Kaupunkilaisen ja maalaisen seurustelu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yritänkö mahdotonta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yritänkö mahdotonta?

Vieras
Niin, palstalla on nyt puitu mm. sitä sopiiko maisteri ja siivooja samaan pussauskoppiin... Nyt minä kyselen teiltä: sopiiko maalta ja kaupungista oleva?

Ja nyt en hae mitään new yorkin metropolin neitiä ja Perä-hikiän maaseudun aikamiesjunttia, vaan ihan normaali yhdistelmä: pikkupaikkakunnalta oleva nainen ja suomalaisittain isosta kaupungista oleva mies.

Olen siis tuo pikkupaikkakunnan nainen, 24v, ja yrittänyt nyt seurustelua muutamankin kaupunkilaisen kanssa, ja aina ne on kaatuneet siihen että mut jätetään :(

En ole mikään haiseva, puhumaton moukka joka katsoo vain Salkkareita, vaan hyvinkin (ainakin omasta mielestäni) fiksun ja normaalin oloinen nainen joka hoitaa asiansa. Samaa tietysti edellytän mieheltä, en etsi mitään city-turhapuroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yritänkö mahdotonta?;10290108:
Niin, palstalla on nyt puitu mm. sitä sopiiko maisteri ja siivooja samaan pussauskoppiin... Nyt minä kyselen teiltä: sopiiko maalta ja kaupungista oleva?

Ja nyt en hae mitään new yorkin metropolin neitiä ja Perä-hikiän maaseudun aikamiesjunttia, vaan ihan normaali yhdistelmä: pikkupaikkakunnalta oleva nainen ja suomalaisittain isosta kaupungista oleva mies.

Olen siis tuo pikkupaikkakunnan nainen, 24v, ja yrittänyt nyt seurustelua muutamankin kaupunkilaisen kanssa, ja aina ne on kaatuneet siihen että mut jätetään :(

En ole mikään haiseva, puhumaton moukka joka katsoo vain Salkkareita, vaan hyvinkin (ainakin omasta mielestäni) fiksun ja normaalin oloinen nainen joka hoitaa asiansa. Samaa tietysti edellytän mieheltä, en etsi mitään city-turhapuroa.

Lue Seiskaakin! Löydät kaupunkilaiskentlemannin, joka syö lippalakki tiukasti päässä (osalla jopa lippa niskan puolella) Hesen tai Mäkin pöydässä pikmäkmiiiliä tuplaranskiksilla ja tuplajuomalla - kun yhdellä eurolla saa extraa!
 
Minä olin maalta Helsinkiin muuttanut tyttö, joka meni naimisiin kaupunkilaisen kanssa. Ei siinä mitään vaikeuksia ollut, oltiin naimisissa 15 vuotta. Eikä kaveriporukkakaan ikinä mitenkään mainostanut kaupunkilaisuuttaan. Ihmisestä sekin on kiinni, jos joku on olevinaan hienompi kun on kaupunkilainen, niin parempi onkin että jätti. Ilmeisesti tutustuin vain fiksuihin ihmisiin.
 
Voi se olla ongelmana, jos kumpikin haluaa perustaa perheen ja muuttaa samanlaisiin oloihin, joissa on itse lapsena kasvanut (vrt. pieni maalaispaikkakunta ja iso kaupunki). Samoin jos toinen haluaa vapaa-aikanaan käydä sienestämässä ja marjastamassa, kun taas toinen haluaa nauttia vain niistä iloista, joita voi kotikaupungissa saada (esim. käydä oopperassa).

Periaatteessa kyse on minusta enemmänkin ajatusmaailmasta ja siitä, että on avoin asioille. Kaupunkilainenkin voi oppia viihtymään mökillä ja maalainenkin voi löytää itselleen mielekästä tekemistä kaupungissa.
 
Voi se olla ongelmana, jos kumpikin haluaa perustaa perheen ja muuttaa samanlaisiin oloihin, joissa on itse lapsena kasvanut (vrt. pieni maalaispaikkakunta ja iso kaupunki). Samoin jos toinen haluaa vapaa-aikanaan käydä sienestämässä ja marjastamassa, kun taas toinen haluaa nauttia vain niistä iloista, joita voi kotikaupungissa saada (esim. käydä oopperassa).

Periaatteessa kyse on minusta enemmänkin ajatusmaailmasta ja siitä, että on avoin asioille. Kaupunkilainenkin voi oppia viihtymään mökillä ja maalainenkin voi löytää itselleen mielekästä tekemistä kaupungissa.


Olen itse maalta kaupunkiin 20-vuotiaana muuttanut, nyt olen 38v. Olen erittäin hyvin viihtynyt "asfalttiviidakossa" ja kerrostalossa palveluiden ja kaiken kivan ympärillä. Maalle mua ei saisi enää takaisin villihevoslaumakaan. Mieheni on kaupunkilainen syntyperältään ja kaupungissa luonnollisesti perheemme asuukin.

Sen sijaan yllättävänkin monet ystäväpiirin ihmiset, jotka on syntyperäisiä kaupunkilaisia, ovat pariuduttuaan ja lisäännyttyään muuttaneet johonkin korpeen, eli mitähän ilmiötä tämä on? Itse kun olen maalta kotoisin, en sinne hingu, tiedän ne rajoitteet mitä siellä kuitenkin on, varsinkin lasten kannalta, joka paikkaan ja harrastusmahdollisuuteen on järjetön matka, eli tietää jatkuvaa kuljetustyötä vanhemmilta.

Maalla on toki kaunista ja rauhallista, mutta myös realitettit pitää ottaa huomioon.

Ja se vanha viisaus vielä: köyhän ei ole varaa asua muuta kuin keskustassa, pitää paikkaansa. Ei tarvitse pitää hienoja autoja, ja sitä paitsi monien ystäväperheiden asunnot periferiasta maksavat huomattavasti enemmän kuin tämä meidän 77 neliöinen osakkeemme. Että se siitä maalla asumisen halpuudesta. Lisäksi menee isot summat bensa- ja autoliikkeen kuluihin.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä