Toiveissa vauva 2021

@Vindy @Hipppu Hymiöt kannattaa lisätä vasta lopuksi, kun on kirjoittanut kaiken eikä lisää enää mitään väliä tai kirjainta, ihan ihmeellinen

 

No on tää ihme touhua,siis nivusjomot jatkuu,yskies tai niistäes tulee repäsykipuja. Tänään tuntunu et on kurkku tulos kipeeks mut yritän ny hunaja sitte ottaa siihen. Mulla yks gyne totes jotta mulla on pieni kohtu. Eli spekulaatiota jotta jos olisinki raskaana ni nää jomotukset vpid johtuu siitä ku kohtu yrittää tsempata taas itteensä laajenemaan. Ja onhan viime synnytyksestä jo 6,5v
Mut tisseissä ei oo kummempia tuntemuksia,tai mitään muuta.

 

Osaatteko te neuvoa? Olen tikutellut ovista monta kuukautta ja nyt ajattelin jättää ne testit pois, kun ne tuntuu tuovan stressiä. Olisiko hyvä siis olla jatkossa yhdynnässä joka päivä vai ennemmin joka toinen päivä koko kierron ajan? Ovulaatiota en läheskään aina ilman testejä mistään huomaa..

 

Mulla on joka raskaudessa ollut ihan jäätävää pahoinvointia ja oksentelua. Joka kerta oon itkenyt miehelle että ei enää ikinä.. kahden viimeisen raskauden aikaba jouduin osastolle tiputukseenkin kun kuivuin niin pahasti. Aika todellakin kultaa muistot.

 

Huh kun paljon viestejä, pikaisesti luin kaikki

Mä en oo ollut täysin tyytyväinen Cluehen enkä Flohun, nyt on joku ihme Oma kalenteri?(ei lue muuta nimeä tuossa sovelluksessa :-o). Sekin vähän outo. Oon varmaan liian vaativa :-D häiritsi kun Clue ja Flo näytti aina ihan eri päiviä tärppipäiviksi... Vois ehkä testata onko ne vähän uudistunut.

Jännittävää, että meillä on täällä väkeä jo noin isoilla dpo-päivillä, joko saadaan kohta ekoja testejä? ;-)

 

Täällä useampi maininnut vihlonnan kohdussa. Mä oon itse nyt tässä yrittelyssä ja yhdessä kesken menneessä raskaudessa huomannut että mulla ainakin alkaa yleensä viimeistään dpo5 nega kierroissa semmonen kairaaminen kohdun seudulle. Muistuttaa ekan raskauden sukkapuikkokipuja. Sen kerran kun tammikuussa olinkin raskaana noita ei sitten tullutkaan... Ite oon pohtinut liittyiskö jotenkin kohdun limakalvon poistumiseen valmistautumiseen tms. Huomaan kyllä että joko synnytys tai ikä on tehnyt sen että muutenkin tulee kyl kierron tuntemukset vahvemmin kun silloin nuorena (oon siis esikoisen saanut 22v 2014 ja siitä asti ollut hormoonaalinen ehkäisy).

 

Mulla on joka raskaudessa ollut ihan jäätävää pahoinvointia ja oksentelua. Joka kerta oon itkenyt miehelle että ei enää ikinä.. kahden viimeisen raskauden aikaba jouduin osastolle tiputukseenkin kun kuivuin niin pahasti. Aika todellakin kultaa muistot.

Apuaaa, siis tää just pelottaa Mut ihanaa, jos aika kultaa sit kuitenki muistot

Edit. Niin se on kai synnytyksessäkin, vai mitä mieltä synnyttäneet?

 

Apuaaa, siis tää just pelottaa Mut ihanaa, jos aika kultaa sit kuitenki muistot

Edit. Niin se on kai synnytyksessäkin, vai mitä mieltä synnyttäneet?

Joooo synnytys oli rankka ja järisyttävä kokemus, mutta siitä on jääny ainoastaan kaikki hyvä mieleen, vaikka synnytyksestä seuraavana päivänä muistan edelleen tärisseeni ja miettineeni, että miten ikinä tuun pääsemään tästä traumasta yli. Nyt vaan haluaisin taas kokea raskauden ja synnytyksen

 

Joooo synnytys oli rankka ja järisyttävä kokemus, mutta siitä on jääny ainoastaan kaikki hyvä mieleen, vaikka synnytyksestä seuraavana päivänä muistan edelleen tärisseeni ja miettineeni, että miten ikinä tuun pääsemään tästä traumasta yli. Nyt vaan haluaisin taas kokea raskauden ja synnytyksen

Ihana kuulla!

 

Ihanaa kun tämäkin ketju aktivoitunut ja saatu lisää haaveilijoita.

Om. Tässä oon tämän päivän valmistautunut tuleviin menkkoihin. Eipä ollut taaskaan yllätys, että ei tärpänny. Tuttu tissikipu ja vatsan turvotus ilmestyi tänään kuvioihin ja enteilevät tädin tuloa. Suoraan sanottuna v*tuttaa, kun hoidot jäissä koronan takia, eikä mitään tietoa kuinka kaua.

 

Täällä useampi maininnut vihlonnan kohdussa. Mä oon itse nyt tässä yrittelyssä ja yhdessä kesken menneessä raskaudessa huomannut että mulla ainakin alkaa yleensä viimeistään dpo5 nega kierroissa semmonen kairaaminen kohdun seudulle. Muistuttaa ekan raskauden sukkapuikkokipuja. Sen kerran kun tammikuussa olinkin raskaana noita ei sitten tullutkaan... Ite oon pohtinut liittyiskö jotenkin kohdun limakalvon poistumiseen valmistautumiseen tms. Huomaan kyllä että joko synnytys tai ikä on tehnyt sen että muutenkin tulee kyl kierron tuntemukset vahvemmin kun silloin nuorena (oon siis esikoisen saanut 22v 2014 ja siitä asti ollut hormoonaalinen ehkäisy).

Ite en kyllä muista että mulla olis nää vihlonnat menkkoihin liittyny,vaan niitä oli myös raskaana. Menkkasäryt paria päivää ennen menkkoja on sellasta kouristuksen omasta,"tunkeilevaa",silloin tuntuu jotta koko kohtu venyy pihalle ku paine ja kipu on niin kova.
Mutta,edelleenkin nää mun juilinnat tuntuu.

 

No niin, nyt kun lapsi nukkuu, voi vähän paremmin kirjoitella. Me ollaan edetty aika sopivaan tahtiin. 2015 tavattiin, seuraavana vuonna kihloihin, sitä seuraavana naimisiin. Ehkäisy jätettiin pois häiden jälkeen ja tokasta kierrosta tärppäs. Tyttö syntyi 2018, viime vuonna alettiin rakentaa taloa ja tänä vuonna päästiin muuttamaan. Tammikuussa jätettiin ehkäisy pois mutta vasta helmikuussa oli seksiä silleen, että raskaus olis mahdollinen. Viime kierto päättyi kemialliseen ja nyt on isot toiveet tässä kierrossa.

Eka raskaus oli välillä varsin rankka tai oikeestaan siitä teki rankan se, että mulla oli just ollu välilevyntyrä. Pahoinvoinnin kesti mutta en ois voinut oksentaa, kun ei selkä taipunut pöntölle yökkimiseen. Sit viikolta 33 lähtien vaivas supistukset ja viikon jouduin olee saikullakin. Loppujen lopuks synnytys oli ihan kamala. Aika ei valitettavasti kultaa muistoja. Mulla oli kuitenkin vika lääkäri tosi ihana ja se pelasti koko homman. Kävin synnytyksen jälkeen juttelee pelkopolilla ja herkästi sinne suuntaan seuraavan raskauden aikanakin.

 

Ite en kyllä muista että mulla olis nää vihlonnat menkkoihin liittyny,vaan niitä oli myös raskaana. Menkkasäryt paria päivää ennen menkkoja on sellasta kouristuksen omasta,"tunkeilevaa",silloin tuntuu jotta koko kohtu venyy pihalle ku paine ja kipu on niin kova.
Mutta,edelleenkin nää mun juilinnat tuntuu.

Nii, jokasella on eri oireet menkoissa ja raskaana Mullakaan ei oo menkat oireillu ikinä näin pitkäkestosilla tuntemuksilla. Tosi epätavallisia oireita, olinpa raskaana tai en ja otan nää positiivisin mielin nyt vastaan odottaen parasta, koska tottakai vedän nyt uusista oireista sen johtopäätöksen, että ne kielis raskaudesta. Päätin, että lauantaina aamulla teen testin ja siinä pysyn

 

Nii, jokasella on eri oireet menkoissa ja raskaana Mullakaan ei oo menkat oireillu ikinä näin pitkäkestosilla tuntemuksilla. Tosi epätavallisia oireita, olinpa raskaana tai en ja otan nää positiivisin mielin nyt vastaan odottaen parasta, koska tottakai vedän nyt uusista oireista sen johtopäätöksen, että ne kielis raskaudesta. Päätin, että lauantaina aamulla teen testin ja siinä pysyn

Niinpä. Ja kun vielä ottais niistä oireista selvää tai ei piittais niistä mitään

 

Apuaaa, siis tää just pelottaa Mut ihanaa, jos aika kultaa sit kuitenki muistot

Edit. Niin se on kai synnytyksessäkin, vai mitä mieltä synnyttäneet?

Mulla on kokemus aivan helvetin hirveestä synnytyksestä ja aivan mahtavasta synnytyksestä. Mutta kummastakin selviää ja palkinto pyhittää kaiken sen tuskan <3.

 

Huhhuh kyllä tää odottelu on pitkää. Tuntuu, että mahdollinen ovulaatio on miljoonan päivän päässä. Meillä on takana kaksi raskautta (ja yksi lapsi) ja kumpikin raskaus lähti ensimmäisestä kierrosta. Nyt tilannetta mutkistaa toki juuri lopetettu imetys ja mahdollinen palautuminen edellisestä raskaudesta, sillä lapsi on vasta reilu 1-vuotias. Nyt mennään tosiaan jo kolmatta kiertoa, eikä maltti meinaa millään pysyä matkassa. Täytyy nostaa kyllä hattua heille, jotka oikeasti kauan ovat plussaa odottaaneet, kun itsellä ei meinaa järki pysyä edes muutaman kuukauden odottelussa mukana.

Mulla meinasi pää levitä just jossain yk4-6 aikoihin, nyt jo tosiaan jotenkin tottunut tai turtunut. Muistan kyllä edelleen sen epätoivon, vitutuksen ja hermostumisen, mikä tuli ensimmäisten pettymysten jälkeen. Nyt on erilaista suru, mutta armollisuutta itseä kohtaan oppii koko ajan.

 

No niin, nyt kun lapsi nukkuu, voi vähän paremmin kirjoitella. Me ollaan edetty aika sopivaan tahtiin. 2015 tavattiin, seuraavana vuonna kihloihin, sitä seuraavana naimisiin. Ehkäisy jätettiin pois häiden jälkeen ja tokasta kierrosta tärppäs. Tyttö syntyi 2018, viime vuonna alettiin rakentaa taloa ja tänä vuonna päästiin muuttamaan. Tammikuussa jätettiin ehkäisy pois mutta vasta helmikuussa oli seksiä silleen, että raskaus olis mahdollinen. Viime kierto päättyi kemialliseen ja nyt on isot toiveet tässä kierrossa.

Eka raskaus oli välillä varsin rankka tai oikeestaan siitä teki rankan se, että mulla oli just ollu välilevyntyrä. Pahoinvoinnin kesti mutta en ois voinut oksentaa, kun ei selkä taipunut pöntölle yökkimiseen. Sit viikolta 33 lähtien vaivas supistukset ja viikon jouduin olee saikullakin. Loppujen lopuks synnytys oli ihan kamala. Aika ei valitettavasti kultaa muistoja. Mulla oli kuitenkin vika lääkäri tosi ihana ja se pelasti koko homman. Kävin synnytyksen jälkeen juttelee pelkopolilla ja herkästi sinne suuntaan seuraavan raskauden aikanakin.

Ikävä kuulla, että synnytys oli kamala. Jos saa udella, niin miksi näin?

 

Mullakin mahtuu kokemuksiin monenlaisia synnytyksiä. Normaalin kaavan mukaan mennyt, ilman kivunlievitystä yksi, yksi sektio, yksi melkein hätäsektio.. nopeampi oli synnyttää alakautta kun paikat olikin auki.. 2 pisteen vauva syntyi.. nykyään kuitenkin terve.. sit oli aika normi synnytys, seuraavaks tosi ikävä kokemus.. keskeytys rv19+4 joka ei menny ihan putkeen, kuopuksen synnytys taas oli aika normaali.

Mulla on tänään dpo 8 tai 9 ja sorruin testaamaan.. mä olin niin tiukasti sitä mieltä että testaan vasta dpo 14.. mut toisin kävi.. nega sieltä tuli.. nyt kun on testausputki päällä niin tulee varmaan testattua joka aamu kunnes menkat alkaa. Oireiksi vois tulkita tuntemukset rinnoissa ja eilen alkanut aaltomainen huono olo.
Oon ollut kyllä sitä mieltä että tärppi ei käynyt ja sillä tulinkin jo tänne.. mutta tuo huono olo nostaa toiveita joulukuisesta. Saa nähdä.. aika piinallista..

 

@sannahan meille suositeltiin joka toinen päivä.

@Hipppu mitä kautta sait letrot avuksi ja minkä syyn vuoksi? Harmi, että ei ole vielä tärpännyt minulla ei ole vielä kokemusta ovulaation tukikeinoista, niin siksi kyselen ja saattaa tulla mullakin käyttöön jotain

 

Mulla synnytykset menneet hyvin,kaikki alakautta ja 9pisteen vauvoja. Mutta oon todella kipuherkkä ja kolmannen synnytys saikin mussa aikaan sellaisen tärinähorkan. Riitti kun siis synnytys lähestyi ja puhuin siitä ni tärinä alkoi heti ja synnytykses se oli läsnä kyllä.. pelkään kipua joten toiveena taas hyvissä ajoin sairaalaan jotta saan epiduraalin-ihmeaine,ilman sitä en synnyttäis ilokaasusta menee pää sekaisin-tokaa synnyttäes se otettiinki pois ku otin sitä turhan reippaasti.. sitte se pudendaali vai mikä oli puudutus on iha hyödytön. Kauratyynyillä en synnytykses pärjäis. Toki kivut hävinneet lähes heti ku vauva ja istukka syntyneet<3

 

Mulla oli tarkoituksena lääkkeetön kivunlievitys läpi synnytyksen. Loppujen lopuksi epiduraali monesti sekä pudendaalipuudute pariin kertaan. Ja olen niistä niin kiitollinen! Kivut hävisi, pystyin nukkua ja tunsin supistukset, mutten kipua.

huvittaa Myöntää, että minua ei varsinainen synnytys pelota ollenkaan (päinvastoin), mutta se kohdun painaminen synnytyksen jälkeen!!! Se on edelleen pahin pelkoni ja se sattui joka kerta niin vietävästi.

 

Mun ainoa synnytys oli ku suoraan oppikirjoista. 5 aamulla alko supistelut, viikot oli kylläkin jo 41+4 ja vaikka oli supistellu jo aiemminki, niin tiesin heti et nyt on aika. Klo 12 asti ennenko soitin synnärille nii loikoilin sängyllä ja kuuntelin musiikkia, kävin ulkona lumitöissä. Sit synnärille, olin jo mukavasti auki kun olin päättäny että synnärille nii myöhään ku mahollista. Mun doula ja mies tulivat sit melki samalla ovenavauksella saliin ja pääsin ammeeseen. Se oli aivan hirveetä, sattu nii maan perkuleesti supistukset vedessä, joten loikkasin veke sieltä ja pulttasin itteni salin nurkan nojatuoliin, kello sillon 16. Siinä olla nökötin siihen saakka kunnes alko ponnistusvaihe klo 20:20 ja siirryin sit vaan viereen tuodulle synnytysjakkaralle ja vauva pihalle. Otin vikan tunteroisen ilokaasua pienimmällä mahdollisella prosentilla, mutta muuta en. Ei sillä ettenkö ois halunnu, mutta mun ois pitäny liikkua siitä tuolista että epiduraalia oltas voitu laittaa, nii päätin sitte notta minä pysyn tässä. Pieniki liike pahensi mulla jo valmiiks yhtäjaksoista supistusten tulvaa. Kauhistuttaa ne äidit jotka vatkaa synnytyksessä lantiota tai ylipäätään liikkuu Sitte ku alakertaa alettii kursimaan kasaan ni sit vedin kyllä täydellä prosentilla ilokaasua ja olin ihan kanttuvei

 

Muistakaa ensikertalaiset, että jokainen synnytys on ihan erilainen, eikä toisen kokemuksista voi yhtään tietää mikä lääke tai lääkkeettömyys toimii itelle. Ja tosiaan saman ihmisen synnytyksetkin voi olla kuin yö ja päivä vaikka lähtökohta ja lääkkeet ihan samat. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Joku tällä sano että pudendaalpuudutus oli ihan turha. Mulla ponnistelu sen kanssa suju niin loistavasti, että ei ois voinu paremmin mennä.
Itteä ei kyllä pelota synnytys onneksi, mutta jos pelottais niin varmasti siitä jollekin ammattilaiselle puhuisin.

 

Tänään soitin sinne klinikalle. Aivan ihana kätilö siellä vastasi ja varattiin jo toinenkin aika hoitoja varten (psykologin aika). Selvisi myös et heillä on kans ja siis kaikkialla vissiin yksityisellä hoidot jäissä. Täytyy toivoa et korona helpottaisi siihen heinäkuulle, milloin meillä olisi tarkoitus aloittaa hoidot. Tää odottaminen on raastavaa.

No onneksi on nuo kaks alkukäyntiä varattuna kk päähän, niin on jotain mitä odottaa

Mites te muut ootte "suhtautuneet" lähipiiriin raskausuutisiin. Tälleen jo jonkun aikaa lapsettomuuden kokemusta kokeneena tuntuu aina hieman raskaalle, kun lähipiiriin osuu raskausuutisia. Toki onnellinen olen, mut haikeus aina ekana.

 

Tänään soitin sinne klinikalle. Aivan ihana kätilö siellä vastasi ja varattiin jo toinenkin aika hoitoja varten (psykologin aika). Selvisi myös et heillä on kans ja siis kaikkialla vissiin yksityisellä hoidot jäissä. Täytyy toivoa et korona helpottaisi siihen heinäkuulle, milloin meillä olisi tarkoitus aloittaa hoidot. Tää odottaminen on raastavaa.

No onneksi on nuo kaks alkukäyntiä varattuna kk päähän, niin on jotain mitä odottaa

Mites te muut ootte "suhtautuneet" lähipiiriin raskausuutisiin. Tälleen jo jonkun aikaa lapsettomuuden kokemusta kokeneena tuntuu aina hieman raskaalle, kun lähipiiriin osuu raskausuutisia. Toki onnellinen olen, mut haikeus aina ekana.

Voin tietenkin sanoa vaan omien kokemusteni puolesta, enkä tiedä mikä tilanne olisi, jos vielä pitkäänkin menisi eikä lasta kuuluisi ja meistä vaikkapa löydettäisiin jotain vikaa, mutta mä olen ainakin vielä ottanut hyvin kaikkien muiden raskaudet. Ei ne multa ole pois ja onhan lähimpien ihmisten lapset myös minun elämääni vaikutuksessa ja niistä saa iloa. Jos taas on etäämpi tuttu yms. niin olen sitten muuten vain onnellinen, koska haluaisin niidenkin iloitsevan puolestani jos tilanteet olisivat päinvastaiset. Sehän on kans tietynlainen tabu näissä lapsihaaveryhmissä, että miten iloita omasta mahdollisesta raskaudesta jos niin onnellisesti kävisi. Itselle tulisi varmasti vaikea olo ja pohdituttaa jo nyt, että mitenkä sitä voisi jatkaa ryhmässäoloa sopuisasti niiden kanssa keillä ei sitten vaan tärppäisi kun tietää kuinka kamalaa aikaa se niille on.