Vappuvauva2021
Samoilla linjoilla kuin Ekis1, ja Kasikuus yllä, että jokaiselle suotakoon oma tapa prosessoida tuntemuksiaan.Mun on nyt pakko ulkopuolisena tulla kommentoimaan ja ihmettelemään, kun tätä keskustelua oon sivusilmällä seurannut. Että eikö toi kaikki teidän stressi ja huoli vain tee huonoa sille pienelle elämän alulle, joka siellä kohdussa yrittää kasvaa? Tiedän, että toiselle ei voi sanoa, että yritäppä olla stressaamatta. Mutta missä vaiheessa te nautitte tosta raskaudesta ja elämästänne, jos kaikki pikkuvuodot, oireiden puuttuminen jne aiheuttavat niin suurta stressiä, että kaikki on kokoajan vain tosi huonosti?.
Eikä sovi yleistää, itse en ole kokenut stressiä tai ahdistusta vielä toistaiseksi (eka kolmannes päättyy huomenna), minkä uskon johtuvan siitä, että taustalla ei (vielä) ole epäonnistuneita yrityksiä. Olen siis nauttinut ja iloinnut tästä raskaudesta ja elämästäni nyt päivittäin positiivisesta testituloksesta alkaen. Meitäkin siis on, joita et "näe" tai "kuule" täällä. Se juuri sallittakoon, että he, keillä huolia on, voivat ne täällä jakaa ja saada vertaistukea kenties saman kokeneelta tai samoin ajattelevilta.
Tällaisellla palstalla korostuu sama ilmiö kuin esim. asiakaspalautteissa - soraäänet ja negatiiviset mielipiteet vievät ilmatilan ja korostuvat, koska tyytymätön pitää enemmän ääntä kuin tyytyväinen. Tunnet varmasti omasta elämästäsikin ihmisiä tai vähintään tunnistat ihmistyypin, jolla tuntuu olevan aina kaikki huonosti ja joka valittaa kaikesta? Tällainen yhteisö on mikro-otanta koko persoonien kirjosta. Joidenkin huoli näkyy ja kuuluu, mutta emme tiedä, onko heillä siltikään kortisolit koholla, emmekä etenkään mitään heidän kokemastaan onnellisuudesta. =)