Rakastunut toiseen, vaikka rakastan nykyistäkin

En tiedä mitä tehdä. Elän onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja silti nyt olen rakastunut tai ihastunut toiseen. Rakastan nykyistä puolisoani paljon, mutta tunteet ovat voimakkaita myös tätä toista ihmistä kohtaan. Nykyiseni kanssa olemme erilaisia ja täydennämme toisiamme täydellisesti. Toisen kanssa olemme puolestaan niin samanlaisia, että kaikki osuu yksiin.

Suureksi ongelmaksi koen nämä tunteet, jotka repivät minua sisältä päin. En ole varsinaisesti pettänyt, mutta tiedossa on, että tunteet ovat molemminpuoliset myös tämän toisen ihmisen kanssa. Järkeilemällä pidän mieltäni kurissa, mutta vähän väliä pohdin eroa.

Haluaisinkin herätellä keskustelua siitä, että milloin suhteesta on aika lähteä ja milloin siihen puolestaan on aika jäädä. Rakkautta riittää kummallekin ihmiselle ja elämä olisi onnellista molempien kanssa. Olen siis tullut eräänlaiseen tienhaaraan, jossa odottelen ajan ratkaisevan tilanteen puolestani... Entä mitkä asiat ovat saaneet vastaavassa tilanteessa olleet tekemään oman ratkaisunsa?

 

T risteyksessä on turha yrittää ajaa suoraan.

 

En tiedä mitä tehdä. Elän onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja silti nyt olen rakastunut tai ihastunut toiseen. Rakastan nykyistä puolisoani paljon, mutta tunteet ovat voimakkaita myös tätä toista ihmistä kohtaan. Nykyiseni kanssa olemme erilaisia ja täydennämme toisiamme täydellisesti. Toisen kanssa olemme puolestaan niin samanlaisia, että kaikki osuu yksiin.

Suureksi ongelmaksi koen nämä tunteet, jotka repivät minua sisältä päin. En ole varsinaisesti pettänyt, mutta tiedossa on, että tunteet ovat molemminpuoliset myös tämän toisen ihmisen kanssa. Järkeilemällä pidän mieltäni kurissa, mutta vähän väliä pohdin eroa.

Haluaisinkin herätellä keskustelua siitä, että milloin suhteesta on aika lähteä ja milloin siihen puolestaan on aika jäädä. Rakkautta riittää kummallekin ihmiselle ja elämä olisi onnellista molempien kanssa. Olen siis tullut eräänlaiseen tienhaaraan, jossa odottelen ajan ratkaisevan tilanteen puolestani... Entä mitkä asiat ovat saaneet vastaavassa tilanteessa olleet tekemään oman ratkaisunsa?

Et ole varsinaisesti pettänyt? Haloo, teet sitä koko ajan! Tee mitä teet, elä vaikka haaremissa, tai vuoroviikon toisen ja vuoroin toisen kanssa, mutta katso ensin peiliin ja lopeta tekopyhästi väittämästä ettet ole varsinaisesti pettänyt.

 

En tiedä mitä tehdä. Elän onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja silti nyt olen rakastunut tai ihastunut toiseen. Rakastan nykyistä puolisoani paljon, mutta tunteet ovat voimakkaita myös tätä toista ihmistä kohtaan. Nykyiseni kanssa olemme erilaisia ja täydennämme toisiamme täydellisesti. Toisen kanssa olemme puolestaan niin samanlaisia, että kaikki osuu yksiin.

Suureksi ongelmaksi koen nämä tunteet, jotka repivät minua sisältä päin. En ole varsinaisesti pettänyt, mutta tiedossa on, että tunteet ovat molemminpuoliset myös tämän toisen ihmisen kanssa. Järkeilemällä pidän mieltäni kurissa, mutta vähän väliä pohdin eroa.

Haluaisinkin herätellä keskustelua siitä, että milloin suhteesta on aika lähteä ja milloin siihen puolestaan on aika jäädä. Rakkautta riittää kummallekin ihmiselle ja elämä olisi onnellista molempien kanssa. Olen siis tullut eräänlaiseen tienhaaraan, jossa odottelen ajan ratkaisevan tilanteen puolestani... Entä mitkä asiat ovat saaneet vastaavassa tilanteessa olleet tekemään oman ratkaisunsa?

Kiva että elät onnellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa..mutta minkähän vuoksi en oikein usko tuota vuodatustasi.

 

Mulle on oikeastaan ihan sama uskooko joku vaiko ei. Onnellinen ja tasapainoinen suhde on kuitenkin. Ei ole mitään erityisiä ristiriitoja tai ongelmia. On hellyyttä, välittämistä, seksiä, rakkautta, iloa, onnea... Satun vaan rakastamaan kahta yhtä aikaa. Joskus niin voi käydä. Emmehän elä missään lasipallossa eikä asiat ole mustavalkoisia.

Tilanne olisikin paljon helpompi, jos olisi olemassa joku syy, ongelma jonka tiimoilta päätöksen voisi tehdä. Mutta kun kummassakin vaakakupissa on yhtä paljon, niin yhtälö on vaikeampi.

Pettämisestä noin yleensä: jokaisessa parisuhteessa varmasti määritellään pettäminen eri tavoin. En ole tehnyt mitään fyysistä tämän toisen kanssa. Tunteista olemme toki puhuneet, mutta emme niinkään lepertelevään sävyyn, vaan aidosti kokonaistilannetta arvioiden. Meidän parisuhteessamme puolestaan on sovittu, että toisen ajatuksia tai tunteita ei tarvitse toisen hallita, vaan toisella on oikeus omiin asioihinsa. Aikuinen ihminen punnitsee itse ajatuksensa, tekonsa ja niiden seuraukset. Holhoussuhteet ovat sitten erikseen.

 

Mulle on oikeastaan ihan sama uskooko joku vaiko ei. Onnellinen ja tasapainoinen suhde on kuitenkin. Ei ole mitään erityisiä ristiriitoja tai ongelmia. On hellyyttä, välittämistä, seksiä, rakkautta, iloa, onnea... Satun vaan rakastamaan kahta yhtä aikaa. Joskus niin voi käydä. Emmehän elä missään lasipallossa eikä asiat ole mustavalkoisia.

Tilanne olisikin paljon helpompi, jos olisi olemassa joku syy, ongelma jonka tiimoilta päätöksen voisi tehdä. Mutta kun kummassakin vaakakupissa on yhtä paljon, niin yhtälö on vaikeampi.

Pettämisestä noin yleensä: jokaisessa parisuhteessa varmasti määritellään pettäminen eri tavoin. En ole tehnyt mitään fyysistä tämän toisen kanssa. Tunteista olemme toki puhuneet, mutta emme niinkään lepertelevään sävyyn, vaan aidosti kokonaistilannetta arvioiden. Meidän parisuhteessamme puolestaan on sovittu, että toisen ajatuksia tai tunteita ei tarvitse toisen hallita, vaan toisella on oikeus omiin asioihinsa. Aikuinen ihminen punnitsee itse ajatuksensa, tekonsa ja niiden seuraukset. Holhoussuhteet ovat sitten erikseen.

 

no hienoa, tuli sitten oikein tuplana

 

Pettämisestä noin yleensä: jokaisessa parisuhteessa varmasti määritellään pettäminen eri tavoin. En ole tehnyt mitään fyysistä tämän toisen kanssa. Tunteista olemme toki puhuneet, mutta emme niinkään lepertelevään sävyyn, vaan aidosti kokonaistilannetta arvioiden. Meidän parisuhteessamme puolestaan on sovittu, että toisen ajatuksia tai tunteita ei tarvitse toisen hallita, vaan toisella on oikeus omiin asioihinsa. Aikuinen ihminen punnitsee itse ajatuksensa, tekonsa ja niiden seuraukset. Holhoussuhteet ovat sitten erikseen.

Eli olet sitten voinut miehellesi rehellisesti kertoa, että rakastat myös toista miestä?

 

Minullakin on tuollainen kaveri, joka on seurustellut yhden kanssa usean vuoden ja sanoo olevansa onnensa kukkuloilla... Huoh.

Tämä kaveri kuitenkin aina haluaa mennä sinne missä ihastuksensa on ja käyttäytyy maistissa erittäin törkeästi "oikeaa" partneriansa kohtaan. :/ Minua suututta ja ärsyttää hänen partnerinsa takia!

Hän sitten kerran meni niin pitkälle, että sängyssä kävästiin ja kuvailejunsa perusteella tarpeeksi pitkälle mentiin, että oli huolestunut josko tuli silloin raskaaksi. Onneksi ei tullut, mutta hän ei yhä pysty edes itsellensä myöntämään, että on pettänyt partneriaan. Tosta selkeästi petoksestakin on nyt jo kulunut lähes 2 vuotta ja en tajua miten hän pystyy porskuttaa tämän vakkarinsa eteenpäin valehdellen.

 

[viesti moderoitu]

 

Näitä ihastuksia tulee suurimmalle osalle pitkässä parisuhteessa eläville...kai lyhyemmissäkin suhteissa.
Reilu peli olisi kertoa vakkarille uudesta ihastuksesta ja sitten vaikka erillään asuen miettiä tätä uuden suhteen laatua.
Monesti uusi romanssi hiipuu nopeasti ja alkaa kaduttaa ja haluaakin palata sen exän luo takaisin.
Kelju tilanne Sinulla, mutta ennenkaikkea kunnioita kumppaniasi olemalla rehellinen, vaikka se olisi kuinka vaikeata. Mieti todella, kannattaako riskeerata nykyinen suhde tällä uudella? Vain sinä osaat sen päättää tarpeeksi mietittyäsi. Tunnetko miten hyvin uuden ihastuksesi? Mitä hän odottaa/toivoo suhteeltanne? Jos on kyse oikeasta rakkaudesta, silloin ei VOI OLLA EROSSA rakkauden kohteestaan, vaan on valmis tekemään ratkaisuja saadakseen olla yhdessä. Intohimoa voi tuntea montaa ihmistä kohtaan elämänsä aikana. Aina ei kuitenkaan kannata säntäillä intohimonsa vallassa, vaan hjillitä itsensä.

 

Rakkautta riittää molemmille?
Hyväksyisitkö kumppanillesi tällaisen "kahtiajakautumisen"?
Jos nyt et halua loukata tietentahtoen molempia "rakkaitasi", suosittelen keskustelemaan aiheesta ensin nykyisen kumppanin kanssa ja vielä tämän uudenkin.
Useimmiten nämä uudet ihastukset ovat vain vaihteluntarvetta seksiin ja tarvetta tulla kuulluksi. Eli kun keskustelua ei juuri oman kumppanin kanssa synny, tuntuu sopivasti kohdalle sattuva uusi ihminen suorastaan sielunkumppanilta.
Seksiä hakevat miehet osaavat kyllä miellyttää naista halutessaan...olemalla samaa mieltä asioista, olemalla yltiökohtelias ja huomaavainen ja puhumalla kuin runoilija. Kun saa naisen sydämen sykkimään näillä pehmoisilla puheillaan, on se varma takuu kiihkeästä seksistä. Kommentoikaa naiset ja miehet, voisiko olla näin?
Itse olen jo puolivuosisataa elämää tarkkaillut ja tehnyt tällaisiakin johtopäätöksiä näistä ihmissuhdekiemuroista.

 

[viesti moderoitu]

 

Rakkautta riittää molemmille?
Hyväksyisitkö kumppanillesi tällaisen "kahtiajakautumisen"?
Jos nyt et halua loukata tietentahtoen molempia "rakkaitasi", suosittelen keskustelemaan aiheesta ensin nykyisen kumppanin kanssa ja vielä tämän uudenkin.
Useimmiten nämä uudet ihastukset ovat vain vaihteluntarvetta seksiin ja tarvetta tulla kuulluksi. Eli kun keskustelua ei juuri oman kumppanin kanssa synny, tuntuu sopivasti kohdalle sattuva uusi ihminen suorastaan sielunkumppanilta.
Seksiä hakevat miehet osaavat kyllä miellyttää naista halutessaan...olemalla samaa mieltä asioista, olemalla yltiökohtelias ja huomaavainen ja puhumalla kuin runoilija. Kun saa naisen sydämen sykkimään näillä pehmoisilla puheillaan, on se varma takuu kiihkeästä seksistä. Kommentoikaa naiset ja miehet, voisiko olla näin?
Itse olen jo puolivuosisataa elämää tarkkaillut ja tehnyt tällaisiakin johtopäätöksiä näistä ihmissuhdekiemuroista.

erittäin hyvä kannanotto!

 

Jos on oikeaa rakkautta - niin silloin ei vieraat ihmiset edes kiinnosta - vaan se oma rakas on tärkein, eikä silloin tee mieli edes hirveesti jutella henkeviä muiden kuin oman rakkaansa kanssa.

 

Tunnen tämän toisenkin hyvin ja tiedän, että aineksia olisi syvempään suhteeseenkin. Mutta toisaalta nykyinen suhdekin voi hyvin, joten ei ole mitään varsinaista syytä hajottaa sitä.

Ihmettelen miten yksisilmäisiä ihmiset ovat. Pitkässä parisuhteessa on varmasti aika yleistä ihastua tai tuntea vetoa toisiinkin ihmisiin. Osa ei vain halua myöntää tätä tai sitten elää jossain umpiossa. Joskus ihastus voi syventyä rakkauden tunteeksi. On mielestäni mahdollista rakastaa useampaa yhtä aikaa, niinhän elämässä on useita rakkauden kohteita muutenkin kuin se oma puoliso. Häntäheikit ovat toki erikseen. Kohdallani ei ole sellaisesta lepertelystä tms. kyse, sillä erotan kyllä nekin.

Olen usein miettinytkin, että olisi paljon helpompaa jos omassa suhteessa voisi ottaa aikalisän tai pitää tauon. Monilta tämä onnistuu, mutta minä ja puolisoni emme ole oikein sellaisia ihmisiä. Voihan tämä tunnetila olla myös jotain vapaudenkaipuuta ja yksinolo voisi selkeyttää ajatuksia myös muilta kuin parisuhteen osalta.

 

niin kannattaa varata aika mielenterveystoimista

 

...On mielestäni mahdollista rakastaa useampaa yhtä aikaa, niinhän elämässä on useita rakkauden kohteita muutenkin kuin se oma puoliso...

Ihminen, joka väittää voivansa rakastaa useampaa yhtäaikaa, rakastaa oikeasti vain yhtä ihmistä: Itseään!

 

No mielestäni on aika lapsellista takertua koko elämäksi vain yhteen ihmiseen ja rakastaa vain yhtä. Mulla ainakin on paljon rakkaita ihmisiä, joita voin sanoa rakastavani. Toki eroottinen rakkaus sitten eroaa monesta muusta tavasta rakastaa, mutta jotkut onnistuvat rakastamaan silti useampaa. Itselläni on rakkaudentunteita myös entisiä kumppaneita kohtaan, joiden kanssa suhde kariutui muista kuin rakkaudettomista syistä. Ne ovat erilaista rakkautta, mutta rakkautta kuitenkin. Mutta luetaanpa vaan tekstejä kuin piru Raamattua.

Suloinen sunnuntai moraalinvartijoiden kilpien kiillotukseen

 

No mielestäni on aika lapsellista takertua koko elämäksi vain yhteen ihmiseen ja rakastaa vain yhtä. Mulla ainakin on paljon rakkaita ihmisiä, joita voin sanoa rakastavani. Toki eroottinen rakkaus sitten eroaa monesta muusta tavasta rakastaa, mutta jotkut onnistuvat rakastamaan silti useampaa. Itselläni on rakkaudentunteita myös entisiä kumppaneita kohtaan, joiden kanssa suhde kariutui muista kuin rakkaudettomista syistä. Ne ovat erilaista rakkautta, mutta rakkautta kuitenkin. Mutta luetaanpa vaan tekstejä kuin piru Raamattua.

Suloinen sunnuntai moraalinvartijoiden kilpien kiillotukseen

"jotkut onnistuvat rakastamaan silti useampaa"

heh, olet jo omissa silmissäsi jonkinlainen poikkeusyksilö? Monen rakastaminen yhtäaikaa onnistuu keltä hyvänsä. Muistan että pikkulikkana rakastin jopa neljää viittä miestä yhtäaikaa.

Tosin se ei tainnutkaan olla rakkautta, kun tarkemmin ajattelee. Rakkautta on se, että ajattelee rakkaansa parasta.

Sinä ajattelet itsesi parasta. Kyseessä on siis itserakkaus. MOT

 

Itsekin kyllä kallistun muiden kanssa sille kannalle, että onkohan tunteesi nykyistä miestäsi kohtaan aitoa rakkautta vai pelkkää kiintymystä ja tottumusta? Ja onko tunne uutta miestä kohtaan rakkautta, vaiko ihastusta, uutuudenviehätystä ja omien toiveidesi/haaveidesi projisoimista melko tuntemattomaan tyyppiin, joka ulkoisesti näyttää niitä vastaavan ainakin tässä tuntemisen vaiheessa?

Mielestäni aito rakkaus sisältää pyyteettömän toiveen, että toisen elämä olisi onnellista. Tietänet kuitenkin itsekin, että jos pettämis/jättämisajatuksesi paljastuvat, tulet loukkaamaan puolisoasi verisesti. Mitä mieltä olisit, jos miehelläsi olisi vastaavia ajatuksia jostakusta naisesta, eli hän ei osaisi päättää, kumman kanssa oikeasti haluaa olla? Olisitko mustasukkainen, vai ainoastaan helpottunut, kun päätös suhteenne loppumisesta tulisikin mieheltäsi eikä sinun tarvitsisi tehdä päätöstä?

Pitkässä suhteessa tulee väistämättä eteen ihastumisia ja jopa rakastumisiakin. Itse olen huomannut, että kyse on vain siitä, miten tunteita ruokkii. Annatko itsellesi luvan olla rakastunut toiseen? Jos annat, silloin myös olet rakastunut, ja tunne vahvistuu jatkuvasti, joka puolestaan antaa tunteen, että rakkautesi on oikeutettua kun onhan se niin vahvaakin. Tarkoitus ei ole moralisoida vaan alleviivata sitä, että valinta on väistämättä edessä. Voivathan nämä molemmat miehet tietenkin kannattaa polyamoriaa eli useita rakkaussuhteita yhteisestä sopimuksesta, mutta tavallisimmin ihminen on juuri rakkaussuhteessa niin epävarma ja "riippuvainen", ettei uskalla päästää suhteeseensa kolmatta pyörää siinä pelossa, että tulee itse hylätyksi. Eli tuskinpa kumpikaan miehesi haluaa avoimesti ja sovitusti elää kolmen kimpassa.

Mieti, mitä sellaista uusi mies voisi antaa, jota nykyinen miehesi ei anna? ja jos hänen kanssaan elämä on ihanampaa, mikset vapauttaisi nykyistä miestäsi etsimään jotakuta, joka oikeasti haluaa valita vain ja ainoastaan hänet?

 

Olen ollut samassa tilanteessa, valitettavasti pariinkin otteeseen.
Kuten jo sanottua, pitkässä suhteessa vastaavia tilanteita voi tulla, mutta en ihan ole samaa mieltä että tästäkin asiasta pitäisi heti puhua kumppanin kanssa - ellei välttämättä halua loukata "turhaan ja aiheuttaa epävarmuutta. Joka tapauksessa itselläni tauko suhteesta auttoi hetkeksi, mutta erosimme lopulta ihan okeasti.
Vastaavassa tilanteessa itselleni tuli kuitenkin tunne että tässä tienhaarassa ei ole kahta suuntaa vaan kolme. Se kolmas vaihtoehto ei ole kumpikaan näistä miehistä, vaan se että on hetken yksin. Miettii onko suhde nykyiseen vain tottumusta. Ei kuitenkaan suoraan hyppää suhteeseen tämän toisen kanssa, käsittelemättä asioita. Tämän vaihtoehdon valitseminen ei tietenkään ole aina niin helppoa, saattaa tulla tunne että jotain tärkeää menee ohi..

 

Onkohan nyt aloittajalta mennyt rakkaus/rakastumisen tunne sekaisin ihastumisen kanssa? Ihastunut voi olla moneenkin, mutta jos on (eroottisesti) rakastunut, siihen ei mahdu muita. Ihastuksia voi toki olla silloinkin, pitkässä suhteessa ainakin. Silloin vain ei ajattelekaan vaihtamisen olevan mahdollista.
Itselläni myös on tilanne että olen ihastunut kahteen mieheen, toisen kanssa olen seurustellut vasta vähän aikaa, toisen tunnen pidemmältä ajalta.
Seurustelu ei vielä ole niin vakaalla pohjalla, että se olisi pystynyt häivyttämään mielestä tämän toisen ihastuksen.
Olen jopa vetäytynyt kerran aiemmin lupaavasti alkaneesta deittailusta; syynä tämä pitkäaikainen ihastus.
Kaikki siis ovat sinkkuja, lasken vielä itsenikin (myös seurustelukumppanini) sinkuksi.
Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ollaan vielä "katseluvaiheessa", jossa voi ero tulla melko pienestäkin syystä.

 

Lisäys ylläolevaan, toisen kanssa en siis seurustele...tunnen vain. Ja tapaan usein.

 

Vielä lisäys... ap kirjoittaa, että on lapsellista takertua koko elämäksi yhteen ihmiseen. Miksi? Jos toisen kanssa aidosti viihtyy ja haluaa jakaa elämänsä, mitä lapsellista siinä voi olla? Kiinnittää huomiota myös tuo sana "takertua". Ei rakkauden kuulu olla takertumista (vaikka se sellaiseksi joskus muuttuu) vaan halua jakaa asioita, kiintymystä, erotiikkaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Jos ap.sta tuntuu, että joutuu takertumaan nykyiseen mieheensä/mies takertuu häneen, tuskin silloin varsinaisesta rakkaudesta on kyse. Saat toki mielessäsi rakastaa vaikka kaikkia planeetan ihmisiä yhtä aikaa, sehän on vain kaunista. Kuitenkin käytännön parisuhteessa voi toisia loukkaamatta ja hylätyksi tulemisen pelkoa olla vain kaksi ihmistä kerrallaan.