No minä tutustuin mieheeni hänen ollessaan 27-vuotias ja itse olin 15-vuotias. Olisin halunnut alkaa seurustelemaan jo tuolloin mutta onneksi mieheni oli järkevä ja hänellä oli periaate ettei ala-ikäisten kanssa seurustele joten aloitimme suhteen sitten kun olin 18v ja mies 30v. Silti se oli joidenkin mielestä edelleen väärin, mietittiin että mitä ihmettä 30-vuotias voi nähdä 18-vuotiaassa mutta kyllä sitä joskus vaan voi käydä niinkin että löytää jo nuorena sen oikean ja tuntee että tämän ihmisen kanssa pitää olla... Sellainen toisten ihmisten parisuhteiden vatvominen, niihin puuttuminen ja kauhistelu on ilkeää ja vastenmielistä mutta sitähän yleisesti ottaen ihmisyys on, ilkeää ja vastenmielistä, niin ei tule yllätyksenä että ihminen tälläseenkin moukkamaiseen käytökseen kykenee! Noh puolen vuoden seurustelun jälkeen mies muutti luokseni, kyllä asuin jo tuolloin omillani ja olin elättänyt itseni 2v ajan ja kovapäinen likka silloinkin että mua ei helposti silloinkaan vedetty höplästä vaikka toki näihin päiviin asti olen jonkin verran kasvanut ja muuttunut niin olen kuitenkin aina ollut kasvussa ja kehityksessä ikäisiäni edellä. Vuoden seurustelun jälkeen aloin odottamaan meidän esikoista. Kun olin 4kk raskaana niin menimme naimisiin. Äidiksi tulin 20v ja miehestä isä 32v. Toisen kerran äidiksi 23v ja miehestä toisen kerran isä 35v. Uuteen omakotitaloon muutimme kun olin 24v ja mies 36v. Nyt olemme 25v ja mies 37v ja hyvin pyyhkii edelleen! Tavallista perhe-elämäö elämme ja haaveeni oli aina nuori äitiys <3
Itseasiassa mulla ei oo ikinä ollut ikäistäni poikaystävää, aina olen tykännyt enemmän vanhemmista miehistä, jos en olisi mieheni kanssa niin nytkin mieluiten ottaisin 80-85 syntyneen miehen ja lähimpänä omaa ikääni on ollut 2 vuotta vanhempi poikaystävä. Että emmä tiedä onko se sitten jotenkin viallista olla erilainen...? Omasta mielestäni ei.