Vastaus loogiselle: Verrokki
Looginen: "Tulos tekemisen vertailussa esim. hedelmäisin tosipähkäilyvyys."
....VertaiSTuki on mielestäni eri asia kuin vertaiLUtuki jonkin tekemisestä. Vertainen on henkilö, joka jakaa samanlaista kokemusta kuin toinen - vapaaehtoisesti. Kokemukset ohjautuvat toki toiminnasta. Eli vertaisten yhteinen ymmärrys nousee tästä samasta kokemusmaailmasta (eikä tekemisestä). Vertainen etenkin kannustaa ja tukee toista, jotta toinen voimaantuisi omassa elämässään. Vertaistuessa molemmat ovat henkiseseti saajina tuon yhteisen ymmärryksen ja empatian kautta. Koska vertaistuki on kollektiivista, se mahdollistaa yhteisöllisten merkitysten syntymistä ja myös hyvien käytäntöjen syntyä, vaikkapa vertaistukitoiminnan julkisena palveluna. Jos vartaistuki harmillisesti ymmärretään ihmisten VERTAILUNA, niin tulos on enemmäkin ojasta allikkoon, eli tällöin ihmistä yritetään verrata johonkin olemassa olevaan rakenteeseen ja käsitykseen tämän rakenteenn hyvyydestä / huonoiudesta. Tällöin tuloksena tuskin syntyy mitää (hyödyttävää) yhteisöllisyyttä, vaan ihminen ihmisenä arvottuu suhteessa joihinkin kriteereihin. Siis vertaisen arvottaminen ihmisenä tuskin edistää kenenkään kehitystä, eikä ole turvallista. Ei siis ole ihan se ja sama mitä tehdään, kuten sanoit. Erilaiselle toiminnalle tai osaamiselle voidaan toki tehdä kriteereitä, jopa rakastelullekin taitona, mutta ihmisen persoonallisuudelle ei.
Looginen: "Käsiykseni on että tyypillisesti seksi osataan tyydyttävästi, mutta taito ei toteuta seksiä."
...Kyllä. Rakastelu on taitoa tehdä yhdessä hyvää toiselle. Antaminen ei ole itseltä pois kun tavoitteena on toisen nautinto ja hyvinvointi. Tämän tulisi olla vastavuoroista, jotta seksi voimauttaisi suhdetta.
Looginen: "Onnistunut ja onnellinen ratkaisu vaatii yhteiselämän muutosta. Muutos itsessä tai toisessa ei toimi, koska häiriö on vuorovaikutuksellinen. Vain toisen muutos ei käytännössä tee mahdolliseksi kokea aidosti elämänhallintaa ja tasapainoa."
...Jep. Tässä vaaditaankin yhteistä tahtoa, eikä sekään aina riitä. Molemmat voivat haluta muutosta, mutta se, mitä tehdään / miten toimitaan ei sitten tuotakaan tätä yhteisen elämänhallinnan ja tasapainon tunnetta. Tämä kaikki kun tulisi osata tehdä yhdessä ja toista kuunnellen.
Looginen: "Paikallaanpysymisen oikeutuksen yrityksessä on vaaransa. Ei ole samantekevää mikä on toimintana eli mitä tekee"
...Näinpä on. Ei todellakaan ole samantekevää, miten toimimme ja kohtaamme toista! Tässä ei kukaan täydellinen ole. On harmi, jos ihmisellä tietoisuus siitä, että on oikeasti vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan on hämärän peitossa. Tämähän on yleistä, ikävä kyllä. Siis vaikeaa on sen oivaltaminen, että asioilla on syynsä ja seurauksensa. Syyllisiä emme halua olla ja yhteistä vastuuta emme halua kantaa. Vastuu itsestä ja toisesta on ihmisen sosiaalisuuden kivijalka. Sanottuna helppo, mutta todellsuus ompi usein kaikkea muuta. Mikä tässä sitten on merkitykellistä? Se, että (yhteisestä) toiminnasta seuraa kokemuksia, mitkä vaikuttavat tunteisiimme, mitkä sitten ohjaavat käyttäytymistämme järjen kautta. Tunteet samalla muovaavat käsityksiämme itsestä / toisesta. Toiminnalla on siis vahva merkitys esim. voimaantuuko ihminen ja hänen parisuhteensa vai ei. Ikävän toiminnan kautta saadut ikävät kokemukset saavat vain puolustuskannalle toista kohtaan. Näin tasavertaisuuden kokemukset toisen kanssa jäävät sivuseikaksi, saatika kokemukset asoiden tavoitteellisesta etenemisestä.
Looginen: "Passiivinen ei-halua tapahtumista, torjuu, vetäytyy, estää = defensiivinen
Aktiivinen haluaa tapahtumista, ehdottaa, lähestyy, aloittaa = offensiivinen"
...Hyvin kuvaat yheiselon noidankehän elementit. Taito lyhyt, elämä pitkä.
Looginen: "Käsitykseni mukaan molemmat ovat sudenkuopassa kärsimässä. Defensiivinen selkeästi siksi että hakee turvaa ja vetäytyy suojaan, eikä halua altistaa itseään. Offensiivisen asema ei ole selkeä, mutta, hänkin on kieltäytyjä. Ei hyväksy asiaintilaa, häiriötä, eikä ole valmis muutokseen."
...Juuri näin. Yhdessä ollaan, mutta henkisesti eri suunnilla.
Looginen: "Viha -> kiukuttelu -> valitus -> kauna -> halvennus -> surkuttelu -> arvoton puoliso -> ero. Viha ja kauna tuskin purkamalla häviää. Samalla opitaan vihaamaan rajummin ja rivommin."
...Käsitän nämä tunteet juuri niiksi, mitkä pitävät ihmisen jatkuvasti puolustuskannalla ja estävät ongelman yhteisen käsittelyn. Näiden taakse on helppo paeta - ei tarvite ottaa vastuuta, eikä tehdä omalta osalta mitään...kunhan vain öykkäröi, niin huomio pysyy öykkäröinnissä, eikä asian käsittelyssä...
Looginen: "<> häiriintyneet -> ymmärretyksi -> hyväkäsytyksi -> läheisyys -> hellyys -> seksi -> tyydytys <>"
...Nämä sopivat hyvin vertaistukitoiminnan lähtökohdaksi ja tavoitteeksi, paitsi kaksi viimeistä saavat tietty toteutua muualla kuin vertaistukiryhmässä.
Looginen: "Yritetään ymmärtää häiriön sijasta häiriintymistä, häiriintynyttä. Puhutaan tuntemuksista, tunteista, kerrotaan miten ne vaikuttavat kehoon, tekemiseen, suhtautumiseen jne. Hyväksytään että niin on, eikä yritetä muuttaa mitään. "
...Hyvin sanottu ja oiva näkökulma. Sopivat hyvin vertaistuen toiminnaksi. Tämä on hyvä siemen uuden alulle. Itsekin tiedän, että vertaistukitoiminnalla on saatu hyviä tuloksia.
Looginen: "KRIISISSÄ
Katson, että sopeutuminen on luonnonmukaista, "luonto" rankaisee meitä masennuksella, jotta tajuaisimme jatkaa pyristelyä ja ponnistelua pois häiriötilasta, takaisin luonnontilaan. Luontoon on sopeuduttava aina, keinolla millä hyvänsä. Mieluummin ennen sitä masennusta. Ongelma on ratkaistava ennenkuin ongelma ratkaisee kohtalomme."
...Hyvin jatkettu ajatus. Kyllä ihmisen on sopeuduttava luonnon raameihin. MUTTA ihmisen luontosuhde on vastavuoroinen. Ihminen ei ole vain passiivinen luonnon muokkauksen kohde tai uhri, vaan aktiivinen toimija ja siten luontoon vaikuttava. Ihmiselle on luotu aistit mitkä rekisteröivät ja tunnistavat havaintoja itsen ja ympäristön tilasta ja tapahtumista. Nämä tunnemme niikuin tunnemme. Ihmisellä on myös aivot, mitkä tekevät tulkintoja näistä havainnoista / tuntemuksista, joiden varassa sitten toimimme. Uskoakseni pelkkä alituinen ja yksisuuntainen sopeutuminen luontoon vain passivoi, latistaa, masentaa ja sairastuttaa ihmisen. Luontokin (samoin kuin puolisokin) tarvitsee ihmiseltä (toiselta) aktiivisuutta, jotta (pari)suhde ympäristöön pysyisi tasapainoisena. Tällä aktiivisuudella voi olla enemmän tai vähemmän suotuisat vaikutukset itsen ja ympäristön hyvinvointiin, sen mukaisesti miten vastuumme näihin ymmärrämme. Jos emme käytä tai pysty käyttämään aivojamme tähän luontoon sopeutumiseen ja oman toiminnan mukauttamiseen, niin aivojemme ohjaimissa on varmasti pian joku muu (kuten psyykkinensairaus) kuin me itse.
Kärsimättä keväinen piste tähän.