Vaimon ilkeä isoisä - voiko vierailua välttää?

Vaimolla on lähes 90-vuotias isoisä, jonka luona ravatessa on hänen lapsuutensa mennyt. Mies on sodan käynyt, joten sen voi tietysti laskea puolusteluksi sille, että hän on ärhennellyt lapselle milloin mistäkin ja pomppuuttanut vaimon äitiä tahtonsa mukaan joka viikonloppu ja välillä viikollakin, vaikka tällä on ollut oma perhe hoidettavana.

Vaimoni kertoi jo tavatessamme 10 vuotta sitten, ettei ole enää aikuiseksi tultuaan halunnut mennä isoisäänsä katsomaan. Nyt pappa ns. vetelee viimeisiään ja vaimon äiti on ehdotellut, että tätä pitäisi mennä kesälomalla katsomaan, kun ei tiedä koska on viimeinen kerta. Vaimo on kiltti ihminen, mutta on nyt todella ahdistunut eikä haluaisi mennä.

Minusta on selvää, ettei tarvitse vähäisiä lomapäiviään käyttää menemällä katsomaan ihmistä, joka ei ole paitsi pitänyt hänestä eikä itsekään ollut lapsenlapsiinsa missään yhteydessä. Sinne on aina pitänyt kaikkien mennä ja itkun kanssa sieltä on lähdetty, kun pappa on huutanut naama punaisena, että "tänne on turha tulla itkemään ja meluamaan". Mitä mieltä te olette - käykö tiemme Helsingistä jumalan selän taakse Pohjois-Suomeen vaikka ko. henkilöillä ei ole koskaan ollut muuta yhteistä kuin verisukulaisuus? Velvoittaako se yhteydenpitoon, varsinkaan yksipuolisesti?

 

Jos vain vaimon äiti tapaamista kaipaa, niin ei tarvitse mennä.

Sen sijaan, jos on pienikin arvelu, että isoisää ilahduttaisi nähdä tyttärentytär ja tämän onnistunut naimakauppa vielä viime metreillä niin tehkää se matka. Menkää johonkin hyvään hotelliin hoitamaan parisuhdettanne.

 

Ajattelepas tilanne, kun itse vetelet viimeisiäsi ja kukaan ei käy katsomassa. Kyllä siinä katkeroituu.
Miksi ette voisi suoda vanhalle miehelle viimeistä kertaa lapsenlapsensa kanssa, jos kerran suku vielä sitä haluaa. Suomessa ei vanhuksia kunnioiteta, heidät jätetään mätänemään hoitokoteihin tai sairaaloihin, ja siellä he yksinäisinä kuolevat.
Kuten edellinen jo vinkkasi, ottakaan joku kiva hotelli, ja menkään hoitamaan parisuhdettanne sinne. Nauttikaa kaupungin tarjonnasta ja viettäkää ikimuistoinen yö.
Ja siinä sivussa käytte katsomassa vanhaa miestä.

 

Oma isoäitini kuoli hiljan. Hän ei aina ollut ihminen mukavimmasta päästä, mutta toisaalta kuoleman jälkeen hiukan harmitti, ettei ollut viimeisinä aikoina käynyt useammin. Ei hänen juttujaan enää siinä vaiheessa muutenkaan ottanut niin tosissaan, tuskin olisi voinut mitään hirveää loukkausta enää keksiäkään. En sitten tiedä olisiko hän halunnut armovisiittejä, mutta omasta puolesta jäi harmittamaan.

 

Jos toinen on ilkeillyt ja pomputtanut viikottain, joskus jopa päivittäin, niin sanoisin - niin sitä makaa kuin petaa!

Jokaisen pitää mielestäni ansaita kunnioitus, arvostus, yms. Itselläni lähisukuun kuuluu myös ihminen, joka on ollut joskus jopa sairaalloisen ilkeä ja pahansuopa. Eipä kiinnosta olla missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka kuinka olisi vanha ja väsynyt.

 

Miksi ilkeä vanha ukko olisi nyt yhtäkkiä kamalan kiinnostunut lapsenlapsestaan, jos tämä pienenä tyttönäkin sai vain ilkeää kohtelua osakseen? Itse en menisi. Ei sukuun ole pakko pitää yhteyttä vain siksi, että ovat sukulaisia.

 

Kyllä minä menisin katsomaan vanhaa pappaa. Ajatteleppa vaikka tilanne, että vaimosi joskus vuosien päästä alkaa katua sitä, että ei lähtenyt katsomaan pappaa. Ja sitten vuosien päästähän asialle ei siten enää voikkaan tehä mitään.

Mutta tuota erään kirjoittajan kommenttia siitä, että vanhuksi ei Suomessa arvosteta jne... Taas kerran kokemukset on niiiin erilaisia asioista ja ihmiset erilaisia. Mutta minun kokemukseni asiasta on kyllä se, että niitä pappoja ja mummoja ei minnekään sairaalaan tai vanhainkotiin jätetä yksinään. Minun vaarini on 92 ja tällä hetkellä sairaalahoidossa ja häntä käy joka päivä joku lapsista tai lapsenlapsista katsomassa ja sitten käydään ulkona tai jutellaan muuten vaan mukavia. Muutenkaan minun ystävieni tai sukulaisteni vanhoja pappoja tai mummoja ei kyllä ole "heitteelle" jätetty.

 

AP:n tilanteessa lähtisin sukuloimaan pikavisiitille, mutta lähtisin sinne ensisijassa tapaamaan muita sukulaisia kuin äreää isoisää. Jos vaari ei osaa käyttäytyä, hänen luota voi kävellä pois samantien. Jos matkaan lähtee autolla, niin siinähän on samalla loistava tilaisuus kierrellä Suomea ja ottaa reissu loman eikä velvollisuuden kannalta. Jos teillä on omia lapsia, niin onhan se lapsillekin hienoa nähdä, mistä äidin suku on lähtöisin.

 

Sanoisin että jos vaimollasi on tippaakaan huono omatunto siitä, että ei halua mennä katsomaan isoisää, niin suosittelen tekemään ainakin pikavisiitin. Mielestäni tällöin on riskinä se, että tapaamatta jättäminen alkaa isoisän kuoltua kaivertaa mieltä. Mutta jos vaimollasi ei ole sitten minkäänlaista tarvetta tai halua jättää isoisälleen jäähyväisiä, niin silloin ei muun suvun painostuksesta pidä välittää.

Itse olen sitä mieltä, että kaikenikäisiä tulee kunnioittaa, mutta kunnioitus pitää myös jollain tapaa ansaita. Korkea ikä ei yksin ole syy kunnioittaa ketään, jos ihminen on käyttänyt suurimman osan aikuisesta elämästään muille ilkeilyyn ja pahansuopaan elämänasenteeseen. Mutta anteeksi voi myös antaa. Useinhan on niin, että vanhetessaan ihmisen persoonallisuus muuttuu, ja tällöin ikävästäkin sukulaisesta voi kuoriutua lämminsydäminen ja suvaitsevainen vanhus. Ikävä kyllä varsinkin dementikkojen kohdalla asia voi kääntyä myös toisin päin. Tällöin yrittäisin muistella vanhoja hyviä aikoja, ja antaisin mummon tai vaarin (tai mikä pahinta, isän tai äidin) höpinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

Onko vaarilla testamentti? Kannattaisi käydä moikkaamassa ukkoa ja petrata ranking-sijoitustaan edunsaajien listalla. Yksikin käynti voi merkitä ison määrän euroja!

 

Kyllä minä varmaan menisin katsomaan. Oli miten ilkeä ukko tahansa niin eihän se ole kuin yksi päivä minun elämästäni. Ja jos se on vaimon äidille tai muulle suvulle tärkeää niin eipähän ainakaan tarvitse loppuikää kuunnella sitä kitinää "kun ette edes isän kuolinvuoteelle..."

Ja tosiaan hotelliin voi mennä yöksi. Sinä voit kehittää itsellesi koira/hevos/heinäallergian tai keksiä muun valkoisen valheen, jonka vuoksi sinne sukulaisiin ei voi jäädä.

 

Miksi ilkeä vanha ukko olisi nyt yhtäkkiä kamalan kiinnostunut lapsenlapsestaan, jos tämä pienenä tyttönäkin sai vain ilkeää kohtelua osakseen? Itse en menisi. Ei sukuun ole pakko pitää yhteyttä vain siksi, että ovat sukulaisia.

vaikeita kysymyksiä, sanoisi mun mies. Lähtis silti käymään.