Minusta tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeaa totuutta. Kompromissejä sen sijaan voi yrittää löytää.
Olen itse kokeillut karvatonta alapäätä, koska alapääni on "umpimetsää". Normaalisti itse otan vahalla bikinirajat. Sen sijaan alapäästä karvojen poistaminen vahalla on todella hankalaa, sottaista ja kivuliasta touhua. Mikään karvojen poistotapa ei kuitenkaan minun kohdallani eliminoi sitä seikkaa, etteikö osa karvoista ala kasvaa sisäänpäin. Vaikka alussa alapää on pehmeä ja karvaton, niin joidenkin viikkojen kuluessa alapää on täynnä kipeitä paukamia, kun karvat alkavat kasvaa sisäänpäin ja sänki alkaa kasvaa. Minusta se lopputulos lyhyen siistin ajanjakson vuoksi ei ole mukavaa eikä vaivan arvoista. Olen ilmoittanut miehelleni, että jos hän haluaa, että minulla on alapääkarvoitus poissa, niin hän saa luvan jatkossa maksaa kosmetologikäyntini, jossa poistatan karvat. Itse en siihen sottaiseen touhuun viitsi ryhtyä. Poistaminen maksaa muutaman kympin eikä ole mies toistaiseksi viitsinyt siitä ilosta maksaa, että poistattaisin karvojani.
Myönnän, että kun oma tuuhea karvoitukseni on otettu alapäästä pois, se aiheuttaa kivaa lisävipinää sänkyelämään. Jos kuitenkin karvattomuus on normaali olotila (karvoistahan pääsee pysyvästi eroon, kun karvat poistattaa laserilla jossakin yksityisessä sairaalassa), niin siihenkin turtuu. Olen huomannut, että karvattomuus kuitenkin aiheuttaa minulla herkemmin esim. hiivatulehdusta, koska karvoitus ei ole suojaamassa esim. vaatteiden hankaukselta.
Olen huomannut, että tässä naisten alapään karva-asiassa on sellaista Talvisota-henkeä. On miehiä ja poikasia. On olemassa miehiä, jotka ovat tottuneet ja kasvaneet siihen maailmaan, jossa naisen alapään karvoitus on täysin luonnollinen asia. Heille oleellista rakastelussa ei ole se, miltä naisen vagina näyttää, vaan se, miltä se tuntuu. Nykyinen pullamössösukupolvi on puolestaan kasvanut siihen, että pornoteollisuuden luoma ihannenainen (jättimäiset silikonirinnat, Restylane-piikeillä pumpatut huulet, hiuslisäkkeiden tuuhentamat hiukset, rakennekynnet, rasvaimutettu vyötärö, karvaton keho ja jopa häpyhuulet pienennetty) on se, mitä jo teinipojat ovat tottuneet katselemaan jopa 10 vuotta ennen kuin pääsevät sänkyyn tavallisen suomalaisen nuoren naisen kanssa. Sitten ihmetellään, kun tavallinen nainen ei viitsi nähdä sen vertaa edes vaivaa, että muokkaisi kehonsa siihen kuntoon, että mies saa heppinsä pystyyn. Mies vain esittää vaatimuksiaan, mutta ei osaa yhtään kyseenalaistaa sitä, että omassa ajatusmaailmassa saattaisi olla jotakin pielessä.
Minäkin pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, että karvattomuus ei ole mitenkään automaattisesti tae siitä, etteikö naisella (tai miehellä) ole tauteja. Kannattaa muistaa, että miksi pornoteollisuudessa naisilta on alettu vaatia karvattomuutta:
a) satiaiset eivät tartu kumppanilta
b) osa pornoa katsovista miehistä haluaa, että naiset näyttävät (vielä karvattomilta)alaikäisiltä
c) pornoelokuvissa seksikohtaukset on valittu sen mukaan, missä akti näkyy parhaiten. Kyse ei ole ollenkaan siitä, mikä tuntuisi parhaimmalta (esim. perinteinen lähetyssaarnaaja), vaan siitä, mikä näyttää kamerassa parhaimmalle. Siksi esimerkiksi seksikohtaukset eivät päädy siihen, että miehen sperma lennähtää naisen vaginaan, koska sitä ei voida kameralla kuvata, vaan siksi mies ruiskuttaa spermansa naisen kasvoille
d) koska pornon katsomiseen turtuu, pitää koko ajan olla jotakin uutta 'extremeä', jotta saadaan koukutettua pornon suurkuluttajia. Etsitään äärimmäisyyksiä (jätti-isoja rintoja, mahdollisimman monta ihmistä seksikohtauksessa, mahdollisimman isoja jättikaluja, mahdollisimman rajua) ja siksi osittain keinotekoisesti luodaan vaikutelmaa, että 'kaikki' naiset antavat rajuja anaalipanoja, ollaan karvattomia, ollaan äärimmäisen kiimaisia ihan itsestään eikä vaadita seksissä miestä tekemään mitään muuta kuin vain panemaan rajusti. Onhan se hassua, että nainen uikuttaa kiimaisena samalla, kun imee miehen kalua, vaikkei mies siinä vaiheessa ole edes koskettanut naista...
En tarkoita, että seksiä pitää analysoida niin paljon, että himot kuolevat kokonaan. Kannattaa silti joskus kyseenalaistaa, että miten tyhmä ihminen oikeastaan on, kun markkinavoimat pystyvät päättämään, että millaista seksiä olemassaoleva noin 15-35 vuotiaiden miesten massa oikein päätyy haluamaan. Sitten ihmetellään, kun pitää vaan harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa ja olo sisältä on ihan tyhjä. Fiksuimmat tajuavat, että rakkaus + rakastelu tuottaa hyvän henkisen olon oman rakkaan kanssa, mutta moni muu hyppää suhteesta toiseen kroonisesti koko ajan pettäen.
)
