Raha ja rakkaus kannattaa pitää erillään.
Rahan ja rakkauden kun pitää erillään, niin ennen pitkää kumpikin lähtee omille teilleen. Yhteisen arjen eläminen epätasa-arvoisista lähtökohdista on näet melko mahdotonta. Pitemmän päälle ei hyvä tule, jos puolisot eivät pysty jakamaan elämäänsä toistensa kanssa, vaan kumpikin touhuaa omiaan rahavarojensa rajoissa.
Jos esimerkiksi nainen tienaa käteen poliisina 1500 euroa kuussa ja mies diplomi-insinöörinä 2700 euroa kuussa, niin miten tällaisessa tilanteessa tulee toimia?
-Millainen asunto ostetaan, että naiselle jäisi velan maksun jälkeen edes vähän käyttövaroja? Entä jos mies tahtoo suuremman?
-Millainen auto ostetaan?
-Miten lomat suunnitellaan? Nainen istuu kotona ja mies matkustelee yksinään?
-Miten lasten harrastukset valitaan, että nainen pystyy maksamaan niistä osansa?
-Miten lapsille selitetään se, että iskä voi tehdä kaikenlaista, koska iskällä on rahaa, mutta äidin pitää tyytyä vähän vähempään, koska hänellä ei ole?
-Miten terveydenhoito hoidetaan? Nainen istuu jonottamassa tuntitolkulla julkisella puolella kuitenkaan kunnon hoitoa saamatta samaan aikaan kun mies käväisee rahojensa turvin vaivatta yksityisellä?
-Miten ruoka ostetaan? Jos naisella ei ole varaa kuin pastaan ja jauhelihaan, niin sitäkö sitten syödään?
Olen varma, että 15-20 avioliittovuoden jälkeen mun rahat ja sun rahat -logiikalla toimivista pareista vain hyvin harva on enää yhdessä, jos kumpikin heistä ei ole poikkeuksellisen hyvätuloinen. Pitkä parisuhde on niin valtava haaste, että siitä ei ehjänä läpi selviä, jos siihen ei uskalleta heittäytyä yhdessä.
Minusta tosin tuntuukin, etteivät nykynuoret edes oleta parisuhteita kestäviksi, vaan he ajattelevat ne väliaikaisiksi. Siksi kai tähän mun rahat ja sun rahat -jakoon yhä useampi päätyykin.
Parisuhde ei ole nuorille enää parisuhde vaan elämysseikkailu tai väliaikainen nautintaoikeus.