Soneran siivoojaa tuskin pannaan vastuuseen, jos hän kertoo näkemistaan laskutustiedoista, mutta vastuuseen joutuu se työntekijä, joka jättää pöydälleen näkyville asiakkaan papereita. Ei minun ymmärtääkseni pankissakaan jätetä yöksi mitään ihmisten lainahakemuksia pankinjohtajan pöydälle, vapaasti siivoojien ja mahdollisten muiden huoneessa kävijöiden nähtäville.
Taksikuskilla ei ole mitään virallista vaitiolovelvollisuutta. Takseilla saattaa kuitenkin olla keskenään eräänlainen herrasmiessopimus siitä, että asiakkaitten kyydeistä annetaan tietoja vain viranomaisille tai muuten välttämättömille tahoille. Taksit on yksityisyrittäjiä, ja haluaa maineensa säilyvän. Muutenhan voi olla että kyydit loppuvat.
Ei kampaajillakaan ole mitään vaitiolovelvollisuutta, ei kosmetologeilla eikä kellään tällaisilla vastaavilla. Kyse on vain omasta imagosta, joka saattaa kärsiä, jos ei osaa pitää suutaan kiinni asiakkaan yksityisistä tiedoista. Siksi useimmilla varmasti on se periaate, että asiakkaista ei juoruta. Mitään juridista velvollisuutta vaitioloon ei kuitenkaan ole. Asiakas menee tällaiselle ihmiselle hoidettavaksi tai palveltavaksi ihan omalla riskillä.
Minä olen kunnalla töissä, eikä minun ole koskaan tarvinnut minkäänlaista vaitiolovelvollisuussopimusta allekirjoittaa. Se vain on joskus työhön tullessa sovittu työnantajan kanssa näin, että asiakkaista ei anneta tietoja eteenpäin (ainoastaan poliisille tai sovituille viranomaistahoille) eikä asiakastapahtumista kerrota mitään. Tavalliset asiat nyt sentään ei mitään vaitiolovelvollisuutta tarvitse, eihän siitä nyt kukaan voi pulttia ottaa, jos kerromme, että se ja se perhe kävi tai että meillä kävi mustalaisia tietsikalla, näähän nyt näkee kuka tahansa muukin ihminen. Eli mun työpaikkani on kirjasto. Siis ainoastaan ne tiedot, mitä ihmisistä on rekisterissä, on salaisia. Jos joku heittäytyy hankalaksi tiskillä, hän tekee tietoisen valinnan siitä, että muutkin asiakkaat sen näkevät. Mutta kenenkään asiakastietoja ei kerrota, eikä sitä mitä heillä on lainassa tai laskutuksessa tai vastaavaa. Meiltä on joskus yritetty kysyä jonkun ihmisen osoitetta tai puh.numeroa, mutta niitä emme anna.
Ravintolat pitää tämän saman herrasmiessopimuksen, minkä taksikuskitkin, eli eivät kerro näkemästään ja kuulemastaan eteenpäin. Jos kertovat, eivät joudu siitä mihinkään oikeusvastuuseen, korkeintaan kuitenkin esimiehen puhutteluun tai mistä minä tiedän vaikka saisivat potkutkin, jos on oikein maineestaan kiinni pitävä yritys.
Eli ei ole taksikuski menetellyt mitenkään juridisesti väärin, kun on kertonut vaimolleen vieneensä tämän ystävän miestä tiettyyn osoitteeseen. Omaa ammattikuntaansa vastaan hän sen sijaan on tehnyt karhunpalveluksen.
Mutta oliko tämä itse asiassa se ap:n varsinainen ongelma? Eikös se ollut lähinnä se, että kertoako ystävälleen vai ei?
Minä en kertoisi suoraan, ainakaan heti. Asiassa on kuitenkin aina niitä epävarmuustekijöitä. Voihan olla, että juttu kuivuu kokoon ja parempi, ettei suurempaa näytelmää tulekaan. Vaikeita asioita nämä on, joka tapauksessa. aina toivoisi, että ihmiset varmistaisivat niin hyvin nämä juttunsa, ettei niistä todellakaan mitään vuotaisi ulos, jos kerran pitää salaa vieraissa hypätä.