No koko keskustelun ydinhän nimenomaan oli siinä, että jumalan aiheuttama tuska oli suurennuslasin alla. Minun tulokulma tähän oli se, että jumala voisi milloin vain poistaa tämän tuskan, mutta siinä vaiheessa sinä puutuit keskusteluun sanomalla, miten ei tarvitse jäädä tuskaan vellomaan tai jotain vastaavaa. Eli toisin sanoen annoit ymmärtää, että oikeasti vastuu elämässä koetusta tuskasta on sillä ihmisellä itsellään ja tähän argumenttiin nojaten minun näkemykseni olisi menettänyt osittain merkityksensä. Nyt sitten kuitenkin sanot, että kaikkeen tuskaan ei voikaan vaikuttaa sillä paremmalla asenteella. Kuoleva viaton lapsi kokee tuskansa niin kuin luonnostaan kokee. Tämä pistääkin ihmettelemään, että miksi sitten ylipäätään tulit jauhamaan tähän keskustelemaan näitä “Elämään kannattaa asennoitua niin…” -viisauksia, jos sillä ei ole ihan kaikkien kärsivien ihmisten kannalta jotain merkitystä. Tämä koko sinun tuoma anti on siis ollut alusta saakka pelkkää ajan haaskausta, koska sillä ei ole lopulta mitään merkitystä tämän ketjun pointin kannalta.