Toiveissa vauva 2021

Tosta lääkinnällisestä tyhjennyksestä: itellä ainakin tehtiin kokonaan kotona. Ekat pillerit taisin ottaa kans raskauspäivystyksessä, siitä saman tien kotiin ja sit seuraavat kotona. Siinä yleensä annetaan eka se valmistava lääke, jonka tarkoituksena on pehmittää kohdunsuuta, sitten joko emättimeen tai suun kautta ne supistavat lääkkeet. Mullakaan ei tokalla kerralla ollut mitään vuotoja. Mutta sitten kun vuoto alkoi, niin sitä sit kans tuli. Eli kannattaa varata paljon siteitä tai varautua istumaan pidempi pätkä vessanpöntöllä. Tuli nimittäin helposti siteestä ihan parissa minuutissa ohi. Jatkuvasti ei sillä tahdilla vuotoa tullut, vaan aina pätkien. Kivut ei ollut mitään mahdottomia itellä ainakaan, sain muistaakseni Panacodiin reseptin mutta perus buranalla menin. Ja sit kun se pahimman vuodon päivä on ohi, niin kannattaa vaan niin paljon kun mahdollista harrastaa liikuntaa! Siis vaikka käydä kävelyillä, koska sillon se kohtu tyhjenee nopeammin tsempit sinne! Yleensä noista onneksi fyysisesti palautuu nopeasti. Ja pitäkää mielessä, että itse ei ole mitenkään huono missään mielessä vaikka km tulisikin! <3

 

Tosta lääkinnällisestä tyhjennyksestä: itellä ainakin tehtiin kokonaan kotona. Ekat pillerit taisin ottaa kans raskauspäivystyksessä, siitä saman tien kotiin ja sit seuraavat kotona. Siinä yleensä annetaan eka se valmistava lääke, jonka tarkoituksena on pehmittää kohdunsuuta, sitten joko emättimeen tai suun kautta ne supistavat lääkkeet. Mullakaan ei tokalla kerralla ollut mitään vuotoja. Mutta sitten kun vuoto alkoi, niin sitä sit kans tuli. Eli kannattaa varata paljon siteitä tai varautua istumaan pidempi pätkä vessanpöntöllä. Tuli nimittäin helposti siteestä ihan parissa minuutissa ohi. Jatkuvasti ei sillä tahdilla vuotoa tullut, vaan aina pätkien. Kivut ei ollut mitään mahdottomia itellä ainakaan, sain muistaakseni Panacodiin reseptin mutta perus buranalla menin. Ja sit kun se pahimman vuodon päivä on ohi, niin kannattaa vaan niin paljon kun mahdollista harrastaa liikuntaa! Siis vaikka käydä kävelyillä, koska sillon se kohtu tyhjenee nopeammin tsempit sinne! Yleensä noista onneksi fyysisesti palautuu nopeasti. Ja pitäkää mielessä, että itse ei ole mitenkään huono missään mielessä vaikka km tulisikin! <3

Jep, herkästi sitä miettii vaan että mitä olis voinut tehdä eri tavalla tai mikä vaikutti keskenmenoon. Vaikkei siihen oikein voi vaikuttaa.

Ärsyttää kun pitää odotella seuraavaa yrityksen aloitusta vielä, miksei asiat voi edetä jouhevasti tuntuu että harva asia menee raskausasioissa niin kuin itse suunnittelee.

Noni. Nyt mä hengitän ja fiilistelen piinailijoiden kanssa, josko teillä tärppäisi <3

 

@Shibali kummasti kyllä tuo urheilu pitää mielen virkeänä, kun huomaa omassa voinnissa ja kropassa muutoksia Mä kävin tänään aloittelee hölkkäystä, mut mullakin meinaa vähän sykkeet nousta liikaa ja hengästyy helposti + että mun penikat ei kestä yhtään. Ne meinaa tulehtua heti, kun tulee liikaa tärinää Sen takia en uskaltanut kauaa hölkätä, koska sattu jo nyt niin pirusti. Pikku hiljaa kun aloittaa, ni kyl se siitä alkaa sujumaan ja toivottavasti myös penikat pysyy mukana

@Alinna86 Me ollaan täällä sitä varten, että tuetaan ilossa, sekä surussa, joten tänne saa purkaa ihan kaiken mikä vaan oloa helpottaa Ja komppaan muita, -3 ja -2 päivät on oikein hyvät
Toivotaan, että siellä on nyt vain oviksen hetkellinen romahdus hetki ja huomenna parempi ja toiveikkaampi päivä

Tuli mieleen tuohon juoksuun liittyen, että ootko testannut kompressiosukkia? Siis sellasia pitkiä jotka tulee polven alle asti? Mulla ne auttaa tuohon ettei ala penikat vaivata. Mitä kireemmät kompressiosukat, sen parempi. Paitsi jalkaan laittaessa saa sit taistella En pysty juokseen ilman, kun heti alkaa se tärinä sattuun. Mut noiden kans pystyn <3 Ei kyl varmasti kaikilla auta, mutta kannattaa kokeilla jos et oo jo kokeillu

Voimia kovasti teille @Santso ja @Loree <3 Tiedän niin tuon tunteen, mä oon kans kkm:n kokenut viime joulukuussa. Ihan hirveetä eikä toivois et kukaan sitä joutuu kokemaan Mä kans sain sillon sen esivalmistelevan lääkkeen naistenklinikalla ja sit otin seuraavana päivänä ne lääkkeet kotona. Mulla alkoi vuoto jo siitä esivalmistelevasta. Mut enemmän vielä sit niiden kotona otettujen lääkkeiden jälkeen. Vuoto oli vaan ns. normimenkkavuotoa ja olinkin varma että tyhjennys ei onnistunut koska luulin et aina tulee ihan hirvee määrä sitä vuotoo. Mut naikkarilla sanoivat että kuulostaa ihan normaalilta ja pyysivät vaan seuraan testeillä tilannetta, ja että ei kuumetta tai isoja kipuja tai muuta tulehdukseen viittaavaa tuu. Testasin sit negan siitä parin viikon päästä, eli olikin onneks sit tyhjentynyt silläkin vuodolla. Kivutkin oli ihan siedettävät onneks, vähän normimenkkakipuja voimakkaampia. Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin, voimia ja toipumista sinne <3

 

Paljon voimia @Santso

@Shibali Mun on pitänyt monesti ostaa tuollaiset, mut en ole vielä löytänyt, kun kaikki alkaa koosta 36/37 ja mulla pitäis olla 34/35 Mul on niiiin hirmu pieni jalka Lapsillakin on jo isommat jalat

 

Ihan valtavan isot pahoittelut takaisin palaaville, aivan perseestä että joudutte tuollaista kokemaan! Santsolle pidän vielä sormia ristissä, että jos se syke kuitenkin löytyisi...

@Kasikuus kai olet selvittänyt että onko sun kengät oikeanlaiset? Siinä voi rikkoa jalkansa jos tarvis pronaatiotuentaa ja juoksee kengillä jossa sitä ei oo, ainakin näin olen ymmärtänyt.

Itsellenikin on liikunta ollut kaikista paras mielialankohentaja nyt kun tämä kevät on muuten ollut aika kurja. Kävelen pitkiä lenkkejä (nämä on kaikista parasta), käyn kerran viikossa juoksemassa ja sitten satunnaisemmin portaita ja kotona lihaskuntoa.

 

@wbä stadiumissa kävin ihan jonkun myyjän kanssa nuo kengät läpi (juoksukengät) ja en mä nyt kyl oo sit varma, et onko oikeanlaiset. Mulla ainakin kestää hetken, ennen kuin jalat tottuu juoksuun. Saa tyyliin 15min aina ensin kävellä reippaasti ja sit hölkkä harjoitusta pienillä matkoilla pari kolme viikkoa, ennen kuin voi ees harkita pidempää hölkkää/juoksua.
Pitäis varmaan jollain kunnon asiantuntijalla selvittää onko oikeanlaiset kengät kuitenkaan ja sit hankkia sopivat (kunhan pääsee taas töihin ja saa rahaa)

 

@Kasikuus mites sit kompressiosäärystimet? Luulis et nekin ajaa vähän samaa asiaa Ja niissä ei ainakaan sukkakoko tuu esteeks Itellä on parhaiten toiminut Zeropoint:in sukat, ne tekee säärystimiäkin kyllä. Voi tietty olla kenkäongelmakin.. mullakin kesti ennen kun löysin sopivat kengät itelle, pari vikaostostakin tuli tehtyä.. mulla pitää olla tarpeeks vaimennusta, se auttaa tohon tärinäongelmaan itellä kompressiosukkien lisäks... Mulla myös polvi kipeytyy jos ei kengät tarpeeks vaimenna... Ei oo kyllä helppoo Mut hyvä et sulla auttaa myös aika ja totuttelu selvästi

Ja @Santso sitä piti sanoo että kyllä täälläkin oon miettinyt että oisko jotenkin voinut estää keskenmenon, joten ymmärrän niin hyvin... :/ Mutta eihän niitä tosiaankaan voi estää, on vain h*lvetin paskaa tuuria Voimia tilanteeseen ja odotteluun <3 Ja täällä pidän kans peukkuja jos se syke sittenkin vielä löytyisi <3

 

Kyl tää vaan on hyvä ryhmä, kun kaikkea uutta oppii, eli @Shibali kuulin nyt eka kertaa säärystimistä Pitääpäs alkaa metsästää siis sellaisia

 

@Santso ja @Loree hirmuisesti tsemppiä ja voimia teille

Kyllä joka kerta kirpaisee lukea näistä ikävästi päättyneistä raskauksista, kun itse myös monta kertaa saman kokenut niin tietää miten hirveältä se tuntuu

 

Siis ai kauhee miten ristiriitaisia fiiliksiä mulla on. Todella hyvä olo, mutta eilen serkullekin puhuin, et on niin hyvä fiilis näistä treeneistä ja 7vko ku on yhdessä treenattu 3krt/vko + päälle kaikki kävelyt melkein päivittäin (yksin) ni jos raskaaksi tulisi, ni mun pitäis melkein lopettaa siihen. Koska riskiraskaus, ni mä en voi ottaa mitään riskejä. Nyt kun huomaa tosiaan mielessä ja kropassa muutoksia, ni sit sitä ajattelee, et tää kaikki on turhaa, jos raskaaksi tulee. Joten sit sitä jotenkin toivoo, et ei raskautuiskaan, niin vois jatkaa vielä pitkän aikaa treenejä. Mut sit taas se vauvankaipuu on NIIN suuri Oon yrittänyt miettiä, et jos mä nyt pystyn tekemään muutoksia, ni kyl mä pystyn sit sektion jälkeenkin, kun siihen luvan saa. Ja varmasti vauva menee treeneissä mukana esim. vaunussa päikkäreitä nukkuen.

Onko kellään muulla mitään ristiriitaisia fiiliksiä? Ja kuinka ne ratkaisisi?
En mä kuitenkaan haluaisi yritystä jäihin laittaa vain tämän takia, koska mulla on vuosia aikaa treenata, mutta ei vuosia aikaa saada lasta

 

Siis ai kauhee miten ristiriitaisia fiiliksiä mulla on. Todella hyvä olo, mutta eilen serkullekin puhuin, et on niin hyvä fiilis näistä treeneistä ja 7vko ku on yhdessä treenattu 3krt/vko + päälle kaikki kävelyt melkein päivittäin (yksin) ni jos raskaaksi tulisi, ni mun pitäis melkein lopettaa siihen. Koska riskiraskaus, ni mä en voi ottaa mitään riskejä. Nyt kun huomaa tosiaan mielessä ja kropassa muutoksia, ni sit sitä ajattelee, et tää kaikki on turhaa, jos raskaaksi tulee. Joten sit sitä jotenkin toivoo, et ei raskautuiskaan, niin vois jatkaa vielä pitkän aikaa treenejä. Mut sit taas se vauvankaipuu on NIIN suuri Oon yrittänyt miettiä, et jos mä nyt pystyn tekemään muutoksia, ni kyl mä pystyn sit sektion jälkeenkin, kun siihen luvan saa. Ja varmasti vauva menee treeneissä mukana esim. vaunussa päikkäreitä nukkuen.

Onko kellään muulla mitään ristiriitaisia fiiliksiä? Ja kuinka ne ratkaisisi?
En mä kuitenkaan haluaisi yritystä jäihin laittaa vain tämän takia, koska mulla on vuosia aikaa treenata, mutta ei vuosia aikaa saada lasta

Ristiriitaisia tunteita on, joskin eri asioiden takia. Mä mietin sitä, ettei enää pääse matkustamaan niin helposti kuin nyt ja sitäkin ollaan vasta kolmisen vuotta päästy harrastamaan. Veikkaan, et osaksi nämä ajatukset on myös pientä varautumista siihen mahdollisuuteen, ettei sitä lasta tulisikaan ja toisaalta helpottaahan tämmöiset mietteet myös hahmottamaan sitä, mikä kaikki ainakin lapsen myötä jotenkin muuttuu ja valmistautumaan vauvaan. Ja pessimisti ei pety, kyllähän se elämä yleensä jotenkin jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin.

 

Siis ai kauhee miten ristiriitaisia fiiliksiä mulla on. Todella hyvä olo, mutta eilen serkullekin puhuin, et on niin hyvä fiilis näistä treeneistä ja 7vko ku on yhdessä treenattu 3krt/vko + päälle kaikki kävelyt melkein päivittäin (yksin) ni jos raskaaksi tulisi, ni mun pitäis melkein lopettaa siihen. Koska riskiraskaus, ni mä en voi ottaa mitään riskejä. Nyt kun huomaa tosiaan mielessä ja kropassa muutoksia, ni sit sitä ajattelee, et tää kaikki on turhaa, jos raskaaksi tulee. Joten sit sitä jotenkin toivoo, et ei raskautuiskaan, niin vois jatkaa vielä pitkän aikaa treenejä. Mut sit taas se vauvankaipuu on NIIN suuri Oon yrittänyt miettiä, et jos mä nyt pystyn tekemään muutoksia, ni kyl mä pystyn sit sektion jälkeenkin, kun siihen luvan saa. Ja varmasti vauva menee treeneissä mukana esim. vaunussa päikkäreitä nukkuen.

Onko kellään muulla mitään ristiriitaisia fiiliksiä? Ja kuinka ne ratkaisisi?
En mä kuitenkaan haluaisi yritystä jäihin laittaa vain tämän takia, koska mulla on vuosia aikaa treenata, mutta ei vuosia aikaa saada lasta

Mulla on kanssa hyvin ristiriitasia tuntemuksia, mutta lähinnä siks että oma elämä ja parisuhde on niin ihanaa tällähetkellä että haluais pystyä nauttimaan siitä pidempään tälläsenä <3 Haaveissa kuitenkin kaks lasta vie ja ikääkin on jo jonkin verran että ei uskalla lasta lykätä enään sen pelossa että menee pitkään saada lapsi tai että tuliskin ne ajatukset että entä jos olis alottanukkin yrittämisen aikasemmin lapsen myötä tuleva väsymys ja elämänmuutos pelottaa ja se mitä se tekee tällähetkellä ihanalle parisuhteelle..

 

Mulla on kanssa hyvin ristiriitasia tuntemuksia, mutta lähinnä siks että oma elämä ja parisuhde on niin ihanaa tällähetkellä että haluais pystyä nauttimaan siitä pidempään tälläsenä <3 Haaveissa kuitenkin kaks lasta vie ja ikääkin on jo jonkin verran että ei uskalla lasta lykätä enään sen pelossa että menee pitkään saada lapsi tai että tuliskin ne ajatukset että entä jos olis alottanukkin yrittämisen aikasemmin lapsen myötä tuleva väsymys ja elämänmuutos pelottaa ja se mitä se tekee tällähetkellä ihanalle parisuhteelle..

Mulla aikalailla samat fiilikset ollut jo pidempään, tai samoja asioita eli just lähinnä parisuhdetta miettinyt, koska nyt kaikki paremmin kun hyvin Mut nyt silti vahvempana toiveena se vauva/lapsi, joka tekis meistä perheen

 

Terveisiä täältä piinapäiviltä. Tuntuu siltä että tämäkään kierto ei ollut se tärppikierot ja jotenkin taas sellainen fiilis, että tuleekohan tästä koskaan mitään. Viime päivinä tullut pari vauvauutista taas lähipiiristä, ja olen ihan vilpittömästi superiloinen heidän puolestaan. Mutta samalla tuntuu että kouraisee jotenkin todella syvältä se oma epäonnistuminen tässä vauvaprojektissa - ja tulee vaan ihan supersurullinen olo. Niinkuin täällä jo aiemmin joku totesikin että toivottavasti varsinkin listan alkupäässä olevat pian saisivat hyviä uutisia, jokainen meistä sen ansaitsee.

Yritän myös vakuuttaa itelleni että jos ottais vaan rennosti ja kyllä se sitten tulee kun on tullakseen - mutta se on kyllä tosi hankalaa koska vähintään tulee ovis tsekattua ja sitten taas menee aika suunnitelmalliseksi kaikki niinä päivinä. Toivottavasti tää kesä tois vähän myös muuta ajateltavaa, ehkä se helpottais myös kaikennäköisiä stressihormooneja

Tsemppiä kaikille ja erityisesti voimia @Santso ja @Loree :-(

 

Kovasti voimia keskenmenoja kokeneille. Raskaita juttuja aina.

Tervetuloa uudet!

Mulla ei oikeastaan mitään raportoitavaa, mut jonnekin maristava. Pitkät on nämäkin päivät kun odottaa että tapahtuis ees jotain, tulis menkat tai ovisplussa. Pääsis ees spekuloimaan kiertopäiviä. Tänään ovistesti ehkä aavistuksen vahvempi joten toivottavasti jotain toimintaa kropassa. Jos viime viikon tyhjennysvuoto kierukan poistosta oiskin ollut vaik ns.oikeat menkat ni sit ois kp10. Mutta tuskin on.

 

Ja hei piti vielä laittaa teille, jotka mietitte miten elämä muuttuisi lapsen myötä, parisuhteen ym kannalta. Niin meillä ainakin meni ihan päinvastoin kun kuvittelin, eli vahvisti meitä puolisoina ihan älyttömästi! Ollaan myös matkustettu esikoisen ollessa 6kk- tähän asti ihan yhtä paljon kun ennenkin, jos ei jopa enempää, koska ei oo tarvinnu mun lomia säätää. Oon myös päässyt mielestäni festareille tms ihan yhtä paljon kun aiemminkin. En koe että lapsi ois rajoittanut oikeastaan mitään, tuonut vaan valtavasti iloa ja onnea meidän arkeen

 

@IinesAnkka82 ihana kuulla! Noin toivon ja uskon kyllä meilläkin menevän

 

Meillä tuntuu nää hoitojen aloitus asiat menen todella nopeaan ja helposti. Eilen oli lahjasoluneuvonta, joka on siis pakollinen psykologi käynti kaikille lahjasoluilla hoitoja tekevälle ja saatiin sieltä paljon tsemppiä tulevaan. Lisäksi soitin klinikan spermapankkiin ja sain samalla puhelulla varattua meille suomalaisia siittiöitä. Olin etukäteen olettanut et menee ainakin viikko et löytyy meille sopivia siittiöitä. Eikä silloinkaan voi tietää saako suomalaisia. Mut saatiin just meidän toiveiden mukainen luovuttaja suoraan puhelimessa. Nyt pitää vaan jännittää perjantain ferritiini kontrollia ja jos sekin ok nii pian alkaa eka yrityskierto

Sori tiedän et nää teemat ei oo monellekaan ajankohtaista (lahjasoluhoidot) mut oon nii onnellinen eilisestä et pakko hehkuttaa

 

Mulla on alkanut tulla ovulaatio oireita ja tänään on km vuodon alusta 14 vrk. Ihan pientä vuotoa (rusehtavaa)
vielä, mutta selvät ovulaatiokipuilut taas alkanut ja muut oireet. Eli ehkä tässä ei ihan mahdottomia tartte ensimmäisiä menkkoja odotella .
Toisaalta tekisi mieli vain antaa mennä ja yrittää, mutta mulle puhuttiin, jotta hyvä olisi odottaa yhdet menkat ennen uutta yritystä. Toisaalta jos vuotoa edelleen on vähän niin se taitaa kertoa siitä ettei kohtu ole vielä parantunut. Malttaisi vain odottaa

 

@Tiukuna tietenkin saat hehkuttaa! Ihan mahtavaa, että teillä etenee noin hyvin Ja monillahan täällä on erilaisia tilanteita ja musta ainakin on vaan mahtavaa kuulla erilaisia tarinoita ja kuulla erilaisia kokemuksia

 

R-testi nega ja huomenna pitäs alkaa menkat Oon ollu nyt muutaman päivän ihan super väsyny koulun jälkeen

 

Täällä myös mietin paljon miten vauva vaikuttaa elämään, juuri matkusteluun ja urheiluun ja muihinkin harrastuksiin. Mutta jotenkin suhtaudun asiaan niin, että toki se muuttaa asioita, mutta sen takia ei tarvii asioita jättää tekemättä. Eli voin silti matkustaa, urheilla ja harrastaa myös tulevaisuudessa, vaikka ehkä vähän eri tyylillä.

Ja täysin vauva-asioiden ulkopuolelta @Kasikuus kärsin penikkakivuista pitkään juostessa, mut sit löysin lenkkarit, joilla ne hävis lähes kokonaan. Eli kengät voi vaikuttaa todellakin!

Lopuksi vielä osanotot keskenmenon saaneille @Loree ja @LaTiLa! Tuo on varmaan aivan hirveää, en osaa edes kuvitella! Tsemppiä ja voimia!

 

Mulla varmaan lähinnä se, että mun itsetunto ollut nollan luokkaa jo todella pitkään ja nyt kun sen hyvän fiiliksen saa, vaikka kroppa edelleen tosi kurjan näköinen edellisten raskauksien takia (eikä muuten saa kuntoon ilman kirurgin veistä) , niin pelottaa, että onko mulla sitten enää jaksamista aloittaa tätä muutosta alusta. Tiedän, että vauva/lapsi ei ole este millekään, kun siihen niin asennoituu/päättää, mutta se vaatii taas niin suuren motivaation ja työn, että pääsen tähän samaan tilanteeseen. Sit tiedän, että vauva tekisi meidän perheestä kokonaisen, koska nyt tuntuu puuttuvan se yksi palanen palapelistä, kun miehelläni on vain minut ja minun lapset, eikä sitä meidän yhteistä pientä

 

Täällä saatu silmin erottuva, mutta hyvin haalea haamu pc ja medigoo testeihin. Huomista varten varasin apteekin puikkotestin. Toivoa on vielä, kun ei ole kuukautiset alkaneet.

 

Isosti tsemppiä km:sta toipuville.

Tänään aamulla ovis testi ihan samanlainen kun toissapäivänä eli haaleeta edelleen. Aluks näytti siltä että siihen tikkuun ei piirry kontrolliviivan lisäks mitään mutta onneks sieltä se toinen siihen tuli. Hieman kerkesin jo ajattelemaan että näinköhän tässä käy et jää ovis kokonaan pois tältä kierrolta. Mutta nyt on toivoa ilmassa kuitenkin haaleena tikussa.