Kuukausi avoliittoa takana ja olen niin kyllästynyt

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Aloitettiin seurustelu lukiossa ja piti muuttaa yhteen opintojen ajaksi. Puolisoa kiinnostaa kuitenkin baarit ja alkoholi enemmän. Nyt kaduttaa etten ottanut jotain yksiötä tai jopa solua. Muita samassa tilanteessa?
 
vierailija
Kuulostaa tutulta. Miehellä oli oma kämppä ja muutin siihen. Mies biletti ja juoksi ties missä kavereidensa kanssa, minun piti olla vain kotona valmiina avaamaan haarat. Muuten minun kanssani ei vietetty aikaa. Hirveä riita jos en jaksanut avata haaroja.
Jäin suhteeseen kun ei ollut muutakaan paikkaa, mihin mennä.
Ois pitänyt lähteä. Tilanne katkeroitti.
 
vierailija
Kuulostaa tutulta. Miehellä oli oma kämppä ja muutin siihen. Mies biletti ja juoksi ties missä kavereidensa kanssa, minun piti olla vain kotona valmiina avaamaan haarat. Muuten minun kanssani ei vietetty aikaa. Hirveä riita jos en jaksanut avata haaroja.
Jäin suhteeseen kun ei ollut muutakaan paikkaa, mihin mennä.
Ois pitänyt lähteä. Tilanne katkeroitti.
Olitko uskollinen?
 
vierailija
Kuulostaa tutulta. Miehellä oli oma kämppä ja muutin siihen. Mies biletti ja juoksi ties missä kavereidensa kanssa, minun piti olla vain kotona valmiina avaamaan haarat. Muuten minun kanssani ei vietetty aikaa. Hirveä riita jos en jaksanut avata haaroja.
Jäin suhteeseen kun ei ollut muutakaan paikkaa, mihin mennä.
Ois pitänyt lähteä. Tilanne katkeroitti.
Vieläkö olet siellä miehen kämpässä?
 
Echo-muori täältä latelee elämänviisauksia.

-mies joka rauhoittaa biletystä ja kavereilla ravaamista alle 25-vuotiaana ja keskittyy perheeseen, on luonnonoikku
-28-30-vuotiaana äijissä alkaa olla toivoa perheen suhteen.
 
vierailija
Ap mikset sä juhli sen ukkos kanssa? Vaikka toisaalta tyhmää käydä baareissa ja muissa pirskeissä hakemassa koronaa tällä hetkellä. Mutta muuten, luulisi että tiesit hänen mieltymykset alkoholiin jo ennen muuttoa..
 
Echo-muori täältä latelee elämänviisauksia.

-mies joka rauhoittaa biletystä ja kavereilla ravaamista alle 25-vuotiaana ja keskittyy perheeseen, on luonnonoikku
-28-30-vuotiaana äijissä alkaa olla toivoa perheen suhteen.
Usein noin, mutta en tekisi jyrkkää sukupuolijakoa. Aika usein tilanne on siis päinvastainen, Nainen on bilihile ja mies enemmän kotona viihtyvää tyyppiä.

 
Kuulostaa tutulta. Miehellä oli oma kämppä ja muutin siihen. Mies biletti ja juoksi ties missä kavereidensa kanssa, minun piti olla vain kotona valmiina avaamaan haarat. Muuten minun kanssani ei vietetty aikaa. Hirveä riita jos en jaksanut avata haaroja.
Jäin suhteeseen kun ei ollut muutakaan paikkaa, mihin mennä.
Ois pitänyt lähteä. Tilanne katkeroitti.
Haluaisin huomauttaa, että sinä ihan itse jäit odottamaan kotiin. Sinä teit uhrin itsestäsi. Sinun pitäisi olla ensisijaisesti katkera omille valinnoillesi ja siihen, että suostuit toimimaan kynnysmattona. Toivottavasti osaat jo arvostaa itseäsi ja elää haluamaasi elämää.
 
Echo-muori täältä latelee elämänviisauksia.

-mies joka rauhoittaa biletystä ja kavereilla ravaamista alle 25-vuotiaana ja keskittyy perheeseen, on luonnonoikku
-28-30-vuotiaana äijissä alkaa olla toivoa perheen suhteen.
En tiedä miten paljon tämä liittyy sukupuoleen... ehkä se on vaan persoonallisuuskysymys. En minäkään talttunut ennen kolmeakymppiä.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es ja Echo
Aloitettiin seurustelu lukiossa ja piti muuttaa yhteen opintojen ajaksi. Puolisoa kiinnostaa kuitenkin baarit ja alkoholi enemmän. Nyt kaduttaa etten ottanut jotain yksiötä tai jopa solua. Muita samassa tilanteessa?
Mitä jos vaan alkaisit tehdä asioita mitä sinä haluat tehdä ja keskittyisit itseesi sensijaan, että uhriudut? Sinä roikut epätoivoisesti toisen lahkeessa ja janoat huomiota. Älytöntä touhua.
 
vierailija
Haluaisin huomauttaa, että sinä ihan itse jäit odottamaan kotiin. Sinä teit uhrin itsestäsi. Sinun pitäisi olla ensisijaisesti katkera omille valinnoillesi ja siihen, että suostuit toimimaan kynnysmattona. Toivottavasti osaat jo arvostaa itseäsi ja elää haluamaasi elämää.
Olet ihan oikeassa, minä itse jäin. Mutta sen verran olen vuosikymmenten kuluessa tullut armolliseksi itselleni ja valinnoilleni, etten enää tuosta syytä itseäni. Olin nuori, aivan liian nuori, ja annoin käyttää itseäni hyväksi kun en muusta tiennyt. Enää tuo ei onnistuisi, enää minulle ei tehtäisi noin.
Elämä on muuttunut, onneksi, ja vieläpä todella hyvään suuntaan.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Olet ihan oikeassa, minä itse jäin. Mutta sen verran olen vuosikymmenten kuluessa tullut armolliseksi itselleni ja valinnoilleni, etten enää tuosta syytä itseäni. Olin nuori, aivan liian nuori, ja annoin käyttää itseäni hyväksi kun en muusta tiennyt. Enää tuo ei onnistuisi, enää minulle ei tehtäisi noin.
Elämä on muuttunut, onneksi, ja vieläpä todella hyvään suuntaan.
Mahtavaa! Upeimmat ihmiset ovat niitä, jotka oppivat virheistään eivätkä katkeroidu ja uhriudu!
 
Härskisti sanottu. Jos elämä menee huonosti, eikä ole voimia tai tukea selviytyä, ei ole upea?
No ei. Katkerat ja uhriutuvat ihmiset eivät ole erityisen upeita. Useimmiten he ovat raskaita energianimijöitä. Mitä härskiä siinä on?

Lähipiirissäni on tosin varsin kovia kokeneita ihmisiä, jotka eivät ole katkeroituneita tai uhriutuneita. Minusta he ovat upeita ja kertakaikkisen mahtavia tyyppejä.
 
vierailija
No ei. Katkerat ja uhriutuvat ihmiset eivät ole erityisen upeita. Useimmiten he ovat raskaita energianimijöitä. Mitä härskiä siinä on?

Lähipiirissäni on tosin varsin kovia kokeneita ihmisiä, jotka eivät ole katkeroituneita tai uhriutuneita. Minusta he ovat upeita ja kertakaikkisen mahtavia tyyppejä.
Eli sinun määritelmä upealle ihmiselle on se, että sä saat siltä jotain, eivätkä he rasita sua. Okei.
 

Yhteistyössä