Ihmiskehon mittasuhteet ja luustohan ovat eri yksilöilläkin suht samat, siis pää on tietyn kokoinen suhteessa muuhun kroppaan, kyynärvarsi on kutakuinkin yhtä pitkä kuin sääri jne. Joillain kouluilla tätä havainnollistamassa on mallin lisäksi vielä luuranko. Ruumiinrakenteen erot ovat sitten asia erikseen.
Kontraposto on se klassinen seisova asento, jossa paino on toisella jalalla + lonkalla. Seisovat asennot noin yleensä ovat mallille raskaimpia, kun ollaan pitkään liikkumatta niin saattaa ruveta pyörryttämään. Ottaa myös jalkapohjiin, jos koko päivä tehdään samaa asentoa. Rytmihän on useimmilla taidekouluilla 20min poseerausta ja 10min tauko. Joskus on alkanut kramppaamaan kesken kaiken tai pyörryttämään ja on pitänyt hilpaista lavalta alas tauolle jo aikaisemmin.
Helpoimpia asentoja ovat tietysti istuvat ja makaavat, mutta istuvissakin asennoissa voi paikat puutua vaikka periaatteessa olisikin ns. mukava asento. Nimimerkillä kerran ei ottanut jalka alle tauon alkaessa
. Nimenomaan se pitkään paikallaanpysyttely samassa asennossa pistää paikat aika koville. Croquis-piirustus on mallin kannalta mukavaa, koska asentoa pääsee vaihtelemaan muutaman minuutin välein.
Hyvä malli suhtautuu luontevasti alastomuuteen, kyllähän se piirtäjille välittyy jos malli on vaivautunut eikä ole sinut itsensä kanssa. Mitä nyt itsellä on kokemusta sekä piirrettävänä että piirtäjänä olosta, niin huomio kiinnittyy kokonaisuuteen ja piirtäminen vaatii kovaa keskittymistä, ettei tule esim. liian lyhyet kädet, mikä on se perinteinen virhe. Malli on ikään kuin tutkimuskohde, eikä siinä piirtäessä ajattele häntä niinkään persoonana saati sitten mitenkään eroottisesti. Tämän kun tietää itsekin, niin ei ole lainkaan vaivautunut olo itse mallinaollessa, vaikka 15 silmäparia tapittaakin alastonta kroppaani.