Kiusanteko eron jälkeen

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Uhkailua, tavaroiden hajottamista, asioistamme avautumista ympäri maailman (jopa työkavereilleni, kännissä), hirveää ryyppäämistä, facebook-ilkeilyä... Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.
En viitsi edes ottaa kantaa moiseen sekoiluun enää, mutta olen suunnattoman pahoillani ja ahdistunut tuollaisesta touhusta. En tiedä mitä tehdä, ollako vain ja katsoa vierestä kun kaikki tutut ja puolitutut sekoitetaan asiaan työpaikkaa myöten? Ex haluaa kuulema takaisin, mutta kaiken tämän kiusanteon ja lapsellisen käytöksen jälkeen en ikinä edes harkitsisi moista. Olen ihan järkyttynyt tuosta vihan ja katkeruuden määrästä.

 

Näitä lapsen tasolle jääneitä exiä ikävä kyllä riittää. Itse vastaavassa tilanteessa tein lähipiirilleni ja työtovereilleni selväksi, että ex-mieheni kärsii mielesnterveysongelmista ja purkaa pahaa oloaan ikävä kyllä minuun. Suhtauduin häneen ulkoisesti hillitysti ja samalla tyyneydellä, kuin sairaisiin ihmisiin suhtaudutaan. Sanoisin, että kaikkien sympatiat olivat puolellani ja ex-mieheni sai epätasapainoisen ihmisen leiman lähipiirissämme. Pidä siis itsekunnioituksesi ja käyttäydy kuivakan asiallisesti ja tee kaikille selväksi, että exäsi on sairas. Ihmiset kyllä ymmärtävät, että se terrorisoiva osapuoli on se, jolla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

 

Näitä lapsen tasolle jääneitä exiä ikävä kyllä riittää. Itse vastaavassa tilanteessa tein lähipiirilleni ja työtovereilleni selväksi, että ex-mieheni kärsii mielesnterveysongelmista ja purkaa pahaa oloaan ikävä kyllä minuun. Suhtauduin häneen ulkoisesti hillitysti ja samalla tyyneydellä, kuin sairaisiin ihmisiin suhtaudutaan. Sanoisin, että kaikkien sympatiat olivat puolellani ja ex-mieheni sai epätasapainoisen ihmisen leiman lähipiirissämme. Pidä siis itsekunnioituksesi ja käyttäydy kuivakan asiallisesti ja tee kaikille selväksi, että exäsi on sairas. Ihmiset kyllä ymmärtävät, että se terrorisoiva osapuoli on se, jolla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

En haluaisi loukata exääni ikinä enkä leimata häntä sairaaksi. Hän on itse kovin uskottava itkiessään jonkun työkaverini (!) olkaa vasten ja "ikävöidessään" minua. Mielestäni suhteen asiat ovat kahden ihmisen asioita eikä julkista farssia. Toki jokaisella on oltava joku hyvä kaveri jolle voi ja pitääkin purkautua, mutta rajansa kaikella. Tavaroiden hajottaminen on jo liikaa, samoin julkinen tilitys ei-anonyymisti. Yritän kuitenkin olla rauhallinen enkä lähde samalle linjalle. Harmittaa vaan pyydellä tuttavilta anteeksi miehen kännistä pommitusta ym. En edes voi sano kellekään, että hän riehui pihassani yöllä, tai mitään muutakaan ikävää, koska tuskin kukaan edes uskoisi.

Hänessä on kaksi puolta, ja tämän ikävämään puolen nähtyäni olen hämmästynyt ja järkyttynyt.

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Uhkailua, tavaroiden hajottamista, asioistamme avautumista ympäri maailman (jopa työkavereilleni, kännissä), hirveää ryyppäämistä, facebook-ilkeilyä... Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.
En viitsi edes ottaa kantaa moiseen sekoiluun enää, mutta olen suunnattoman pahoillani ja ahdistunut tuollaisesta touhusta. En tiedä mitä tehdä, ollako vain ja katsoa vierestä kun kaikki tutut ja puolitutut sekoitetaan asiaan työpaikkaa myöten? Ex haluaa kuulema takaisin, mutta kaiken tämän kiusanteon ja lapsellisen käytöksen jälkeen en ikinä edes harkitsisi moista. Olen ihan järkyttynyt tuosta vihan ja katkeruuden määrästä.

Oma kokemukseni asiasta on se, että valtaosa ihmisistä ei usko ainoastaan toisen osapuolen tilitystä.

Itse erosin lievästi väkivaltaisesta, alistavasta ja ilkeästä ex-miehestäni joka yhä edelleen ilkeilee minulle aina kohdatessamme. En ole puhunut asioista muuta kuin lähimmille ystävilleni ja heillekin siloitellun version koska en halua mustamaalata exää enkä toisaalta asettaa yhteisiä tuttaviamme kiusallisen valintatilanteen eteen.

Ja luulen ettei monikaan uskoisi minua kuitenkaan. Eli en usko että exäsi käytöksestä on sinulle oikeasti muuta haittaa kuin tietysti mielipaha.

Minun ex ilkeilee minulle kahden kesken. Olen vanha, ruma, kelpaamaton, tyhmä, huonosti koulutettu ja ties mitä törkeyksiä.

 

Kuinka niin kukaan ei uskoisi sinua, vaikka mies on heillekin soitellut ja viestitellyt kännissä? Kai heilläkin nyt jonkunlainen järki päässä on ja osaavat asioita yhdistellä.

Jos et voi näille tuttavillesikaan sanoa totuutta miehestä, niin sitten et voi mitään sille, jos he saavat väärän käsityksen asioista. Tietenkään kukaan ei halua levitellä asioitaan kylillä, mutta kirjoitit, että joudut pyytelemään anteeksi miehen käytöstä. Sitä et saisi missään nimessä tehdä. Päinvastoin, jos sinun heille jotain pitää tästä sanoa ja selittää, niin juuri sen, että mies on mennyt täysin sekaisin erostanne. Mutta anteeksi ei sinun kuulu pyydellä, miehen itsensä se pitäisi tehdä.

Et saa exää aisoihin mitenkään, hän itse on vastuussa omasta käytöksestäsi. Sen verran voit tietysti asiaa auttaa, että et ainakaan tietoisesti provosoi häntä mitenkään. Jos häirintä jää tuolle tasolle, voit olla jopa tyytyväinen. Jotkut joutuvat hakemaan lähestymiskieltoja ja muuta mukavaa. Käsitin, että mies ei sentään ole väkivaltainen ja uhkaile sinun henkeäsi ja terveyttäsi. Ilkeily on aina kestettävissä, ja se varmasti laantuu ajan mittaan.

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Uhkailua, tavaroiden hajottamista, asioistamme avautumista ympäri maailman (jopa työkavereilleni, kännissä), hirveää ryyppäämistä, facebook-ilkeilyä... Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.
En viitsi edes ottaa kantaa moiseen sekoiluun enää, mutta olen suunnattoman pahoillani ja ahdistunut tuollaisesta touhusta. En tiedä mitä tehdä, ollako vain ja katsoa vierestä kun kaikki tutut ja puolitutut sekoitetaan asiaan työpaikkaa myöten? Ex haluaa kuulema takaisin, mutta kaiken tämän kiusanteon ja lapsellisen käytöksen jälkeen en ikinä edes harkitsisi moista. Olen ihan järkyttynyt tuosta vihan ja katkeruuden määrästä.

Lisäisin vielä, että tuollainen kiusanteko on pahimmillaan heti välittömästi eron jälkeen, mutta yleensä vihanpito laantuu kyllä ajan myötä.
Toinen paha kolaus voi olla se kun entinen puoliso löytää uuden ihmissuhteen ja muuttaa uuden ihmisen kanssa yhteen. Silloin joillakin "naksahtaa"päässä eli tulee itkupotkuraivareita sun muuta kiusantekoa.
Yleensä vihanpito ja kiusanteko loppuu kun se kiusantekijä löytää itselleen uuden suhteen. Eihän silloin enää vanhaa exää jaksa parjata. Tähän ainakin itse luotan.
Tosin exällä on uusi nainen, mutta silti ex on inhottava minua kohtaan. Mutta, tuo pahin kiusanteko lienee takanapäin. Ei ole esineitä viime aikoina sentäs hajonnut niin kuin joskus erohetkellä.

 

kun molempien osapuolten psykiatrit toteavat toisen osapuolen olevan seonnut ja hoitoa vailla

 

vanha ja uusi liitto on kai taas paikoillaan julkisuudessa melskaamisen jälkeen ja neljä lasta saavat hyvää hoitoa kahdelta naiselta eli äidiltä ja yhdeltä mieheltä eli isältä. Voi tuota suhteiden menoa ja meinikiä

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.

Uskon, että ystäväsi ovat sen verran fiksuja, etteivät tuosta välitä.

Erään kaverini ex harrasti myös tuollaista. Itsekin erehdyin pari kertaa vastaamaan tälle ystäväni kännisoittelija-exälle. Tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi, että oli todella hyvä, kun ystäväni pääsi tuollaisesta ihmisestä eroon.

Siis pidä vain pääsi kylmänä, vaikka uskonkin, että suututtaa. Exäsi nolaa tuolla toiminnallaan vain itsensä.

 

taas tässäkin ketjussa.

 

taas tässäkin ketjussa.

Itsekin olen ihmetellyt, että eikö esim. tuolle facebook-retostelulle voi tehdä mitään? Itsehän sitä voisi myös heittää kehiin kaikki parisuhteen yksityiskohdat ja toisen luottamuksella kertomat asiat, mutta kun siihen ei viitsisi alentua.

Sellainen typpi, joka levittää asioitasi pitkin tuttavapiiriä, on epäilemättä epäluotettava ja huomiohakuinen. Tulee toimimaan niin aina kun on joku ongelma elämässä. Itsestään siinä vaan tekee pellen, mutta monihan ei ymmärrä edes sitä kuinka on nolannut itsensä.

 

ihan tuntemattomille ihmisille. Tuosta juuri näkee tämän palstan tason. Takerrutaan yhteen lauseeseen ja vastataan siihen ihan "seinästä revästen" eli viesteissä ei ole päätä eikä häntää. Näin tehdessä tavallisessa elämässä saadaan nuppi sekaisin kaikilta. Tosi huvittavaa. Itse asiassa tosi kuvaavaa.

 

Kun syvästi rakastaa voi toisen ihmisen petollisuus suistaa petetyn ihmisen hetkelliseen katkeruuden valtaan. Tällöin tulee tehtyä tyhmiä asioita. Joskus toisen napauttaminen on aiheellista, mutta jos ero on hoidettu asiallisesti, niin toisen osapuolen tulisi koittaa ymmärtää surustaan huolimatta.

Täällä netissä me saamme tietoomme vain toisen osapuolen näkemyksen, joten tilanteen analysointi on hieman hankalampaa..

 

Uskon, että ystäväsi ovat sen verran fiksuja, etteivät tuosta välitä.

Erään kaverini ex harrasti myös tuollaista. Itsekin erehdyin pari kertaa vastaamaan tälle ystäväni kännisoittelija-exälle. Tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi, että oli todella hyvä, kun ystäväni pääsi tuollaisesta ihmisestä eroon.

Siis pidä vain pääsi kylmänä, vaikka uskonkin, että suututtaa. Exäsi nolaa tuolla toiminnallaan vain itsensä.

Just, just. Tuskin tiedät heidänkään suhteesta oikeasti.

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Kun on kysymys toisen ihmisen, hänen tekemisistään, ei Sinulla ole paljon mitään muuta kuin virheitä tehtävissä. Osaatkin jo näköjään jättää tekemättä sen mitä ei pidäkään tehdä.

Mahdollisuuksia yhteydenottoon ja yhteydenpidon vaikutuksia voi vähentää tai estää, sekä suojata omaisuutta, siirtää väliaikaisesti ilkivallan ulottumattomiin.

Hänen tekojensa anteeksipyytely ei ole Sinun vastuullasi, eikä kirjaimellisesti oikein, mutta eihän se sitä vääräksikään tee. Vaikka sen tarpeetomaksi katsoisikin, on siitä varmaan kuitenkin jotain hyötyä ihmissuhteissa ja itsellesi. Tunnet ilmeisesti tarvetta ottaa osaa toisten kokemiin ikäviin tapahtumiin. Aiheuttaja on ex, jonka vuoksi et sitä tee, vaan ylläpidät ja hoidat näin muita suhteitasi. Ymmärtääkseni et anna painoarvoa sille että ex saataisi hyötyä tästä. Hyvä onkin ettet suuntaa kiinnostustasi sen estämiseen.

Ehkä se liittyy tapaasi selviytyä ja ennemminkin vähentää harmitustasi kuin lisää sitä. Tarkoituksesi on ilmaista omaa myötätuntoa ja välittämistä kenelle puhut, ei suinkaan exän tai edustaa exää. Anteeksipyyntö ikäänkuin toisen puolesta ei loukkaa ketään, mutta saataa hämmentää. Sitä voisi miettiä miten toiset sen mieltävät ja löytyisikö paremmin toimiva pahoittelun muoto tämän tilalle. Sitähän haluat, ottaa osaa. Älä lopeta anteeksipyyntöjä ennenkuin keksit sen hyvemmän 'halauksen'.

 

Kun syvästi rakastaa voi toisen ihmisen petollisuus suistaa petetyn ihmisen hetkelliseen katkeruuden valtaan. Tällöin tulee tehtyä tyhmiä asioita. Joskus toisen napauttaminen on aiheellista, mutta jos ero on hoidettu asiallisesti, niin toisen osapuolen tulisi koittaa ymmärtää surustaan huolimatta.

Täällä netissä me saamme tietoomme vain toisen osapuolen näkemyksen, joten tilanteen analysointi on hieman hankalampaa..

Sen voin ihan käsi raamatulla vannoa, etten ole petollinen ollut, en valehdellut, kusettanut tai tehnyt pahaa. Toinen osapuoli ei vaan tahdo päästää minusta irti. Vihaan sinua-rakastan sinua, nämä ovat hänen viestinsä, joiden perässä en pysy minä eivätkä läheiseni. On vaan hieman hupaisaa, kun toinen jankaa miten minua rakastaa ja samalla jauhaa yksityisasiani julkisuuteen, ryyppää koko ajan ja hajottaa myös omaisuuttani. Haluan vain sivistyneen eron ja rauhan!

 

Sen voin ihan käsi raamatulla vannoa, etten ole petollinen ollut, en valehdellut, kusettanut tai tehnyt pahaa. Toinen osapuoli ei vaan tahdo päästää minusta irti. Vihaan sinua-rakastan sinua, nämä ovat hänen viestinsä, joiden perässä en pysy minä eivätkä läheiseni. On vaan hieman hupaisaa, kun toinen jankaa miten minua rakastaa ja samalla jauhaa yksityisasiani julkisuuteen, ryyppää koko ajan ja hajottaa myös omaisuuttani. Haluan vain sivistyneen eron ja rauhan!

Et voi vaikuttaa toisen käytökseen. Voit vaikuttaa ainoastaan omaan käytökseesi. Sinun on siis valittava, että otatko hillityn linjan vai räväkämmän linjan. Hillitty linja olisi sitä, että välttelet miestä, et puhu asiasta muiden kanssa jne. Räväkämpi linja voisi olla sitä, että huudat totuuden päin exäsi naamaa ja sanot, että onko hän niin tomppeli, ettei tajua suhteen olevan ohi, joten on aika lopettaa lapsellinen kiukuttelu ja hänen on korkea aika siirtyä elämässä eteenpäin. Jos ex haukkuu sinua, niin provosoivasti voi sanoa, että eikös vaan olekin hyvä, että pääsit minusta eroon.

Oma avioeroni oli vaikea ja minä vasta jälkikäteen selitin asioita lähimmille ystävilleni. Voi sanoa, että loppujen lopuksi exän kieroilut kääntyivät häntä itseään vastaan. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että eihän esim. vuosi eron jälkeen enää kuulu olla niin tuskainen, että ex huutaa, raivoaa ja panettelee exää. Ihan alussa on ymmärrettävää, että voi tulla ylilyöntejä, mutta jos jää erotuskiinsa kieriskelemään, niin se viittaa siihen, että tarttis jo jotakin psyykkistä apua, jotta osaa päästää irti vihasta ja jatkaa elämää siitä eteenpäin.

Jostakin syystä minua ei ole vaivannut se, että ex on puhunut minusta pahaa selkäni takana. Esimerkiksi lapseni kokivat sen tosi ikävänä, että heidän elämänsä kaksi tärkeintä ihmistä eroavat ja sitten vielä toinen puhuu p*skaa toisesta vanhemmasta. Minä en sille linjalle lähtenyt. Lapset kyllä itse näkevät ajan kanssa, että mikä on totta ja mikä ei.

 

Eräskin kirjoitteli nettiin viha ja rakkausviestejään tukkukaupalla vuositolkulla. Ihan sai pelätä mutta yritin auttaa, kun ihan itsemurhallakin uhkaili jo. Psykiatrikin viestejä seurasi ja tuki kestämään. Samoin nyxä mutta vaikka onkin kiltti ihminen niin lopulta totesi "kyl mun puolesta vois jo vetää itsensä hirteen. Tuo jo häiritsee liikaa meidän elämäämme". Lopulta kuitenkin tämä henkilö lopetti ja kai oli jo saanut surunsa, vihansa ja murheensa purettua.

Lopulta siis onnellinen loppu mutta kyllä se vuosia häiritsi. Huokaisimme kaikki helpotuksesta.

 

Eräskin kirjoitteli nettiin viha ja rakkausviestejään tukkukaupalla vuositolkulla. Ihan sai pelätä mutta yritin auttaa, kun ihan itsemurhallakin uhkaili jo. Psykiatrikin viestejä seurasi ja tuki kestämään. Samoin nyxä mutta vaikka onkin kiltti ihminen niin lopulta totesi "kyl mun puolesta vois jo vetää itsensä hirteen. Tuo jo häiritsee liikaa meidän elämäämme". Lopulta kuitenkin tämä henkilö lopetti ja kai oli jo saanut surunsa, vihansa ja murheensa purettua.

Lopulta siis onnellinen loppu mutta kyllä se vuosia häiritsi. Huokaisimme kaikki helpotuksesta.

Usein tälläisissä tilanteissa joudutaan turvautumaan myös poliisiin, jotta asia saadaan selväksi ja kiusanteko loppumaan.

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Uhkailua, tavaroiden hajottamista, asioistamme avautumista ympäri maailman (jopa työkavereilleni, kännissä), hirveää ryyppäämistä, facebook-ilkeilyä... Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.
En viitsi edes ottaa kantaa moiseen sekoiluun enää, mutta olen suunnattoman pahoillani ja ahdistunut tuollaisesta touhusta. En tiedä mitä tehdä, ollako vain ja katsoa vierestä kun kaikki tutut ja puolitutut sekoitetaan asiaan työpaikkaa myöten? Ex haluaa kuulema takaisin, mutta kaiken tämän kiusanteon ja lapsellisen käytöksen jälkeen en ikinä edes harkitsisi moista. Olen ihan järkyttynyt tuosta vihan ja katkeruuden määrästä.

Eli siellä saisivat molemmat puhua erostaan ja tunteistaan ... jos kerta haluat sivistyneen eron. Suosittelen.

 

Eli siellä saisivat molemmat puhua erostaan ja tunteistaan ... jos kerta haluat sivistyneen eron. Suosittelen.

Sieltä neuvotaan myös eteenpäin.

 

Sen voin ihan käsi raamatulla vannoa, etten ole petollinen ollut, en valehdellut, kusettanut tai tehnyt pahaa. Toinen osapuoli ei vaan tahdo päästää minusta irti. Vihaan sinua-rakastan sinua, nämä ovat hänen viestinsä, joiden perässä en pysy minä eivätkä läheiseni. On vaan hieman hupaisaa, kun toinen jankaa miten minua rakastaa ja samalla jauhaa yksityisasiani julkisuuteen, ryyppää koko ajan ja hajottaa myös omaisuuttani. Haluan vain sivistyneen eron ja rauhan!

Onko exälläsi muu elämä kunnossa eli työelämässä menee hyvin ja hän on fyysisesti terve ja hänellä toimivia ystävyysuhteita ja harrastuksia? Jos näin on niin tuo eronne ei ole mikään ongelma selvittää, joten tartu reippaasti toimeen ja ehdota sitä eroterapiaa, jotta voitte sillä puida suhteenne loppuun. Voit myös ehdottaa, että exäsi menisi itse eroryhmään, missä voi purkaa teidän parisuhteenne loppumisen tunteita. Tälläisiä ryhmiä on kaikissa suurimmissa kaupungeissa perustettu ja monet, sekä miehet että naiset ovat saaneet eronsa käsittelyyn sieltä apua.

 

Näitä lapsen tasolle jääneitä exiä ikävä kyllä riittää. Itse vastaavassa tilanteessa tein lähipiirilleni ja työtovereilleni selväksi, että ex-mieheni kärsii mielesnterveysongelmista ja purkaa pahaa oloaan ikävä kyllä minuun. Suhtauduin häneen ulkoisesti hillitysti ja samalla tyyneydellä, kuin sairaisiin ihmisiin suhtaudutaan. Sanoisin, että kaikkien sympatiat olivat puolellani ja ex-mieheni sai epätasapainoisen ihmisen leiman lähipiirissämme. Pidä siis itsekunnioituksesi ja käyttäydy kuivakan asiallisesti ja tee kaikille selväksi, että exäsi on sairas. Ihmiset kyllä ymmärtävät, että se terrorisoiva osapuoli on se, jolla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

... että exällä on ongelmia ja vielä lisäksi ehdottaa sitä eroterapiaa, missä asiat käydään läpi. "Sairaan" eroavan jaksamiseen tarvitaan paljon ymmärrystä ja kaikki tuki ystäviltä ja läheisiltä on silloin tarpeen jotta jaksaa.

 

... että exällä on ongelmia ja vielä lisäksi ehdottaa sitä eroterapiaa, missä asiat käydään läpi. "Sairaan" eroavan jaksamiseen tarvitaan paljon ymmärrystä ja kaikki tuki ystäviltä ja läheisiltä on silloin tarpeen jotta jaksaa.

Myös ap:lle siis tekisi hyvää keskustelemalla puhua tunteistaan ja tuntemuksistaan. Siksi vaikeissa eroissa tarvitaan usein kolmatta osapuolta avuksi selkeyttämään tilannetta.

 

Onko täällä neuvoja, miten saada erotessa "kilahtanut" ex-kummpani aisoihin?

Uhkailua, tavaroiden hajottamista, asioistamme avautumista ympäri maailman (jopa työkavereilleni, kännissä), hirveää ryyppäämistä, facebook-ilkeilyä... Ex on pitkin yötä kirjoitellut ystävilleni viestejä meidän suhteestamme ja dokannutkin ties kuinka monta päivää nyt peräjälkeen. Hän itkee ympärilleen, kuinka vaikea minä olin ja kuinka hän on niin kaikkensa yrittänyt.
En viitsi edes ottaa kantaa moiseen sekoiluun enää, mutta olen suunnattoman pahoillani ja ahdistunut tuollaisesta touhusta. En tiedä mitä tehdä, ollako vain ja katsoa vierestä kun kaikki tutut ja puolitutut sekoitetaan asiaan työpaikkaa myöten? Ex haluaa kuulema takaisin, mutta kaiken tämän kiusanteon ja lapsellisen käytöksen jälkeen en ikinä edes harkitsisi moista. Olen ihan järkyttynyt tuosta vihan ja katkeruuden määrästä.

... meilläkin oli duunissa eroava, jonka ex rikkoi perheen ikkunat ja huuto oli puhelimessa (myös työaikana) ihan helvetillistä. Yrittivät sopia lasten takia mutta ei siitä mitään tullut ja eroava oli ihan henkisesti loppu. Vuosia myöhemminkään eivät keskustelleet toisiensa kanssa ja lapset vaihdettiin ulkopuolisten avustuksella. Molemmilla oli jo uudet mutta se, joka rikko ikkunat, ei suostunut keskustelemaan toisen kanssa, koska olis halunnut vielä itse jatkaa liittoa.

Näitä tarinoita maailma pullollaan. Kun ei mene putkeen niin ei mene putkeen.