vierailija
Tilanne on se, että olen jo aiemmin vuosia sitten ollut lastensuojelun avustamana useita kuukausia lasten kanssa sijoitettuna miehen väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. No...sitten käytiin pariterapiaa ja muuta, palattiin yhteen. Fyysinen väkivalta jäi mutta henkinen väkivalta jatkuu ja jatkuu. Kerran pari viikossa saan huudot,haukut jne niskaani. Ja aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitään en osaa muka tehdä, olen lehmä, jne...
Ja olipa mikä tahansa asia missä en ole samaa mieltä niin saan julmetun huudon ja ryöpyn niskaani. Olen kokeillut myös vain myönnytellä, nikn sekään ei kelpaa...sitten saaan kuulla kuinka minusta ei saa mitään mielipidettä irti. Eli teinpä niin tai näin niin aina väärinpäin.
Viikonloput ja lomat on painajaisia. Pitäisi olla koko ajan jotain mielekästä puuhaa järjestettynä ja hänen tulee saada tehdä niitä omia juttujaan. Minä en voi edes pyykkejä narulta sisälle hakea ilman lapsia, ilman että saan kommentin...mikä siellä taas kesti.
Itse hän voi tunteja olla puuhissana kyselemättä yhtään mitään.
Olen myös huomannut että taas nostaa sekin päätään, että heti kun olen jonkun tuttavan kanssa jutellut niin hän räjähtää jostain pätö asiasta.
Eli ihan kuin en saisi olla muiden kanssa tekemisissä.
Olen lasten vuoksi yrittänyt kestää, järjestänyt miehelle hommaa kuin pikku lapselle jne...mutta nyt mulla alkaa olla voimat loppu.
Mutta mutta, silloin vuosia sitten otin yhteyttä lasten suojeluun ja he tulivat heti paikalle ja jäärjestivät meille asunnon toisaalta sijoitettuna. Silloin oli tuo fyysinen väkivalta, mutta miten saan apua nyt kun tämä on vain pelkkää henkistä väkivaltaa? Saako silloin apua vai onko se vain kestettävä? On hän käyttäytynyt uhkaavasti mutta ei ole lyönyt. Ja mikään ns. Normaali eroaminen ei onnisyu. Hän ei siihen suostu, uhkaa viedä lapset jne...vaikka se hänen taustoillaan ei kyllä ole mahdollista. Kyseessä on jännä mies. Siitä huolimatta pelkään että mitäs jos...
Ja sekin pelottaa, että mikä jahtaaminen taas alkaa. Hån on myös ilmoittanut että mikäli meillä tulee ero ja ottaisin uuden miehen niin hän hakkaisi sen.
Et täkleen.
Olen aivan lopussa ja voimaton.
Ja olipa mikä tahansa asia missä en ole samaa mieltä niin saan julmetun huudon ja ryöpyn niskaani. Olen kokeillut myös vain myönnytellä, nikn sekään ei kelpaa...sitten saaan kuulla kuinka minusta ei saa mitään mielipidettä irti. Eli teinpä niin tai näin niin aina väärinpäin.
Viikonloput ja lomat on painajaisia. Pitäisi olla koko ajan jotain mielekästä puuhaa järjestettynä ja hänen tulee saada tehdä niitä omia juttujaan. Minä en voi edes pyykkejä narulta sisälle hakea ilman lapsia, ilman että saan kommentin...mikä siellä taas kesti.
Itse hän voi tunteja olla puuhissana kyselemättä yhtään mitään.
Olen myös huomannut että taas nostaa sekin päätään, että heti kun olen jonkun tuttavan kanssa jutellut niin hän räjähtää jostain pätö asiasta.
Eli ihan kuin en saisi olla muiden kanssa tekemisissä.
Olen lasten vuoksi yrittänyt kestää, järjestänyt miehelle hommaa kuin pikku lapselle jne...mutta nyt mulla alkaa olla voimat loppu.
Mutta mutta, silloin vuosia sitten otin yhteyttä lasten suojeluun ja he tulivat heti paikalle ja jäärjestivät meille asunnon toisaalta sijoitettuna. Silloin oli tuo fyysinen väkivalta, mutta miten saan apua nyt kun tämä on vain pelkkää henkistä väkivaltaa? Saako silloin apua vai onko se vain kestettävä? On hän käyttäytynyt uhkaavasti mutta ei ole lyönyt. Ja mikään ns. Normaali eroaminen ei onnisyu. Hän ei siihen suostu, uhkaa viedä lapset jne...vaikka se hänen taustoillaan ei kyllä ole mahdollista. Kyseessä on jännä mies. Siitä huolimatta pelkään että mitäs jos...
Ja sekin pelottaa, että mikä jahtaaminen taas alkaa. Hån on myös ilmoittanut että mikäli meillä tulee ero ja ottaisin uuden miehen niin hän hakkaisi sen.
Et täkleen.
Olen aivan lopussa ja voimaton.