Pyöräilemään oppii nopeasti, kun viitsii harjoitella. Harjoittelun pitää tapahtua turvallisessa paikassa niin aikuisella kuin lapsella, ei muun liikenteen seassa. Itse opin ajamaan aikuisten pyörällä vasta 11-vuotiaana, olin lopettanut aiemmin harjoittelun koska olin niin huono pitämään tasapainoa. Yläasteella aloin ajaa koulumatkat keväisin ja syksyisin, ensin kiertokautta hiljaisia pyöräteitä. Kyllä yläasteen lopulla jo ajoin kadulla helposti, vaikka olen poikkeuksellisen lahhjaton pyöräilijä, enkä siksi jaksa tippaakaan ymmärtää jalkakäytäväpyöräilijöitä. Joillain reiteillä lähes päivittäin on kävelijänä joutumassa pyörän alle jalkakäytävällä. Kävelijän ja juoksijan, ison ja pienen pitää voida luottaa, että jalkakäytävällä saa kulkea turvassa. Jalankulkijan velvollisuus ei ole kytätä porttikongissa tuleeko jalkakäytävää pyörä joka ajaa täysillä päälle. Jos kyseessä on tosiaan jalkakäytävä eikä pyörätie, niin poliisin kommentti on käsittämätön ja törkeä ja mielestäni hänen tulee saada siitä varoitus, koska se ei noudata lakia. Jalkakäytäväpyöräilyn vähättely ja jalankulkijoiden varottelu onn sama kuin jos sanoisi, että autoilijan pitää aina vilkuilla jos vaikka joku tulisikin vasenta kaistaa ajaen vastaan. Sitten kun tulee ja oikein ajanut loukkaantuu ja toinen osapuoli pakenee paikalta, niin sanotaan että mikset itse varonut. Taas pyöräteillä lapset eivät saa ryntäillä, jalkakäytävä on heitä varten.