teenkö minä todella jokaisen asian väärin, osaanko minä yleensäkään tehdä mitään oikein, miksi minä ja työni ei kelpaa. Vetäydyin kuoreeni kuin simpukka.

Vajaan vuoden sitä kuuntelin, sitten sanoin itseni irti, vaikkei ollut uutta työpaikkaa.

Irtisanoutuessani työnantajani oli todella pahoillaan eikä millään olisi päästänyt pois. Tosiasiallista lähdön syytä en kertonut. Mutta viikkoakaan en olisi työkaveriani enää kestänyt.

Sain uuden työpaikan edellisen työnantajani asiakasyrityksestä. Kuultuaan lähdöstäni, olivat kaivaneet puhelinnumeroni ja pyysivät töihin. Sanoivat, että olin todella ystävällinen ja asiallinen ja kaikki hommat, vaikeatkin, olivat hoituneet minun tekemänäni erittäin hyvin. En ollut uskoa korviani että joku kiittää näin. Emmekä olleet koskaan nähneet tämän kaverin kanssa, puhuneet vain puhelimessa.

Aloitin seuraavana maanantaina pari vuotta sitten ja olen viihtynyt tosi hyvin.
Minuun on luotettu alusta saakka. Näytettiin vaan työt ja sen jälkeen olen saanut tehdä omalla tavallani. Olen ahkera, hyvä työssäni, vastuualueeni ovat kasvaneet tasaisesti koko ajan.
Kertaakaan ei kukaan ole arvostellut, päinvastoin on kannustettu ja tuettu myös jatko-opinnoissani todella upeasti. Kiitos ihanille työkavereilleni siitä.

Itseluottamukseni on kasvanut kohisten.
Palkkani on nyt jo lähes kaksinkertainen edelliseen duuniin verrattuna.
Kun valmistun toukokuussa, siirryn taas hieman vastuullisempiin tehtäviin.