V
vierailija
Vieras
Seurustelee useiden kanssa, iskee varattuja, puhuu muista seläntakana pahaa, kertoo eteenpäin salaisuuksia. Tuo useiden kanssa seurustelu ja varattujen iskeminen tapahtui jo 11-12v, ylä-asteelle mennessä oli huono maine ja kukaan poika ei halunnut enää seurustella hänen kanssaan. Lopuista huonoista tavoista kasvoi ulos 16-vuotiaana ja sen jälkeen ei ole käyttäytynyt enää noin mitä tuossa alussa luettelin ja on nyt 25-vuotias. Ylä-asteella kuitenkin joutui kestämään niin rajua päivittäistä kiusaamista että siitä aiheutunut stressi vei terveyden, häntä mm. lyötiin niin että muut nauroi ja taputti ympärillä ja sen jälkeen tämä tyttö meni itkemään portaiden alle josta muut kulki ilkkumassa ohi... Oliko oikein? Jos käyttäytyy näin, ansaitseeko kiusaamista?
Tyttö tai nykyisin nainen siis, on monta kertaa pohtinut miksi on käyttäytynyt noin ja rehellisesti sanottuna tuntee katumusta, empatiaa niitä kohtaan joita on loukannut. Mutta hänen piti vaan hakata päätään seinään miljoona kertaa jotta sinne tuli tarpeeksi älyä ja oppi miten tätä elämää eletään oikein. Henkinen kipu myös kasvattaa, mutta liika on liikaa, on hänen mielipiteensä. Kiusaamisen olisi pitänyt loppua jo seiskaluokan aikana, kun hän oli käynyt 6kk ylä-astetta niin tajusi jo sillon mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vihaajia ja kiusaajia oli paljon. Syiksi kokee oman kevytkenkäisyyteen ja myös kierouteen taipuvaisen luonteensa jota ei osannut tuolloin hallita riittävästi (mutta kenenkä luonteessa ei huonojakin puolia olisi?), ihastui helposti ja oli naiivi ja ihastumisen/rakastumisen tunne oli kuin huumetta, eikä ollut kärsivällinen joten siksi poikaystävät vaihtui tiuhaan tahtiin ja siksi iski myös varattuja. Hän on myös ainut lapsi ja oli tottunut saamaan kaiken minkä haluaa, joten ei ehkä osannut senkään takia kunnioittaa muiden parisuhteita vaan halusi vaan sen pojan koska halusi. Muut siinä porukassa puhui myös seläntakana pahaa toisista, paitsi tämä tyttö puhui eniten ja siksi syyttävä sormi kääntyi osoittamaan häneen, moni myös poltti röökiä ja tyttö tunsi että hänen on esitettävä myös jotenkin kovista ja siksi puhui muista seläntakana pahaa. Salaisuuksien eteenpäin kertominen oli taas sitä että halusi ilostuttaa ystäviä mehevillä juoruilla. Mikään näistä ei ole oikein, eikä oikeuta näitä tekoja, mutta on hyvä pohtia syvällisesti mikä johti mihinkin ja että ihmiset näkisi ettei tämä nainen ole sisimmässään paha. Tulin myös perheestä jossa mielisairas äiti ja alkoholisti isä ja ei ollut rajoja, ulospäin vedettiin kulissia, joten uskon että nekin vaikutti psyykkeeni pirstoutumiseen ja siksi käytökseni ei ollut ihan normaalia edes ennen kiusaamista.
Mitä sinä ajattelet tälläisestä ihmisestä? Kykeneekö muuttumaan? Voiko tälläisiä tekoja koskaan anteeksiantaa tai unohtaa?
Tyttö tai nykyisin nainen siis, on monta kertaa pohtinut miksi on käyttäytynyt noin ja rehellisesti sanottuna tuntee katumusta, empatiaa niitä kohtaan joita on loukannut. Mutta hänen piti vaan hakata päätään seinään miljoona kertaa jotta sinne tuli tarpeeksi älyä ja oppi miten tätä elämää eletään oikein. Henkinen kipu myös kasvattaa, mutta liika on liikaa, on hänen mielipiteensä. Kiusaamisen olisi pitänyt loppua jo seiskaluokan aikana, kun hän oli käynyt 6kk ylä-astetta niin tajusi jo sillon mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vihaajia ja kiusaajia oli paljon. Syiksi kokee oman kevytkenkäisyyteen ja myös kierouteen taipuvaisen luonteensa jota ei osannut tuolloin hallita riittävästi (mutta kenenkä luonteessa ei huonojakin puolia olisi?), ihastui helposti ja oli naiivi ja ihastumisen/rakastumisen tunne oli kuin huumetta, eikä ollut kärsivällinen joten siksi poikaystävät vaihtui tiuhaan tahtiin ja siksi iski myös varattuja. Hän on myös ainut lapsi ja oli tottunut saamaan kaiken minkä haluaa, joten ei ehkä osannut senkään takia kunnioittaa muiden parisuhteita vaan halusi vaan sen pojan koska halusi. Muut siinä porukassa puhui myös seläntakana pahaa toisista, paitsi tämä tyttö puhui eniten ja siksi syyttävä sormi kääntyi osoittamaan häneen, moni myös poltti röökiä ja tyttö tunsi että hänen on esitettävä myös jotenkin kovista ja siksi puhui muista seläntakana pahaa. Salaisuuksien eteenpäin kertominen oli taas sitä että halusi ilostuttaa ystäviä mehevillä juoruilla. Mikään näistä ei ole oikein, eikä oikeuta näitä tekoja, mutta on hyvä pohtia syvällisesti mikä johti mihinkin ja että ihmiset näkisi ettei tämä nainen ole sisimmässään paha. Tulin myös perheestä jossa mielisairas äiti ja alkoholisti isä ja ei ollut rajoja, ulospäin vedettiin kulissia, joten uskon että nekin vaikutti psyykkeeni pirstoutumiseen ja siksi käytökseni ei ollut ihan normaalia edes ennen kiusaamista.
Mitä sinä ajattelet tälläisestä ihmisestä? Kykeneekö muuttumaan? Voiko tälläisiä tekoja koskaan anteeksiantaa tai unohtaa?
