Vaimo petti, valehteli, 20 onnellista vuotta takana sitä ennen

En löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.

Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.

Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.

Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.

En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.

Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.

Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.

 

Kyllä jättäisin sen harpun ihan yksin soimaan säveliään. Nimittäin on päässyt jo makuun mukaan.

 

Tuotas..jotenkin mä haluaisin sanoa sulle, että olisi normaalia, että keuhkoaisit, huutaisit, pitäisit ääntä jonkin aijaa. Antaisit naisesi tuntea nahoisssaan (kuvannoillisesti), mitä tämä on tehnyt. Ja sitten, kun paha mieli on päästetty pois, olet hienosti tehnyt päätöksen, että annat anteeksi ja haluat jatkaa. Saa surra, vihata ja näyttää pettyneitä tunteitaan vähän aikaa. Se kannattaa. Ehkä saat jopa särmää ja näytät naisellesi vielä enemmän, että välität.

Hän teki ehdottoman väärin, tuo ei kuulu kahden väliseen rakkauteen. Mutta muista, ettei kukaan ole täydellinen, eli ei edes sinun tarvitse olla, tunne tunteita. Ja hienoa, että jaksat yrittää päästä kokemuksen yli. Asenteesi on hyvä, ja kun naisesi ymmärtää kipusi, teillä on hurjan hyvät mahdollisuudet - saada jopa luottamus takaisin.

 

Tuotas..jotenkin mä haluaisin sanoa sulle, että olisi normaalia, että keuhkoaisit, huutaisit, pitäisit ääntä jonkin aijaa. Antaisit naisesi tuntea nahoisssaan (kuvannoillisesti), mitä tämä on tehnyt. Ja sitten, kun paha mieli on päästetty pois, olet hienosti tehnyt päätöksen, että annat anteeksi ja haluat jatkaa. Saa surra, vihata ja näyttää pettyneitä tunteitaan vähän aikaa. Se kannattaa. Ehkä saat jopa särmää ja näytät naisellesi vielä enemmän, että välität.

Hän teki ehdottoman väärin, tuo ei kuulu kahden väliseen rakkauteen. Mutta muista, ettei kukaan ole täydellinen, eli ei edes sinun tarvitse olla, tunne tunteita. Ja hienoa, että jaksat yrittää päästä kokemuksen yli. Asenteesi on hyvä, ja kun naisesi ymmärtää kipusi, teillä on hurjan hyvät mahdollisuudet - saada jopa luottamus takaisin.

Kiitos paljon viestistäsi. Erityisesti tuo täydellisyyden tavoittelu asian käsittelyssä taitaa olla kyllä helmasyntini, olet aika tarkkaavainen. Tapahtuneesta on nyt kolme kuukautta ja ensimmäiset vuorokaudet menivät kyllä melkoisessa tunnemyrskyssä. Olen sanonut moneen kertaan selvästi, miten paljon tapahtuma sattui ja tehnyt selväksi sen, kuinka väärin hän mielestäni teki. Mitään moraalisaarnoja en harrasta, maailma on paljolti moraaliton. Olen huono keuhkoamaan (jos sillä tarkoitetaan huutamista), vaikka olenkin voimakastahtoinen ja voimakassanainenkin. Sanan säilää käytän sen verran terävästi, että volyymiä ei tarvitse nostaa viestin korostamiseksi. Kerroin myös, että tuon toisen miehen vaimo ei välttämättä ole yhtä rauhallinen (niin, varattuja molemmat) ja että näissä asioissa voi oikeasti olla kosto karmea.

Itse en kuitenkaan osaa arvioida tällä hetkellä sitä, mitä olisi pitänyt tehdä tai ei olisi pitänyt tehdä. Nyt vaimoni on kuitenkin paljon enemmän oikeasti läsnä (myös minä) ja arkemmekin on parempaa. Mikäli asia ei toistu ja hän elää uusitun lupauksensa mukaisesti, niin luulisin että minulla on aika hyvä olla - kukaan ei kuollut, eikä mitään korjaamatonta tapahtunut. Lapsiakin ajattelin päätöksessäni, mutta oikeastaan eniten itseäni - säälistä en jäisi, vain siksi että uskon pystyväni rakentamaan jotain uutta tästä. Tai eniten oikeastaan päätin tunteella; en voisi tämän selkeämmin oikeasti viestittää toiselle, ettei minun rakkauttani sammuta tällainen. Toki tiemme päättynee eroon, mikäli tavalla tai toisella pettäminen toistuu, mutta annan asialle aikaa. Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, ettenkö huomaisi asiaa toisellakin kerralla, niin paljon sitä kahdessakymmenessä vuodessa toista oppii lukemaan.

Meillä tapahtuma iski normaalin perushyvän elämän sekaan, mitään kriisiä, vihanpitoa tai huutamista ei ollut. Ehkä sitten "herrasmiesmäisyyteni" mahdollisti tämän, mutta ei tällainen minua lannista. Yhtä hyvin saattaisin eron tullessa rakastua ihmiseen, joka aiemmin olisi pettänyt miestään - jotenkin haluan peilata tilannetta näihin "entä jos" -ajatuksiin.

Luulen kyllä murtuvani, jos kaikesta huolimatta vaimoni taas pettää, mutta yritän olla haaskaamatta elämääni murehtimalla tulevia asioita - niitä kun on mahdotonta ennustaa.

Psykologi on ollut suunnattomaksi avuksi, enpä olisi uskonut että terapia voi oikeasti toimia ja aika vähälläkin määrällä. Monia omiakin tekoja on tullut kyseenalaistettua - tein monta asiaa, joita luulin vaimoni haluavan, olin tavallaan perusaviomies. Nyttemmin tapahtuman jälkeen olen keskittynyt rakastamaan ensisijaisesti, näyttämään sen aidosti ja vasta toisena tulevat arkiset tavoitteet.

Mutta on sellainen aika absurdia, kun vielä uskoo toisen sanoihin, vaikka samaan aikaan tietää ettei niihin ole uskomista. Näin minulle kävi kun vakoilin viestittelyä ja yritin saada "tunnustuksen" aikaan. Joillekin asioille on tullut yhdessä sittemmin naurettuakin. Tragikoomista kaikki tyynni.

 

Tästä edespäin vaan mennään.

 

Harvinaisen hyvin olette tuosta pettämistapauksesta selvinnyt.

Tuon yhden pettämisen voisin ehkä itsekin hyväksyä, jos tilanne senjälkeen korjaantuisi.
Mutta kyllä se sellaisen tarkkailevan mielen jättäisi.

Hyvä kun kerroitte, että tilanteen korjaaminenkin voi onnistua.

Onko vaimonne kertonut, saiko hän tuosta pettämisestä itselleen jotakin, vastasiko odotuksia, vai onko mennyt katumuksenpuolelle?

 

Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin.

Luottamus palaa jos kumppani tuntuu luotettavalta jolloin häneen voi luottaa.
Miten luottamus palaa jos käsittää mitä on tapahtunut ja miksi juuri siinä tilanteessa tapahtui, eikä jonain toisena aikana ennen tai jälkeen.
Missä määrin luottamus palaa riippuu siitä kuinka hyvin ymmärtää kumppanin käyttäytymistä eri tilanteissa ja erityisesti miten hyvin arvioi osaavansa ennustaa hänen käyttäytymsensä motiiveja.
Täydellisyyden tavoittelu asian käsittelyssä taitaa olla nyt enemmän eduksi kuin haitaksi.

Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.

Luottaminen ei perustu toiveeseen eikä arvaukseen vaan kokemuksesta saatuun järkevään arvioon esim. kumppanin tulevasta käyttäytymisestä. Se on ennuste, eikä ihminen osaa ennustaa kaikkia asioita virheettömästi, joten luottamuksen täydellisyyteen viittaava sanonta on epärealistinen, mutta kielellisenä korostuksena miellyttävän ilmaisuvoimainen.

Mitään moraalisaarnoja en harrasta, maailma on paljolti moraaliton.

Moraali tarkoittaa käyttäytymistapaa, yl. sosiaalisesti hyviä tapoja ts. niiden tapojen ajatellaan olevan hyviä siksi että niitä arvostetaan, pidetään korkea-arvoisina hyveinä joita järkevä ihminen voi oppia ja tavoitella sekä tahtoa käyttäytyä vastuullisesti ns. moraalisesti oikein.

Mutta vaisto ei ole opittu tapa vaan muuttumatonta kaavakäyttäytymistä, eikä näinollen ole tai siten voi koskaan ollakaan moraalista käyttäytymistä:

Ihminen ei olekaan vapaa ja järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota hän ei pysty tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Joudumme hyväksymään sen tosiasian, että ihmisessä esiintyy normaali "mielettömyys", tahdosta riippumaton, irrationaalinen ajatuksen ja käyttäytymisen kausi." Jos ihminen ei ole järkevä, häntä ei myöskään voi kaikissa tilanteissa pitää vastuuntuntoisena. Rakastunut henkilö sekä ajattelee että käyttäytyy epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan. (Tennov)

 

Vastaavassa tilanteessa minulle neuvoi psykologi miettimään mitä teen, jos sama toistuu. Eli tee itsellesi selväksi, että jos kumppanisi pettää vielä kerran miten tulet toimimaan.
Ja sen jälkeen selviydy. Päätä luottaa. Varokeino on jo mietitty valmiiksi.

Minun oma neuvoni. Älä koskaan riidellessä käytä tätä aseena, jos kerrn kumppanisi haluaa jatkaa liittoanne. Ase on liian vahva käytettäväksi. Se tuhoaa.

 

ja "ollin oppivuodet".

 

Luottamus on sellainen juttu, että se pitää ansaita. Ei riitä, että toinen hokee, että suhde on katkaistu ja nyt en enää ikinä tee niin. Sanat ovat vain sanoja; teot ratkaisevat. Odota ja katso, miten asiat lähtevät rullaamaan. Älä ummista silmiäsi, mutta älä toisaalta myöskään tongi ja pengo vaimosi käsilaukkua jne. Vaimosi osoittaa kyllä teoillaan sen, onko hän luottamuksen arvoinen.

Joskus pettämisestä kiinnijääminen on suhtelle hyväksikin. Sinua on näpäytetty, että huomaat vaimosi kelpaavan muillekin ja tajuat, ettei hän ole itsestäänselvyys. Monen pitkän suhteen vaarana on se, että kumpikin alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Olen itse pettänyt ja syynä oli juuri se, etten kokenut tulevani enää rakastetuksi, hellyyttä ei ollut juurikaan, seksi oli yhtä ja samaa. Olisin kaivannut sitä, että mies osoittaa, miten tärkeä olen hänelle ja että hän tajuaa sen, ettei hyvinhoidettu, kaunis koti ole itsestäänselvyys ja vielä vähemmän itsestäänselvyys on se, että kuskaan lapsia harrastuksiin, kuulustelen heiltä läksyt ja kaikin tavoin teen parhaani myös äitinä. Toivottavasti sinäkin olet ottanut opiksesi, että pitää sanoa vaimolle, että rakastaa häntä ja arvostaa häntä suuresti vaimona, äitinä ja kumppanina.

Kun hyvä parisuhde perustuu muuhunkin kuin seksiin, niin on vähemmän syitä rikkoa suhdetta. Jos puolisot osoittavat rakkautta, hellyyttä ja arvostusta, mutta myös osaavat keskustella (muustakin kuin lapsista), harrastavat ehkä jotakin yhdessä ja heillä on yhteistä hauskanpitoa (esim. yhteistä kaveripiiriä), niin moni ei uskalla pettää, koska pelkäisi menettävänsä sen kaiken.

Minusta parisuhteeseen kuuluu myös anteeksianto. Anna anteeksi kerran. Kukaan ei voi vaatia, että antaisit anteeksi kerta toisensa jälkeen pettämisen. Lastenne takia on hyvä, jos voisit jatkaa suhteessa. Tarvittaessa hae vaikka työterveyslääkärin kautta lähete psykologin vastaanotolle, jotta saat selkeytettyä ajatuksiasi. Jos tuntuu, että ongelma hiertää välejänne, niin ota vaimo mukaan parisuhdeterapeutille. Myös keskustelemalla keskenään pääsee pitkälle, kun nöyrtyy ja antaa toisenkin puhua suunsa puhtaaksi. Nyt on korkea aika pistää parisuhde tärkeimmälle sijalle esim. harrastusten tai omien kavereiden sijaan ja pelastaa suhde.

 

Luottamus on sellainen juttu, että se pitää ansaita. Ei riitä, että toinen hokee, että suhde on katkaistu ja nyt en enää ikinä tee niin. Sanat ovat vain sanoja; teot ratkaisevat. Odota ja katso, miten asiat lähtevät rullaamaan. Älä ummista silmiäsi, mutta älä toisaalta myöskään tongi ja pengo vaimosi käsilaukkua jne. Vaimosi osoittaa kyllä teoillaan sen, onko hän luottamuksen arvoinen.

Joskus pettämisestä kiinnijääminen on suhtelle hyväksikin. Sinua on näpäytetty, että huomaat vaimosi kelpaavan muillekin ja tajuat, ettei hän ole itsestäänselvyys. Monen pitkän suhteen vaarana on se, että kumpikin alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Olen itse pettänyt ja syynä oli juuri se, etten kokenut tulevani enää rakastetuksi, hellyyttä ei ollut juurikaan, seksi oli yhtä ja samaa. Olisin kaivannut sitä, että mies osoittaa, miten tärkeä olen hänelle ja että hän tajuaa sen, ettei hyvinhoidettu, kaunis koti ole itsestäänselvyys ja vielä vähemmän itsestäänselvyys on se, että kuskaan lapsia harrastuksiin, kuulustelen heiltä läksyt ja kaikin tavoin teen parhaani myös äitinä. Toivottavasti sinäkin olet ottanut opiksesi, että pitää sanoa vaimolle, että rakastaa häntä ja arvostaa häntä suuresti vaimona, äitinä ja kumppanina.

Minusta parisuhteeseen kuuluu myös anteeksianto. Anna anteeksi kerran. Kukaan ei voi vaatia, että antaisit anteeksi kerta toisensa jälkeen pettämisen. Lastenne takia on hyvä, jos voisit jatkaa suhteessa. Tarvittaessa hae vaikka työterveyslääkärin kautta lähete psykologin vastaanotolle, jotta saat selkeytettyä ajatuksiasi. Jos tuntuu, että ongelma hiertää välejänne, niin ota vaimo mukaan parisuhdeterapeutille. Myös keskustelemalla keskenään pääsee pitkälle, kun nöyrtyy ja antaa toisenkin puhua suunsa puhtaaksi. Nyt on korkea aika pistää parisuhde tärkeimmälle sijalle esim. harrastusten tai omien kavereiden sijaan ja pelastaa suhde.

Tilanteita on monenlaisia. Minulla ei ollut harrastuksia, enkä juurikaan käynyt ulkona kaverien kanssa, koska totesin että vaimo, lapset ja työ vie aikani. Panostin paljon suhteeseen, tein kotona paljon, siivosin vessat, pesin pyykkiä, täytin tiskikonetta, rakensin terassia, edistin seksiasioita, kehuin ja paijasin, välillä toki itsekin väsyin. Anteeksiantoon uskon, mutta en siihen, että kotitöitä tekemällä estäisi tällaisen. Siksi annankin nyt piut paut vaikkapa yleiselle siisteydelle, kun toinen osapuoli ei sitä ole erityisemmin arvostanut - käytän senkin ajan kahdenkeskiseen puuhailuun. Kritiikkiä sain tuosta huomioimisen vähäisyydestä tai tavasta jolla sen tein, mutta oli toinenkin osapuoli lukossa asiassa - hänen oman itsensä ja ilmeisen kauneutensa arvostus oli vähäinen, eikä hän yksinkertaisesti uskonut minua kun häntä kehuin ja ylistin. Nyt tilanne vaikuttaa toiselta ja teot ovatkin puhuneet puolestaan ja luoneet luottamusta. En ehdottomasti halua elää kytäten ja kyräillen, siitä olen jo oppinut eroon ja opettelen lisää koko ajan. Montaa selvää takapakkia ei polla toki kestä.

Kitos kommenteistasi ja ajastasi.

 

Harvinaisen hyvin olette tuosta pettämistapauksesta selvinnyt.

Tuon yhden pettämisen voisin ehkä itsekin hyväksyä, jos tilanne senjälkeen korjaantuisi.
Mutta kyllä se sellaisen tarkkailevan mielen jättäisi.

Hyvä kun kerroitte, että tilanteen korjaaminenkin voi onnistua.

Onko vaimonne kertonut, saiko hän tuosta pettämisestä itselleen jotakin, vastasiko odotuksia, vai onko mennyt katumuksenpuolelle?

Kyllä korjaaminen on ollut hyvässä vauhdissa. Tilanteen tunnustaminen on avannut keskusteluhanoja. Olemme keskustelleet myös siitä, mitä hän asiassa sai, millä tavalla ulkopuolisen huomio sai erilaisia tunteita aikaan kuin minun antamani huomio. En tuomitse sitä, että lankeaa kun oikein hivellään oikeita kohtia sielussa, mutta valehteleminen oli ehkä pahinta.

En kyllä osaa sanoa, mitä pitkällä aikavälillä tapahtuu, mutta eihän sitä osaa sanoa missään muussakaan tilanteessa. Ainakin itse tein monia muutoksia elämässäni, jottei kolmansille osapuolille jäisi tilaa toimia.

Eniten yhdessä jatkamista edesauttoi se, ettei minuun kohdistunut ärtymystä tai vihanpitoa missään vaiheessa ja se herkkyys, jolla molemmat asiaa itkimme ja selvitimme toisillemme.

 

Eipä sinun kannata juurikaan tekemisiäsi muuttaa, jos kerran noin hyvin olet osallistunut. Eli älä syyllistä itseäsi millään tavalla, koska siihen ei todellakaan ole aihetta. Pettäminen on pettäjän päätös 100%. Valehteleminen on luonnollista tuossa tilanteessa, varmaan jokainen yrittäisi pelastaa nahkansa jollakin tapaa. Älä vain mitään selityksiä ala kuuntelemaan, vain täydellinen katuminen ja anteeksipyyntö pitää saada.

 

Vastaavassa tilanteessa minulle neuvoi psykologi miettimään mitä teen, jos sama toistuu. Eli tee itsellesi selväksi, että jos kumppanisi pettää vielä kerran miten tulet toimimaan.
Ja sen jälkeen selviydy. Päätä luottaa. Varokeino on jo mietitty valmiiksi.

Minun oma neuvoni. Älä koskaan riidellessä käytä tätä aseena, jos kerrn kumppanisi haluaa jatkaa liittoanne. Ase on liian vahva käytettäväksi. Se tuhoaa.

En oikeastaan riitele, mutta samaan olen päätynyt, etten aio hermostuksissani asiaan palata, vain rauhallisissa keskusteluissa.

Tuo päätöksen ennalta miettiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä oikeasti en osaa vielä sanoa mitä tekisin tilanteen toistuessa. Mietin myös sitä, että kuulostaako sellainen sanominen vain uhkaukselta, enkä usko suhteen olevan terve jos toinen pitää uhkailla pysymään uskollisena. Olen pystynyt tarjoamaan hyvää elämää perheelleni ja aion sitä tehdä jatkossakin. En pidä itseäni syyllisenä, muttei se estä minua tarkastelemasta elämääni ja tekemästä sellaisia korjauksia, joista itsellenikin tulee parempi olo - liikunnan merkittävän lisäämisen jo aloitin ja suhtaudun etäisemmin työasioihin (yrittäjälle aika haastavaa, mutta ei elämä helpoksi kai ole tarkoitettu). Vaimoni kyllä tiesi, että todellinen vaara menettää kaikki ulkoinen ja maallinen hyvä ja monia ihmissuhteitakin oli riskinä, eikä se tapahtunutta estänyt.

 

Tuo päätöksen ennalta miettiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä oikeasti en osaa vielä sanoa mitä tekisin tilanteen toistuessa.

Osaatko sanoa mikä nyt oli tilanne, tunnistatko mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Päätöksen mettiminen ja suhtautuminen ennalta helpottu jos pystyt muodostamaan itsellesi ymmärrettävän käsityksen tästä tilanteesta ja mahdollisen muun vastaavaan tapahtuman odotteista.

Eniten yhdessä jatkamista edesauttoi se, ettei minuun kohdistunut ärtymystä tai vihanpitoa missään vaiheessa ja se herkkyys, jolla molemmat asiaa itkimme ja selvitimme toisillemme.

Vaikuttaa hienokseltaan siltä ettei vaimosi kunnolla ymmärrä omaa käytöstään. Tunnutte molemmat olevan jotenkin ymmällenne säikähtäneitä, eikä hänkään pysty selittämään tapausta ja joutuu keksimään hädissään paikkausta tarinaan eli, valehtelemaan itselleenkin.

Vaimoni kyllä tiesi, että todellinen vaara menettää kaikki ulkoinen ja maallinen hyvä ja monia ihmissuhteitakin oli riskinä, eikä se tapahtunutta estänyt.

Asat selviävät yhteisymmärryksessa ihan hyvin terveellä järjenkäytölläkin, PAITSI jos kyseessä on ilmiö nimeltä rakastuminen. Silloin syy/seuraus -suhteet eivät ole pääteltävissä ilman että tietää millaista se on ja kuinka se toimii.
_____________________________________________________________________
Tämä tilanne on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi,
mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. (Tennov)

 

Vastaavanlainen tapaus sattui minulle n. 10 vuotta sitten. Silloinen vaimo haksahti lipevään naistennaurattajaan. Meilailtiin, tekstailtiin ja lopulta sekstailtiin.

Yritin ap:n lailla olla tyynen rauhallinen, ymmärtävä petetty aviomies, joka haluaa rakentaa parisuhteen raunioille uuden, entistä ehomman suhteen. (lue: nynny)

Parisuhdeterapiaanhan siitä mentiin. Kunnallisessa kriisiterapiassa jakkupukuinen femakko ja maripaitainen homohtava rillipää ryhtyivät syyttämään minua siitä, että olin kodin lasten, ja taloudenhoidon takia unohtanut uranaisen vaatiman huolenpidon ja ymmärtämisen. Minun syyhän se oli, että toisen syliin ajautui.

Näistä istunnoista exä nautti. Minä olinkin se syyllinen. Todettu oikein asiantuntijoiden suulla

Sitten kunnan varat loppuivat ja viiden istunnon jälkeen meidät ohjattiin Ev. lut seurakunnan parisuhdeohjaajan pakeille. Miespastori otti meidät juttusilleen. Pastori olikin sitä mieltä, että rouva on tehnyt huorin ja vain anteeksipyyntö ja anteeksianto voivat pelastaa suhteen.

Pastorin huoneesta rouva poistui ovet paukkuen.

Anteeksipyyntöä ei koskaan tullut, eikä siten anteeksiantoakaan...

 

Vastaavanlainen tapaus sattui minulle n. 10 vuotta sitten. Silloinen vaimo haksahti lipevään naistennaurattajaan. Meilailtiin, tekstailtiin ja lopulta sekstailtiin.

Yritin ap:n lailla olla tyynen rauhallinen, ymmärtävä petetty aviomies, joka haluaa rakentaa parisuhteen raunioille uuden, entistä ehomman suhteen. (lue: nynny)

Parisuhdeterapiaanhan siitä mentiin. Kunnallisessa kriisiterapiassa jakkupukuinen femakko ja maripaitainen homohtava rillipää ryhtyivät syyttämään minua siitä, että olin kodin lasten, ja taloudenhoidon takia unohtanut uranaisen vaatiman huolenpidon ja ymmärtämisen. Minun syyhän se oli, että toisen syliin ajautui.

Näistä istunnoista exä nautti. Minä olinkin se syyllinen. Todettu oikein asiantuntijoiden suulla

Sitten kunnan varat loppuivat ja viiden istunnon jälkeen meidät ohjattiin Ev. lut seurakunnan parisuhdeohjaajan pakeille. Miespastori otti meidät juttusilleen. Pastori olikin sitä mieltä, että rouva on tehnyt huorin ja vain anteeksipyyntö ja anteeksianto voivat pelastaa suhteen.

Pastorin huoneesta rouva poistui ovet paukkuen.

Anteeksipyyntöä ei koskaan tullut, eikä siten anteeksiantoakaan...

Kirjoitustyylisi on erittäin katkeroitunut, kyyninen, asenteellinen ja sovinistinen. Tuollaisen miehen jättäisi jokainen ajatteleva nainen.

 

Vastaavanlainen tapaus sattui minulle n. 10 vuotta sitten. Silloinen vaimo haksahti lipevään naistennaurattajaan. Meilailtiin, tekstailtiin ja lopulta sekstailtiin.

Yritin ap:n lailla olla tyynen rauhallinen, ymmärtävä petetty aviomies, joka haluaa rakentaa parisuhteen raunioille uuden, entistä ehomman suhteen. (lue: nynny)

Parisuhdeterapiaanhan siitä mentiin. Kunnallisessa kriisiterapiassa jakkupukuinen femakko ja maripaitainen homohtava rillipää ryhtyivät syyttämään minua siitä, että olin kodin lasten, ja taloudenhoidon takia unohtanut uranaisen vaatiman huolenpidon ja ymmärtämisen. Minun syyhän se oli, että toisen syliin ajautui.

Näistä istunnoista exä nautti. Minä olinkin se syyllinen. Todettu oikein asiantuntijoiden suulla

Sitten kunnan varat loppuivat ja viiden istunnon jälkeen meidät ohjattiin Ev. lut seurakunnan parisuhdeohjaajan pakeille. Miespastori otti meidät juttusilleen. Pastori olikin sitä mieltä, että rouva on tehnyt huorin ja vain anteeksipyyntö ja anteeksianto voivat pelastaa suhteen.

Pastorin huoneesta rouva poistui ovet paukkuen.

Anteeksipyyntöä ei koskaan tullut, eikä siten anteeksiantoakaan...

Kirjoituksesi on "erkki" oikeasta elämästä ja osoittaa, että olet päässyt asian yli ja pystyt ymmärtämään, että et todellakaan ollut pettäjä, vaan petetty.

Ap, eli katumusta ei tullut, koska hän otti vain riskin. Pahoin pelkään, että vaimosi jäi kiinni pettämisestä, mutta ei ensimmäisestä sellaisesta.

 

Hyvä Erkki. Olet jalat maassa tyyppi. Onneksi itse ymmärsit että vika ei ollut Sinussa.

Täällä joku lainasi viisasta tekstiä jonka mukaan ihminen jolla on asiat kunnossa ei petä.

Ehkä minulla on pääni sisällä ollut asiat kunnossa kun minun ei ole tarvinnut, eikä ole tarvetta pettää. Olen ns. yksiavioinen nainen.

Melkein 20 vuotta pönkitin heikon itsetunnon omaavaa, pöyhkeää naissankaria jonka himo naisiin ja viinaan vei voiton turvallisesta perhe-elämästä. Olisi ollut jännittävä käydä jossakin perheterapiassa ja seurata olisiko hän kestänyt kuulla totuutta itsestään. Vieläkin välillä ahdistavat muistot nousevat pintaan, vaikka suhteen päättymisestä on lähes 10 vuotta.


Sanoin tuttavalleni, että jostain syystä pettäjämiehet selviävät kaikesta sotkusta kuitenkin voittajana? Minun exäni porskuttaa edelleen huolimatta vähän huonommista kokemuksista vuosien varrella. Alkoholistiakaan hänestä ei tainnut tulla, vaikka olin siitä lähes satavarma.

Tuttavani pettäjäexä perusti uuden perheen ja sai lisää lapsia. Toisen tuttavani exä asuu uuden rouvansa kanssa ja ehkä onnellisempana?

Mies ei ehkä rämmi entisessä vaan keula pystyssä menee uuteen elämään. Tuskin paljon muistaakaan mitä tule ennen tehtyä?

Ehkä miehet ovat voittajia - mutta entäs nämä uudet naiset sitten?

Tämä taisi olla vähän asian vierestä....

 

Hyvä peruskaura,

Olet kyllä tarkkaavainen, asiantuntija selvästi.

Osaatko sanoa mikä nyt oli tilanne, tunnistatko mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Päätöksen mettiminen ja suhtautuminen ennalta helpottu jos pystyt muodostamaan itsellesi ymmärrettävän käsityksen tästä tilanteesta ja mahdollisen muun vastaavaan tapahtuman odotteista.

Alusta asti tulkitsin kyseessä olleen rakastumisen/ihastumisen tuohon mieheen. Tätä tukivat myös ne viestit, joita vakoilin.

Vaikuttaa hienokseltaan siltä ettei vaimosi kunnolla ymmärrä omaa käytöstään. Tunnutte molemmat olevan jotenkin ymmällenne säikähtäneitä, eikä hänkään pysty selittämään tapausta ja joutuu keksimään hädissään paikkausta tarinaan eli, valehtelemaan itselleenkin.

Näin todennäköisesti tapahtuu. Silti pitää yrittää selvitä. Vaimoni pelkää varmasti rakastumista tunnustaa, minulle ja itselleenkin. Sen kuitenkin ymmärtäisin paremmin kuin selitysten puuttumisen. Minä olin lopetusviestin mukaan se vakavampi suhde.

Asat selviävät yhteisymmärryksessa ihan hyvin terveellä järjenkäytölläkin, PAITSI jos kyseessä on ilmiö nimeltä rakastuminen. Silloin syy/seuraus -suhteet eivät ole pääteltävissä ilman että tietää millaista se on ja kuinka se toimii.

Niinpä. Itselleni ja perheelleni toivon selviytymistä tästä.

Koska tämä viestiketju "kaapattiin" toisen henkilön tarinalla, niin päätän itse osaltani keskustelun täällä. Toivotan kaikille vastaavan kokemuksen läpikäyneille voimaa ja malttiakin, mutta myös päätöksentekokykyä. Kiitos kaikille järkeville kommentoijille avusta, ei auta kuin elää elämäänsä.

 

Kaikkea hyvää jatkossa teille toivotan, ja entistä vahvempaa suhdetta noiden kokemusten jälkeen.

 

Niinpä. Itselleni ja perheelleni toivon selviytymistä tästä.

Koska tämä viestiketju "kaapattiin" toisen henkilön tarinalla, niin päätän itse osaltani keskustelun täällä. Toivotan kaikille vastaavan kokemuksen läpikäyneille voimaa ja malttiakin, mutta myös päätöksentekokykyä. Kiitos kaikille järkeville kommentoijille avusta, ei auta kuin elää elämäänsä.

Ei tätä ketjua "kaapattu". Emme me voi hallita muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan ja niitä muistoja , jotka ponnahtavat mieleen. Ehkä kysymyksessä on oikea kateus sinua kohtaan, kun haluat antaa anteeksi ja rakentaa uudelleen. Hyvin usein se ei ole mahdollista. Valitettavasti miehet vievät voiton tässäkin asiassa pettäen.

Ihmisen elämään kuuluu mallit, joiden mukaan hän käyttäytyy, niin sinunkin elämään. Tällaisissa tilanteissa oikeastaan mikään ei päde kuten ennen. Ihan oikein ajattelet elämää ennen pettämistä, koska se on sitä teidän arkea. Et kuitenkaan voi alkaa tekemään enempää ja matelemaan, sillä vain pyrkisit keinotekoisesti muuttamaan tilannetta, johon sinulla ei ole edes aihetta. Se mitä voit tehdä, on pienet muutokset käytöksessäsi vaimoasi kohtaan. Hymy, halaus ja itsenäisyyden antaminen vaimolle on mielestäni tärkeintä. Parisuhteessa ei saa tulla tunnetta, että minua seurataan. Jokainen haluaa kuulla olevansa hyvä, rakastettu, komea/kaunis.

Toivon, että vaimoltasi ei löydy pettäjätaustaa, mikä sekin on täysin mahdollista, onnea jatkoon minunkin puolestani.

 

Hyvä terapeutti ei lähde syyllistämään tai ylipäätään etsimään suhteen syyllistä osapuolta, koska sillä ei saavuteta mitään. Asiat ovat tosi harvoin mustavalkoisia. On totta, että usein naisen pettäessä se saa alkunsa tyytymättömyydestä mieheen ja että mies pitää naista jonakin kodinkoneen ja lastenhoitajan sekoituksena, jolloin nainen katkeroituu vuosien kuluessa ja pettää, kun tuntuu, että räjähtää omaan pahaan oloonsa. Silloin pettämiseen syyllinen on nainen, mutta parisuhteen ajautumisesta kriisitilanteeseen syyllisiä ovatkin molemmat.

Itse kävin loistavalla psykiatrilla, joka toimi myös parisuhdeterapeuttina. Hän ei syytellyt, vaan heitti vastakysymyksiä, antoi ajattelemisen aihetta ja esti meitä ryhtymästä kinastelemaan siten, miten olimme jo vuosikausia riidelleet. Meille terapeutti oli tasapuolinen, ei syytellyt, antoi kummankin sanoa mielipiteensä, antoi kotitehtäväksi pieniä keinoja, joilla parantaa parisuhdetta jne. Psykologeissa ja psykiatreissakin suurin osa on keskivertoja, osa huonoja ja osa erittäin hyviä. Jos on käynyt yhdellä huonolla psykologilla, ei pidä leimata kaikkia huonoiksi. Sitä paitsi kaikki terapeutit eivät ole saaneet psykologin koulutusta, joten kannattaa pitää mielessä se, että millä meriiteillä kyseinen ihminen sitä työtään tekee.

 

Olet kyllä tarkkaavainen, asiantuntija selvästi.

Kiitos! Tällaista palautetta tarkkaavaisuushäiriöinen ja ammatillisesti pätemätön juuri tarvitseekin. Erityisen himokaastipa tuon luonnollisesti vastaanotankin.

Koska tämä viestiketju "kaapattiin" toisen henkilön tarinalla, niin päätän itse osaltani keskustelun täällä.

Pala muttumatonta historiaa, lopullisesti ollutta ja mennyttä (case slosed). Ei muuta opittavaa kuin ero syyllä ja syyllisyydellä.

Tässä ketjussa kiinnostaa kuitenkin se että tapauksesi on avoin, se että jotain on vielä tehtävissä. Minulle erityisen motivoivaa kirjoittajana on oppimishalusi ja ennakkolulottomuutesi, minkä et halua antaa estää hyviin tuloksiin pääsemistä. Pyydän jatkamaan ketjusi lukemista ja keskustelua voimavarojesi mukaan, kuinka sitten parhaaksi näetkään.

Toivotan kaikille vastaavan kokemuksen läpikäyneille voimaa ja malttiakin, mutta myös päätöksentekokykyä. Kiitos kaikille järkeville kommentoijille avusta, ei auta kuin elää elämäänsä.

Henkiset helvetit ja esikartanot - uuvuttaahan ne. Ei näkemystä miten mätkähdyksen jälkeisestä tokkurasta toipuisi koskaan. Uskon että kokemus tulevaisuudesta voisi olla toisenlainenkin, ainakin Sinulle, ehkä molemmille.

 

Kiitos! Tällaista palautetta tarkkaavaisuushäiriöinen ja ammatillisesti pätemätön juuri tarvitseekin. Erityisen himokaastipa tuon luonnollisesti vastaanotankin.

Oma viittaukseni ammattitaitoosi oli vilpitön huomio perustuen tekstiisi ja siinä esittämiisi punnittuihin ja tasapainoisiin kommentteihin, mutta jälkikäteen sen luettuani se saattoi vaikuttaa sarkastiselta, mikä ei ollut tarkoitus.

Tässä ketjussa kiinnostaa kuitenkin se että tapauksesi on avoin, se että jotain on vielä tehtävissä. Minulle erityisen motivoivaa kirjoittajana on oppimishalusi ja ennakkolulottomuutesi, minkä et halua antaa estää hyviin tuloksiin pääsemistä. Pyydän jatkamaan ketjusi lukemista ja keskustelua voimavarojesi mukaan, kuinka sitten parhaaksi näetkään.

Tjaah, saatanpa tätä vielä tosiaan jatkaakin päivityksillä. Kovasti sanankäänteesi hivelevät itsentuntoanikin. Sehän kirjoittajilla on yhteistä, että kirjoittaminen on tapa jäsentää maailmaa.

Henkiset helvetit ja esikartanot - uuvuttaahan ne. Ei näkemystä miten mätkähdyksen jälkeisestä tokkurasta toipuisi koskaan. Uskon että kokemus tulevaisuudesta voisi olla toisenlainenkin, ainakin Sinulle, ehkä molemmille.

Ennustaminen on vaikeaa, tulevaisuuden ennustaminen erityisen haastavaa. Siksi tässä päivässä eläminen onkin ehkä paras lääke uupumukseen. Jos miettisi sekä menneitä, että tulevia, tapahtuneita ja tulevia, niin elämä jäisi elämättä.