Joulukuussa 2012 mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Yleensä sellaisesta ei selviä edes hengissä, mutta mulla onneksi vuoto alkoi ensin pienenä vuotona ja olin jo sairaalassa, kun se lopulta poksahti kokonaan. Ja kävi vielä hyvä tuuri, että vastoin lääkäreiden odotuksia selvisin hengissä ambulanssimatkasta Peijaksesta Meilahteen. Meilahdessa mut vietiin suoraan röntgeniin, jossa oli tarkoitus varjoainekuvauksella selvitää, mikä kohta vuotaa. Ja sitten leikkaussaliin, jotta kirurgit voisivat koittaa tehdä parhaansa. Mulla kävi jälleen tuuri, koska Peijaksesta oli soitettu Meilahden röntgeniin, että tällainen case on tulossa. Vaikka oli sunnuntai-ilta, siellä oli verisuoniradiologian ylilääkäri tekemässä paperihommia. Ja kun oli kuullut, että tällainen case tulossa, ei ollutkaan lähtenyt kotiin. Jos olisi lähtenyt ja päivystävä lääkäri joutunut soittamaan takapäivystäjälle, olisin ehtinyt kuolla jo odotteluun. Ja taas yksi tuuri lisää eli tämä radiologi oli todennut, että en tule pysymään hengissä leikkaussaliin asti vaan joko hän keksii nyt äkkiä jotain tai kuolen siihen hänen käsiinsä. No, hän keksi ja mulla on munuaisvaltimossa sellainen härveli, mitä yleensä käytetään sydänsairauksien hoidossa. Eli vuoto saatiin tyrehdytettyä jo röntgenissä. Seuraavana päivänä mut kyllä vielä leikattiin, jotta saatiin kauhottua pois verihyytymiä sekä valtava määrä verta sekä tiputuksessa annettuja nesteitä. Vasen munuaiseni on kuitenkin lähes kokonaan tuhoutunut eli vain pienessä osassa munuaista on enää toimintaa.
Että sellainenkin keikka on tullut tehtyä