Hyvä mies, kai...

[Pandora_80]

Hei! Tämä on ensimmäinen viesti tälle foorumille, mutta asiaa on sitäkin enemmän.

Olen 30v nainen, ns. periaatteessa hyvässä avioliitossa. Tuntuu, että aika moni ulkopuolinen kadehtii minua ja pitää miestäni lähes tulkoon unelma-aviomiehenä. Periaatteessa hän onkin, mutta... Onko vika minussa vai miten on, siihen kyselen mielipiteitä.

Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, josta naimisissa 5. Lapsia on kaksi. 3v 8kk poika ja 1v 7kk poika. Mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin ihan ok, mutta jotenkin vaan on tullut mitta täyteen:

1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa, toki sekin on ok. Yleensä olettaa, että se on ok kun menee muksujen kanssa ulos ja minä siivoan. "Jätä loput sit mulle..." Joopa-joo

2) Jos teemme toisinpäin, niin hoitaa kyllä hommat, mutta kylläpä se kestää.

3) Ammatiltaan opettaja ja suorittanut lisäopintojakin. Työssään hyvä ja työpaikalla pidetty ihminen, mutta ei omaa mitään kunnianhimoa. Itse ajattelen, että hän voisi olla esim. hyvä rehtori, mutta ei itse halua tuohon suuntaan...

4) Seksi nyt on mitä on, joskus jopa hyvää. Lähinnä silloin kun hän on kännissä (joka on harvinaista nykyään). Liian kiltti noissa hommissa, paitsi joskus harvoin. Tämä nyt ei ole ongelma sinällään.

5) Rasittavaa pikkuflirttia heittää hiukkasenkin kauniimmille naisille, jopa meidän naapurissa vuokralla asuvalle "teinitytölle" (21-22v) opiskelija.

6) Kotona ei mikään huumorimies, mutta ootappas kun ollaan jossain isoissa juhlissa esim. häissä. Aina ollaan varsinaisia seuramiehiä ja hauskuutetaan muita, etenkin muita naisia. Olis hauskaa kun tosta huumorista näkis vielä jotain puolia kotonakin...

No tommosta noin alkuun. Eli hyvä mies periaatteessa, mutta joku mättää. Kyllä mä häntä rakastan, mutta miten sais noita tiettyjä vikoja korjattua. Eniten mättää ehkä tuo kunnianhimottomuus ja sitten se, että kotona olla vaisuja mutta muissa sosiaalisissa tilanteissa niin seuramiestä, että huh huh. Tulee varmaan muutakin mieleen jos keskustelua viriää...

 

[Runo sinulle]

Tuskin ehdin ees pikkasen hipasta,
sinun suloista Pandoran lipasta.
Niin alkoivat nännisi nöpöttää,
ja minulla puntissa jöpöttää...

 

[Ms Omenainen]

1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa, toki sekin on ok. Yleensä olettaa, että se on ok kun menee muksujen kanssa ulos ja minä siivoan.
- Minusta tämä on täysin normaalia miehen käytöstä. Miehillä on ne putkiaivot eli keskittyvät vain yhteen asiaan kerrallaan. Naiset tippaleipäaivoineen kykenevät tekemään yhtä aikaa paljon useampia asioita. Kun hyväksyt asian, ei tarvitse stressata siitä. Pitäkää siivouspäivä sitten yhdessä lasten kanssa, kun lapset vielä hieman kasvavat.

2) Jos teemme toisinpäin, niin hoitaa kyllä hommat, mutta kylläpä se kestää.
- Ei kaikki ole hyviä siivoamisessa ja kotitöissä. Itse esimerkiksi pyyhkäisen keittiötasot häthätää ja silloin tällöin otan tarkemmin. Meillä mies taas pesee, hinkkaa ja puunaa varmaankin vartin yhtä hemmetin keittiötasoa. Meistä kumpikin on omasta mielestään oikeassa tässä asiassa, että mikä on se ainoa oikea tapa tehdä tämäkin asia... Sopu löytyy, kun annat kummankin tehdä asiat omalla tavallaan. Muistutan aina itselleni, että on asioita, joissa ei vaan ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua.

3) Ammatiltaan opettaja ja suorittanut lisäopintojakin. Työssään hyvä ja työpaikalla pidetty ihminen, mutta ei omaa mitään kunnianhimoa. Itse ajattelen, että hän voisi olla esim. hyvä rehtori, mutta ei itse halua tuohon suuntaan...
- Hoida sinä oma työsi ja anna hänen hoitaa oma työnsä. Rehtorin tehtävään kuuluu esimiestyöskentelyä, paljon paperityötä, kokouksia, lukujärjestysten laadintaa jne. Ehkä miestäsi ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Ehkä hän on mieluummin niiden lasten/nuorten kanssa. Olen varma, että jos sinun miehesi yrittäisi tuputtaa sinua toiselle alalle, johon sinä hänen mielestä sopisit, niin sinä suuttuisit oikein kunnolla. Kuitenkin teet sitä samaa hänelle.

4) Seksi nyt on mitä on, joskus jopa hyvää. Lähinnä silloin kun hän on kännissä (joka on harvinaista nykyään). Liian kiltti noissa hommissa, paitsi joskus harvoin. Tämä nyt ei ole ongelma sinällään.
- Seksi on kahden kauppa ja siitä voi myös puhua. Voit myös itse tehdä aloitteita ja kertoa kehollasi, mistä pidät. Hyvä tapa on antaa palautetta sanallisesti tai esim. äännähtelyillä. Tyhmempikin mies tajuaa, että jos olet normaalisti äänetön ja kovempikouraisella käsittelyllä voihkit nautinnosta, että tämä on nyt sitä, mitä haluat. Tosin edelleenkin jos mies pitää hellästä ja rauhallisesta, niin eikö parasta ole monipuolisuus eli molemmille jotakin.

5) Rasittavaa pikkuflirttia heittää hiukkasenkin kauniimmille naisille, jopa meidän naapurissa vuokralla asuvalle "teinitytölle" (21-22v) opiskelija.
- Tämä voi kyllä olla tosi ärsyttävää. Toisaalta tiedän työpaikallani vanhempia puumanaisia, jotka heittävät samanlaista läppää nuorille miehille. Molemmat ovat ärsyttäviä!

6) Kotona ei mikään huumorimies, mutta ootappas kun ollaan jossain isoissa juhlissa esim. häissä. Aina ollaan varsinaisia seuramiehiä ja hauskuutetaan muita, etenkin muita naisia. Olis hauskaa kun tosta huumorista näkis vielä jotain puolia kotonakin...
- Ehkä se on rooli, että haluaa saada ihmiset nauramaan. Todennäköisesti hän myös koulussa vetää jonkinlaista hauskan opettajan roolia. Silloin kotona on pakko saada rentoutua ja olla oma itsensä. Olen itse aika vaitelias, mutta töissä on pakko olla esillä. Kotona en sitten yhtään jaksakaan pitää yhteyttä kavereihin ja mennä minnekään.


Minusta tuntuu, että et hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on. Entä jos hän alkaisi ruotimaan sinun ärsyttäviä puoliasi? Meissä jokaisessa on niitä ärsyttäviä puolia ja jos tarpeeksi tonkii, niin jokaisesta siis ihan jokaisesta löytyy naurettavia piirteitä. Minusta ainoa keino on se, että käännä katseesi pois ja jätä huomioimatta ärsyttävät asiat. Niihin ei pidä takertua. Pitkään yhdessä olleet parit sanovatkin, että tärkeintä on antaa toisen olla oma itsensä ja että on huono muisti ja läpi sormien katsominen. Se tarkoittaa, että ei pidä takertua pikkuasioihin, vaan unohdetaan ne viat puolisossa, annetaan anteeksi ja mennään vaan eteenpäin elämässä.

Uskon, että sinulla on ihan oikeasti todella hyvä mies, eikä elämäsi missään tapauksessa parane vaihtamalla toiseen. Osittain tämä tyytymättömyytesi voi johtua raskaasta elämäntilanteesta. Pienet lapset, uhmaikää, univelkaa jne ovat aina kriisi parisuhteelle. Se on raskasta myös miehelle. Ole armollisempi itsellesi ja miehellesi. Keskity oleelliseen (lasten ja parisuhteen hoitoon), jolloin ne muut asiat kyllä hoituvat itsestään.

 

[Tessa2]

^hyvin kirjoitettu. Arvelen kanssa, että menee metsään, jos paljon on odotuksia miehelle. Ehkä alkuperäinen on niin sidottu nyt tuohon elämäntilanteeseen, että katse kääntyy aina mieheen kaikissa odotuksissa. Panosta omaan jaksamiseen mutta mielestäni siinä asiassa ei aina sälyttää kaikkia odotuksia miehelle.

 

[Psykaakka]

Viesti vaikuttaa provolta, mutta vastaanpa kuitenkin.

1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa

Niin sen kuuluukin olla. Mikään ei ole lapsille tärkeämpää kuin vanhempien täydellinen läsnäolo. Opettele itsekin olemaan lastesi kanssa. Tällä hetkellä olet huono äiti. Vanhemmuus ei ole sitä, että siivoaminen tai työt tulevat ennen lapsia tai lasten sivussa. Koti saa olla sotkuinen ja töistä saa tulla potkut, mutta lapsille on riitettävä aikaa lähes rajattomasti. Se on ainoa keino vaikuttaa todennäköisyyteen, että lapsista kasvaa vahvaitsetuntoisia ja empaattisia.

3) Ammatiltaan opettaja ja suorittanut lisäopintojakin. Työssään hyvä ja työpaikalla pidetty ihminen, mutta ei omaa mitään kunnianhimoa.

Kunnianhimoa on niin monenlaista. Joku tahtoo rahaisan uran ja valtaa, mutta toinen kasvaa ihmisenä, auttaa muita tai oppia kohtuutta. Sitä paitsi on nykymaailmassa on usein suoranaista typeryyttä edes tavoitella uraa. Paljon se ottaa mutta vähän antaa. Raha on kehno korvike henkisen hyvinvoinnin laskusta tai vapaa-ajan menetyksestä.

 

[Raipe]

mutta... Onko vika minussa vai miten on, siihen kyselen mielipiteitä.

Siinähän se tulikin.

 

[Kokemus-K]

1) Lasten kanssa hän kyllä on, mutta ei kykene samanaikaisesti tekemään mitään hyödyllistä. Vain leikkimään heidän kanssa, toki sekin on ok. Yleensä olettaa, että se on ok kun menee muksujen kanssa ulos ja minä siivoan. "Jätä loput sit mulle..." Joopa-joo

Juuri noin lasten kanssa pitääkin olla! Aivan liian moni vanhempi, varsinkin äiti, hoitaa miljoonaa asiaa samalla kun "on lasten kanssa". Sitten he ynähtelevät: "joo", "hienoa, jatka vain", "ihan kohta, teen vain tämän ensin" yms. Ei se ole lasten kanssa olemista, se on lasten silmälläpitoa samalla kun tehdään kotitöitä. Lapsi kyllä vaistoaa milloin aikuinen on oikeasti mukana, ja ne ovat lapselle niitä lapsuuden parhaita hetkiä.

Ja kyllä minä ymmärrän että ne kotityöt on hoidettava, mutta on itsensä pettämistä kuvitella että lapselle on hienoa vain kun äiti tyhjentää tiskikonetta siinä vieressä ja ajattelee samalla kauppalistaa kun lapsella olisi paljon kerrottavaa ja sanottavaa.

Joten ole ylpeä että sinulla on mies joka osaa todella olla läsnä lapsillenne. Se on arvokkainta jota voitte lapsille antaa. Heistä kukaan ei muista aikuisena, oliko teillä jonain päivänä vähän sotkuisempaa tai pölyisempää mutta he muistavat varmasti hyvät hetket vanhempien kanssa.

 

[Kokemus-K]

Edelliseen viestiin vielä lisäisin yleisesti, että on vaarallista suhteelle kun alkaa tietoisesti listaamaan ja ajattelemaan toisen huonoja ominaisuuksia. Kaikissa meissä niitä on, osa suurempia, osa pienempiä. Jos haluaa olla onnellinen liitossaan, kannattaa ihan suosiolla unohtaa kaikki ajatukset toisen muuttamisesta. Hän muuttuu jos sitä haluaa ja siihen pystyy, mutta ei vain koska sinä sitä haluat. Mutta tuo huonojen puolien listaaminen ja muutoksen ajatteleminen myrkyttää kyllä hyvin nopeasti sen hyvän tunteen joka on liitossa tärkeää. Toista pitää rakastaa kaikkine puutteineen vaikka se ei aina olisikaan helppoa. Onhan oikeastaan paljon hienompaa rakastaa epätäydellistä ihmistä, täydellistä nyt rakastaisi kuka vaan...

Jos haluat jotain tehdä, muuta itseäsi. Ole aktiivisempi seksissä, ole itse aktiivisemmin lasten kanssa ja siedä miehesi erilaista tapaa tehdä kotitöitä. Etene itse urallasi niin pitkälle kuin pääset mutta anna toisen olla oma itsensä. Ole itse seurallinen kodin ulkopuolella ja nauti jos miehesi on siellä suosittu. Hymähtele hänen tavalleen flirttailla ja tee selväksi että olet hän on sinun omasi, ei kenenkään muun!

 

[Pandora_80]

Oikein hyviä pointteja tuli näissä vastauksissa. Jos nyt ei lasketa tuota hiukkasen ohi menevää runoa, noh ilahdutti sekin omalla tavallaan.

Tiedän varsin hyvin, että mulla on hyvä mies. Näen ympärilläni kaikennäköisiä miesystäviä ja aviomiehiä. Mutta ei se, että monella muulla on pateettinen miesystävä/aviomies tarkoita sitä, etteikö itsellä pitäisi olla vaatimustaso suhteellisen korkea. Cause I'm worth IT !

Mutta että minä olisin huono äiti, sellaista syytöstä en kyllä sulata. Kotityöt on vaan pakko hoitaa. Ja kyllä se mun mies usein surffaa vaan netissä kun muksut haluis leikkiä. Itse ei mulla ole nettisurffailuun aikaa kotona juuri lainkaan, nyt olen töissä. Lisäksi mulla on paljon enempi tunteja, koska olen melko vastuullisessa asemassa toimihenkilönä keskisuuressa yrityksessä. Se vaan on niin, että yksityisellä puolella työpaineet on paljon kovemmat kuin julkisella puolella. Opettajalla tunteja ei hirveesti ole, vaikka toki kotonakin pitää tehdä kokeiden korjausta sun muuta.

Nooh meni vähän sekavaksi, pääpointtini on se, että minä olen tottunut vaatimaan laatua aina kaikessa. Joten vaadin sitä sitten mieheltänikin. Ja ajattelen myös, että aina vois vähän parantaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi muuttua toiseksi ihmiseksi. Nytkin voisin sanoa 10 asiaa joissa pikkuparannus riittäisi ja se olis ok, pääosin nuo mitä luettelinkin ja ehkä jotain muuta.

Se jäi mainitsematta, että ukkoni ei enää harrasta edes oikeestaan mitään. Joskus käy pelaamassa futista kaveriporukalla, mutta sekin on yleensä semmosta, että siihen liittyy sitten saunoittelu ja kaljoittelu. Tuohon en oo puuttunut, koska ei toi mun mieheni dokaus oo ylimitoitettua. Kyllä se silti melkein aina vituttaa kun ukko ryömii viideltä aamulla himaan räkäkännissä ja on seuraavan päivän täysin poissa pelistä. Noin kävi viime kesänä kahdesti. Lisäksi kahdesti oli siitä väliltä. No, mieheni on kumminkin suostunut siihen, että loppuvuodelta on tuo touhu ohi. Juomiset on jääneet semmoseen tissutteluun kun meillä on ollut vieraita.

 

[Mummeli]

En jaksanut lukea muiden vastauksia ja omanikin vain lyhyesti.
Mies on malliesimerkki hyvästä miehestä joka kantaa vastuunsa. Kaikki eivät halua edetä urallaan, vaan ovat tyytyväisiä alaisina -ei pomoina. Tuo huumorintajuttomuus kotona viittaa siihen, että sinun naamastasi näkee että huumori menee kotona hukkaan.
Jatka samaa rataa ja pian huomaat, että mies ihastuu naiseen joka arvostaa häntä. Kaikki ihmiset kaipaavat arvostusta, hyväksyntää ja kehuja teoilleen ja ulkoiselle itselleenkin puolisolta, vaikka itsekin tietävät toimivansa oikein ja hyvin.

Katso peiliin ja hae omaan tyytymättömyyteesi syyt muualta kuin miehestä. Oletko esim. tympääntynyt kotona olemiseen (jos olet hoitovapaalla) ja haasteiden puuttumiseen?
Tehkää arjesta irtiotto. Menkää vaikkapa syyslomalla mökille ja otatte aikaa toisillenne. Patikoikaa, keskustelkaa ja huomioikaa toisenne miehenä ja naisena. Ottakaa lastenhoitaja mukaan jos ette raaski jättää pieniä hoitoon. Monissa mökeissä on aitta tai muu verasmökki, joten organisoimalla omaa tilaa ja rauhaa kyllä löytyy -jos on tahtoa.

 

[Mummeli]

Lisään luettuani uusimman viestisi. Ulkoistakaa kotityöt. Ihminen luulee olevansa työelämässä korvaamaton. Jos työ on tärkeää ja vie paljon aikaa ja energiaa, niin se aika joka jää yli, tulisi rauhoittaa perheelle.

 

[miesmiekkonen]

moro!

Mun on pakko kompata noita aikaisempia kommentoijia. Nyt yhtään sen paremmin tietämättä teidän tilannetta, musta kuulostaa siltä, että sä asetat miehellesi aika kovia vaatimuksia.

Ensinnäkin opettajan työ on raskasta ja hyvin intensiivistä. Ok, hän tekee vähemmän tunteja kuin sinä, mutta hän on koko ajan 20-30 oppilaan ympäröimä ja se työ vaatii suurta keskittymistä. Myös välitunneilla tai ruokatunnilla joutuu hoitamaan oppilaiden asioita, valvomaan ruokailua tai välituntia tai selvittämään kiusaamista. Kyllä sinä nämä tiedät.

Toiseksi ihminen (nyt mies) muuttuu kun tulee lapsia ja elämä kotona muuttuu. Sinäkin olet varmasti eri ihminen kuin olit teidän suhteen alussa ennen lapsia. Aina ei voi olla hauskaa jos lapset vaativat huomiota, vaimo nalkuttaa tekemättömistä töistä ja työasiat painaa mielessä. Nalkuttaminen ei ole pakosti sitä, että sinä kiukuttelet miehellesi - hän on varmasti huomannut, että sinä vaadit häntä jatkuvasti tekemään asioita, joita hän ei haluaisi tehdä.

Jos sinua ahdistaa kotityöt, niin tee asialle jotain. Hankkikaa siivous kerran viikossa / joka toinen viikkoa. Tai sopikaa, että koko perhe siivoaa yhdessä kerran viikossa ja sen jälkeen vanhemmat huolehtivat vaikka vuoroviikoin kodin siisteydestä.

Kaikki ihmiset eivät halua esimiesasemaan. Opettajilla varsinkin on aika vähän vaihtoehtoja edetä uralla. Valittavana on todella vaativat rehtorin tehtävät tai uuden alan opiskelu. Ehkä miehesi on tyytyväinen nykyiseen työhönsä ja haluaa tehdän sen hyvin.

Silloin tällöin ulkona kavereiden kanssa käyminen on ihan normaalia ja humaltuminen kaksi kertaa kesässä ihan tavallista. Mitä luulet hänen puhuvan noissa tilaisuuksissa kavereilleen. Voisin veikata, että hän tilittää kotioloista...

Mutta. Te pääsette tästä yhdessä eteenpäin. Mutta vain yhdessä eli sinunkin on tulvata vastaan.

 

[toinen mies]

Minustakin kuulostaa siltä että olet aika vaativa, mutta toisaalta ymmärrän myös sitä mikä sinua ärsyttää. Tilanne kuulostaa aika vakavalta sen perusteella millä sävyllä puhut. Herää kysymys miksi menitte naimisiin, miksi ihastuit, rakastuitko, mikä hänessä sai sinun sukkasi pyörimään jalassa? Kun sanot että olet tottunut vaatimaan laatua, niin oliko hänessä ja teidän elämässänne ennen sitä laatua mitä tarkoitat? vai oletko nyt vasta herännyt sen puuttumiseen?

En halua maalata pirua seinälle mutta tämä kuulostaa vähän kyllä siltä että olette erkanemassa aika pahasti toisistanne. Mieti oletko valmis siihen että ero tulee. Minusta kuulostaa siltä että olet jo ajatellut teitä eroamassa. Mitä enemmän negatiivisia piirteitä miettii ja hautoo, sitä suuremmiksi ne kasvavat, eikä niiden yli ole enää helppo päästä.

Siinä mitä kirjoitat et sano oikeastaan mitään siitä mistä miehesi pitää, mitä hän ajattelee ja mikä hänet saa hyrräämään. Flirttien perusteella voi arvata että positiivinen huomio on jotain mistä hän pitää - kukapa ei. Mutta varmaankin teidän suhteenne tulevaisuudelle olisi olennaista että löydät asioita hänestä joita ilman et halua elää, ja opit enemmän siitä mitä hän haluaa, ja pystyt näkemään ne asiat tukemisen arvoisina. Arvostelemalla en usko kenenkään miehen muuttuvan mutta jos arvostelemisen sijaan pystyt osoittamaan vilpittömän arvostuksesi ja kiinnostuksesi hänen intressejään ja tavoitteitaan kohtaan, ja niitä asioita kohtaan joissa hän on mielestäsi maailman paras mies, teillä voi olla mahdollisuus rakentaa uusi tulevaisuus. Naisella on lukemattomia keinoja saada rakastamansa mies päästään pyörälle, ja sillä tavalla mieheen voi parhaiten vaikuttaa - sillä ei saa välttämättä odottamiaan seurauksia, mutta mies alkaa kiinnittää huomiota naiseensa positiivisella tavalla ja haluaa ehkä yllättää tai tehdä itse jotain muutoksia. Nalkutus ja arvostelu tuskin koskaan vaikuttaa mihinkään muulla tavalla kuin työntää miehen etäälle, ja mies oppii odottamaan sen tuloa ja välttämään siihen johtavia olosuhteita.

Sitten jos et löydä niitä positiivisia lähtökohtia uuden tunnelman rakentamiselle, niin olette aika vaikeassa kuviossa jo.

 

[komppailen kanssa]

minä kun hommasin aikoinaan harrastuksen, johti se siihen että ex oli tyytymätön kun olin enemmän poissa kotoa...

Muutenkin tarinasta löytyy jotain samaa kuin mun kohdalla ja mummeli on oikeassa, että ukko saattaa jossain vaiheessa ihastua johonkuhun jolta saa positiivista huomiota. Sitten se vaikeaksi menee.

Minäkin siedin kotioloja aikani kunnes pistin poikki.

 

[Pandora_80]

Lisään luettuani uusimman viestisi. Ulkoistakaa kotityöt. Ihminen luulee olevansa työelämässä korvaamaton. Jos työ on tärkeää ja vie paljon aikaa ja energiaa, niin se aika joka jää yli, tulisi rauhoittaa perheelle.

Joskus olen tätä harkinnut, ainakin siivouspuolta. Mutta en jotenkin pidä ajatuksesta, että joku muu siivoaisi mun kodin. Jo kaikkien juttujen selittämiseen menis enempi aikaa kuin siivoukseen. Noissa firmoissa sitäpaitsi porukka vaihtuu niin tiuhaan tahtiin, että aina pitää selittää uusiksi. No ei tuo siivous ole ongelma, kyllä mä sen voin tehdä kunnolla kerran kuussa. Ja sitten muuten semmosta pienempää, en mä mikään siivousintoilija ole.

Vastaukset ovat olleet aika sellaisia mitä odotinkin, joskin paljon tullut sellaisiakin hyviä pointteja, joita en ole ajatellut. En mä mitään eroamassa ole todellakaan. Kyllä mä miestäni rakastan ja ehkä sitä hakee tällä tavalla vahvistusta sille, että hyvä mies kyseessä. Täytyy istua pöydän ääreen ja jutella, ehkäpä minussakin on muutama piirre mikä ärsyttää häntä. Yllättäen nalkutuksesta hän onkin useasti valittanut

Mitä tohon flirttiin vieraille naisille tulee... No ei kai se ole vakavaa, tosin joskus mietin, että jos hän heittää minun silmieni edessä/korvieni kuullessa sellaisia heittoja, niin mitäs sitten kun en ole kuulemassa. Tämmösiä hän on mm. heittänyt.

" Oho, mä en yleensä ees huomaa jos joku on käynyt kampaajalla, mutta täytyy sanoo, että toi tumma väri ja toi tyyli sopii sulle."

Oisittepä nähneet sen naapurin tytön hymyn... Nojoo, kaipa se naisen elämä on sitä että joutuu sietämään tämmöstä. Tommosia ne miehet nyt vaan on, minkäs sitä luonnolleen voi. Se vaan alitajunnassa pyörii vaikka mimmoset jutut kun kumminkin tietää mimmosia häntäheikkejä varattujenkin miesten keskuudessa on.

 

[vinkkiä]

Kokeilepa joskus lähestyä tilannetta niin, että pyydät mieheltäsi anteeksi jotain mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tyyliin "anteeksi kun aina nalkutan sinulle siivoamisesta". Yleensä parisuhteen ongelmissa on aina kaksi puolta ja keskustelu on helpompi avata niin, että kaivat ensin syitä itsestäsi ja avaat pelin miettimällä mitä voisit itse tehdä paremmin. Kun peli on saatu auki, niin ehkä miehesikin avautuu ja kertoo omista ajatuksistaan.

 

[Very old man]

Parahin Pandora, minusta nyt näyttää siltä että tämä mitä sanot haluksi tavoitella korkeaa laatua onkin huonon itsetunnon mukanaan tuoma kontrollihakuisuutta. Miten ihmessa voit sanoa, että et päästä vieraita siivoamaan sinun kotiasi. Kun sinun pitäisi sanoa ette päästä miehenne kanssa ketään siivoamaan teidän kotia. Siis vain sinun normisi (johon sinulla tietysti olisi yksineläjänä täysi oikeus) on se minimi, jolla voit mallintaa omaa elämääsi. Mitä piruja pelkäät, että kompromissit ja konsensus ei riitä PARISUHTEESSA. Myös tuo esimerkki flirtistä on jotenkin outo. Siis jos miehesi huomioi toisen naisen tukaa, on se jotenkin mielestäsi paheksuttavaa. Mulle toi on normaalia kohteliaisuuta. Eikö itsetuntosi kestä sitä, että miehesi huomioi muita ihmisia. Mutta jos on ehdottoman tärkeää, että 'kynien tulee olla penaalissa pituusjärjestyksessä', en ihmettele, että miehesi huomio suuntautuu joko lapsiinne tai muihin ihmisiin, sinun järjestetyn mallin sijaan. Niin minäkin tekisin.

 

[Katkero-70]

Nooh meni vähän sekavaksi, pääpointtini on se, että minä olen tottunut vaatimaan laatua aina kaikessa. Joten vaadin sitä sitten mieheltänikin. Ja ajattelen myös, että aina vois vähän parantaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi muuttua toiseksi ihmiseksi. Nytkin voisin sanoa 10 asiaa joissa pikkuparannus riittäisi ja se olis ok, pääosin nuo mitä luettelinkin ja ehkä jotain muuta.

Tuo vain ei yksinkertaisesti toimi parisuhteessa! Ei siinä "vaadita laatua" vaan ollaan oikean, ajattelevan ja tuntevan ihmisen kanssa. Ihan samanlaisen kuin sinä itsekin. Sinulla ei ole mikään erikoinen oikeus vaatia tai edellyttää jotain joka sitten on sinun rakkautesi tai arvostuksesi ehto. Tai että jokin tietty määrä parannuksia olisi ok ja sitten olisit onnellinen ja voisit kunnioittaa miestäsi.
Rakkaudelle ei aseteta ehtoja. Voit esittää ajatuksiasi ja tuntemuksiasi miehellesi ja hän sitten toivottavasti reagoi niihin niinkuin parhaaksi näkee. Mutta se ei saa olla mikään kynnys.

Ja tämä ei tarkoita sitä että ei saisi olla mitään kriteerejä. Toki pitää olla peruskunnollinen ja sellainen ihminen jonka kanssa yleensäkin voi elää ja olla perheenä ja puolisona. Mutta niitä pieniä häiritseviä asioita tulee eteen aina ja loputtomasti. Aina voi ajatella että kun vielä tuon korjaisi niin sitten... Mutta ei se niin mene, valitettavasti. Silloin et voi koskaan arvostaa miestäsi sellaisena ihmisenä kuin hän oikeasti on.

Tunnistan sinun ajatuksesi kovin hyvin omasta parisuhteestani. Minullakin on vaimo joka jatkuvasti haluaisi muuttaa minussa sitä tai tätä. Ja voin sanoa että lähtötasokaan ei ole ollut kovin matala. Teen kotona todella paljon kotitöitä, olen lasten kanssa, puhun ja pussaan, en ryyppää yms. Mutta silti minun on hankala koskaan kokea oikesti että hän rakastaisi tai arvostaisi minua koska koko ajan on kuitenkin joku pikku asia huonosti ja jotain pitäisi muuttaa. Tämä on vaikuttanut todella paljon suhteeseemme ja alkujaan todella harmoninen ja hyvä liitto on muuttunut paljon kylmemmäksi ja etäisemmäksi. Eikä minunkaan enää tee mieli sanoa mitään kaunista vaimolleni kun en itsekään niitä kehuja koskaan saa. Mutta vaatiihan hän vain "laatua"...
Joten mieti nyt aika tarkaan mitä suhteeltasi haluat ja mihin suuntaan sitä viet vaatimuksillasi. Eikö teidän pitäisi löytää sellainen elämä jossa kumpikin pystyisi elämään mahdollisimman paljon sellaisena kuin on, eikä sellaisena kuin toinen tahtoo?

 

[Pandora_80]

Hei taas!

No paljon hyviä vastauksia tullut ja kaipa sitä itsessä sitten enempi on tuota vikaa. Tekisi mieli vastata melkein joka viestiin erikseen, mutta eipä ole energiaa siihen. Tuli hiukan ehkä provosoivalla sävyllä laitettettua tuota tekstiä. Kun luin sitä itsekseni uudestaan, en ihmettele, jos joku saa minusta hiukan negatiivisen kuvan.

Voipi muuten olla, että mun arvostelukykyä on hiukan heikentänyt sekin, että mulla on vielä aika paljon sinkkukavereita. Noillahan nämä miesvaatimukset saattaa olla hiukkasen epärealistisella tasolla. Ja nimenomaan vaatimuksia...

Semmosta se on, minä yritän hiukan arvostaa miestäni enemmän. Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja kiitoksia hyvistä vastauksista...

 

[Ja sitten loppuruno]

Ei kannata turhaan kitistä,
parisuhde voi alkaa nitistä.

Suurin osa on elosta arkea,
vaik ois kumppani hieman karhea.

Oma ukko on lopulta parasta,
älä vieraissa käy, älä varasta....

 

[Veikkaan]

että Pandora on huomion kipeä. Elämäntilanteessa, jossa on paljon omia laatuvaatimuksia ja sosiaalisia statuspaineita (työ, ura, mallikas koti, perhe ja lapset) niin nainen eikä usein mieskään saa omalle itselleen tarpeellista myönteistä huomiota eikä kiitosta.

Arvomaailmaa ehkä kannattaisi tarkistaa. Millaista laatua haluaa? Jos elämän laatukriteerit ovat kuin markkinamiesten mainoksista, niin kuka huomioi tai kiittää. Työnantaja haluaa saada oman osansa ajankäytöstä (pois perheeltä, lapsilta tai ainakin puolisolta). Lisäansiot menevät tavallisesti verottajalle tai pankille. Siinä oravanpyörässä ei perhe voi hyvin. Huomion kipeydessään alkaa sitten jokainen reagoida tavallaan. Mies hakee flirttiä ja rentoutusta, lapset alkavat kiukutella ja laiminlyödä koulua, sotkevat kotona.

Pandora tyypillisenä vaimona nalkuttaa ja toruu, viihtyy enemmän työssä sinkkujen haavemaailmassa, kuin ahdistavaksi käyneessä kodissa. Sen jälkeen voikin kysyä, olisiko perheterapiasta jotain apua. Mistä oikein aloitettaisiin eheytäminen vai onko helpompi erota ja laittaa kaikki uuteen aloitukseen?

 

[no]

Ei missään tapauksessa saa erota, jos ongelman osanenkin löytyy peilistä. Se on tietysti hirvittävän vaikea hyväksyä, että jotakin on jäänyt saamatta tai kokematta, joskus historiassa, jonka vaatteita kannamme läpi elämän. Siis vaatteita, toivoa on, jos itse hyväksyy virheensä ja haluaa muuttua ihmisenä.

Pandorankin kompastuskivi on itsetunto ja lapsuudessa eletyt asiat jotka ovat luoneet epävarmuutta, joka taas on keinotekoisesti korjattavissa yrittämällä pitää kaikkea järjestyksessä, joka taas luo turvallisuutta. Niin yksinkertaista tämä kuitenkin on. Luota, luota, luota.

 

[Veikkaan]

En jaksanut lukea muiden vastauksia ja omanikin vain lyhyesti.
Mies on malliesimerkki hyvästä miehestä joka kantaa vastuunsa. Kaikki eivät halua edetä urallaan, vaan ovat tyytyväisiä alaisina -ei pomoina. Tuo huumorintajuttomuus kotona viittaa siihen, että sinun naamastasi näkee että huumori menee kotona hukkaan.
Jatka samaa rataa ja pian huomaat, että mies ihastuu naiseen joka arvostaa häntä. Kaikki ihmiset kaipaavat arvostusta, hyväksyntää ja kehuja teoilleen ja ulkoiselle itselleenkin puolisolta, vaikka itsekin tietävät toimivansa oikein ja hyvin.

Katso peiliin ja hae omaan tyytymättömyyteesi syyt muualta kuin miehestä. Oletko esim. tympääntynyt kotona olemiseen (jos olet hoitovapaalla) ja haasteiden puuttumiseen?
Tehkää arjesta irtiotto. Menkää vaikkapa syyslomalla mökille ja otatte aikaa toisillenne. Patikoikaa, keskustelkaa ja huomioikaa toisenne miehenä ja naisena. Ottakaa lastenhoitaja mukaan jos ette raaski jättää pieniä hoitoon. Monissa mökeissä on aitta tai muu verasmökki, joten organisoimalla omaa tilaa ja rauhaa kyllä löytyy -jos on tahtoa.

Ed. vastaukseeni vaikutti tämä Mummelin kirjoitus, jossa jätettiin koko vastuu tyytymättömyyden tunteistaan Pandoralle itselleen. Omia asenteita ja arvoja toki voi ja kannttaisikin tarkastella, mutta huomiota tarvitsee jokainen. Ei aina voi olla antavana osapuolena. Eikä aina itse saa vaikka antaa. Mutta miten mies voisi tämän ymmärtää, ja millaisilla vihjeillä sopii toive esittää, jotta saisi sitä kaipaamaansa huomiota?

 

[no]

Pandora tyypillisenä vaimona nalkuttaa ja toruu, viihtyy enemmän työssä sinkkujen haavemaailmassa, kuin ahdistavaksi käyneessä kodissa. Sen jälkeen voikin kysyä, olisiko perheterapiasta jotain apua. Mistä oikein aloitettaisiin eheytäminen vai onko helpompi erota ja laittaa kaikki uuteen aloitukseen?

tavallaan vastaat itse myöhemmin esittämääsi kysymykseen. Ilmapiiri ratkaisee paljon myös sitä saako huomiota. Miehille on vaikeaa ymmärtää, että naisen nalkutus on ihan normaalia ja elämä jatkuu, mutta kuitenkin, jos mies oppii ohittamaan nalkutuksen, niin voi jäädä jotakin tärkeää kuulemattakin. Eli kysymyksessä on myös kommunikaatio-ongelma.

 

[nalknalk]

Miehille on vaikeaa ymmärtää, että naisen nalkutus on ihan normaalia ja elämä jatkuu, mutta kuitenkin, jos mies oppii ohittamaan nalkutuksen, niin voi jäädä jotakin tärkeää kuulemattakin. Eli kysymyksessä on myös kommunikaatio-ongelma.

Kun googlaa hakusanalla "nalkutus" niin huomaa että sillä on myös hyödyllisiä vaikutuksia,mm tämä;
www.uusisuomi.fi.../43654-vaimon-nalkutus-toi-jattipotin