Näin tässä sitten kävi

Niin monet kerrat olen lukenut näissä keskusteluissa pettämisistä sekä sivusuhteista. Toisinaan olen uskonut jutun olevan totta, toisinaan en. Olen miettinyt, että mikä vittu täällä olevia ihmisiä vaivaa.

Niinpä niin.. omassa suhteessani ei ole viimeisen puolen vuoden aikana mennyt hyvin. Melko tiukkaa on taloudellisesti ja olen menettänyt 'yhteyden' naiseeni. En tiedä mitä hän ajattelee, usein meinaa olla menoja ja on enemmän kuin kerran jäänyt ystävättären luoksi yöksi.

Naiseni on joutunut työttömäksi, on 'melkein' saanut hyvän työpaikan useamman kerran ja joutunut pettymään useamman kerran pahasti. Arki on meillä hyvin erillainen, minä tulen töistä väsyneenä kun toinen ei jaksaisi enään olla kotona.

Epäilemättä minussa on vikaa, en ole löytänyt sitä lämpöä ja romantiikkaa jota oli suhteemme alkuvuosina. Toisaalta, en jaksa tehdä sitä yksin. En vaadi/tarvitse jatkuvasti todisteita rakkaudesta mutta kaippa naiset ovat tässä erillaisia kuin miehet.

Viimeisien kuukausia aikana olen havainnut selkeästi jotain outoa naiseni käytöksessä. Menohaluja kavereiden luo tuntuu riittävän ja jatkuvasti tuntuu olevan huomauttelemista minun tekemisistä. Ei lämpöä, riitelyä ja jatkuvasti viestejä piipailee puhelimeen ihan yömyöhään asti.

Eri vaiheiden kautta sain sitten tietää (tämä on jo ihan eri tarina), että hänellä on ollut suhde toiseen mieheen jo useamman kuukauden. Mies on täysin rakastunut naiseeni ja nähtävästi tarjonnut sitä ihannointia ja huomiota mitä ei nähtävästi meidän suhteestamme löydy (ainakaan tarpeeksi).

Voihan vittu saatana helvetti perkele

Noh, nyt kun tiedän suhteesta tämä nainen huomaakin haluavan olevan minun kanssani. Lopetti sivu suhteen ja pyytää anteeksiantoa sekä valmis tekemään kaiken että olisi olemassa vielä 'me'. Rakastaa kuulemma vain minua..jne.

Olen kuin halolla päähän lyöty. En kertakaikkiaan ymmärrä. Ei tämä nainen ole pettäjä, minähän tunnen hänet! Meillähän on rakkaus joka kestää vaikeat ajat......

ja useamman kuukauden se nainen on käynyt vieraissa.

Siis mitä vittua?

 

Hei!
Tuohon ei auta muu kuin puhuminen kahden kesken ja sopiminen. Molempien täytyy omistautua toisilleen tai sitten ei ole kuin ero kysymyksessä.
Jos todellakin on noin, että naisesi(vaimo?) on pettänyt, sinun on annettava paljon, kun on anteeksi annettava.

Mies ei anna anteeksi,
hän vain unohtaa.
Nainen antaa anteeksi kaiken,
mutta ei unohda mitään.

 

pistäisin pettäjäakan pihalle.

Mä en tota nielis.

 

vieressä katselin työpaikan akkojen kisaa. Selvästi oli kilpa menossa lökäpöksymiehestä, jolla ei muuta päässä olekaan ku se. Toine veti pitemmän korren, toinen ei varmaa tosissaa edes halunnukkaa mitää. Eli siinä oli suhe valamis. Uskomatonta. Mutta kuulemma tuolla tavalla voi päässä uralla pikaisesti eteenpäi.

 

Työttömälle naiselle taloudellista turvaa sinulta ja hellyyttä toiselta mieheltä. Kiini jäätyään tajusi elämän realiteetit, eli että rahaa tarvitaan kuitenkin. Valitisi sitten sinut elättämään itseään kunnes työllistyy.

Lyö rahahanat heti kiinni ja katso kuinka käy. Jos on pelkkä elättisuhde, hän lähtee, kun ei kuitenkaan hyödy taloudellisesti. Jos oikeasti rakastaa, jää siitäkin huolimatta.

 

""yksi miehistä""

Mitä tunnet häntä kohtaan? Mitä haluat suhteeltanne, jatkaa vai lopettaa?
Nämä ovat oleellisia kysymyksiä tässä tilanteessa. Voi olla, että Sinua helpottaisi myös tietää, miksi hän teki mitä teki. Voin kyllä arvata, että koska hän noin selvästi ilmaisee haluavansa jatkaa kanssasi taustalla lienee kelvottomuuden tunne. Työttömyys aukaisee kokonaisen sisäisen epävarmuuden kaivon. Vielä hetki aiemmin ihminen on tuntenut olevansa osaava ja haluttu henkilö, sitten työttömyyden iskiessä hän alkaa epäillä itseään ja kyvykkyyttään mihinkään. Vaikutus on tietenkin ensisijaisesti ammattiolemukseen liittyvä, mutta voi hyvin heijastua myös olemukseen seksuaalisena olentona. Etenkin, mikäli saman tien alkaa tuntua, että kumppani ei enää ole kiinnostunut. Siinä tilanteessa saattaa tuntea houkutusta vastata muualta osoitettuun kiinnostukseen, voi kokea saavansa siitä paljon kaipaamaansa itsetuntoa.
Tällä en tarkoita, että Sinussa olisi syytä. On vain onnetonta yhteensattumaa, että kumppanisi on jäänyt työttömäksi, ilmeisesti kokenut Sinut etäiseksi ja saanut saman tien huomiota - todennäköisesti palvovaa - jostain muualta.
Oleellista nyt on, mitä haluat tehdä. Haluatko jatkaa suhdettanne. Myös se, mitä tunnet kumppaniasi kohtaan on oleellista. Voi olla, että järjen tasolla et usko voivasi jatkaa suhdettanne, mutta toisaalta tunteen tasolla et usko voivasi erota kumppanistasi. Se on kaikkein vaikein tilanne.

-.-

 

Siinäpä se, en tiedä mitä haluan tältä suhteelta. Koko tilanne on niin älytön että en tahdo uskoa sitä todeksi, en vaikka kumppani itse on tunnustanut asian.

Pelkkä järki käskee heivaamaan koko ihmisen pois elämästäni. Sydän edelleen ei usko koko juttua todeksi.

Sekopäistä, tiedän.

 

Humaani ihminen olet, jos usean kuukauden seurustelun pystyt anteeksi antamaan. Eiköhän se myrsky mielessä laannu ja sen mukana tunteet kuoleutuvat. Nainen ei jatka seurustelua pitempään ilman tunteita, se on puppua. Ei edes työttömäksi joutuessaan.

Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Että tämnä olisi vain kahden aikuisen välinen asia. Jos on toisin, voi helvetti sitä naista!

Tuolla edellä sinulle kerrottiin suoraan noita taloudellisia juttuja. Ota todesta, jotkut kun pystyvät toiminaan niinkin loogisesti, että ylläpito toiselta ja hupi toiselta.

 

Lyhyesti, kerran se kirpasee, mutta sydänsurut eivät ole vieneet montaakaan miestä sairaalaan. Luuskan kanssa eläminen aiheuttaa väistämättä mielensairautta.

Niin siis niin kauan kuin sinulla on miehisyyttä jäljellä niin aja naisesi ulos. Hetken kulttua olet roikkunut ja hajottanut itsesi pirstaleiksi ei sinusta ole enää kenellekkään iloa. Jos nyt teet päätöksen antaa naiselle kenkää, olet vapaa kesän nautintoihin ja kerkeät keskittymään itseesi.

Lisäksi, tuon naisen ulos potkinta tasoittaa mielentilit aika kivasti, eikä tarvitse miettiä missä toinen on.

- Oletko varma, että tuo nainen on ainut joka on olemassa?

 

Niin tai sitten laittaa ""pelin"" jännäksi. Pidät naisesi varmana/helppona hoitona ""kotona"" ja lisäksi juokset vieraissa niin paljon kuin sielu sietää. Saatko vai et irtonumeroita, kun jokatapauksessa saa naiseltasi. Ota kaikki.

 

Helvettiäkö sinä sitä kattomaan, laita se ulos ja ala elämään omaa elämääsi.
Voi olla että aluksi ahdistaa, mutta usko pois uuden naisen kyllä löydät. Ja muuten löydät se helpommin kuin että olisit itsesi hajottanut ja katkeroittanut roikkumalla huonossa suhteessa.

 

""Yksi miehistä""

On selvää, että olet ristiriitaisessa tilanteessa. Voi olla, että järki ilmoittaa selvimmän ratkaisun olevan suhteen lopettaminen. Se saattaa olla kannaltasi jopa paras ratkaisu. Ei kuitenkaan välttämättä. Tuo mitä olet kokenut - niin ainutkertaista kuin se Sinulle onkin - ei ole yleisesti ottaen ainutkertaista, eikä sellaista, jonka takia kannattaisi luopua suhteesta, joka on hyvä.
Eli tärkeintä ehkä tällä hetkellä on Sinun miettiä, minkälainen suhteenne on mikäli unohdetaan tämä syrjähyppy ja toisaalta, mitkä ovat tunteesi kumppaniasi kohtaan huomioon ottaen syrjähypyn. Mikäli Sinulla on voimakkaita tunteita häntä kohtaan niin eroaminen ei välttämättä ole onnellinen ratkaisu edes Sinulle. Mikäli suhtaudut häneen yhdentekevästi - mihin ei viittaa suhtautumisesi tähän hänen syrjähyppyynsä - niin silloin saattaa olla sopivaa päättää suhde.

-.-

 

Kun joutuu työttömäksi, ihmisen itsetunto putoaa nollaan ja yhtään ei auta pettymys toisensa jälkeen työnhaussa. Kuten sanoit, kun sinä tulet väsyneenä töistä ja haluaisit levätä, niin hän on koko päivän odottanut, että tulet kotiin ja voisitte tehdä jotain kivaa yhdessä.

Näin voi käydä, että siinä vaiheessa joku alkaa kiinnittää huomiota, hivellä itsetuntoa ja humps, siinä mennään ja lujaa. Sitten yhtäkkiä asia valkenee puolisolle ja yhtäkkiä totuus jysähtää omaankin tajuntaan. Huomaa, mitä on tullut tehtyä ja huomaa, että oikeastaan olikin vain ihastunut siihen, että joku tuntuu arvostavan.

Jos teillä on muuten hyvä suhde, niin voitte tästäkin päästä ylitse. Se vaatii lujaa tahtoa molemmilta. Kummankin on sitouduttava. Hänen on tehtävä selväksi, mikä hänen elämässään loppujen lopuksi on tärkeää. Hän ehkä jo sen ymmärtää, koska on kuitenkin joutunut tavallaan pohtimaan asioita ainakin alitajunnassa jo hetken, mutta sinulle tilanne on ihan uusi. Jos haluat teidän jatkavan, niin sinun on annettava aidosti anteeksi. Jos tulet pitämään tapauksen lyömäaseena tulevaisuudessa, niin on parempi erota heti. Siinä tapauksessa suhteellanne ei ole tulevaisuutta.

Toivon, että pääsette ratkaisuun.

 

Älä mieti niin paljon mitä on tapahtunut vaan mieti mitä on suhteessanne jäänyt tapahtumatta.
Työttömyys on rankka juttu. Oletko ajatellut, että sinäkin voit jäädä työttömäksi? Millaista tukea odottaisit? Kannustusta vai pakottamista, epäluuloa vai epäuskoa, hellyyttä ja ymmärtämistä? Mitä kaikkea toivoisitkaan?

Et kerro kuinka huumaantuneena menit avioon.Onko lapsia? Oletko rakastunut? Oletko valmis antamaan naiselle mitä nainen kaipaa?
Jos välität naisesta, otat oman vastuusi tapahtumista. Jos et välitä, naisellekin on helpotus, jos hän löytää uuden.
Kyselen, koska olen kokenut saman. Miehen uskottomuudesta ei seurannut mitään kovin isoa draamaa, koska tajusin, että minullakin oli paita pahasti siinä pyykissä. Osa oli omaa välinpitämättömyyttäni.

Elämä ei ole yksioikoista. Siihen mahtuu monenlaista. Älä ota kaikkia tylyjä vastauksia täällä kovin tosissasi, vaan koeta nähdä asiat myös naisen näkökulmasta. Sillä tavoin sinä kasvat miehenä. Pakoon ehtii lähteä myöhemminkin.

 

Otan osaa. Tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Minä olen kokenut vastaavan tilanteen. Annoin anteeksi ja jatkoimme elämää yhdessä. Jonkun ajan kuluttua sama peli jatkui. Siihen loppui se liitto. Voitko koskaan luottaa vaimoosi enää? Mieti tarkoin, mitä teet. Koko elämäänsä ei kannata pilata uskottomuuden vuoksi. Et ole ainut!

 

Olen kanssasi melko lailla samaa mieltä. Ja olen sitäkin mieltä, että puolison pettäminen ei ole mikään hups-vaan juttu, oli taustat mitkä tahansa. Yhden yön hölmöilyn voin jotenkin ymmärtää, mutta että jatkettuna kuukausia vieraan miehen kanssa. Ja se työttömyydestä johtuva masennus; eikö masennuksen kuvaan kuulu kaikenlainen haluttomuus, voimattomuus ja saamattomuus - miten se voi johtaa uuteen virkeeseen seksisuhteeseen?

Olen nainen enkä siksi tunne miehen ajattelumaailmaa kovin tarkkaan, mutta aavistukseni on, että vaimon vieraissa käynti säilyy aika kirkkaana ja kirvelevänä kuvana jatkossakin. Miten sellaisesta loukkauksesta mies voi päästä yli? Kertokaan, onko sellainen ylipäänsä mahdollista milloinkaan?

 

Hei ap,
ymmärsitkö nuo kirjoittamasi asiat suhteenne läheisyyden ja hellyyden puutteesta ja omasta osallisuudestasi vasta sen jälkeen, kun sivusuhde tuli julki, vai jo aiemmin?

Jos puolisosi on ollut masentunut, hän ei välttämättä ole mitään muuta kaivannut, kuin sitä läheisyyttä. Tämän hän on saanut uudesta suhteesta. Sen tunteen, että joku pitää hyvänä ja huolehtii, vaikka koko muu maailma on vastaan.

Puhun nyt omasta kokemuksestani masentuneena naisena parisuhteessa. Päädyin vieraan miehen syliin. Tämä ei ole mikään puolustus, vaan näkökanta.

 

Luin tämän ketjun alusta asti ja tulin siihen lopputulokseen, että satua koko juttu.. ja sen pituinen se!!!

 

Ajattele mikä on tärkeää asiassa kokonaisuuden kannalta, jos laitat suhteen poikki, entä sitten...oletko sitten onnellisempi kuin nyt, oletko valmis heittämään pois myös kaiken ihanan sinun ja vaimosi väliltä. Hairahduksia sattuu, ihminen on vain ihminen. Kokemukset vain rikastuttavat suhdetta. En tietenkään ole sitä mieltä että siitä vaan kaikki naiset pettämään, mutta kokemuksesta voin sanoa ettei asia ole kovinkaan yksinkertainen...me naiset tarvitsemme joskus sellaista romantiikkaa ja lämpöä (ehkä vain oman itsetuntomme rakentamiseksi), mitä oma mies ei ehkä sillä hetkellä ole valmis tai halukas antamaan...tai ehkä halua löytyy mutta emme osaa tulkita toisiamme oikein. Joskus jos mieheni on oikein pahalla päällä ja ehkä haukkuu tai ilkkuu minua ajattelen asian mielessäni juuri toisin päin...menen lähelle, olen oikein hellä...useimmiten hän kiihottuu ja ""paha olo"" päättyy niin kuin voit arvata. Älä jätä häntä, maailmassa erotaan liiaksi turhista syistä muutekin. Äläkä käsitä väärin, olet oikeutettu tuntemaan vihaa ja katkeruutta, sinua on kohdeltu väärin...mutta ihminen voi antaa anteeksi kaikkein rakkaimmalleen...ihan liian usein pitää mennä kauaksi jotta näkisi lähelle...voimia sinulle...ja hänelle

 

""...vaimon vieraissa käynti säilyy aika kirkkaana ja kirvelevänä kuvana jatkossakin.""

Oikeassa olet, niin tosiaankin säilyy, sekä kirvelevänä että kirkkaana. Kun minun kohdallani kyse on jo vuosista, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että siitä en pääse yli. Jos joku aidosti väittää päässeensä, onnittelut. Vain aloitekyvyttömyyteni on enää ollut syy jatkaa tätä suhdetta.

 

Re. ap.

Nyt miettisin sinuna realistisesti, oletko ihminen joka pysyy antamaan anteeksi ja unohtamaan kaiken? Jos se ei onnistu kehoittaisin teitä ainakin vähäksi aikaa eroamaan se selvittää pään monasti molemmilta. Laskelmallisuutta näen naisena tuon sinun rakkaasi toiminnassa siinä
- että samanaikaisesti työnsi sinua pois luotaan kun oli suhde toisen kanssa. Vaikeahan sitä yksin on suhdetta lämpimänä pitää.
- Kun hän jäi kiinni sitten vasta valo syttyi ja halusikin jäädä luoksesi. Minulle tulee kyllä myös taloudellinen tuki mieleen.
- Toisen miehen halusta ottaa hänet on vain naisesi puhe. Näin yleensä pettäjä tekee kun tahtoo toisen kokevan että kilpailet edelleenkin tämän haamumiehen kanssa siitä jääkö nainen vai ei.
Minusta sinua ei pitäisi liikuttaa yhtään se ottaako joku muu kenties naisesi vai ei. Vaan se miten hän ja sinä jatkatte ja millaisena näette tulevaisuudessa suhteenne ?
Kuinka pahoillaan hän aidosti on tekemisistään. Hellii ja palvoo sinua nyt ja laittaa kodin kauniiksi kun tulet kotiin ? Mieti näitä ja keskustelkaa. Jäämällä tähän suhteeseen et anna itsellesi mahdollisuutta toisenlaiseen tulevaisuuteen toisen ihmisen muodossa, vai annatko?

 

...ajatuksia on hyvä selkiyttää itselleen. Ehkä asumusero on kuitenkin jollakin tapaa hyvä ratkaisu, ainakin aluksi. Onko sinulla läheisiä ystäviä (jotka tuntevat myös vaimosi), joiden kanssa voisit asiaa ruotia? Asiaa helpottaa kuitenkin se, ettei teillä (ilmeisesti) ole lapsia.

 

Kiitoksia kaikille viesteistä. Olen saanut ajattelemisen aihettä monista viesteistä ja toivottavasti oloni selkeytyy pian niin, että osaan tehdä tehdä 'oikean' liikun tässä parisuhteessa.

Sen tiedän, että koska en ole vielä varma sydämen ja järjen ristiriidan lopputuloksesta, en tee mitään lopullista ratkaisua.

Suhteessamme ei ole lapsia joten eroaminen ei ole siinä mielessä vaikea.

Mielessäni kummittelee ajatus, että pyrin itse jostain syystä perustelemaan naiseni sivusuhdetta omilla puuteillani. Olen miettinyt suhteemme viimeisintä vuotta löytääkseni niitä syitä miksi näin kävi. Löydän monia virheitä ja isojakin puutteita omasta panostuksestani tähän parisuhteeseen. Kaippa puolustukseni on se, että olen vain tavallinen mies joka omien huolien, kiireiden ja väsymyksen takia tekee erehdyksiä.

Se että naiseni haluaa olla nyt kanssani ja tekee kaikkensa että että että olisimme yhdessä kieltämättä ihmetyttää. Missä nämä halut olivat kun oli toisen miehen sylissä?

Tähän taloudelliseen realiteettiin pitänee todeta, että (ex?)naiseni on (pakko myöntää, pahus) upea pakkaus joten äijistä ei kyllä olisi puutetta. Tämä toinen mies on lääkäri joka haluaisi hänen muuttavan luokseen. Nythän olisi oiva tilaisuus lähteä suhteesta pois kun kaikki paljastui... mutta kun ei. Nyt sitä rakkautta ja ymmärrystä löytyy niin paljon kun tarvitaan, että saataisiin suhde kuntoon.

Naiset!

 

Oli lääkäri, suutari taikka viinuri - mitä siitä. Sun pitää nyt vain miettiä sitä, miten pystyt tämän pettämisen kanssa oman pääsi sisällä pärjäämään. Voitko unohtaa ja painaa asian villaisella, niin ettei se koskaan enää nouse mieleesi ja teidän välillenne? Sinun itsetuntoasi koetellaan, etkä tällä hetkellä kykene luovuttamaan upeaa pakkaustasi kenellekään muulle.

Kestääkö mies pitemmän päälle aisankannattajan asemaa? Ihan noin ronskisti ilmaistuna. Mieti tätä ihan raan rehellisesti, vaikka nyt tuntuisi siltä, että kestät mitä vaan saadaksesi pitää tämän upean naisen.

 

Mä en kyllä näe tossa naisessa mitään ""upeaa"". Sorry vaa.