M
MillaLilla
Vieras
Poika siis nukkunut koko elämänsä ajan huonosti. Ei ikinä yhtään kokonaista yötä. 3 yötä on nukkunut melkein aamuun asti omassa sängyssä ja parhaimmillaan olen päässyt 3:lla herätyksellä. Ensimmäiset 3,5 kk oli enemmän ja vähemmän itkuinen, oli ilmeisesti koliikikkia. Nukkunut melkein aina vieressä kun ei muuten rauhoitu ja ei aina viereenkään.
Putket korviin sai 11kk iässä. Omaan huoneeseenkin kokeiltiin siirtää muttei siitä mitään tullut. Nyt on kuitenkin omassa huoneessa ja mieheni kanssa vuorotellaan siellä vuodesohvalla pojan kanssa nukkumista.
Voisko sanoa, että viimeinen kuukausi on ollut pahinta. Ei nukahda itsekseen vaan pitää nukuttaa viereen (joskus onnistunut pinnikseen nukahtamaan kädestä kiinni pitäen), eikä tämäkään aina onnistu vaan saattaa saada huutokohtauksen, joka pahimmillaan kestää tunteja. Iltatoimet ovat aina samat, koska meillä on myös 3-vuotias perheessä, jonka vuoksi rutiinit ovat aina suunnilleen samat. Sitten kun nukahtaa saattaa parhaimmillaan nukkua 2-3 tuntia heräämättä (harvinaista), kunnes se levottomuus ja kitiseminen sekä itkeminen alkaa. En siis tuohon kerkeä vielä edes itse nukkumaan vaan laukkaan laittamassa tuttia suuhun ja rauhoittelemassa kotitöiden lomasta. Kun pääsen nukkumaan niin eipä juuri kerkeä uni tulla kun saa ravata pinnasängyn luona ja yleensä 02.00 viimeistään otan pojan viereen ja sen jälkeen ei juuri nukuttakaan. Poika on levoton kuin mikä ja kitisee minkä kerkeää. Aamuyöstä viimeistään alkaa itkemään niin, että pitää ottaa syliin ja kantaa. Muutamana aamuyönä olen ollut jo niin väsynyt, että olen vain yrittänyt pitää vieressä ja silitellä, kun en ole jaksanut nousta. Poika siis itkenyt. Lopulta pitää kuitenkin nousta kun ei rauhoitu. Poikakin on ihan rikki poikki väsy, mutta ei voi vain antaa periksi ja nukkua. Eli ei siis ole siitäkään kyse, ettei uni riittäisi. Mm. tänään olen noussut pojan kanssa 05.15 ja kun nukahti 06.00 syliini ja yritin laittaa vaunuihin, havahtui heti ja alkoi huutamaan.
Eikä ole mistään pikkuitkeskelystä kyse vaan huutaa naama punaisena suoraan huutoa ja raivoaa.
Jollain neuvola kerralla täti ehdotti unikoulua ja antoi tassuohjeet. No meidän poikaan ei mitkään silittelyt auta ja kun on aloittanut huudon sylissäkin menee aivan siltaan. Sitten kun pojan saa rauhoittumaan ja lasket sen sänkyyn alkaa jo laskumatkalla siltaan meno ja huuto.
Tiedä nyt saako ylläolevasta mitään tolkkua, kun omaa nuppikin on jo niin sekaisin, ettei tiedä oikein mikä on mitenkin.
Rakentavaa keskustelua kaipaan ja omakohtaisia kokemuksia. Mikä tai missä tässä on vika?? Miten kauan voi jaksaa nukkumatta?? Eikait tämä tilanne terveellinen ole lapsellekkaan?
Putket korviin sai 11kk iässä. Omaan huoneeseenkin kokeiltiin siirtää muttei siitä mitään tullut. Nyt on kuitenkin omassa huoneessa ja mieheni kanssa vuorotellaan siellä vuodesohvalla pojan kanssa nukkumista.
Voisko sanoa, että viimeinen kuukausi on ollut pahinta. Ei nukahda itsekseen vaan pitää nukuttaa viereen (joskus onnistunut pinnikseen nukahtamaan kädestä kiinni pitäen), eikä tämäkään aina onnistu vaan saattaa saada huutokohtauksen, joka pahimmillaan kestää tunteja. Iltatoimet ovat aina samat, koska meillä on myös 3-vuotias perheessä, jonka vuoksi rutiinit ovat aina suunnilleen samat. Sitten kun nukahtaa saattaa parhaimmillaan nukkua 2-3 tuntia heräämättä (harvinaista), kunnes se levottomuus ja kitiseminen sekä itkeminen alkaa. En siis tuohon kerkeä vielä edes itse nukkumaan vaan laukkaan laittamassa tuttia suuhun ja rauhoittelemassa kotitöiden lomasta. Kun pääsen nukkumaan niin eipä juuri kerkeä uni tulla kun saa ravata pinnasängyn luona ja yleensä 02.00 viimeistään otan pojan viereen ja sen jälkeen ei juuri nukuttakaan. Poika on levoton kuin mikä ja kitisee minkä kerkeää. Aamuyöstä viimeistään alkaa itkemään niin, että pitää ottaa syliin ja kantaa. Muutamana aamuyönä olen ollut jo niin väsynyt, että olen vain yrittänyt pitää vieressä ja silitellä, kun en ole jaksanut nousta. Poika siis itkenyt. Lopulta pitää kuitenkin nousta kun ei rauhoitu. Poikakin on ihan rikki poikki väsy, mutta ei voi vain antaa periksi ja nukkua. Eli ei siis ole siitäkään kyse, ettei uni riittäisi. Mm. tänään olen noussut pojan kanssa 05.15 ja kun nukahti 06.00 syliini ja yritin laittaa vaunuihin, havahtui heti ja alkoi huutamaan.
Eikä ole mistään pikkuitkeskelystä kyse vaan huutaa naama punaisena suoraan huutoa ja raivoaa.
Jollain neuvola kerralla täti ehdotti unikoulua ja antoi tassuohjeet. No meidän poikaan ei mitkään silittelyt auta ja kun on aloittanut huudon sylissäkin menee aivan siltaan. Sitten kun pojan saa rauhoittumaan ja lasket sen sänkyyn alkaa jo laskumatkalla siltaan meno ja huuto.
Tiedä nyt saako ylläolevasta mitään tolkkua, kun omaa nuppikin on jo niin sekaisin, ettei tiedä oikein mikä on mitenkin.
Rakentavaa keskustelua kaipaan ja omakohtaisia kokemuksia. Mikä tai missä tässä on vika?? Miten kauan voi jaksaa nukkumatta?? Eikait tämä tilanne terveellinen ole lapsellekkaan?