Elämää lesken kanssa

Hei , kertokaa kuinka elämä sujuu lesken kanssa? Tuleeko mennyt elämä kummittelemaan suhteessa. Oliko leskellä takana muita suhteita ennen sinua, vai oletko/olitko laastari?

 

Hei , kertokaa kuinka elämä sujuu lesken kanssa? Tuleeko mennyt elämä kummittelemaan suhteessa. Oliko leskellä takana muita suhteita ennen sinua, vai oletko/olitko laastari?

Naimisissa leskeksi jääneen miehen kanssa, yhdessä jo viiisi vuotta. Taisin olla se "laastari"

Kyllä se voi onnistuakin ihan hyvin ilman että mikään mennyt kummittelee. Meillä ei ainakaan kummittele. Enkä kuolleelle voi oikein olla mustasukkainenkaan.

 

Tuli mieleen, että mahtaako se olla paljon sen kummempaa kuin eronneenkaan kanssa? Ehkä helpompaakin, kun ei ainakaan ole "haamua" pahempaa kummittelemassa.

 

Meillä kuulee usein kuinka edesmennyt teki niin ja näin, kuinka SILLOIN oli kaikki niin paljon paremmin. Ei ennen sitä ja ei ennen tätä, ja koskaan, EI KOSKAAN tämä suhde ole samanveroinen !
Ei taida olla tulevaisuutta?

 

No kauan siitä vaimon kuolemasta on aikaa?

 

Eiköhän tuo ajan kanssa ja puhumalla selviä. Sinänsä siinä ei ole ketään kolmatta hämmentämässä.

 

On laulun mukaan lämpöinen.
Kun kuolema on luonnollisen eron aikaan saanut on varsin todennnäköistä, etä leski on mukava ihminen.
Jos minun silmät sidottuna pitäisi valita leski tai saman ikäinen ikineito elämän kumppaniksi niin luulen, että vaakakuppi kallistuisi lesken suuntaan...

 

Jos itse jäisin leskeksi, niin uutta ystävää/aviopuolisoa etsiessäni etsisin lesken. Eronnutta en voisi ajatellakkaan.

Leski on vapaa kuoleman kautta, ilman omaa syytään. Avioerossa on aina kaksi syyllistä. Uskoisin, että lesket sopivat toisilleen.

 

Meillä kuulee usein kuinka edesmennyt teki niin ja näin, kuinka SILLOIN oli kaikki niin paljon paremmin. Ei ennen sitä ja ei ennen tätä, ja koskaan, EI KOSKAAN tämä suhde ole samanveroinen !
Ei taida olla tulevaisuutta?

olen useammalta kuin yhdeltä lesken kanssa hynttyyt yhteen lyöneeltä - niin nais- kuin mieskaverilta - kuullut, että tämän tyyppistä "kilpailutusta" tapahtuu useastikin. Eli kiristystyyliin "ei minun entinen puolisoni koskaan vaatinut minua...".

Mikä sitten hyvä kun tuntuu, että lesken kanssa on tuota ja jos otat eronneen (miehen) voit varautua, että itse hän on liittonsa tyrinyt ja töpännyt, joten miksi kanssani olisi muuta.

 

Jos itse jäisin leskeksi, niin uutta ystävää/aviopuolisoa etsiessäni etsisin lesken. Eronnutta en voisi ajatellakkaan.

Leski on vapaa kuoleman kautta, ilman omaa syytään. Avioerossa on aina kaksi syyllistä. Uskoisin, että lesket sopivat toisilleen.

Vai on kaksi syyllistä. Tuota en allekirjoita omalla kohdallani. Hoidin kodin, seksileikit ja kasvatin lapset lähes yksin kun mies teki reissuhommia. Annoin anteeksi syrjähyppyjä ja lopulta jopa sukupuolitaudin jonka vuoksi olen nyt ilman kohtua. Rumakaan en ole ja kaikkeni yritin. Minä en omasta mielestäni ollut syyllinen siihen, että miehen piti pönkittää huonoa omaatuntoa vieraiden naisten sängyssä. Onneksi löysin uskollisen miehen rinnalleni.

 

Minä olin itse leski ja menin uusiin naimisiin vuosien kuluttua ekan mieheni kuolemasta. Välillä oli yksi pitkä suhde. En ikinä kehu entistä miestäni nykyiselle (eikä hänessä mitään kehumista olekaan) enkä muutenkaan puhu hänestä en hyvää enkä pahaa. Mennyt on mennyttä, enkä edes mielessäni vertaile miehiä keskenään. Niin no, tietty meistä kaiketi joskus jokainen ajattelee entisistä heiloistaan nykyiseen verrattuna jotain. Mutta vain mielessään.

Olisi kuitenkin hyvä, että leskeytymisestä olisi kulunut vuosia. Muuten joutuu korvikkeeksi. Leski haluaa sen olkapään, jota vasten itkeä, myös mies. Pitäisi olla suru surtu ennenkuin uuteen suhteeseen rupeaa.

 

Vai on kaksi syyllistä. Tuota en allekirjoita omalla kohdallani. Hoidin kodin, seksileikit ja kasvatin lapset lähes yksin kun mies teki reissuhommia. Annoin anteeksi syrjähyppyjä ja lopulta jopa sukupuolitaudin jonka vuoksi olen nyt ilman kohtua. Rumakaan en ole ja kaikkeni yritin. Minä en omasta mielestäni ollut syyllinen siihen, että miehen piti pönkittää huonoa omaatuntoa vieraiden naisten sängyssä. Onneksi löysin uskollisen miehen rinnalleni.

No et varmaan syyllinen, mutta kenties hieman tyhmä? Vai tuntuuko sinusta, että teit oikein kun kaiken hyväksyit?

 

No et varmaan syyllinen, mutta kenties hieman tyhmä? Vai tuntuuko sinusta, että teit oikein kun kaiken hyväksyit?

Siis kyllä olin TYHMÄ toisaalta, mutta lapset saivat vähän aikaa enemmän kasvaa isän ja äidin kanssa. Heillä ei koskaan ollut tietoa mitä kulissien takana tapahtui ja saivat elää lapsen onnellista elämää.

 

Siis kyllä olin TYHMÄ toisaalta, mutta lapset saivat vähän aikaa enemmän kasvaa isän ja äidin kanssa. Heillä ei koskaan ollut tietoa mitä kulissien takana tapahtui ja saivat elää lapsen onnellista elämää.

Ai? Lapsetkin olivat tyhmiä, kun eivät nähneet tai tunteneet kodin ilmapiiriä. Ehkä tyhmyys on myös syy.

 

Olen ollut vajaan vuoden lesken kanssa ja olen itsekin leski. Meillä sujuu hyvin. Asumme erikseen mutta emme pidä mahdottomana ajatuksena yhteenmuuttoakaan vaikka olemme jo yli 50-kymppisiä. Se tietysti vaatisi molempien asuntojen myyntiä jne. Perintö ja muut asiat täytyisi selvittää. Mutta pikkuhiljaa edetään. Kuolleista on puhuttu mutta ei märehditty asialla. Ja minun silmissäni hän on nuorekas ja hauska. Hänen miehensä kuolemasta on 5 vuotta ja vaimoni kuolemasta 2.

 

Minä olin itse leski ja menin uusiin naimisiin vuosien kuluttua ekan mieheni kuolemasta. Välillä oli yksi pitkä suhde. En ikinä kehu entistä miestäni nykyiselle (eikä hänessä mitään kehumista olekaan) enkä muutenkaan puhu hänestä en hyvää enkä pahaa. Mennyt on mennyttä, enkä edes mielessäni vertaile miehiä keskenään. Niin no, tietty meistä kaiketi joskus jokainen ajattelee entisistä heiloistaan nykyiseen verrattuna jotain. Mutta vain mielessään.

Olisi kuitenkin hyvä, että leskeytymisestä olisi kulunut vuosia. Muuten joutuu korvikkeeksi. Leski haluaa sen olkapään, jota vasten itkeä, myös mies. Pitäisi olla suru surtu ennenkuin uuteen suhteeseen rupeaa.

Ei kaikki lesket tarvitse mitään vuosikausien karenssiaikaa ihmissuhteisiinsa. Uuden hyvän ja pysyvän ihmissuhteen saattaa hyvinkin löytää aika nopeastikin. Sellainen ihminen, joka surun hetkellä ymmärtää ja osaa tukea oikein, on varmasti hyvä valinta loppuelämääkin ajatellen.