Olet täydellinen polkkypaa 691 huora puolustavaKirjoitustyylisi on erittäin katkeroitunut, kyyninen, asenteellinen ja sovinistinen. Tuollaisen miehen jättäisi jokainen ajatteleva nainen.
En löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.
Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.
Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.
Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.
En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.
Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.
Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.
En löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.
Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.
Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.
Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.
En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.
Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.
Ota ero älä rupea aisaa kannattelemaan
Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.
eroEn löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.
Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.
Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.
Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.
En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.
Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis. Pettää edelleen jos annat anteeksi
Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.
Hyvä mies eroaEn löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.
Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.
Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.
Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.
En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.
Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.
Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.
En löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.
Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.
Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.
Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.
En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.
Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.
Heitä pihalle ole mies
Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.