Villikissa_
Olen tässä viimeaikoina kokeillut seksiä oman suhteeni ulkopuolelta vaikka kuinka monen miehen kanssa ja myöskin aiemmat kymmenet kokemukset mukaan lukien olen huomannut seuraavaa:
On vaikea löytää OIKEASTI kovaa ja kiihkeää rakastajaa, joska uskaltaa panna naista oikein kunnolla ja säälimättä
Minä kun olen sellainen, että sytyn nopeasti ja haluan oikein kunnon kovaa toimintaa. Usein käy niin, että mies on vain puoliksi niin raju kuin haluaisin tai ei edes uskalla tehdä tiettyjä juttuja, joista minä nautin (läpsia pakaroille, vetää hiuksista, kuristaa vähän kurkusta) ja yleensäkin tykkään kunnon kovista otteista, sormet saa työntää kovakouraisemmin tiukkaan pilluuni, minua saa "paiskoa" eri asentoihin jne.
Minä kiihotun siitä, että mies on jonkinverran alistava ja jonkinlainen jopa pelon tunne on ihanaa. Sellainen puolittainen jopa raiskaaminen on hyvin kiihottavaa.
Useimmiten miehet etukäteen vakuuttavat, että pystyvät vaikka mihin ja ovat kovia panomiehiä, mutta sängyssä sitten ovatkin yllättävän "avuttomia".
Vai onkohan se vika minussa, haluanko liian kovaa seksiä ja onko ajatusmaailmassani jotain vinksahtanutta
On vaikea löytää OIKEASTI kovaa ja kiihkeää rakastajaa, joska uskaltaa panna naista oikein kunnolla ja säälimättä
Minä kun olen sellainen, että sytyn nopeasti ja haluan oikein kunnon kovaa toimintaa. Usein käy niin, että mies on vain puoliksi niin raju kuin haluaisin tai ei edes uskalla tehdä tiettyjä juttuja, joista minä nautin (läpsia pakaroille, vetää hiuksista, kuristaa vähän kurkusta) ja yleensäkin tykkään kunnon kovista otteista, sormet saa työntää kovakouraisemmin tiukkaan pilluuni, minua saa "paiskoa" eri asentoihin jne.
Minä kiihotun siitä, että mies on jonkinverran alistava ja jonkinlainen jopa pelon tunne on ihanaa. Sellainen puolittainen jopa raiskaaminen on hyvin kiihottavaa.
Useimmiten miehet etukäteen vakuuttavat, että pystyvät vaikka mihin ja ovat kovia panomiehiä, mutta sängyssä sitten ovatkin yllättävän "avuttomia".
Vai onkohan se vika minussa, haluanko liian kovaa seksiä ja onko ajatusmaailmassani jotain vinksahtanutta