Pakko hypätä tähän mukaan!
25v maisterivaiheen opiskelija täällä, joka on tämän kuukauden laskeskellut budjettia ja tajunnut, ettei lapsen tuleminen tässä vaiheessa romuttaisikaan taloutta!
Voi kuulostaa hassulta, mutta olen aina ajatellut että lapsen saamisen edellytyksenä on vähintään 4k palkkatulot ja vakkarityö. Toki kaikki noi auttais, mutta tällä hetkellä budjetista ei jäisi kiinni, varsinkin kun mies käy vakituisesti töissä. Koen myös, että äitiysloma ei hidastaisi opintoja niin paljon (ja sitäpaitsi tuntuu, että kaikki opiskelukaveritkin saa vauvoja!!!)
Olen lopettanut pillerit jo 3v sitten, mutta ollaan käytetty kondomia ehkäisyyn. Nyt päätettiin jättää ehkäisy pois kokonaan.
Oletteko ostaneet jo "etukäteen" lasten tarvikkeita, vaikka raskaus ei ole vielä tapahtunut? Itsellä polttelee kaupoissa vauvojen vaatteet, harsot ja söpöt lelut, mutta yritän peruutella ennen raskautumista. Mitä jos ei sittenkään voisikaan saada lasta?
Entä oletteko miettineet, että miten kertoisitte asiasta tuleville isovanhemmille?
(edit. pahoittelut jos näitä asioita on jo käyty tässä ketjussa. Lueskelen nyt tätä ketjua eteenpäin, mutten malttanut olla jo kirjoittamatta. Ja onnea jo raskautuneilla minunkin puolesta!)
En tiedä tuliko tähän jo vastauksia, mutta vastaan nyt heti jo, kun selasin ketjua alaspäin.
Ihan ensiksi haluan sanoa, että opiskeluaika on ihanaa aikaa saada lapset. <3 meillä on kaksi ensimmäistä syntynyt kesken opintojen, ja heti valmistuttuani syntyi kolmas. Mistään ei olla jääty paitsi, ja mies aloitti vakituiset työt juuri ennen toisen lapsen syntymää. Talous ei kaatunut, vaikka välillä on pitänyt laskea mihin rahat riittävät. Lapsista on elämän isoin ilo, ja sitä ei rahassa voi mitata.
Olen aina ajatellut, että elämä ei koskaan tule valmiiksi, ja lapsia pitää tehdä silloin kun siltä tuntuu. Tulevat sitten jos tulevat, mutta me halusimme aloittaa ajoissa osittain myös siksi, että jos se osoittautuisi hankalaksi, ehdittäisiin silti saada.
Jos vauva on haaveissa, en näe mitään syytä olla ostamatta jo jotain ihania juttuja. Ainoa asia, miksi itse en uskaltanut ennen ekaa raskautta oli se, että jos lasta ei olisi kuulunut, olisi ollut kova paikka niitä vaatteita katsella. Heti ekan plussan jälkeen lähdimme höperöinä ihastelemaan vauvanvaatteita, ja ostimmekin jonkin verran. Se konkretisoi mukavasti odotusta. <3 Se raskaus meni kesken, mutta minusta on siitä huolimatta ihanaa, että ne vaatteet muistuttavat minua siitä onnesta ja ilosta mitä silloin koimme.
Ja hih, oikeastaan olen ostanut jo joskus teini-iässä yhden kirjan tuleville omille lapsilleni, jos nyt tarkkoja ollaan. Ja säästänyt sitä sun tätä omasta lapsuudestani. Mikä on kyllä ihan sama asia kuin käydä ostamassa juttuja nyt kun vauvakuume polttelee.
Onnea tälle ihanalle matkalle!