Piiskaus parisuhteessa

Naiseni tulee saamaan seuraavan kerrran tavatessamme piiskaa, koska on vihjaillut asiasta jo pitempään. Voisiko palstaa lukevat naiset kertoa olisiko parempi aloittaa piiskaukset kämmenellä vai vyöllä? Kyse on siis melko tuoreen suhteen ensimmäisestä piiskauksesta.

Aloitappa kämmenellä. Varovasti mutta napakasti. Nainen polviesi päällä. Ota ohjat käsiisi ja ole päättäväinen 'kurttaessasi'. Kutkuttavaa olisi jos ensin housujen/hameen päälle läimäyttelisit lämmitelyksi. Sitten pyydät riisumaan housut/nostamaan hameen, ellei naisesi tottele teet sen itse tai uhkaat antaa kovemman kurituksen. Sen jälkeen kun pakarat paljaana, annat napakat läpsytykset pakaroille. Varo ettet satuta selkää!!! Jos siltä tuntuu, voit ottaa myös vyön käyttöön mutta senkin kanssa oltava varovainen. Kaikista kutkuttavinta minun mielestäni on kun mies on antamassa piiskaa ja kehottaa riisumaan pakarat paljaaksi ja samalla irrottelee vyötä lenkeistä... saa veren hyytymään kun tietää mitä odottaa.

Liian raju piiskaaminen on vaarallista ja sitä kannattaa välttää. Sopivasti pakarat punaisiksi niin naisesi varmasti on onnellinen.

Onnea 'matkaan'!

Kiitos hyvistä ohjeista. Tuollainen eteneminen tuntuu luontevalta. Liian raju ei tietenkään saa olla. Oma taitonsa on osata olla kuitenkin tarpeeksi raju ja saada pakarat sopivan kihelmöiviksi ja punaisiksi. Naiseni tuntuu selvästi haluavan piiskauksen myös tuntuvan eikä vaan kutittavan.

 

Luin mielenkiinnolla keskusteluketjua. Täällä on paljon piiskaamisesta ja alistumisesta kiinnostuneita ihmisiä. Olen itse jo kauan karrastanut piiskaleikkejä ja olen Dom. Tein oman SM-sivuston [osoite moderoitu]. Se on alan harrastajien suljettu foorumi.

Kun huomasin että täällä myös kysytään paljon piiskaukseen liittyvää, ajattelin että siitä kiinnostuneet voivat käydä lukemassa ohjeeni aloitteleville alistujille ja Dom-henkisille. Luulisin että löydätte sieltä ehkä lisää tietoa ja ajatuksia. Etusivu ei vaadi kirjautumista joten siellä voi vapaasti lueskella lisää aiheesta

 

Meillä piiska on ollut käytössä suhteessamme jo seurusteluajoista alkaen. Ensimmäisen kerran sain piiskaa hölmöityäni suhteemme alussa, jolloin sain vaihtoehdoiksi suhteen lopettamisen tai annan tyttöystävälleni (nykyään vaimolleni) minuun ehdottoman piiskaus oikeuden. Siitä lähtien hän on päättänyt meillä yksinoikeudella kotikurista ja piiskan käytöstä. Piiskaa saan keskimäärin kahdesti kuukaudessa erillaisista hölmöilyistä en lähde niitä tässä erittelemään.

Meillä on käytössä erillaisia piiskoja erillaisiin rikkomuksiin

1. Koivu- tai pajupiiska.
2. Strap (nahkainen puisellakädensijalla puolimetrinen lätkä) tai padle (noin 40 senttinen puulätkä)
3. Ratsupiiskoja (useita piituksia ja paksuuksia)
4. Perineinen englantilainen taipuisa rottinkikeppi (n 13 mm paksu ja n 1,2 m pitkä)

Saadessani piiskaa joudun aina itse hakemaan käsketyn piiskaus välineen (koivu- tai pajupiiskan kohdalla käytäntönä on se, että mikäli haettu piiska ei ole hänen mielestään kunnollinen haetaan uusi piiska pylly paljaana niin monta kertaa kunnes tuon kunnollinen piiska ja kaikkilla piiskoilla jotka olen valinnut vaimoni mielestä haluan niillä piiskaa ja saan myös), riisumaan pyllyn paljaaksi ja kiinnittämään itseni piiskaus paikkaan. Yleisimmin meillä käytetään rangaistusvälineenä ratsupiiskaa. Rottinki on todella pelottaja väline ja sitä saan suurimmista hölmöilyistä sen edellisestä käytöstä on aikaa jo yli vuosi.

 

Meillä piiska on ollut käytössä suhteessamme jo seurusteluajoista alkaen. Ensimmäisen kerran sain piiskaa hölmöityäni suhteemme alussa, jolloin sain vaihtoehdoiksi suhteen lopettamisen tai annan tyttöystävälleni (nykyään vaimolleni) minuun ehdottoman piiskaus oikeuden. Siitä lähtien hän on päättänyt meillä yksinoikeudella kotikurista ja piiskan käytöstä. Piiskaa saan keskimäärin kahdesti kuukaudessa erillaisista hölmöilyistä en lähde niitä tässä erittelemään.

Meillä on käytössä erillaisia piiskoja erillaisiin rikkomuksiin

1. Koivu- tai pajupiiska.
2. Strap (nahkainen puisellakädensijalla puolimetrinen lätkä) tai padle (noin 40 senttinen puulätkä)
3. Ratsupiiskoja (useita piituksia ja paksuuksia)
4. Perineinen englantilainen taipuisa rottinkikeppi (n 13 mm paksu ja n 1,2 m pitkä)

Saadessani piiskaa joudun aina itse hakemaan käsketyn piiskaus välineen (koivu- tai pajupiiskan kohdalla käytäntönä on se, että mikäli haettu piiska ei ole hänen mielestään kunnollinen haetaan uusi piiska pylly paljaana niin monta kertaa kunnes tuon kunnollinen piiska ja kaikkilla piiskoilla jotka olen valinnut vaimoni mielestä haluan niillä piiskaa ja saan myös), riisumaan pyllyn paljaaksi ja kiinnittämään itseni piiskaus paikkaan. Yleisimmin meillä käytetään rangaistusvälineenä ratsupiiskaa. Rottinki on todella pelottaja väline ja sitä saan suurimmista hölmöilyistä sen edellisestä käytöstä on aikaa jo yli vuosi.

Mistä tallaisia hyviä vaimoja löytyy? Onko niitä enää olemassa, kumpa sellaisen löytäisi.

 

Olihan joulu taas. Puoli kahdentoista aikaan tultiin pohjoisesta kotiin, vietiin mun jo lähes aikuiset lapset jatkamaan pyhien jälkeen takaisin arkimaailmoihinsa eli opiskelujen pariin, jotka tosin alkavat vasta loppiaisen jälkeen. Kaikki meni pyhien ajan hyvin sinänsä, mutta tiesin, että olen ollut näsäviisas ja suulas. Mieheni -uusioparihan me ollaan, lähes 10 vuotta jo takana tosin- oli hiljainen jo menomatkalla ja tunnelma oli latautunut, perhoset lepatti vatsassa jo mennessä. Siinä oli niitä pakollisia kuvioita ja sukulaisvierailuja ennen kuin päästiin paluumatkalle, olin "kiltisti", mutta tiesin kyllä mitä tuleman pitää. Kalajoella pysähdyttiin, sain neljä lujaa läimäystä pepulleni ja kehotuksen hakea vitsat lähipuskasta, koska kuulemma "tarvitsin vähän kuria". Vaikka tämä on meillä ollut toimintatapa jo yli kolme vuotta, se vieläkin hämmentää, joten panin tavan vuoksi vastaan. Sain tiukan niskaotteen ja komennon toimia heti, sillä muuten saisin selkääni samantien. Niinpä hain piiskat ja ajoimme kotiin. Nyt on yö, ja hän nukkuu jo, en istumaan pysty, mutta sydän on helpottunut, pylly arka ja turhautumat tipotiessään... outo taidan olla, mutta vapaaehtoisesti. Tätä ennen sain viimeksi selkääni pari viikkoa sitten, sillloin aiheesta, nyt lähinnä sen takia, että muistaisin suhteemme dynamiikan. Pari päivää nukutaan, sitten taas töihin...

 

Suhteenne vaikuttaa erittäin hyvälle ja terveelle. Minun ja vaimoni tilanne on hyvin samankaltainen. Mikäli en ole muutamaan viikkoon piiskannut vaimoani, olemme molemmat erittäin turhautuneita ja sanaharkkoja tulee mitä pienimmistä asioista. Kun olen kunnolla antanut hänelle remmistä tai kämmenellä oloni on huomattavasti rauhallisempi ja hän on nautinnollisen suloisena. Tällainen suhde sopii meille ja on sopinut jo lähes kaksikymmentä vuotta.

Nämä juhlapyhät innostivat myös meitä kunnon vihdoin kuritukseen eilen illalla ja uudelleen vielä tänä aamuna. Vaimoni on tuossa erittäin tyytyväisen oloisena, vaikka takamus lienee vielä muutaman päivän arkana. Edellisestä kerrasta oli syksyn kiireiden keskellä kertynyt jo sopimattoman kauan (olisiko ollut joskus lokakuun alussa). Monet kerrat olin ilmoittanut hänelle, että tuosta tai tuosta tulet vielä saamaan piiskaa kunnolla. Nyt sitten vihdoin lunastin uhkaukseni (tai todellisuudessa ne taisivat olla hänelle kyllä lupauksia) korkojen kera.

Oletteko huomanneet, että mitä pidempi paussi kunnon piiskauksien välillä on, sitä suurempi tarve siihen on molemmilla ja sitä rajumpaa piiskausta tarvitaan poltteen laannuttamiseksi? Tätä piiskauksen tarvetta ei poista normaali seksi, vaikka se olisi miten hyvää.

Hyviä ja antoisia piiskaushetkiä kaikille kurituksesta nauttiville!

 

uuhh...kerro lisää; minä aina kuvittelen olevani omituinen, kun haluaisin jutella aiheesta...

 

Ei tuossa, että haluaa keskustella itselleen tärkeästä asiasta, ole minun mielestäni mitään omituista, vaan varsin ymmärrettäväähän se on. Nautinnollisesta piiskaamisesta vaan ei oikein työpaikan kahvikeskustelun aiheeksi ole. Näin vaikka se on yllättävän monille miehille ja naisille tärkeä osa hyvää ja täyttä seksuaalisuutta. Monelle parille, jotka tätä ilokseen harrastavat, aihe on myös sellainen, josta ei puhuta. He käsittääkseni kokevat siitä jotenkin häipyvän sen taian, jos siitä keskustelevat. Meille, minulle ja vaimolleni, asia ei ole näin. Koemme kumpikin omista tunteistamme puhumisen ja toisen tuntemuksien kuulemisen hyvin antoisana ja elämäämme piristävänä. Minusta on erittäin kiinnostavaa ja kiihottavaa kuulla vaimoni tuntemuksista minun häntä kurittaessani. Samoin hänestä on nautinnollista ja mielenkiintoista kuulla miten minä koen hänen piiskaamisensa. Aivan näin julkisesti en kuitenkaan haluaisi kovin yksityiskohtaisesti kertoa nautinnoistamme.

Sinulla ja miehelläsi on hyvin toisiinsa sopivat seksuaaliset halut. Iloitkaa tästä rikkaudestanne jatkossakin.

 

Näinhän se menee. Mieheni kanssa kyllä puhutaan asiasta nykyään varsinkin jo hyvin avoimesti, tuolla "omituisuudella" tarkoitinkin sitä, että itseäni jollain lailla kiehtoisi puhua tästä suorempaankin, sillä näin luonnolliselta tuntuva asia ei voine olla kovinn harvinaista, vai onkohan? Jos ei, miksei siitä voisi puhua suoraankin? Itse ainakin olen hyväksynyt jo aika hyvin sen, että vaikka olen itsenäinen, hyväpalkkainenkin nainen, niin syystä tai oisesta tarvitsen miehen, joka ns. pitää minut kurissa, ja tarvitsen siitä aivan konkreettista näyttöä, siis suoraan sanottuna tarvitsen ihan piiskaa silloin tällöin. ENKÄ ole masokisti, en nauti kivusta, mutta haluan tuntea sen, että kun aihetta on, mies ottaa lujasti kiinni, pakottaa polvilleen ja antaa rimpuilustani huolimatta lujasti palautetta takapuolelleni. Yleensä aina sen jälkeen olo on äärimmäisen helpottunut, kaikki kaunat on tipotiessään ja yhteenkuuluvaisuudentunne jälleen ihan saumaton. Seksiin se ei aivan aina välttämättä johda ihan välittömästi, toisinaan itken itkuni ensin rauhassa ennen rakastelua, mutta kiputuntemuksista huolimatta olen aina älyttömän kiihottunut ja valmis tällaisten kurinpitotuokioiden jälkeen... mieheni nainen.

 

Näinhän se menee. Mieheni kanssa kyllä puhutaan asiasta nykyään varsinkin jo hyvin avoimesti, tuolla "omituisuudella" tarkoitinkin sitä, että itseäni jollain lailla kiehtoisi puhua tästä suorempaankin, sillä näin luonnolliselta tuntuva asia ei voine olla kovinn harvinaista, vai onkohan? Jos ei, miksei siitä voisi puhua suoraankin? Itse ainakin olen hyväksynyt jo aika hyvin sen, että vaikka olen itsenäinen, hyväpalkkainenkin nainen, niin syystä tai oisesta tarvitsen miehen, joka ns. pitää minut kurissa, ja tarvitsen siitä aivan konkreettista näyttöä, siis suoraan sanottuna tarvitsen ihan piiskaa silloin tällöin. ENKÄ ole masokisti, en nauti kivusta, mutta haluan tuntea sen, että kun aihetta on, mies ottaa lujasti kiinni, pakottaa polvilleen ja antaa rimpuilustani huolimatta lujasti palautetta takapuolelleni. Yleensä aina sen jälkeen olo on äärimmäisen helpottunut, kaikki kaunat on tipotiessään ja yhteenkuuluvaisuudentunne jälleen ihan saumaton. Seksiin se ei aivan aina välttämättä johda ihan välittömästi, toisinaan itken itkuni ensin rauhassa ennen rakastelua, mutta kiputuntemuksista huolimatta olen aina älyttömän kiihottunut ja valmis tällaisten kurinpitotuokioiden jälkeen... mieheni nainen.

 

Hurjalta kuulostaa nuo sain selkääni, kun en ollut kiltisti ja palvellut miestä jutut. Provoako? Voin juuri ja juuri ymmärtää seksiin liittyen jonkinlaista piiskaamista (meitä on moneksi).

Mutta nuo piiskan hakemiset ym. alistamiset ovat minusta silkkaa väkivaltaa. Vaikuttaa siltä, että nainen vain uskottelee nauttivansa tilanteesta,kun ei uskalla myöntää olevansa väkivaltaisessa suhteessa.

Minä kyllä tiedän mitä on saada selkäänsä oikein kunnolla ja en näe siinä mitään nautinnollista.

Mutta jos joku TODELLA? nauttii moisesta niin en voi, kun ihmetellä!

 

Ei sitä varmaan kaikki ymmärrä, eikä tarvitsekaan. Itsekin olen nuorena ollut väkivaltaisessa suhteessa, sunnilleen simä mustana jatkuvasti, mutta tässä nykyisessä elämäntavassa on kyse ihan muusta. Oloni on tosi turvallinen, ja suhteemme on ihanan intensiivinen ja intiimi -jotain luolanaisjuttuja varmaan, mutta tunnen todella olevani mieheni nainen, hän antaisi vaikka henkensä puolestani, samoin minä hänen.

 

jep, kirjoitusvireitä näkyy tulevan....simä=silmä jne.

 

kirjoitusvirHeitä siis...

 

Minä ja naiseni olemme kanssasi täysin samaa mieltä. Tällainen miehen ja naisen yhteenkuuluvuus, jolle molempien yhteisymmärryksessä ja aidosta nautinnosta ja tahdosta tapahtuva ruumiillinen kuritus, piiskaaminen, antaa iloisen lisämausteen, on niin kaukana oikeasta väkivallasta ja todellisesta ihmisten alistamisesta kuin mahdollista. Kyse on kahden ihmisen yhteisestä nautinnollisesta yhdessäolosta ja ainakin meidän tapauksessamme rakkaudesta. näillä kurituksilla ja siihen antautumisella osoitamme toinen toisillemme rakkautta sekä annamme sitä ja nautintoa toisillemme. Korostan tätä hyvin paljon, koska väkivaltaa ja tällaista seksuaalisuuteen liittyvää piiskaamista ei tule missään tapauksessa sekoittaa keskenään. Tutkimusten mukaan erittäin monilla naisilla on raiskausfantasioita. Nämä naiset eivät todellisuudessa tietenkään halua joutua raiskauksen uhreiksi. Tässä on kyse samanlaisesta fantasialla leikkimisestä, eikä todellisesta väkivallasta.

Saattaa jopa olla, että on ihmisiä, joilla on tiedostamattomana haaveena tämänkaltainen seksi, mutta eivät ole sitä edes itselleen myöntäneet, ja siksi ajautuvat kerta kerran jälkeen kammottavaan väkivaltaiseen suhteeseen. Pahimmassa tapauksessa tällaisessa väkivaltaisessa suhteessa olevan pariskunnan kumpikin osapuoli kaipaisi vain sisimmässään turvallista ja nautinnollista piiskaamisleikiä, muta eivät sitä myönnä puolisolleen tai edes itselleen, vaan molemmin puolin tiedostamattaan pyrkivät kärjistämään tilannetta kohden hallitsematonta ja kummallekin lopulta tuskaista todellista tuhoisaa väkivaltaa. Tällä en missään nimessä edes yritä puolustaa väkivaltaa, vaan osoittaa, miten se on aivan muuta kuin minun tai sinun kertoma nautinnollinen suhteisiimme liittyvä kuritus tai piiskaaminen. Meidän tapamme elää todennäköisesti jopa vähentää väkivaltaa, kuten muukin rakkaus ihmisten välissä tekee.

Tuosta puhumisesta. Tottakai tästä itselle tärkeästä ja läheisestä asiasta puhuminen on myös minusta mukavaa. En tosiaan usko, että olemme mitenkään harvinaisia. Tuskinpa esimerkiksi seksikauppojen ruoskakokoelmat aivan pientä marginaaliryhmää varten siellä ovat.

Tuo miten kerrot itsestäsi ja haluistasi on lähes yhtenevä vaimoni ajatusten kanssa. Hän myös tosiaan tuntee tarvitsevansa silloin tällöin kunnon kurituksen. Myös minulla on, kun aikaa on kulunut liian kauan hänen edellisestä piiskaamisesta, todella voimakas tarve ottaa hänet kunnolla käsittelyyn. Tätä halua ei poista lainkaan pelkkä normaali, täydellinenkään, seksi. Meillä on tapana silloin tällöin pyrkiä pääsemään oikein kunnolla muutamaksi päiväksi nauttimaan rauhassa toistemme näistä puolista. Silloin naiseni pääsee nauttimaan alistumisestaan täydellisesti ja minä pääsen nauttimaan hänen kurittamisestaan ja alistumisestaan. Usein nämä seikkailut alkavat perinteisellä kurituksella, jossa rankaisen häntä sellaisista asioista, joista tunnen hänen sitä tarvitsevan (tiedän kyllä niiden olevan sellaisia, joista myös hän tuntee tarvitsevansa rangaistusta). Leikkimme ja lomamme arjesta jatkuu tämän jälkeen eräänlaisella Herra ja orjatar -leikillä, tällöin hän saa rangaistuksia pienimmistäkin rikkeistä tai saa alistua piiskattavaksi tai muuten hyväksikäytettäväksi minun mielihalujeni mukaan. Tässäkään ei ole kyse mistään todellisesta väkivallasta. Niin kiihottuneeseen tilaan muutoin kuin näin ei naista voi saada. Vaimoni kertoo, että tila on erikoinen, vaikka kiihottuneisuus on niin suuri, että hän saattaa saada tällöin orgasmin hyvin pienestäkin kosketuksesta, olo on samanaikaisesti nautinnollisen tyydyttynyt ja onnellinen.

Myös vaimoni on erittäin itsenäinen, menestynyt ja määrätietoinen nainen niin työssään kuin muussakin elämässään. Ehkäpä juuri tästä itsenäisyydestä ja oikeuksistaan kiinnipitämisestä johtuu, että hän on valmis myös saamaan sellaista nautintoa elämässään ja seksissään, jota hän tarvitsee. Vain itsestään tietoinen vahva nainen kykenee pytyssäpäin nauttimaan halustaan saada silloin tällöin mieheltään kunnolla piiskaa. Olet tosiaan oikeassa, on omituista, ettei tällaisesta yleisestä nautinnonhalusta kyetä keskustelemaan nykyistä avoimemmin.

 

Saan selkääni tänäänkin, mies meni käymään kylillä ja sanoi mennessään, että illalla "keskustellaan". Sain ohjeeksi käskyn käydä hakemassa koivupiiskan, tekee mulle kuulemma hyvää, kun joudun miettimään tekosiani . Silti pelottaa, koska tiedän, miten mieheni vyö sattuu ja tiedän myös sen, että pakon ei pääse, kun hän piiskaa antaa. Noloa, outoa, hämmentävää... ja siti tarvin sitä??

 

Siis,periaatteesa voin ymmärtää halun tulla alistetuksi jopa pieksetyksi osana seksiä. Mutta kun nämä jutut kuullostaa enemmän ihan oikealta alistamiselta ja pieksämiseltä?

Siis jos esimerkiksi sinä tapanina selkään saanut sanoisit miehellesi, että et haluaisi selkään ihan oikeasti. Niin uskoisiko miehesi vai saisitko silti selkään? Ja miten lujaa te saatte tai annatte kumppaneillenne selkään? Ihan niinkö tosissaan, että parku tulee oikeesti?

Siis mietin siksi koska tavallaan minua saattaisi jossain määrin moinen leikki kiinnostaakkin , mutta jos ukko ei lopettaisi jos niin haluaisin, tai antaisi selkään jos joku arjen tekoni ei miellyttäisi. Ei onnistuisi ei!

 

Vastaan omasta puolestani. Meillä tuo ongelma on ratkaistu ilman mitään turvasanoja yksinkertaisesti siten, että, jos hän kieltää selkeästi minua piiskaamasta itseään, en sitä tee. Näin ei kylläkään ole tapahtunut. Kyse on siitä, että tunnemme toisemme, enkä ole lähtenyt lähtenyt piiskaamaan häntä, ellen ole tiennyt hänen sitä tarvitsevan. Usein kyllä käytännössä keskustelemme näistä asioista etukäteen.

Meillä piiskaamisen rajuus riippuu hyvin paljon tilanteesta. Toisinaan molemmilla on tarve rajumpaan leikkiin. Piiskatessa havainnoin naistani ja huomaan kyllä milloin olen menossa liian kovakouraiseksi. Toisinaan hän haluaakin minun johdattavan itseään kestämään rajumpaa piiskaamista. Tällaisessa alistumisen syvässä nautinnossa hän ei aina ole enää siinä vaiheessa kyvykäs ratkaisemaan piiskaamisen rajuutta, vaan minun on se tehtävä silloin vastuullisempana.

Mikäli haluat kokeilla miehesi kanssa näitä leikkejä, on teidän ehdottomasti sovittava etukäteen, että sinun kieltäessäsi tilanne on lopetettava. Toinen vaihtoehto on etukäteen sovittava turvasana, joka pitää olla varmasti molempien mielessä. Joka tapauksessa, sopikaa etukäteen miten menettelette. Tämän sopimisen voi tehdä pysyvästi paljon ensimmäistä kokeilua ennen. Esimerkiksi niin, että nyt sovitte, että hän voi antaa halutessaan sinulle vähän piiskaa jossain vaiheessa, jos hänestä tuntuu sinun sitä tarvitsevan. Ilmoitat, että hän aloittaisi rauhallisesti ja seuraisi reaktioitasi ja, jos sanot sanan "punainen", on hänen lopetettava heti. Jos sanot liikennevaloista "keltaisen" hän voi jatkaa, mutta ei yhtään rajummin enää. "Vihreällä" voit ilmoittaa, että tämä on kiihottavaa ja toivot lisää. Kun olette sopineet nämä perussäännöt, voit jäädä turvallisin mielin odottelemaan, koska miehesi päättää rangaista sinua. Sattaa olla kyllä, ettet malta odottaa vaan alat provosoida häntä käytökselläsi. Muista kuitenkin tehdä se niin, etttä hän tajuaa, mistä on oikeasti kysymys ja mitä siis haluat. Tällaisten sanojen sopiminen on varsinkin alussa, kun tilanne on kummallekin uusi, tärkeitä. Myöhemmin opittuanne toistenne reaktioita paremmin niille ei vättämättä ole mitään käyttöä, mutta silloinkin poikkeustilanteessa on hyvä, että ne ovat olemassa.

Vaikka nämä sopimiset saattavat tuntua typerän epäaidolta, niin ne ovat tärkeitä, jottei tapahdu mitään väärinymmärryksiä. Tämä leikki ja nautinto, ei saa edes vahingossa lipsahtaa koskaan väkivallan puolelle!

 

Vähän ristiriitaisen kuvan. En ole täysin vakuuttunut, että vaimot saavat mahdollisuuden itse päättää selkäsaunansa kovuudesta tai, että saavatko selkään.

Mutta jos nuo liikenne valot on ihan oikeasti käytössä ja pieksettävä saa mahdollisuuden liueta paikalta on asia ok.

Täällä ei kaikka ymmärrä ollenkaan miksi jok suostuu moiseen alistamiseen, mutta minä ymmärrän. En tiedä onko se jokin alkukantainen juttu, että nainen haluaa vimekädessä olla kumminkin miehen vallan alla. Nyt joku varmaan vetää herneet nenään enkä ihmettele. Minäkin olin pitkään sitä mieltä, että minua ei kyllä alista yksikään mies, ei todellisuudessa eikä leikistikkään. Sitten kerran katsoin jotain elokuvaa miehenikanssa jossa nainen alistettiin täysin. Kihisin kiukusta ja valitin miehelle, että miksi nainen tehdään aina niin heikoksi elokuvissa! Uhosin miehelleni, että jos joutuisin moisen tilanteeseen, en alistuisi en. No mieheni naureskeli a totesi, että minkäs mahtaisit moisessa tilanteessa? No minä uhosin mahtavani kyllä! Mies kysyi, että haluatko kokeilla? Minä olin heti valmis ottamaan hasteen vastaan. Pelisäännöistä sovittiin ja "leikki" alkoi. Ja kuinkas kävikään hävisin eli jouduin alistumaan ja myöntämään, että "tosipaikan tullen" mies sanoo kaapinpaikan. Ja olin niin kiihottunut, että huh... No tästä tuli meille hyvä piriste makuhuoneeseen, mutta meillä on kyllä todella selvät säännöt asiassa ei mua mies rupea pieksämään tekemättömistä töistä, tai kettuilusta. Kyllä siihen vaaditaan minulta selvä ennalta sovittu merkki. Mutta uskokaa te kauhistelijat huviksenne hauskaa ja kiihottavaa se on! (vaikka en oikein voi sitä itsekkään myöntää)

 

Kivikautisia alkukantaisten luolaihmisten touhuja!

 

Olen minä ainakin vaimolleni aina silloin tällöin remmiä antanut. Väittäisin meidän olevan onnellisiakin kaiken lisäsi. Pitäään se joku järjestys olla?

 

Kaksi aivan eri asiaa? Hyväksyykö vaimosi remmin vai pieksätkö sinä häneltä kysymättä? Ja se on VÄÄRIN!

 

Meillä on puolestaan niin, että käyn vieraissa ja pistän miehen siksi aikaa siveysvyöhön. Jos mies vaikuttaa liian uteliaalta ja kyselee kokemuksistani, ruoskin ratsupiiskalla hänen takapuolensa kevyesti verille. Mies kiihottuu tästä valtavasti. Ei voi tosin suositella kaikille, meilläkin meni noin kymmenen vuotta, että päästiin tälle luottamuksen tasolle. Turvasana on käytössä kyllä, mutta ei ole tullut koskaan tarvetta. Kerran mies kimpaantui ja "kosti" minulle ruoskimalla selkääni ja pyllyä, mutta kiihotuin mokomasta itsekin.

 

Piiska lähentää ja tuo aivan uskomatonta intensiteettiä seksielämään. Miehen täytyy vaan olla todella turvallinen, viaisena on herkästi liian kovakourainen. Silti ainakin minä kaipaan sitä, että homma viedään määrätietoisesti loppuun vastaanpanemisestani huolimatta. Se on osa selkäsaunan autuutta, kun tietää, että sitä piiskaa tulee varmasti, vaikka kuinka rimpuilisi. Usein tappelen ihan tosissani, sillä mieheni antaa piiskaa aina melkoo lujasti, ja kipua on hankala kestää, lähes aina muurrun ja itkenkin. Jälkeenpäin olo on silti aivan uskomattoman helpottunut ja kiihottunut.Meille sopii tämä.

 

Hitto mikä keskustelu! Minä olen aina ollut temperamenttinen ja nakellut niskoja miehille. Minuahan ette komentele periaateella. Pari kertaa on jokunen mies sanonut, että sietäsin saada selkääni, mutta se on toistaiseksi jäänyt uhoamisen asteelle. Teistä miehistä kun ei yleensä ole, kun uhoamaan...

Teidän tossukka naisenne alistuu näköjään suosiolla pieksettäväksi. Minäpä en alistuisi ihan turha kuvitella, että itse hakisin piiskan tai vetäsin housut kinttuun. Karkuun pinkaisisin ja lujaa jos mies uhkaisi moisella! Ja räksyttäsin kahta kauheammin! Kertokaappa miehet jotka muka pidätte akkanne kurissa miten menettelisitte minun kanssani?