Eroon vakipanosta

Hyvät Ellit!
Hyvän ja tyydyttävän seksin saaminen säännöllisesti pitää jotenkin hyvällä tuullella ja olon rauhallisena, mutta se tekee myös riippuvaiseksi. Ajattelin, että ns vakipano helpottaisi sinkun elämää. Ja olenkin saanut viimeisen vuoden aikana paljon ja hyvää seksiä. En ole tästä kaverista kiinnostunut missään muussa mielessä. En voisi kuvitellakaan vakavampaa suhdetta hänen kanssaan, en juurikaan arvosta hänen elämäntapaansa. Tunne on molemmin puoleinen, kumpikaan ei siis halua mitään seurusteluja tms.
Ongelma on se että kaipaan kuitenkin vakavampaa suhdetta, mutta ajaudun helposti uuden suhteen takkuillessa tämän vakkarin syliin hakemaan fyysistä hyvää oloa.
Onko kokemuksia? Miten tällaisestä suhteesta pääsee eroon?
Asiallisia kommentteja kiitos!

 

Käänny papin puoleen, ripittäydy, tee parannus synneistäsi ja saat rauhan sielullesi.

 

Teet palveluksen jos jätät vakavammat suhteet suosiolla niihin kykeneville, tuskin sinä enää sellaiseen pystyt.

 

Pelkkä vakipano kyllä kuihtuu itsestään, kun löydät itsellesi jonkun toimivan oikean parisuhteen. Vakipanoon pitää suhtautua kuin johonkin harrastukseen, tyyliin tänään taidan käydä bicissä.

Uutta suhdetta aloitettaessa ei harrastuksesta mainita mitään ja jos jostain syystä pitää käydä ""biccaamassa"", niin sitten pitää. Koska olet aloittelemassa uutta suhdetta, siinä tuppaa aina jossain vaiheessa tulemaan ryppyjä rakkauteen. Jos haet pelkkää hyvää fyysistä oloa ""bicistä"", niin jatka sitä niin kauan kuin on tarpeen. Toimivassa suhtessa ""biccaamiseen"" ei ole tarvetta ja vakipanokaveri poistuu kuvioista itsestään. Pidät vaan huolen, ettei uusi suhde missään vaiheessa kuule ""bicciharrastuksesta"". Äläkä sorru rakastamaan ""bicciharrastuksesta"" tulevaa hyvää oloa, sitä samaa hyvää oloa voi ja pitääkin saada oikeassakin parisuhteessa.

 

Ettet vain olisi kuitenkin vähän tykästynyt vakipanoosi, itselleni kävi nääs niin. Tyypin ei pitänyt olla laisinkaan mikään muu kuin vakipano (ihan juntti törppö siis ) mutta jostain syystä kukaan muu ei sitten jaksanut sytkähdyttää vaan aina oli palattava tuttuun ja turvalliseen syliin.
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että pitempiaikainen seksisuhde vääntää jossain vaiheessa väkisin tunteet peliin. Ei ihminen mikään mikään robotti ole vaikka kuinka yrittäisikin.

 

Juuri tuollaisena harrastuksena sitä olen pitänytkin, hyvin puit sen sanoiksi. Pelottavan helppoa vaan harrastella tuollaisia. Vakavampi suhde on minulle tarkoittanut ehdotonta uskollisuutta, mutta nyt alkaa tuntua että itse voisin luistaa siitä helpostikin.
Mitään lämpimiä tunteita minulla ei tätä miestä kohtaan kyllä ole. Olen löytänyt niin juntin törpön, että aina jos edes meinaan ajatella hänestä jotain mukavaa, hän tekee tai sanoo jotain niin typerää, että tunteet kyllä viilenee..

 

kertokaa hyvät naiset,
millainen on juntti törppö?
Mitä hän tekee työkseen, missä on parantamisen varaa?
Kyllä me miehetkin haluamme olla arvoisianne, ja jos mahdollista, oppia olemaan...vähemmän juntteja.

Ja millaista on rakastella tällaisen miehen kanssa, ja pitääkö heillä olla iso kypärä?

 

Sulla on asiat siinä mielessä hyvällä tolalla, että sulla on noita vakipanoja vain yksi, mutta kun mulla on niitä useampia ja mikä pahinta, yksikään heistä ei ole ""tyhmä juntti"" . Mulle kävi sillä tavalla vanhanaikaisesti, että olin joskus aikanaan etsimässä yhtä luotettavaa ja turvallista vakipano ja kuinkas sitten kävikään: deitti-ilmoni oli jymymenestys ja sain paljon vastauksia hyviltä ehdokkailta (panohaluisia miehiä kun riittää meille kaikille naisille yllinkyllin).
Pitihän niitä ehdokkaita sitten tavata livenäkin ja kuinkas ollakaan, muutamien kanssa tutustuminen meni pidemmällekin. En siitä sen enempää stressiä ottanut, mukavaa puuhaahan se ""testaus"" oli. Ajatuksena oli, että miten voit muuten tietää, kuka mies on juuri mulle sopiva rakastaja, ellet kokeile? Sitä voi kirjoittaa ja sanoa ihan mitä vain, mutta tosielämä ei välttämättä vastaakaan totuutta.

Mulle kävi vain niin ""huono"" tuuri, että useampi noista miehistä oli mun mittapuun mukaan todella hyvin rakastajia ja muutenkin valloittavia persoonia, joten enpä sitten oikein osannutkaan tiputtaa rakastajieni määrää vain siihen alunperin aiottuun yhteen. Kiintymystä syntyy ajan kanssa molemmin puolin, kun noin läheisessä kanssakäymisessä ihmisten kanssa ollaan, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Maksulliset naiset harrastavat seksiä ilman tunteita, mutta ei minusta ole sellaiseen.

Minä pidän ihan vilpittömästi noista rakastajistani ja kohtelen heitä jokaista omana yksilönään. Tiedän kuitenkin, ettei mulla ole yhteistä tulevaisuutta heistä yhdenkään kanssa, mutta en ole sitä hakemassakaan. Nautin noista upeista miehistä nyt ja tässä, huomisesta en tiedä.

Niin ja vielä vastaus kysymykseesi: kyllä miehistä eroon pääsee, kun vain on itse varma siitä, mitä haluaa ja esittää asiat miehelle riittävän selvästi ja pysyy siinä kannassaan eikä hötkyile mielipiteessään sinne sun tänne.

 

miehellekin päästä eroon vakipanoista. Mulle ""uusiosinkkuna"" oli kertynyt yhdessä vaiheessa liikaa
vakipanoja; tapailin runsasta kymmentä naista. Kaikki sinäl-
lään ovat ihan jees-tyyppejä, mutta poikkeuksetta ovat
alkaneet omia, vaikka kuinka alunperin kerroin suoraan, että no way seurustelulle. Sitten ei auttanut muu kuin sanoa
kylmästi ""pai,pai"", kun hienovaraisemmat vihjeet eivät perille menneet. Kyllähän niitä txtareita tuli ja soittojakin, mutta jätin vastaamatta.
Nyt on helpompaa kun ei ole enää kuin kolme vakipanoa.
Sen verran mahtavaa jokaisen kanssa, etten luopumaan-
kaan rupea. Ja mielenkiinto säilyy, toisin kuin yhden vakipanon kanssa.

 

Mulla samanlainen ongelma ""uusiosinkkuna"", aviosta erotettuna. Niitä vakipanoja alkaa olla jo liiankin kanssa.
Siinä vaan on pakko sanoa että nyt loppuu, keskityn työntekoon tai alan ""vakinaistua"".
Täytyy kyllä sanoa että keski-ikästä naista on vailla miestä aivan hirveät määrät. Missä kummassa ne muut miehet on, ja mitä ne tekee, istuvat bubeissa vai.
Täytyy vaan todeta että hyvälle työlle on aina kysyntää .... laadulla selviää pitkälle.

 

Noh, juntti törppö ei välttämättä tee mitään työkseen. Hän ei ole välttämättä tyhmäkään, ei vain välitä muista. Elää vain omaa ihanaa elämäänsä itsensä kanssa. En tiedä kyllä olenko itse yhtään sen parempi ihminen..

Ja rakastella tälläisen miehen kanssa viitsii jos hän on siinä erityisen lahjakas.

 

Inhottava halpa maailmankuva ja elämä teillä kaikkine halpoine panoinenne.

Tunnepuoli ei taida panoista värähtää. Ihan sama kuin lykkisitte robotteja.

Sama suhtautuminen seksuaalisuuteen kuin Karkin mutustamiseen. Kun tarpeeksi ahmii niin lihoo ja mikään ei maistu miltään. Vaikka kuinka ahmis erilaisia.

Ja ihmissuhteet ei perustu pelkkään itsekkääseen herkutteluun. Niissä on kyse muusta. Tosin teillä ei ole muusta kyse.

Teillä ei toimi tunteet. Ihmisiä ei tarvitse käyttää seksileluina. Niitä saa kaupasta. Tavara ja karkit hankitaan rahalla.

 

Hyvät Ellit!
Hyvän ja tyydyttävän seksin saaminen säännöllisesti pitää jotenkin hyvällä tuullella ja olon rauhallisena, mutta se tekee myös riippuvaiseksi. Ajattelin, että ns vakipano helpottaisi sinkun elämää. Ja olenkin saanut viimeisen vuoden aikana paljon ja hyvää seksiä. En ole tästä kaverista kiinnostunut missään muussa mielessä. En voisi kuvitellakaan vakavampaa suhdetta hänen kanssaan, en juurikaan arvosta hänen elämäntapaansa. Tunne on molemmin puoleinen, kumpikaan ei siis halua mitään seurusteluja tms.
Ongelma on se että kaipaan kuitenkin vakavampaa suhdetta, mutta ajaudun helposti uuden suhteen takkuillessa tämän vakkarin syliin hakemaan fyysistä hyvää oloa.
Onko kokemuksia? Miten tällaisestä suhteesta pääsee eroon?
Asiallisia kommentteja kiitos!

sinulla suu ja taito tuottaa puhetta kerro että se oli siinä, kiitos