läheisyyden puute

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oomi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oomi

Vieras
No tossa otsikossa se juttu jo näkyy. Ollaan pariskunta, joitain vuosia tunnettu ja viimeisimmät asuttu yhdessä. Elellään sovussa ja tykätään aikas samanlaisista asioista. Mutta mua ahdistaa se, ettei mitään halailuja, pussailuja, taputuksia tms. ole. Ei ollut alussakaan. Alkoi vällyjen välistä tämä suhde. (No, tietty seksissä tulee taputeltua, mutta sekin on aika lailla input-output -hommaa nyt.)

Oon koittanut puhua. Mies ei välitä tai tunne tarvetta. Sanoi kerran, että mäkään en näy haleja tarvitsevan. En saanut sen syvempää vastausta, kun kysyin, mitä tarkoitti. (Kysyin siis, miltä mun oikein pitäisi näyttää?)

On vajaa olo. Yksinäinen. Väliin itken. Silloin mies luikkii pitkin pieliä.

Vaadinko mä nyt vaan liikaa? Voiko toista saada haluamaan sellaista, mikä ei sille tunnu tärkeältä? Ei tää asia sillä parane, että mies vaan mun mieliksi vastentahtoisesti jää viereen halattavaksi.
 
No tossa otsikossa se juttu jo näkyy. Ollaan pariskunta, joitain vuosia tunnettu ja viimeisimmät asuttu yhdessä. Elellään sovussa ja tykätään aikas samanlaisista asioista. Mutta mua ahdistaa se, ettei mitään halailuja, pussailuja, taputuksia tms. ole. Ei ollut alussakaan. Alkoi vällyjen välistä tämä suhde. (No, tietty seksissä tulee taputeltua, mutta sekin on aika lailla input-output -hommaa nyt.)

Oon koittanut puhua. Mies ei välitä tai tunne tarvetta. Sanoi kerran, että mäkään en näy haleja tarvitsevan. En saanut sen syvempää vastausta, kun kysyin, mitä tarkoitti. (Kysyin siis, miltä mun oikein pitäisi näyttää?)

On vajaa olo. Yksinäinen. Väliin itken. Silloin mies luikkii pitkin pieliä.

Vaadinko mä nyt vaan liikaa? Voiko toista saada haluamaan sellaista, mikä ei sille tunnu tärkeältä? Ei tää asia sillä parane, että mies vaan mun mieliksi vastentahtoisesti jää viereen halattavaksi.


Oma parisuhteeni kaatui aikoinaan läheisyyden ja kosketuksen puutteeseen. Seksi meillä sujui mainiosti, mutta mies ei koskaan halunnut halata, suukotella, koskettaa, pitää kädestä jne. ellei sitten jokin edellämainituista johtanut seksiin... pelkkä koskettelu oli hänestä selkeästi vastenmielistä; esim. kun yritin tulla suukottamaan, saattoi kääntää päänsä pois. Minäkin puhuin hellyydentarpeestani miehelle, mutta hän vastasi, että koskettelu sun muu kädestä pitely on "lapsellista ja vanhanaikaista" ja että jos sellaista kaipasin, sopisi etsiä uusi mies. Koin tuolloin, ettei mies välittänyt minusta kylliksi osoittaakseen hellyyttä.

Tunsin olevani parisuhteessa yksin. Itkeskelin pahaa oloani ja hellyydenkaipuutani. Itsekin mietin että vaadinko liikaa. Lopulta sitten koko parisuhde alkoi hajota muutenkin käsiin ja erosimme. Tuolloin mies olisi kyllä ollut valmis pitämään kiinni, koskettamaan ja halaamaan. :( Olin kuitenkin jo itse kylmennyt ja kyllästynyt.

Nyttemmin seurustelen lopulta sellaisen miehen kanssa, joka suukottelee päivittäin, tulee halaamaan kun olen laittamassa ruokaa, pitää kädestä kun istumme autossa, ottaa iltaisin televisiota katsellessa kainaloon... hänessäkin on tietysti huonot puolensa :D mutta tuo läheisyys ja hellyys korvaa paljon.

Mielestäni et vaadi liikaa. Uskon myös, ettei toista ihmistä voi saada haluamaan/tekemään sellaisia asioita, mitkä eivät hänestä itsestään tunnu hyvältä - tai jos hetkeksi saakin, niin tilanne palautuu ennemmin tai myöhemmin ennalleen. Ihmiset ovat erilaisia ja olisi hyvä jos itselle tärkeissä asioissa kumppanin mieltymykset natsaisivat. Yritä punnita parisuhteesi hyviä ja huonoja puolia. Läheisyyden puute on ilmeisesti huono, mutta onko hyviä puolia niin paljon että ne korvaisivat sen? Jos oletetaan että miehesi ei muutu, niin oletko valmis elämään hänen kanssaan koko loppuelämäsi vailla halauksia, suukkoja, koskettelua?
 
Viimeksi muokattu:
Tunnen tilanteen, voi että :( En ekassa viestissä kirjoittanut, että läheisyyden puute menee meilläkin esim. kädestä pitämiseen (käsi hikoaa -> ei siis tunnu hyvältä) ja siihen et jos menen halaamaan tai pussaamaan, niin mies on vaan passiivisena. Niin kuin joku eläin joka on jähmettyneenä (vastenmielisen?) kosketuksen alla. Ei tunnu itsestä hyvältä se. Niin kuin mussa olisi jokin tarttuva tauti.

On muitakin nyppiviä asioita suhteessa. Ne ei kyllä ole yhtä isoja kuin tämä. Silti ajattelen, et jaksaisin ne muut, jos se silti ottaisi viereen ja silittelisi... Ei nyppisi et mies katsoo jokikisen lätkä/futis/formula/mäkihyppykisan telkusta, jos se halaisi mun ohi mennessä. Ei ärsyttäis tupakointi (mä en polta), eikä se ettei se paljoa osallistu kotitöihin. Yhteenlaskettuna tuntuu, että oon yksin tässä paatissa. Itkettää, kun vaikka kaupassa tulee vastaan pariskunta käsikynkässä. Sängyssäkin nukutaan eri laidoilla. Jos hivuttaudun miehen puolelle, niin se väistää.

Kiva kuulla, että sulla on nyt toisenlainen mies! Tämä on mun ensimmäinen suhde, ja epäilen tosiaan omaa päätäni. Eikös sitä pitäis olla ihan tyytyväinen, kun mies ei ryyppää eikä hyppää vieraissa ja hoitaa työasiansa ihan asiallisesti? Eikä me edes riidellä. Mulla vaan on tämä yksinäisyys ja halipula.
 
Pahinta täs on se, että mulla on tunne, että olen "vääränlainen". Jos mulla olis joku (oikea ilme tai ele tai asento?), niin sillon mies halisi ja pitäisi hyvänä. Mut en kelpaa tällaisena kuin olen.

Olis kai pitänyt tajuta tämä heti siinä alussa, kun tutustuttiin. Ei niitä pussailuja ja haleja silloinkaan ollut, paitsi silloin kun päädyttiin sänkyyn. Ja seksin jälkeen mies ulos tupakalle, ei mitään jälkihaleja.
 
Äh, äskeinen siis sama oomi kuin aloituksessa, toi mopoilija sotki mun ajatukset.

Eroaminen hirvittää mut vielä enemmän hirvittää se, että tää jatkuisi tämmöisenä tulevat vuodet. Multa loppuu voimat. Oma oleminen on alkanu nyrjähtää, en mä ennen itkeskelly itsekseni.
 
v*n mopopoju, en mä täältä mitään seksiseuraa hae. Mee eri palstalle virittelee.

Mopo ja paikat on jo vireessä. Voin lähettää lukuisten tyytyväisten naisten todistuksia siitä kuinka tohtori MopoMiehen hoito on parantanut kaikki kivut ja säryt, niin henkiset kuin fyysisetkin.

Anna Olmi MopoMiehen viedä, et tule katumaan. Remember satisfaction 112% guaranteed.

P.s Voin aistia että käyt jo nyt kuumana muhun vaikka näyttelet viileetä. Odota kun tavataan naamakkain ja päästään hieromaan elimiä ei kun tuttavuutta...Laita nyt se emaili vaan, et tule katumaan!!
 
Viimeksi muokattu:
Just just.

Mikä siinä on, et jos miehelle sanoo, et kaipaa läheisyyttä, niin se uskoo, et puhutaan vaakamambosta?

No just just!

Haluan tosin korjata ettei mun kanssani puhuta mistään vihreästä mambasta tai mustasta mambo sambosta. Niitten kanssa ei tosiaan tuu ku vihaseks ja jää puute päälle kuten sinulla. Kokemusta on naisista jotka on tollasista kärsiny, mutta kaikki puutteet on parantunu. Ja tiedätkö miksi? Mulla on tarjolla aito suomalainen anakonda, se kuristaa sulta surut pois ja sitten ruikkaa vielä perään parantavat myrkyt..... Ja kuten sanottu satisfaction 113% guaranteed. Tohtori Mopo antaa takuun, rahat takasin jos et oo 113% tyytyväinen!!

emailii kehiin, et voi kun voittaa!
 
Viimeksi muokattu:
Voi jumalavita. Mä luulin kirjoittavani kohtuullisen tolkulliselle aikuisten ihmisten palstalle ja yksi ihan kirjoitustaitoinen ja asiallinen vastaus tulikin. Sitten tuli toi pikkupoju pelleilemään. En jaksa heittää läppää minkään lajin käärmeistä.

En käsitä, miksi pitäisi kestää noita pikkupoikia netissä huutelemassa. Montako miehen kirjoittamaa aloitusta ootte nähneet, missä olis joku kyllitäti tullut esittelemään sulojaan ja huutelemaan, että tuu poika puristelemaan tisuista, mieles tekee kumminkin?

Vittu että vituttaa miehet noin yleensä ja toi oma mies oikeen erityisesti. Jos ei mielessä oo kuin alapään reijät, niin sen tyydytyksen saa hommaamalla alan liikkeestä pari välinettä ja laittamalla vilmit pyörimään. Ei tarvii kuunnella kamalia akkoja, jotka vaatii jotain mahdottomia silityksiä ja hempeilyjä.
 
Just just.

Mikä siinä on, et jos miehelle sanoo, et kaipaa läheisyyttä, niin se uskoo, et puhutaan vaakamambosta?

Ootteko te kaikki yhtä aivottomia?
Jos kertoisin olevani mies ja sanoisin että kaipaan läheisyyttä, niin miten se ymmärrettäisiin?
Jos kertoisin itkeneeni vuoden lähes jokaisena päivänä kaivaten läheisyyttä, niin miten sen ymmärtäisi?
Jos kertoisin ymmärtäväni kuinka läheisyydenkaipuu koskee ja sanoisin olevani mies, niin...
 
Viimeksi muokattu:
Onko miehesi tottunut lapsuudenkodissaan läheisyyteen ja miten hänen vanhempansa kohtelevat toisiaan? Sillä niilläkin on vaikutuksensa tähän päivään, jos ei ole minkäänlaista lähellä olemisen oppia koskaan elämässään saanut.

En minäkään erityisesti pidä likellä olemisesta tarkoittamatta loukata toista mitenkään. Tunne ei synny toisesta tai olisi osoitus toisen arvottomuudesta elämässäni, vaan kaipaan omaa tilaani ja toisen läheisyys voi tuntua tärkeältä kun tietää hänen olevan muuten samaan aikaan kotona tai kävelevän vierelläni.

Mutta sitä vähän ihmettelen onko miehesi opetellut liiankin perusmiehen mallin, koska kotitöistä luistaminen, urheilun töllääminen ja tupakointi (sisälläkö?) tuntuvat vetävän häntä sen verran puoleensa, että niistä kertyy ihan yhtä lailla sinulle pahaa mieltä kuin läheisyyden puutteesta. Ettei vain olisi nyt miehelläsi aikuistumisen aika? Ja siihen sinä et voi mitenkään vaikuttaa, koska jotkut ihmiset tahtovat olla ikuisesti lapsia ja ajattelemattomia. Mieti jaksatko vetää perässäsi pikkupoikaa, jonka hyvinvoinnista vastaat joka päivä pitämällä kodin siistinä ja antamalla hihkua omissa oloissaan telkun ääressä.

Pelkosi eroa kohtaan kertoo myös karua kieltään sinusta, ettet ole valmis ottamaan omaa elämääsi haltuusi. Pelko estää sinuakin kasvamasta aikuiseksi ja siksi tahkoat miehesi kanssa samaa asiaa päivistä toisiin, koska et näe muita vaihtoehtoja kuin yhä uudelleen vaatia hellyyttä ja huomiota ja josta lopulta voi tulla niin rasittavaa toisellekin, että vähäisetkin yrityksenne paremmasta yhteiselosta kuivuvat ärtymyksen voimasta kasaan.

Ei sinun tarvitse erota, vaikka eroa ryhtyisitkin ajattelemaan ja pohtimaan. Sen voi ottaa niinkin, että kun otat ajatuksillesi tietyn suunnan saatat siinä matkalla tajuta jotakin olennaista, mikä auttaa sinua ja parisuhdettanne. Tällaisia tarinoita on paljon, mutta tärkeää on uskaltaa ajatella asiat eri tavoin kuin nyt.
 
tuu poika puristelemaan tisuista, mieles tekee kumminkin?

Voin mä puristellakin ja vähän silitellä niitä munkkeja jos mieles tekee. Voin myös silitellä haaroista ennen kuin aletaan rokkaamaan anakonda mamboa niin saat sitä hellyyttäkin. Trust me, mä luen sun syvimmätkin toiveet ja täytän sun jalkovälisi ei kun siis sun villeimmätkin halusi.

Lopeta pihtaaminen ja laita emaili kehiin, vastaan työpäivän jälkeen. Voidaan kuristella ja kutitella toisiamme vaikka jo tänä illalla. Laitetaan mun myrkkykäärme sihisemään sun myyränkolossa. Takaan että saat muuta mietittävää ja unohtuu se kusipäämies mielestä. Tästä päästäänkin mun takuuehtoihin, remember satisfaction 114% guaranteed or money back guarantee! Et voi kun voittaa!

P.s Jos oot läski niin sitten mä en oo kiinnostunu tai ainakin velotan tuplahinnan. Painoindeksi täytyy olla alle 22 jos aikoo päästä tohtori MopoMiehen klinikalle hoitoon!
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja ätim aa;10643776:
Onko miehesi tottunut lapsuudenkodissaan läheisyyteen ja miten hänen vanhempansa kohtelevat toisiaan?

Erosivat kun mies oli teini. Kumpikaan ei vaikuta tyypiltä, joka halailisi.

Kyllä mäkin kaipaan omaa tilaa, mutta kun meillä se oma tila tuntuu olevan "aina". Jos ollaan kotona molemmat, niin tehdään omiamme. Mies on netissä ja katsoo telkkua. No, olen mäkin nyt netissä.

En mä vaadi hellyyttä tai huomiota. Just noissa jutuissa tuntuu, ettei niitä voi vaatia. Voi vaatia toista osallistumaan kotihommiin, kun kerta yhdessä asutaan, mut ei voi vaatia toista halaamaan. Enemmänkin oon näitä omassa päässä miettiny. Ja joskus kysyny miehen mielipidettä. Sille läheisyys on "lällyä".

Mies polttaa parvekkeella. Se on sen oma valtakunta. Karsee käry. Siellä ei voi muuten vaan oleilla.

Pelkään eroamista, ihan totta. Mun vanhemmat eros, kun olin pieni. Itse päätin jo aika nuorena, että jos alan jonkun kanssa olemaan, niin en eroa. Ja nyt tuntuu, että oon itse yhtä idiootti kun omat vanhemmat... Meillä ei kyllä oo lapsia.

Toisaalta, onhan noita ihmisiä, jotka on vuoskymmänet yhdessä. Onko ne yhdessä vaan, kun eivät ole kasvaneet aikuisiksi ja pelkää eroa? Ei kai. Ei kaikki ainakaan. Siis onko tosiaan ainoot vaihtoehdot erota tai sit vaan turruttaa itsensä siitä, et haluaisi sitä läheisyyttä (ilman seksiä) edes joskus? Me ollaan esim. pussattu pari vuotta sitten viimeksi. Siitäkään mies ei välitä, sekin tuntuu vaan pahalta. No, musta taas tuntuu pahalta tää... Ainako sitä tulee suhteesta kilpailu siitä, kenen ehdoilla eletään? Joko mies määrää tai mä määrään, molemmissa toisesta tuntuu pahalta.
 
Ei kai. Ei kaikki ainakaan. Siis onko tosiaan ainoot vaihtoehdot erota tai sit vaan turruttaa itsensä siitä, et haluaisi sitä läheisyyttä (ilman seksiä) edes joskus? Me ollaan esim. pussattu pari vuotta sitten viimeksi. Siitäkään mies ei välitä, sekin tuntuu vaan pahalta. No, musta taas tuntuu pahalta tää... Ainako sitä tulee suhteesta kilpailu siitä, kenen ehdoilla eletään? Joko mies määrää tai mä määrään, molemmissa toisesta tuntuu pahalta.


tarkoitatko pusuja vai suutelua? jos ei pusujakaan satele, on kyseessä jo aikamoinen kylmäkkö tunnevammainen. jos olet niin hellyydenkipeä, et ole onnellinen nykyisen miehesi kanssa koskaan. ansaitset sellaisen kumppanin, joka saa sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi ja hellyys on sinulle sen tunteen aikaansaamisen ratkaiseva tekijä. Olen muuten ihan samanlainen...:)
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitan pusuja JA suuteluita, molempia. Kumpiakaan ei ole. Välillä pyöritään kotona viikkokin niin ettei edes kosketeta toisiamme. No, seksiä on ehkä se kerta viikossa.

Pitäisi vissiin päättää, onko tämä niiin tärkeä asia, että lähden pois koko suhteesta. Sitä en usko, että tämä muuttuisi ajan kanssa toisenlaiseksi. Me on sentään nelisen vuotta asuttu yhdessä. Mieheltä vaan puuttuu tarve olla fyysisesti likellä. Tai mä olen hänelle väärä ihminen siihen likellä oloon, en tiedä.
 

Yhteistyössä